Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja. Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja t{m{n veljet; Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram; Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, Nahassonille syntyi Salmon; Salmonille syntyi Booas Raahabista, Booaalle syntyi Oobed Ruutista, Oobedille syntyi Iisai; Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo Uurian vaimosta; Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Aasa; Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia; Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia; Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, Aamonille syntyi Joosia; Joosialle syntyi Jekonja ja t{m{n veljet Babyloniin siirt{misen aikoina. Babyloniin siirt{misen j{lkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel; Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor; Asorille syntyi Saadok, Saadokille syntyi Akim, Akimille syntyi Eliud; Eliudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, Mattanille syntyi Jaakob; Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, h{nen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi. N{in on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan nelj{toista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirt{miseen nelj{toista polvea, ja Babyloniin siirt{misest{ Kristukseen asti nelj{toista polvea. Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli n{in. Kun h{nen {itins{ Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin h{nen ennen heid{n yhteenmenoaan olevan raskaana Pyh{st{ Hengest{. Mutta kun Joosef, h{nen miehens{, oli hurskas, ja koska h{n ei tahtonut saattaa h{nt{ h{pe{{n, aikoi h{n salaisesti hylj{t{ h{net. Mutta kun h{n t{t{ ajatteli, niin katso, h{nelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, {l{ pelk{{ ottaa tyk|si Mariaa, vaimoasi; sill{ se, mik{ h{ness{ on siinnyt, on Pyh{st{ Hengest{. Ja h{n on synnytt{v{ pojan, ja sinun on annettava h{nelle nimi Jeesus, sill{ h{n on vapahtava kansansa heid{n synneist{ns{." T{m{ kaikki on tapahtunut, ett{ k{visi toteen, mink{ Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnytt{{ pojan, ja t{lle on annettava nimi Immanuel", mik{ k{{nnettyn{ on: Jumala meid{n kanssamme. Her{tty{{n unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli k{skenyt h{nen tehd{, ja otti vaimonsa tyk|ns{ eik{ yhtynyt h{neen, ennenkuin h{n oli synnytt{nyt pojan. Ja h{n antoi h{nelle nimen Jeesus.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemiss{ kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tiet{ji{ tuli it{isilt{ mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: "Miss{ on se {sken syntynyt juutalaisten kuningas? Sill{ me n{imme h{nen t{htens{ it{isill{ mailla ja olemme tulleet h{nt{ kumartamaan." Kun kuningas Herodes sen kuuli, h{mm{styi h{n ja koko Jerusalem h{nen kanssaan. Ja h{n kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heilt{, miss{ Kristus oli syntyv{. He sanoivat h{nelle: "Juudean Beetlehemiss{; sill{ n{in on kirjoitettu profeetan kautta: 'Ja sin{ Beetlehem, sin{ Juudan seutu, et suinkaan ole v{h{isin Juudan ruhtinasten joukossa, sill{ sinusta on l{htev{ hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'." Silloin Herodes kutsui salaa tiet{j{t tyk|ns{ ja tutkiskeli heilt{ tarkoin, mihin aikaan t{hti oli ilmestynyt. Ja h{n l{hetti heid{t Beetlehemiin sanoen: "Menk{{ ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen l|yd{tte, niin ilmoittakaa minulle, ett{ min{kin tulisin h{nt{ kumartamaan". Kuultuaan kuninkaan sanat he l{htiv{t matkalle; ja katso, t{hti, jonka he olivat it{isill{ mailla n{hneet, kulki heid{n edell{{n, kunnes se tuli sen paikan p{{lle, jossa lapsi oli, ja pys{htyi siihen. N{hdess{{n t{hden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he meniv{t huoneeseen ja n{kiv{t lapsen ynn{ Marian, h{nen {itins{. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat h{nt{, avasivat aarteensa ja antoivat h{nelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heit{ unessa Herodeksen tyk| palaamasta, ja he meniv{t toista tiet{ takaisin omaan maahansa. Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja h{nen {itins{ ja pakene Egyptiin, ja ole siell{ siihen asti, kuin min{ sinulle sanon; sill{ Herodes on etsiv{ lasta surmatakseen h{net". Niin h{n nousi, otti y|ll{ lapsen ja h{nen {itins{ ja l{hti Egyptiin. Ja h{n oli siell{ Herodeksen kuolemaan asti; ett{ k{visi toteen, mink{ Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptist{ min{ kutsuin poikani". Silloin Herodes, n{hty{{n, ett{ tiet{j{t olivat h{net pett{neet, vihastui kovin ja l{hetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemist{ ja koko sen ymp{rist|st{, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin h{n oli aikaa tiet{jilt{ tarkoin tiedustellut. Silloin k{vi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "[{ni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eik{ lohdutuksesta huoli, kun heit{ ei en{{ ole". Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptiss{ ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja h{nen {itins{ ja mene Israelin maahan, sill{ ne ovat kuolleet, jotka v{ijyiv{t lapsen henke{". Niin h{n nousi, otti lapsen ja h{nen {itins{ ja meni Israelin maahan. Mutta kun h{n kuuli, ett{ Arkelaus hallitsi Juudeaa is{ns{ Herodeksen j{lkeen, niin h{n pelk{si menn{ sinne. Ja h{n sai unessa Jumalalta k{skyn ja l{hti Galilean alueelle. Ja sinne tultuaan h{n asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; ett{ k{visi toteen, mik{ profeettain kautta on puhuttu: "H{n on kutsuttava Nasaretilaiseksi".

Niin{ p{ivin{ tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean er{maassa ja sanoi: "Tehk{{ parannus, sill{ taivasten valtakunta on tullut l{helle". Sill{ h{n on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: "Huutavan {{ni kuuluu er{maassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehk{{ polut h{nelle tasaisiksi'." Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vy|t{isill{{n nahkavy|; ja h{nen ruokanaan oli hein{sirkat ja mets{hunaja. Silloin vaelsi h{nen tyk|ns{ Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ymp{rist|, ja h{n kastoi heid{t Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntins{. Mutta n{hdess{{n paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle h{n sanoi heille: "Te kyyk{{rmeitten siki|t, kuka on neuvonut teit{ pakenemaan tulevaista vihaa? Tehk{{ sent{hden parannuksen soveliaita hedelmi{, {lk{{k{ luulko saattavanne sanoa mieless{nne: 'Onhan meill{ is{n{ Aabraham'; sill{ min{ sanon teille, ett{ Jumala voi n{ist{ kivist{ her{tt{{ lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyv{{ hedelm{{, siis hakataan pois ja heitet{{n tuleen. Min{ kastan teid{t vedell{ parannukseen, mutta se, joka minun j{ljess{ni tulee, on minua v{kev{mpi, jonka kenki{k{{n min{ en ole kelvollinen kantamaan; h{n kastaa teid{t Pyh{ll{ Hengell{ ja tulella. H{nell{ on viskimens{ k{dess{{n, ja h{n puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet h{n polttaa sammumattomassa tulessa." Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tyk| h{nen kastettavakseen. Mutta t{m{ esteli h{nt{ sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sin{ tulet minun tyk|ni!" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Salli nyt; sill{ n{in meid{n sopii t{ytt{{ kaikki vanhurskaus". Silloin h{n salli sen h{nelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi h{n kohta vedest{, ja katso, taivaat aukenivat, ja h{n n{ki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan h{nen p{{llens{. Ja katso, taivaista kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on minun rakas Poikani, johon min{ olen mielistynyt".

Sitten Henki vei Jeesuksen yl|s er{maahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut nelj{kymment{ p{iv{{ ja nelj{kymment{ y|t{, tuli h{nen lopulta n{lk{. Silloin kiusaaja tuli h{nen luoksensa ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin k{ske n{iden kivien muuttua leiviksi". Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen el{ ainoastaan leiv{st{, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta l{htee'." Silloin perkele otti h{net kanssansa pyh{{n kaupunkiin ja asetti h{net pyh{k|n harjalle ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin heitt{ydy t{st{ alas; sill{ kirjoitettu on: 'H{n antaa enkeleilleen k{skyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua k{sill{ns{, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'." Jeesus sanoi h{nelle: "Taas on kirjoitettu: '[l{ kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'." Taas perkele otti h{net kanssansa sangen korkealle vuorelle ja n{ytti h{nelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi h{nelle: "T{m{n kaiken min{ annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". Silloin Jeesus sanoi h{nelle: "Mene pois, saatana; sill{ kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pit{{ sinun kumartaman ja h{nt{ ainoata palveleman'." Silloin perkele j{tti h{net; ja katso, enkeleit{ tuli h{nen tyk|ns{, ja he tekiv{t h{nelle palvelusta. Mutta kun Jeesus kuuli, ett{ Johannes oli pantu vankeuteen, poistui h{n Galileaan. Ja h{n j{tti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea - kansa, joka pimeydess{ istui, n{ki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus". Siit{ l{htien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehk{{ parannus, sill{ taivasten valtakunta on tullut l{helle". Ja kulkiessaan Galilean j{rven rantaa h{n n{ki kaksi veljest{, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, h{nen veljens{, heitt{m{ss{ verkkoa j{rveen; sill{ he olivat kalastajia. Ja h{n sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin min{ teen teist{ ihmisten kalastajia". Niin he j{ttiv{t kohta verkot ja seurasivat h{nt{. Ja k{ydess{{n siit{ eteenp{in h{n n{ki toiset kaksi veljest{, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, h{nen veljens{, venheess{ is{ns{ Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja h{n kutsui heid{t. Niin he j{ttiv{t kohta venheen ja is{ns{ ja seurasivat h{nt{. Ja h{n kierteli kautta koko Galilean ja opetti heid{n synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mit{ kansassa oli. Ja maine h{nest{ levisi koko Syyriaan, ja h{nen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja h{n paransi heid{t. Ja h{nt{ seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

Kun h{n n{ki kansanjoukot, nousi h{n vuorelle; ja kun h{n oli istuutunut, tulivat h{nen opetuslapsensa h{nen tyk|ns{. Niin h{n avasi suunsa ja opetti heit{ ja sanoi: "Autuaita ovat hengellisesti k|yh{t, sill{ heid{n on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sill{ he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sill{ he saavat maan peri{. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sill{ heid{t ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sill{ he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassyd{miset, sill{ he saavat n{hd{ Jumalan. Autuaita ovat rauhantekij{t, sill{ heid{t pit{{ Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden t{hden vainotaan, sill{ heid{n on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun t{hteni teit{ solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teist{ kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sill{ teid{n palkkanne on suuri taivaissa. Sill{ samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teit{. Te olette maan suola; mutta jos suola k{y mauttomaksi, mill{ se saadaan suolaiseksi? Se ei en{{ kelpaa mihink{{n muuhun kuin pois heitett{v{ksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylh{{ll{ vuorella oleva kaupunki olla k{tk|ss{; eik{ lamppua sytytet{ ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teid{n valonne ihmisten edess{, ett{ he n{kisiv{t teid{n hyv{t tekonne ja ylist{isiv{t teid{n Is{{nne, joka on taivaissa. [lk{{ luulko, ett{ min{ olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en min{ ole tullut kumoamaan, vaan t{ytt{m{{n. Sill{ totisesti min{ sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pienink{{n kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sent{hden, joka purkaa yhdenk{{n n{ist{ pienimmist{ k{skyist{ ja sill{ tavalla opettaa ihmisi{, se pit{{ pienimm{ksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niit{ noudattaa ja niin opettaa, se pit{{ kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sill{ min{ sanon teille: ellei teid{n vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette p{{se taivasten valtakuntaan. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: '[l{ tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeens{, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sin{ tyhj{np{iv{inen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sin{ hullu', on ansainnut helvetin tulen. Sent{hden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siell{ muistat, ett{ veljell{si on jotakin sinua vastaan, niin j{t{ lahjasi siihen alttarin eteen, ja k{y ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin viel{ olet h{nen kanssaan tiell{, ettei riitapuolesi vet{isi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti min{ sanon sinulle: sielt{ et p{{se, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon. Te olette kuulleet sanotuksi: '[l{ tee huorin'. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten h{nt{, on jo syd{mess{{n tehnyt huorin h{nen kanssansa. Jos sinun oikea silm{si viettelee sinua, rep{ise se pois ja heit{ luotasi; sill{ parempi on sinulle, ett{ yksi j{senist{si joutuu hukkaan, kuin ett{ koko ruumiisi heitet{{n helvettiin. Ja jos sinun oikea k{tesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heit{ luotasi; sill{ parempi on sinulle, ett{ yksi j{senist{si joutuu hukkaan, kuin ett{ koko ruumiisi menee helvettiin. On sanottu: 'Joka hylk{{ vaimonsa, antakoon h{nelle erokirjan'. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka hylk{{ vaimonsa muun kuin huoruuden t{hden, saattaa h{net tekem{{n huorin, ja joka nai hylj{tyn, tekee huorin. Viel{ olette kuulleet sanotuksi vanhoille: '[l{ vanno v{{rin', ja: 'T{yt{ Herralle valasi'. Mutta min{ sanon teille: {lk{{ ensink{{n vannoko, {lk{{ taivaan kautta, sill{ se on Jumalan valtaistuin, {lk{{k{ maan kautta, sill{ se on h{nen jalkojensa astinlauta, {lk{{ my|sk{{n Jerusalemin kautta, sill{ se on suuren Kuninkaan kaupunki; {l{k{ vanno p{{si kautta, sill{ et sin{ voi yht{k{{n hiusta tehd{ valkeaksi etk{ mustaksi; vaan olkoon teid{n puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mit{ siihen lis{t{{n, se on pahasta. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silm{ silm{st{ ja hammas hampaasta'. Mutta min{ sanon teille: {lk{{ tehk| pahalle vastarintaa; vaan jos joku ly| sinua oikealle poskelle, k{{nn{ h{nelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi k{yd{ oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna h{nen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje h{nen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, {l{k{ k{{nn{ selk{{si sille, joka sinulta lainaa pyyt{{. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta l{himm{ist{si ja vihaa vihollistasi'. Mutta min{ sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teit{ vainoavat, ett{ olisitte Is{nne lapsia, joka on taivaissa; sill{ h{n antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin v{{rille kuin vanhurskaillekin. Sill{ jos te rakastatte niit{, jotka teit{ rakastavat, mik{ palkka teille siit{ on tuleva? Eiv{tk| publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte yst{v{llisyytt{ ainoastaan veljillenne, mit{ erinomaista te siin{ teette? Eiv{tk| pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te t{ydelliset, niinkuin teid{n taivaallinen Is{nne t{ydellinen on."

"Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten n{hden, ett{ he teit{ katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Is{lt{nne, joka on taivaissa. Sent{hden, kun annat almuja, {l{ soitata torvea edell{si, niinkuin ulkokullatut tekev{t synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistyst{ ihmisilt{. Totisesti min{ sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sin{ almua annat, {lk||n vasen k{tesi tiet{k|, mit{ oikea k{tesi tekee, ett{ almusi olisi salassa; ja sinun Is{si, joka salassa n{kee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, {lk{{ olko niinkuin ulkokullatut; sill{ he mielell{{n seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, ett{ ihmiset heid{t n{kisiv{t. Totisesti min{ sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sin{, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Is{{si, joka on salassa; ja sinun Is{si, joka salassa n{kee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin {lk{{ tyhji{ hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, ett{ heit{ heid{n monisanaisuutensa t{hden kuullaan. [lk{{ siis olko heid{n kaltaisiaan; sill{ teid{n Is{nne kyll{ tiet{{, mit{ te tarvitsette, ennenkuin h{nelt{ anottekaan. Rukoilkaa siis te n{in: Is{ meid{n, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi my|s maan p{{ll{ niinkuin taivaassa; anna meille t{n{ p{iv{n{ meid{n jokap{iv{inen leip{mme; ja anna meille meid{n velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meid{n velallisillemme; {l{k{ saata meit{ kiusaukseen; vaan p{{st{ meid{t pahasta, Sill{ jos te annatte anteeksi ihmisille heid{n rikkomuksensa, niin teid{n taivaallinen Is{nne my|s antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei my|sk{{n teid{n Is{nne anna anteeksi teid{n rikkomuksianne. Ja kun paastoatte, {lk{{ olko synk{nn{k|isi{ niinkuin ulkokullatut; sill{ he tekev{t kasvonsa surkeiksi, ett{ ihmiset n{kisiv{t heid{n paastoavan. Totisesti min{ sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sin{ paastoat, niin voitele p{{si ja pese kasvosi, etteiv{t paastoamistasi n{kisi ihmiset, vaan sinun Is{si, joka on salassa; ja sinun Is{si, joka salassa n{kee, maksaa sinulle. [lk{{ kootko itsellenne aarteita maan p{{lle, miss{ koi ja ruoste raiskaa ja miss{ varkaat murtautuvat sis{{n ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, miss{ ei koi eik{ ruoste raiskaa ja miss{ eiv{t varkaat murtaudu sis{{n eiv{tk{ varasta. Sill{ miss{ sinun aarteesi on, siell{ on my|s sinun syd{mesi. Silm{ on ruumiin lamppu. Jos siis silm{si on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silm{si on viallinen, niin koko ruumiisi on pime{. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeytt{, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sill{ h{n on joko t{t{ vihaava ja toista rakastava, taikka t{h{n liittyv{ ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sent{hden min{ sanon teille: {lk{{ murehtiko hengest{nne, mit{ s|isitte tai mit{ joisitte, {lk{{k{ ruumiistanne, mit{ p{{llenne pukisitte. Eik| henki ole enemm{n kuin ruoka ja ruumis enemm{n kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eiv{t ne kylv{ eiv{tk{ leikkaa eiv{tk{ kokoa aittoihin, ja teid{n taivaallinen Is{nne ruokkii ne. Ettek| te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teist{ voi murehtimisellaan lis{t{ ik{{ns{ kyyn{r{nk{{n vertaa? Ja mit{ te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eiv{t ne ty|t{ tee eiv{tk{ kehr{{. Kuitenkin min{ sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niist{. Jos siis Jumala n{in vaatettaa kedon ruohon, joka t{n{{n kasvaa ja huomenna uuniin heitet{{n, eik| paljoa ennemmin teit{, te v{h{uskoiset? [lk{{ siis murehtiko sanoen: 'Mit{ me sy|mme?' tahi: 'Mit{ me juomme?' tahi: 'Mill{ me itsemme vaatetamme?' Sill{ t{t{ kaikkea pakanat tavoittelevat. Teid{n taivaallinen Is{nne kyll{ tiet{{ teid{n kaikkea t{t{ tarvitsevan. Vaan etsik{{ ensin Jumalan valtakuntaa ja h{nen vanhurskauttansa, niin my|s kaikki t{m{ teille annetaan. [lk{{ siis murehtiko huomisesta p{iv{st{, sill{ huominen p{iv{ pit{{ murheen itsest{{n. Riitt{{ kullekin p{iv{lle oma vaivansa."

"[lk{{ tuomitko, ettei teit{ tuomittaisi; sill{ mill{ tuomiolla te tuomitsette, sill{ teid{t tuomitaan; ja mill{ mitalla te mittaatte, sill{ teille mitataan. Kuinka n{et rikan, joka on veljesi silm{ss{, mutta et huomaa malkaa omassa silm{ss{si? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, min{ otan rikan silm{st{si', ja katso, malka on omassa silm{ss{si? Sin{ ulkokullattu, ota ensin malka omasta silm{st{si, ja sitten sin{ n{et ottaa rikan veljesi silm{st{. [lk{{ antako pyh{{ koirille, {lk{{k{ heitt{k| helmi{nne sikojen eteen, etteiv{t ne tallaisi niit{ jalkoihinsa ja k{{ntyisi ja repisi teit{. Anokaa, niin teille annetaan; etsik{{, niin te l|yd{tte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sill{ jokainen anova saa, ja etsiv{ l|yt{{, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teist{ on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun t{m{ pyyt{{ h{nelt{ leip{{, taikka, kun h{n pyyt{{ kalaa, antaa h{nelle k{{rmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyvi{ lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teid{n Is{nne, joka on taivaissa, antaa sit{, mik{ hyv{{ on, niille, jotka sit{ h{nelt{ anovat! Sent{hden, kaikki, mit{ te tahdotte ihmisten teille tekev{n, tehk{{ my|s te samoin heille; sill{ t{m{ on laki ja profeetat. Menk{{ ahtaasta portista sis{lle. Sill{ se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siit{ sis{lle menev{t; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie el{m{{n, ja harvat ovat ne, jotka sen l|yt{v{t. Kavahtakaa v{{ri{ profeettoja, jotka tulevat teid{n luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sis{lt{ ovat raatelevaisia susia. Heid{n hedelmist{{n te tunnette heid{t. Eih{n orjantappuroista koota viiniryp{leit{ eik{ ohdakkeista viikunoita? N{in jokainen hyv{ puu tekee hyvi{ hedelmi{, mutta huono puu tekee pahoja hedelmi{. Ei saata hyv{ puu kasvaa pahoja hedelmi{ eik{ huono puu kasvaa hyvi{ hedelmi{. Jokainen puu, joka ei tee hyv{{ hedelm{{, hakataan pois ja heitet{{n tuleen. Niin te siis tunnette heid{t heid{n hedelmist{{n. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', p{{se taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Is{ni tahdon. Moni sanoo minulle sin{ p{iv{n{: 'Herra, Herra, emmek| me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin min{ lausun heille julki: 'Min{ en ole koskaan teit{ tuntenut; menk{{ pois minun tyk|{ni, te laittomuuden tekij{t'. Sent{hden on jokainen, joka kuulee n{m{ minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymm{rt{v{iseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja sy|ksyiv{t sit{ huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sill{ se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee n{m{ minun sanani eik{ tee niiden mukaan, on verrattava tyhm{{n mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja sy|ks{htiv{t sit{ huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri." Ja kun Jeesus lopetti n{m{ puheet, olivat kansanjoukot h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa, sill{ h{n opetti heit{ niinkuin se, jolla valta on, eik{ niinkuin heid{n kirjanoppineensa.

Kun h{n astui alas vuorelta, seurasi h{nt{ suuri kansan paljous. Ja katso, tuli pitalinen mies ja kumartui maahan h{nen eteens{ ja sanoi: "Herra, jos tahdot, niin sin{ voit minut puhdistaa". Niin h{n ojensi k{tens{, kosketti h{nt{ ja sanoi: "Min{ tahdon; puhdistu". Ja kohta h{n puhdistui pitalistaan. Ja Jeesus sanoi h{nelle: "Katso, ettet puhu t{st{ kenellek{{n; vaan mene ja n{yt{ itsesi papille, ja uhraa lahja, jonka Mooses on s{{t{nyt, todistukseksi heille". Ja kun h{n saapui Kapernaumiin, tuli h{nen tyk|ns{ sadanp{{mies ja rukoili h{nt{ ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa". H{n sanoi h{nelle: "Min{ tulen ja parannan h{net". Mutta sadanp{{mies vastasi ja sanoi: "Herra, en min{ ole sen arvoinen, ett{ tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Sill{ min{ itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehi{ k{skyni alaisina, ja min{ sanon t{lle: 'Mene', ja h{n menee, ja toiselle: 'Tule', ja h{n tulee, ja palvelijalleni: 'Tee t{m{', ja h{n tekee." T{m{n kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka h{nt{ seurasivat: "Totisesti min{ sanon teille: en ole kenell{k{{n Israelissa l|yt{nyt n{in suurta uskoa. Ja min{ sanon teille: monet tulevat id{st{ ja l{nnest{ ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitet{{n ulos pimeyteen; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys." Ja Jeesus sanoi sadanp{{miehelle: "Mene. Niinkuin sin{ uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sill{ hetkell{. Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, n{ki h{n h{nen anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa. Niin h{n koski t{m{n k{teen, ja kuume l{hti h{nest{; ja h{n nousi ja palveli h{nt{. Mutta illan tultua tuotiin h{nen tyk|ns{ monta riivattua. Ja h{n ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat h{n paransi; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "H{n otti p{{llens{ meid{n sairautemme ja kantoi meid{n tautimme". Mutta kun Jeesus n{ki paljon kansaa ymp{rill{{n, k{ski h{n l{hte{ toiselle rannalle. Ja er{s kirjanoppinut tuli ja sanoi h{nelle: "Opettaja, min{ seuraan sinua, mihin ikin{ menet". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pes{t, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin h{n p{{ns{ kallistaisi". Ja er{s toinen h{nen opetuslapsistaan sanoi h{nelle: "Herra, salli minun ensin k{yd{ hautaamassa is{ni". Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Seuraa sin{ minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa". Ja h{n astui venheeseen, ja h{nen opetuslapsensa seurasivat h{nt{. Ja katso, j{rvell{ nousi kova myrsky, niin ett{ venhe peittyi aaltoihin; mutta h{n nukkui. Niin he meniv{t ja her{ttiv{t h{net sanoen: "Herra, auta, me hukumme". H{n sanoi heille: "Te v{h{uskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin h{n nousi ja nuhteli tuulia ja j{rve{, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset ihmetteliv{t ja sanoivat: "Millainen t{m{ on, kun sek{ tuulet ett{ meri h{nt{ tottelevat?" Kun h{n tuli toiselle rannalle, gadaralaisten alueelle, tuli h{nt{ vastaan kaksi riivattua, jotka olivat haudoista l{hteneet ja olivat kovin raivoisia, niin ettei kukaan voinut sit{ tiet{ kulkea. Ja katso, he huusivat sanoen: "Mit{ sinulla on meid{n kanssamme tekemist{, sin{ Jumalan Poika? Oletko tullut t{nne vaivaamaan meit{ ennen aikaa?" Ja et{{ll{ heist{ k{vi suuri sikalauma laitumella. Niin riivaajahenget pyysiv{t h{nt{ sanoen: "Jos ajat meid{t pois, niin l{het{ meid{t sikalaumaan". Ja h{n sanoi niille: "Menk{{". Silloin ne l{htiv{t heist{ ja meniv{t sikoihin. Ja katso, koko lauma sy|ksyi jyrk{nnett{ alas j{rveen ja hukkui veteen. Mutta paimentajat pakenivat; ja he meniv{t kaupunkiin ja ilmoittivat kaikki, my|skin sen, miten riivattujen oli k{ynyt. Ja katso, koko kaupunki l{hti Jeesusta vastaan; ja kun he h{net n{kiv{t, pyysiv{t he h{nt{ menem{{n pois heid{n alueeltaan.

Ja h{n astui venheeseen, meni j{lleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa. Ja katso, h{nen tyk|ns{ tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus n{ki heid{n uskonsa, sanoi h{n halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielell{; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi". Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mieless{{n: "T{m{ pilkkaa Jumalaa". Mutta Jeesus ymm{rsi heid{n ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa syd{mess{nne? Sill{ kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja k{y'? Mutta tiet{{ksenne, ett{ Ihmisen Pojalla on valta maan p{{ll{ antaa syntej{ anteeksi, niin" - h{n sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja h{n nousi ja l{hti kotiinsa. Mutta kun kansanjoukot sen n{kiv{t, pelj{styiv{t he ja ylistiv{t Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille. Ja sielt{ kulkiessaan ohi Jeesus n{ki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". Niin t{m{ nousi ja seurasi h{nt{. Ja kun h{n aterioi h{nen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntist{, ja he aterioivat Jeesuksen ja h{nen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen n{kiv{t, sanoivat he h{nen opetuslapsilleen: "Miksi teid{n opettajanne sy| publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi h{n: "Eiv{t terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menk{{ ja oppikaa, mit{ t{m{ on: 'Laupeutta min{ tahdon enk{ uhria'. Sill{ en min{ ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi{." Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eiv{t paastoa?" Niin Jeesus sanoi heille: "Eiv{th{n h{{vieraat voi surra, niinkauan kuin ylk{ on heid{n kanssaan? Mutta p{iv{t tulevat, jolloin ylk{ otetaan heilt{ pois, ja silloin he paastoavat. Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan, sill{ semmoinen t{ytetilkku repii palasen vaipasta, ja reik{ tulee pahemmaksi. Eik{ nuorta viini{ lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat s{ilyv{t." Kun h{n t{t{ heille puhui, niin katso, er{s p{{mies tuli ja kumartui maahan h{nen eteens{ ja sanoi: "Minun tytt{reni kuoli juuri ik{{n, mutta tule ja pane k{tesi h{nen p{{llens{, niin h{n virkoaa eloon". Niin Jeesus nousi ja seurasi h{nt{ opetuslapsinensa. Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, tuli takaap{in ja kosketti h{nen vaippansa tupsua. Sill{ h{n sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa h{nen vaippaansa, niin min{ tulen terveeksi". Silloin Jeesus k{{ntyi, n{ki h{net ja sanoi: "Tytt{reni, ole turvallisella mielell{; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sill{ hetkell{ nainen tuli terveeksi. Ja kun Jeesus tuli p{{miehen taloon ja n{ki huilunsoittajat ja h{lisev{n v{kijoukon, sanoi h{n: "Menk{{ pois, sill{ tytt| ei ole kuollut, vaan nukkuu". Niin he nauroivat h{nt{. Mutta kun v{kijoukko oli ajettu ulos, meni h{n sis{lle ja tarttui h{nen k{teens{; ja tytt| nousi. Ja sanoma t{st{ levisi koko siihen maahan. Ja kun Jeesus kulki sielt{, seurasi h{nt{ kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meit{". Ja h{nen menty{ns{ huoneeseen sokeat tulivat h{nen tyk|ns{; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, ett{ min{ voin sen tehd{?" He sanoivat h{nelle: "Uskomme, Herra". Silloin h{n kosketti heid{n silmi{ns{ ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan". Ja heid{n silm{ns{ aukenivat. Ja Jeesus varoitti heit{ vakavasti sanoen: "Katsokaa, ettei kukaan saa t{st{ tiet{{". Mutta he meniv{t pois ja levittiv{t sanomaa h{nest{ koko siihen maahan. Ja katso, n{iden l{hdetty{ tuotiin h{nen tyk|ns{ mykk{ mies, joka oli riivattu. Ja kun riivaaja oli ajettu ulos, niin mykk{ puhui, ja kansa ihmetteli sanoen: "T{llaista ei ole Israelissa ikin{ n{hty". Mutta fariseukset sanoivat: "Riivaajain p{{miehen voimalla h{n ajaa ulos riivaajia". Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kyl{t ja opetti heid{n synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja n{hdess{{n kansanjoukot h{nen tuli heit{ s{{li, kun he olivat n{{ntyneet ja hylj{tyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin h{n sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta ty|miehi{ v{h{n. Rukoilkaa siis elon Herraa, ett{ h{n l{hett{isi ty|miehi{ elonkorjuuseensa."

Ja h{n kutsui tyk|ns{ ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henki{ ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja n{m{ ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimm{inen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, h{nen veljens{, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, h{nen veljens{, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lis{nimelt{ Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka h{net kavalsi. N{m{ kaksitoista Jeesus l{hetti ja k{ski heit{ sanoen: "[lk||n tienne viek| pakanain luokse, {lk{{k{ menk| mihink{{n samarialaisten kaupunkiin, vaan menk{{ ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tyk|. Ja miss{ kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut l{helle'. Parantakaa sairaita, her{tt{k{{ kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. [lk{{ varustako itsellenne kultaa, {lk{{ hopeata {lk{{k{ vaskea vy|h|nne, {lk{{ laukkua matkalle, {lk{{ kahta ihokasta, {lk{{ kenki{, {lk{{k{ sauvaa; sill{ ty|mies on ruokansa ansainnut. Ja mihin kaupunkiin tai kyl{{n te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siell{ on arvollinen, ja j{{k{{ h{nen luokseen, kunnes sielt{ l{hdette. Ja tullessanne taloon tervehtik{{ sit{. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teid{n rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teid{n rauhanne teille takaisin. Ja miss{ teit{ ei oteta vastaan eik{ teid{n sanojanne kuulla, l{htek{{ pois siit{ talosta tai siit{ kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti min{ sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin sen kaupungin. Katso, min{ l{het{n teid{t niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis {lykk{{t kuin k{{rmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Kavahtakaa ihmisi{, sill{ he vet{v{t teid{t oikeuksiin, ja synagoogissaan he teit{ ruoskivat; ja teid{t vied{{n maaherrain ja kuningasten eteen minun t{hteni, todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he vet{v{t teit{ oikeuteen, {lk{{ huolehtiko siit{, miten tahi mit{ puhuisitte, sill{ teille annetaan sill{ hetkell{, mit{ teid{n on puhuminen. Sill{ ette te itse puhu, vaan teid{n Is{nne Henki puhuu teiss{. Ja veli antaa veljens{ kuolemaan ja is{ lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heid{t. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni t{hden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja kun teit{ vainotaan yhdess{ kaupungissa, paetkaa toiseen; sill{ totisesti min{ sanon teille: te ette ehdi loppuun k{yd{ Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eik{ palvelija parempi is{nt{{ns{. Opetuslapselle riitt{{, ett{ h{nelle k{y niinkuin h{nen opettajalleen, ja palvelijalle, ett{ h{nelle k{y niinkuin h{nen is{nn{lleen. Jos he perheenis{nt{{ ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemm{n h{nen perhev{ke{{n! [lk{{ siis pelj{tk| heit{. Sill{ ei ole mit{{n peitetty{, mit{ ei tule paljastetuksi, eik{ mit{{n salattua, mik{ ei tule tunnetuksi. Mink{ min{ sanon teille pime{ss{, se puhukaa p{iv{n valossa. Ja mink{ kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. [lk{{k{ pelj{tk| niit{, jotka tappavat ruumiin, mutta eiv{t voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelj{tk{{ h{nt{, joka voi sek{ sielun ett{ ruumiin hukuttaa helvettiin. Eik| kahta varpusta myyd{ yhteen ropoon? Eik{ yksik{{n niist{ putoa maahan teid{n Is{nne sallimatta. Ovatpa teid{n p{{nne hiuksetkin kaikki luetut. [lk{{ siis pelj{tk|; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Sent{hden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edess{, min{kin tunnustan Is{ni edess{, joka on taivaissa. Mutta joka kielt{{ minut ihmisten edess{, sen min{kin kiell{n Is{ni edess{, joka on taivaissa. [lk{{ luulko, ett{ min{ olen tullut tuomaan rauhaa maan p{{lle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sill{ min{ olen tullut 'nostamaan pojan riitaan is{{ns{ vastaan ja tytt{ren {iti{ns{ vastaan ja mini{n anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat h{nen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa is{{ns{ taikka {iti{ns{ enemm{n kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tyt{rt{ns{ enemm{n kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota risti{ns{ ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka l|yt{{ el{m{ns{, kadottaa sen; ja joka kadottaa el{m{ns{ minun t{hteni, h{n l|yt{{ sen. Joka ottaa tyk|ns{ teid{t, se ottaa tyk|ns{ minut; ja joka ottaa minut tyk|ns{, ottaa tyk|ns{ h{net, joka on minut l{hett{nyt. Joka profeetan ottaa tyk|ns{ profeetan nimen t{hden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tyk|ns{ vanhurskaan nimen t{hden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyv{ns{ antaa yhdelle n{ist{ pienist{ maljallisen kylm{{ vett{, h{nen juodaksensa, opetuslapsen nimen t{hden, totisesti min{ sanon teille: h{n ei j{{ palkkaansa vaille."

Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki n{m{ k{skyt, niin h{n l{hti sielt{ opettamaan ja saarnaamaan heid{n kaupunkeihinsa. Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, l{hetti h{n opetuslapsiansa sanomaan h{nelle: "Oletko sin{ se tuleva, vai pit{{k| meid{n toista odottaman?" Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menk{{ ja kertokaa Johannekselle, mit{ kuulette ja n{ette: sokeat saavat n{k|ns{, ja rammat k{velev{t, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet her{tet{{n, ja k|yhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mit{ te l{hditte er{maahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mit{ l{hditte katsomaan? Ihmist{k|, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. Vai mit{ te l{hditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, min{ sanon teille: h{n on enemm{n kuin profeetta. T{m{ on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, min{ l{het{n enkelini sinun edell{si, ja h{n on valmistava tiesi sinun eteesi'. Totisesti min{ sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta v{h{isin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin h{n. Mutta Johannes Kastajan p{ivist{ t{h{n asti hy|k{t{{n taivasten valtakuntaa vastaan, ja hy|kk{{j{t tempaavat sen itselleen. Sill{ kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: h{n on Elias, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon. Mutta mihin min{ vertaan t{m{n sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsi{, ja te ette valittaneet'. Sill{ Johannes tuli, h{n ei sy| eik{ juo, ja he sanovat: 'H{ness{ on riivaaja'. Ihmisen Poika tuli, h{n sy| ja juo, ja he sanovat: 'Katso sy|m{ri{ ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten yst{v{{!' Ja viisaus on oikeaksi n{ytetty teoissansa." Sitten h{n rupesi nuhtelemaan niit{ kaupunkeja, joissa useimmat h{nen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siit{, etteiv{t ne olleet tehneet parannusta: "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sill{ jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teiss{, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin n{m{ jo aikaa sitten olisivat s{kiss{ ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta min{ sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin teid{n. Ja sin{, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sill{ jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi viel{ t{n{kin p{iv{n{. Mutta min{ sanon teille: Sodoman maan on tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin sinun." Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Min{ ylist{n sinua, Is{, taivaan ja maan Herra, ett{ olet salannut n{m{ viisailta ja ymm{rt{v{isilt{ ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Is{, sill{ n{in on sinulle hyv{ksi n{kynyt. Kaikki on minun Is{ni antanut minun haltuuni, eik{ kukaan muu tunne Poikaa kuin Is{, eik{ Is{{ tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo h{net ilmoittaa. Tulkaa minun tyk|ni, kaikki ty|t{tekev{iset ja raskautetut, niin min{ annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni p{{llenne ja oppikaa minusta, sill{ min{ olen hiljainen ja n|yr{ syd{melt{; niin te l|yd{tte levon sielullenne. Sill{ minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keve{."

Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki; ja h{nen opetuslastensa oli n{lk{, ja he rupesivat katkomaan t{hk{p{it{ ja sy|m{{n. Mutta kun fariseukset sen n{kiv{t, sanoivat he h{nelle: "Katso, sinun opetuslapsesi tekev{t, mit{ ei ole lupa tehd{ sapattina". Niin h{n sanoi heille: "Ettek| ole lukeneet, mit{ Daavid teki, kun h{nen ja h{nen seuralaistensa oli n{lk{, kuinka h{n meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he s|iv{t n{kyleiv{t, joita ei h{nen eik{ h{nen seuralaistensa ollut lupa sy|d{, vaan ainoastaan pappien? Tai ettek| ole lukeneet laista, ett{ papit sapattina pyh{k|ss{ rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syytt|m{t? Mutta min{ sanon teille: t{ss{ on se, joka on pyh{kk|{ suurempi. Mutta jos tiet{isitte, mit{ t{m{ on: 'Laupeutta min{ tahdon enk{ uhria', niin te ette tuomitsisi syytt|mi{. Sill{ Ihmisen Poika on sapatin herra." Ja h{n l{hti sielt{ ja tuli heid{n synagoogaansa. Ja katso, siell{ oli mies, jonka k{si oli kuivettunut. Niin he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen h{nt{ vastaan. Niin h{n sanoi heille: "Kuka teist{ on se mies, joka ei, jos h{nen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sit{ yl|s? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sent{hden on lupa tehd{ sapattina hyv{{." Sitten h{n sanoi miehelle: "Ojenna k{tesi!" Ja h{n ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niinkuin toinenkin. Niin fariseukset l{htiv{t ulos ja pitiv{t neuvoa h{nt{ vastaan, surmataksensa h{net. Mutta kun Jeesus huomasi sen, v{istyi h{n sielt{ pois. Ja monet seurasivat h{nt{, ja h{n paransi heid{t kaikki, ja h{n varoitti vakavasti heit{ saattamasta h{nt{ julki; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Katso, minun palvelijani, jonka min{ olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; min{ panen Henkeni h{neen, ja h{n on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei h{n riitele eik{ huuda, ei h{nen {{nt{ns{ kuule kukaan kaduilla. S{rjetty{ ruokoa h{n ei muserra, ja suitsevaista kynttil{nsyd{nt{ h{n ei sammuta, kunnes h{n saattaa oikeuden voittoon. Ja h{nen nimeens{ pakanat panevat toivonsa." Silloin tuotiin h{nen tyk|ns{ riivattu mies, joka oli sokea ja mykk{, ja h{n paransi h{net, niin ett{ mykk{ puhui ja n{ki. Ja kaikki kansa h{mm{styi ja sanoi: "Eik|h{n t{m{ ole Daavidin poika?" Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: "T{m{ ei aja riivaajia ulos kenenk{{n muun kuin Beelsebulin, riivaajain p{{miehen, voimalla". Mutta h{n tiesi heid{n ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsens{ kanssa, joutuu autioksi, eik{ mik{{n kaupunki tai talo, joka riitautuu itsens{ kanssa, pysy pystyss{. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin h{n on riitautunut itsens{ kanssa; kuinka siis h{nen valtakuntansa pysyy pystyss{? Ja jos min{ Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenk{ voimalla sitten teid{n lapsenne ajavat niit{ ulos? Niinp{ he tulevat olemaan teid{n tuomarinne. Mutta jos min{ Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teid{n tyk|nne. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua v{kev{n taloon ja ry|st{{ h{nen tavaroitansa, ellei h{n ensin sido sit{ v{kev{{? Vasta sitten h{n ry|st{{ tyhj{ksi h{nen talonsa. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Sent{hden min{ sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin h{nelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyh{{ Henke{ vastaan, niin h{nelle ei anteeksi anneta, ei t{ss{ maailmassa eik{ tulevassa. Joko tehk{{ puu hyv{ksi ja sen hedelm{ hyv{ksi, tahi tehk{{ puu huonoksi ja sen hedelm{ huonoksi; sill{ hedelm{st{ puu tunnetaan. Te kyyk{{rmeitten siki|t, kuinka te saattaisitte hyv{{ puhua, kun itse olette pahoja? Sill{ syd{men kyllyydest{ suu puhuu. Hyv{ ihminen tuo hyv{n runsaudesta esille hyv{{, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta min{ sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, mink{ ihmiset puhuvat, pit{{ heid{n tekem{n tili tuomiop{iv{n{. Sill{ sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat h{nelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme n{hd{ sinulta merkin". Mutta h{n vastasi heille ja sanoi: "T{m{ paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkki{, mutta sille ei anneta muuta merkki{ kuin profeetta Joonaan merkki. Sill{ niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme p{iv{{ ja kolme y|t{, niin on my|s Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme p{iv{{ ja kolme y|t{. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdess{ t{m{n sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sill{ he tekiv{t parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, t{ss{ on enempi kuin Joonas. Etel{n kuningatar on her{j{v{ tuomiolle t{m{n sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sill{ h{n tuli maan {{rist{ kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, t{ss{ on enempi kuin Salomo. Kun saastainen henki l{htee ihmisest{, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eik{ l|yd{. Silloin se sanoo: 'Min{ palaan huoneeseeni, josta l{hdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhj{n{ ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsem{n muuta henke{, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sis{{n ja asuvat siell{. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimm{iset. Niin k{y my|s t{lle pahalle sukupolvelle." H{nen viel{ puhuessaan kansalle, katso, h{nen {itins{ ja veljens{ seisoivat ulkona, tahtoen h{nt{ puhutella. Niin joku sanoi h{nelle: "Katso, sinun {itisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella". Mutta h{n vastasi ja sanoi sille, joka sen h{nelle ilmoitti: "Kuka on minun {itini, ja ketk{ ovat minun veljeni?" Ja h{n ojensi k{tens{ opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun {itini ja veljeni! Sill{ jokainen, joka tekee minun taivaallisen Is{ni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja {itini."

Sin{ p{iv{n{ Jeesus l{hti asunnostaan ja istui j{rven rannalle. Ja h{nen tyk|ns{ kokoontui paljon kansaa, jonka t{hden h{n astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja h{n puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylv{j{ meni kylv{m{{n. Ja h{nen kylv{ess{{n putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja s|iv{t ne. Toiset putosivat kallioper{lle, jossa niill{ ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niill{ ei ollut syv{{ maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niill{ ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyv{{n maahan ja antoivat sadon, mitk{ sata, mitk{ kuusikymment{, mitk{ kolmekymment{ jyv{{. Jolla on korvat, se kuulkoon." Niin h{nen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat h{nelle: "Mink{t{hden sin{ puhut heille vertauksilla?" H{n vastasi ja sanoi: "Sent{hden, ett{ teid{n on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heid{n ei ole annettu. Sill{ sille, jolla on, annetaan, ja h{nell{ on oleva ylt{kyllin; mutta silt{, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ on. Sent{hden min{ puhun heille vertauksilla, ett{ he n{kevin silmin eiv{t n{e ja kuulevin korvin eiv{t kuule, eiv{tk{ ymm{rr{. Ja heiss{ k{y toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, {lk{{k{ ymm{rt{k|, ja n{kem{ll{ n{hk{{, {lk{{k{ k{sitt{k|. Sill{ paatunut on t{m{n kansan syd{n, ja korvillaan he ty|l{{sti kuulevat, ja silm{ns{ he ovat ummistaneet, etteiv{t he n{kisi silmill{{n, eiv{t kuulisi korvillaan, eiv{t ymm{rt{isi syd{mell{{n eiv{tk{ k{{ntyisi ja etten min{ heit{ parantaisi.' Mutta autuaat ovat teid{n silm{nne, koska ne n{kev{t, ja teid{n korvanne, koska ne kuulevat. Sill{ totisesti min{ sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet n{hd{, mit{ te n{ette, eiv{tk{ ole n{hneet, ja kuulla, mit{ te kuulette, eiv{tk{ ole kuulleet. Kuulkaa siis te vertaus kylv{j{st{: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eik{ ymm{rr{, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mik{ h{nen syd{meens{ kylvettiin. T{m{ on se, mik{ kylvettiin tien oheen. Mik{ kallioper{lle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta h{nell{ ei ole juurta itsess{{n, vaan h{n kest{{ ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan t{hden, niin h{n heti lankeaa pois. Mik{ taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta t{m{n maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja h{n j{{ hedelm{tt|m{ksi. Mutta mik{ hyv{{n maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymm{rt{{ sen ja my|s tuottaa hedelm{n ja tekee, mik{ sata jyv{{, mik{ kuusikymment{, mik{ kolmekymment{." Toisen vertauksen h{n puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyv{n siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa h{nen vihamiehens{ tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelm{{, silloin lustekin tuli n{kyviin. Niin perheenis{nn{n palvelijat tulivat ja sanoivat h{nelle: 'Herra, etk| kylv{nyt peltoosi hyv{{ siement{? Mist{ siihen sitten on tullut lustetta?' H{n sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat h{nelle: 'Tahdotko, ett{ menemme ja kokoamme sen?' Mutta h{n sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyht{isi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdess{ elonleikkuuseen asti; ja elonaikana min{ sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'" Viel{ toisen vertauksen h{n puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenist{ pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin ett{ taivaan linnut tulevat ja tekev{t pes{ns{ sen oksille." Taas toisen vertauksen h{n puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani". T{m{n kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta h{n ei puhunut heille mit{{n; ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Min{ avaan suuni vertauksiin, min{ tuon ilmi sen, mik{ on ollut salassa maailman perustamisesta asti". Sitten h{n laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja h{nen opetuslapsensa tulivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Selit{ meille vertaus pellon lusteesta". Niin h{n vastasi ja sanoi: "Hyv{n siemenen kylv{j{ on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyv{ siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika l{hett{{ enkelins{, ja he kokoavat h{nen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekev{t laittomuutta, ja heitt{v{t heid{t tuliseen p{tsiin; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Is{ns{ valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. Taivasten valtakunta on peltoon k{tketyn aarteen kaltainen, jonka mies l|ysi ja k{tki; ja siit{ iloissaan h{n meni ja myi kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja osti sen pellon. Viel{ taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmi{, ja l|ydetty{{n yhden kallisarvoisen helmen h{n meni ja myi kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja osti sen. Viel{ taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli t{yteen, vetiv{t he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyv{t astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. N{in on k{yv{ maailman lopussa; enkelit l{htev{t ja erottavat pahat vanhurskaista ja heitt{v{t heid{t tuliseen p{tsiin; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys. Oletteko ymm{rt{neet t{m{n kaiken?" He vastasivat h{nelle: "Olemme". Ja h{n sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenis{nn{n kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa". Ja kun Jeesus oli lopettanut n{m{ vertaukset, l{hti h{n sielt{. Ja h{n tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heit{ heid{n synagoogassaan, niin ett{ he h{mm{styiv{t ja sanoivat: "Mist{ h{nell{ on t{m{ viisaus ja n{m{ voimalliset teot? Eik| t{m{ ole se rakentajan poika? Eik| h{nen {itins{ ole nimelt{{n Maria ja h{nen veljens{ Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eiv{tk| h{nen sisarensa ole kaikki meid{n parissamme? Mist{ sitten h{nell{ on t{m{ kaikki?" Ja he loukkaantuivat h{neen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan". Ja heid{n ep{uskonsa t{hden h{n ei tehnyt siell{ monta voimallista tekoa.

Siihen aikaan nelj{nnysruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta. Ja h{n sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja; h{n on noussut kuolleista, ja sent{hden n{m{ voimat h{ness{ vaikuttavat". Sill{ Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut h{net ja pannut vankeuteen veljens{ Filippuksen vaimon, Herodiaan, t{hden. Sill{ Johannes oli sanonut h{nelle: "Sinun ei ole lupa pit{{ h{nt{". Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelk{si kansaa, sill{ he pitiv{t h{nt{ profeettana. Mutta kun Herodeksen syntym{p{iv{ tuli, tanssi Herodiaan tyt{r heid{n edess{{n, ja se miellytti Herodesta; sent{hden h{n valalla vannoen lupasi antaa h{nelle, mit{ ikin{ h{n anoisi. Niin h{n {itins{ yllytyksest{ sanoi: "Anna tuoda minulle t{nne lautasella Johannes Kastajan p{{". Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja p|yt{vierasten t{hden h{n k{ski antaa sen. Ja h{n l{hetti ly|m{{n Johannekselta p{{n poikki vankilassa. Ja h{nen p{{ns{ tuotiin lautasella ja annettiin tyt|lle; ja t{m{ vei sen {idilleen. Ja h{nen opetuslapsensa tulivat ja ottivat h{nen ruumiinsa ja hautasivat h{net; ja he meniv{t ja ilmoittivat asian Jeesukselle. Kun Jeesus sen kuuli, l{hti h{n sielt{ venheell{ autioon paikkaan, yksin{isyyteen. Ja t{m{n kuultuaan kansa meni jalkaisin kaupungeista h{nen j{lkeens{. Ja astuessaan maihin Jeesus n{ki paljon kansaa, ja h{nen k{vi heit{ s{{liksi, ja h{n paransi heid{n sairaansa. Mutta kun ilta tuli, meniv{t h{nen opetuslapsensa h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "T{m{ paikka on autio, ja p{iv{ on jo pitk{lle kulunut; laske siis kansa luotasi, ett{ he menisiv{t kyliin ostamaan itsellens{ ruokaa". Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heid{n tarvitse menn{ pois; antakaa te heille sy|d{". He sanoivat h{nelle: "Meill{ ei ole t{{ll{ muuta kuin viisi leip{{ ja kaksi kalaa". Mutta h{n sanoi: "Tuokaa ne t{nne minulle". Ja h{n k{ski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leip{{ ja kaksi kalaa, katsoi yl|s taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leiv{t opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he ker{siv{t j{{neet palaset, kaksitoista t{ytt{ vakallista. Ja niit{, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miest{, paitsi naisia ja lapsia. Ja kohta h{n vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edelt{ toiselle rannalle, sill{ aikaa kuin h{n laski kansan luotansa. Ja laskettuaan kansan h{n nousi vuorelle yksin{isyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli h{n siell{ yksin{ns{. Mutta venhe oli jo monen vakomitan p{{ss{ maasta, aaltojen ahdistamana, sill{ tuuli oli vastainen. Ja nelj{nnell{ y|vartiolla Jeesus tuli heid{n tyk|ns{ k{vellen j{rven p{{ll{. Kun opetuslapset n{kiv{t h{nen k{velev{n j{rven p{{ll{, pelj{styiv{t he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heit{ kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielell{, min{ se olen; {lk{{ pelj{tk|". Pietari vastasi h{nelle ja sanoi: "Jos se olet sin{, Herra, niin k{ske minun tulla tyk|si vett{ my|ten". H{n sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheest{ ja k{veli vetten p{{ll{ menn{kseen Jeesuksen tyk|. Mutta n{hdess{{n, kuinka tuuli, h{n pelj{styi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua". Niin Jeesus kohta ojensi k{tens{, tarttui h{neen ja sanoi h{nelle: "Sin{ v{h{uskoinen, miksi ep{ilit?" Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. Niin venheess{-olijat kumarsivat h{nt{ ja sanoivat: "Totisesti sin{ olet Jumalan Poika". Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin. Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat h{net, l{hettiv{t he sanan kaikkeen ymp{rist||n, ja h{nen tyk|ns{ tuotiin kaikki sairaat. Ja he pyysiv{t h{nelt{, ett{ vain saisivat koskea h{nen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.

Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinn{iss{{nt|{? Sill{ he eiv{t pese k{si{{n ruvetessaan aterialle." Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan k{skyn perinn{iss{{nt|nne t{hden? Sill{ Jumala on sanonut: 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', ja: 'Joka kiroaa is{{ns{ tai {iti{ns{, sen pit{{ kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte: Joka sanoo is{lleen tai {idilleen: 'Se, mink{ sin{ olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa is{{ns{ eik{ {iti{ns{. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhj{ksi perinn{iss{{nt|nne t{hden. Te ulkokullatut, oikein teist{ Esaias ennusti, sanoen: 'T{m{ kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heid{n syd{mens{ on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisk{skyj{'." Ja h{n kutsui kansan tyk|ns{ ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymm{rt{k{{. Ei saastuta ihmist{ se, mik{ menee suusta sis{{n; vaan mik{ suusta k{y ulos, se saastuttaa ihmisen." Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat h{nelle: "Tied{tk|, ett{ fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?" Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Is{ni ei ole istuttanut, on juurineen revitt{v{ pois. [lk{{ heist{ v{litt{k|: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat." Niin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Selit{ meille t{m{ vertaus". Mutta Jeesus sanoi: "Viel{k| tekin olette ymm{rt{m{tt|mi{? Ettek| k{sit{, ett{ kaikki, mik{ k{y suusta sis{{n, menee vatsaan ja ulostuu? Mutta mik{ k{y suusta ulos, se tulee syd{mest{, ja se saastuttaa ihmisen. Sill{ syd{mest{ l{htev{t pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, v{{r{t todistukset, jumalanpilkkaamiset. N{m{ ihmisen saastuttavat; mutta pesem{tt|min k{sin sy|minen ei saastuta ihmist{." Ja Jeesus l{hti sielt{ ja vet{ytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niilt{ seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tyt{rt{ni." Mutta h{n ei vastannut h{nelle sanaakaan. Niin h{nen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat h{nt{ sanoen: "P{{st{ h{net menem{{n, sill{ h{n huutaa meid{n j{lkeemme". H{n vastasi ja sanoi: "Minua ei ole l{hetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tyk|". Mutta vaimo tuli ja kumarsi h{nt{ ja sanoi: "Herra, auta minua". Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leip{{ ja heitt{{ penikoille". Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta sy|v{th{n penikatkin niit{ muruja, jotka heid{n herrainsa p|yd{lt{ putoavat". Silloin Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja h{nen tytt{rens{ oli siit{ hetkest{ terve. Ja Jeesus l{hti sielt{ ja tuli Galilean j{rven rannalle; ja h{n nousi vuorelle ja istui sinne. Ja h{nen tyk|ns{ tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykki{ ja paljon muita, ja laskivat heid{t h{nen jalkojensa juureen; ja h{n paransi heid{t, niin ett{ kansa ihmetteli n{hdess{{n mykk{in puhuvan, raajarikkojen olevan terveit{, rampojen k{velev{n ja sokeain n{kev{n; ja he ylistiv{t Israelin Jumalaa. Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tyk|ns{ ja sanoi: "Minun k{y s{{liksi kansaa, sill{ he ovat jo kolme p{iv{{ olleet minun tyk|n{ni, eik{ heill{ ole mit{{n sy|t{v{{; enk{ min{ tahdo laskea heit{ sy|m{tt{ menem{{n, etteiv{t n{{ntyisi matkalla". Niin opetuslapset sanoivat h{nelle: "Mist{ me saamme t{{ll{ er{maassa niin paljon leip{{, ett{ voimme ravita noin suuren kansanjoukon?" Jeesus sanoi heille: "Montako leip{{ teill{ on?" He sanoivat: "Seitsem{n, ja muutamia kalasia". Niin h{n k{ski kansan asettua maahan. Ja h{n otti ne seitsem{n leip{{ ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he ker{siv{t j{{neet palaset, seitsem{n t{ytt{ vasullista. Ja niit{, jotka aterioivat, oli nelj{tuhatta miest{, paitsi naisia ja lapsia. Ja laskettuaan kansan tyk|{ns{ h{n astui venheeseen ja meni Magadanin alueelle.

Ja fariseukset ja saddukeukset tulivat h{nen luoksensa ja kiusasivat h{nt{ pyyt{en h{nt{ n{ytt{m{{n heille merkin taivaasta. Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selke{ ilma, sill{ taivas ruskottaa', ja aamulla: 'T{n{{n tulee rajuilma, sill{ taivas ruskottaa ja on synkk{'. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkej{ ette osaa. T{m{ paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkki{, mutta sille ei anneta muuta merkki{ kuin Joonaan merkki." Ja h{n j{tti heid{t ja meni pois. Kun opetuslapset saapuivat toiselle rannalle, olivat he unhottaneet ottaa leip{{ mukaansa. Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta". Niin he puhuivat kesken{{n sanoen: "Emme ottaneet leip{{ mukaamme". Mutta kun Jeesus sen huomasi, sanoi h{n: "Te v{h{uskoiset, mit{ puhutte kesken{nne siit{, ettei teill{ ole leip{{ mukananne? Ettek| viel{ k{sit{? Ja ettek| muista niit{ viitt{ leip{{ viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen, ettek{ niit{ seitsem{{ leip{{ nelj{lletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen? Kuinka te ette k{sit{, etten min{ puhunut teille leiv{st{? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta." Silloin he ymm{rsiv{t, ettei h{n k{skenyt kavahtamaan leiv{n hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia. Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi h{n opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista". H{n sanoi heille: "Kenenk{ te sanotte minun olevan?" Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sin{ olet Kristus, el{v{n Jumalan Poika". Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Autuas olet sin{, Simon, Joonaan poika, sill{ ei liha eik{ veri ole sit{ sinulle ilmoittanut, vaan minun Is{ni, joka on taivaissa. Ja min{ sanon sinulle: sin{ olet Pietari, ja t{lle kalliolle min{ rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eiv{t sit{ voita. Min{ olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja mink{ sin{ sidot maan p{{ll{, se on oleva sidottu taivaissa, ja mink{ sin{ p{{st{t maan p{{ll{, se on oleva p{{stetty taivaissa." Silloin h{n varoitti vakavasti opetuslapsiaan kenellek{{n sanomasta, ett{ h{n on Kristus. Siit{ l{htien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, ett{ h{nen piti menem{n Jerusalemiin ja k{rsim{n paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena p{iv{n{ nouseman yl|s. Silloin Pietari otti h{net erilleen ja rupesi nuhtelemaan h{nt{ sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, {lk||n se sinulle tapahtuko". Mutta h{n k{{ntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edest{ni, saatana; sin{ olet minulle pahennukseksi, sill{ sin{ et ajattele sit{, mik{ on Jumalan, vaan sit{, mik{ on ihmisten". Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun per{ss{ni kulkea, h{n kielt{k||n itsens{ ja ottakoon ristins{ ja seuratkoon minua. Sill{ joka tahtoo pelastaa el{m{ns{, h{n kadottaa sen, mutta joka kadottaa el{m{ns{ minun t{hteni, h{n l|yt{{ sen. Sill{ mit{ se hy|dytt{{ ihmist{, vaikka h{n voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mit{ voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sill{ Ihmisen Poika on tuleva Is{ns{ kirkkaudessa enkeliens{ kanssa, ja silloin h{n maksaa kullekin h{nen tekojensa mukaan. Totisesti min{ sanon teille: t{ss{ seisovien joukossa on muutamia, jotka eiv{t maista kuolemaa, ennenkuin n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."

Ja kuuden p{iv{n kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sek{ Jaakobin ja h{nen veljens{ Johanneksen ja vei heid{t korkealle vuorelle, yksin{isyyteen. Ja h{nen muotonsa muuttui heid{n edess{{n, ja h{nen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja h{nen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. Ja katso, heille ilmestyiv{t Mooses ja Elias, jotka puhuivat h{nen kanssansa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meid{n on t{ss{ hyv{ olla; jos tahdot, niin min{ teen t{h{n kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden". H{nen viel{ puhuessaan, katso, heid{t varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvest{ kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on minun rakas Poikani, johon min{ olen mielistynyt; kuulkaa h{nt{". Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja pelj{styiv{t kovin. Niin Jeesus tuli heid{n tyk|ns{, koski heihin ja sanoi: "Nouskaa, {lk{{k{ pelj{tk|". Ja kun he nostivat silm{ns{, eiv{t he n{hneet ket{{n muuta kuin Jeesuksen yksin{{n. Ja heid{n kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti heit{ sanoen: "[lk{{ kenellek{{n kertoko t{t{ n{ky{, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista". Ja h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, ett{ Eliaan pit{{ tulla ensin?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta min{ sanon teille, ett{ Elias on jo tullut. Mutta he eiv{t tunteneet h{nt{, vaan tekiv{t h{nelle, mit{ tahtoivat. Samoin my|s Ihmisen Poika saa k{rsi{ heilt{." Silloin opetuslapset ymm{rsiv{t h{nen puhuneen heille Johannes Kastajasta. Ja kun he saapuivat kansan luo, tuli h{nen tyk|ns{ muuan mies, polvistui h{nen eteens{ ja sanoi: "Herra, armahda minun poikaani, sill{ h{n on kuunvaihetautinen ja k{rsii kovin; usein h{n kaatuu, milloin tuleen, milloin veteen. Ja min{ toin h{net sinun opetuslastesi tyk|, mutta he eiv{t voineet h{nt{ parantaa." Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi sin{ ep{uskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun t{ytyy olla teid{n kanssanne? Kuinka kauan k{rsi{ teit{? Tuokaa h{net t{nne minun tyk|ni." Ja Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se l{hti pojasta, ja poika oli siit{ hetkest{ terve. Sitten opetuslapset meniv{t Jeesuksen tyk| eriksens{ ja sanoivat: "Miksi emme me voineet ajaa sit{ ulos?" Niin h{n sanoi heille: "Teid{n ep{uskonne t{hden; sill{ totisesti min{ sanon teille: jos teill{ olisi uskoa sinapinsiemenenk{{n verran, niin te voisitte sanoa t{lle vuorelle: 'Siirry t{{lt{ tuonne', ja se siirtyisi, eik{ mik{{n olisi teille mahdotonta". Ja kun he yhdess{ vaelsivat Galileassa, sanoi Jeesus heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten k{siin, ja he tappavat h{net, ja kolmantena p{iv{n{ h{n nousee yl|s". Ja he tulivat kovin murheellisiksi. Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eik| teid{n opettajanne maksa temppeliveroa?" H{n sanoi: "Maksaa". Ja kun h{n tuli huoneeseen, kysyi Jeesus h{nelt{ ensi sanaksi: "Mit{ arvelet, Simon? Keilt{ maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Ja kun h{n vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus h{nelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heit{ loukkaisi, niin mene ja heit{ onki j{rveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, l|yd{t hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."

Sill{ hetkell{ opetuslapset tulivat Jeesuksen tyk| ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Niin h{n kutsui tyk|ns{ lapsen, asetti sen heid{n keskellens{ ja sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: ellette k{{nny ja tule lasten kaltaisiksi, ette p{{se taivasten valtakuntaan. Sent{hden, joka n|yrtyy t{m{n lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tyk|ns{ yhden t{m{nkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tyk|ns{ minut. Mutta joka viettelee yhden n{ist{ pienist{, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, ett{ myllynkivi ripustettaisiin h{nen kaulaansa ja h{net upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten t{hden! Viettelysten t{ytyy kyll{ tulla; mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun k{tesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heit{ luotasi; parempi on sinulle, ett{ k{sipuolena tai jalkapuolena p{{set el{m{{n sis{lle, kuin ett{ sinut, molemmat k{det tai molemmat jalat tallella, heitet{{n iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silm{si viettelee sinua, rep{ise se pois ja heit{ luotasi; parempi on sinun silm{puolena menn{ el{m{{n sis{lle, kuin ett{ sinut, molemmat silm{t tallella, heitet{{n helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksu yht{k{{n n{ist{ pienist{; sill{ min{ sanon teille, ett{ heid{n enkelins{ taivaissa n{kev{t aina minun Is{ni kasvot, joka on taivaissa. Mit{ arvelette? Jos jollakin ihmisell{ on sata lammasta ja yksi niist{ eksyy, eik| h{n j{t{ niit{ yhdeks{{kymment{ yhdeks{{ vuorille ja mene etsim{{n eksynytt{? Ja jos h{n sen l|yt{{, totisesti min{ sanon teille: h{n iloitsee enemm{n siit{ kuin niist{ yhdeks{st{kymmenest{ yhdeks{st{, jotka eiv{t olleet eksyneet. Niin ei my|sk{{n teid{n taivaallisen Is{nne tahto ole, ett{ yksik{{n n{ist{ pienist{ joutuisi kadotukseen. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele h{nt{ kahdenkesken; jos h{n sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos h{n ei sinua kuule, niin ota viel{ yksi tai kaksi kanssasi, 'ett{ jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Mutta jos h{n ei kuule heit{, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos h{n ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon h{n sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. Totisesti min{ sanon teille: kaikki, mink{ te sidotte maan p{{ll{, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, mink{ te p{{st{tte maan p{{ll{, on oleva p{{stetty taivaassa. Viel{ min{ sanon teille: jos kaksi teist{ maan p{{ll{ kesken{{n sopii mist{ asiasta tahansa, ett{ he sit{ anovat, niin he saavat sen minun Is{lt{ni, joka on taivaissa. Sill{ miss{ kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siin{ min{ olen heid{n keskell{ns{." Silloin Pietari meni h{nen tyk|ns{ ja sanoi h{nelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsem{n kertaa?" Jeesus vastasi h{nelle: "Min{ sanon sinulle: ei seitsem{n kertaa, vaan seitsem{nkymment{ kertaa seitsem{n. Sent{hden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tili{. Ja kun h{n rupesi tilintekoon, tuotiin h{nen eteens{ er{s, joka oli h{nelle velkaa kymmenentuhatta leivisk{{. Mutta kun t{ll{ ei ollut, mill{ maksaa, niin h{nen herransa m{{r{si myyt{v{ksi h{net ja h{nen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili h{nt{ sanoen: 'Ole pitk{mielinen minua kohtaan, niin min{ maksan sinulle kaikki'. Niin herran k{vi s{{liksi sit{ palvelijaa, ja h{n p{{sti h{net ja antoi h{nelle velan anteeksi. Mutta menty{{n ulos se palvelija tapasi er{{n kanssapalvelijoistaan, joka oli h{nelle velkaa sata denaria; ja h{n tarttui h{neen, kuristi h{nt{ kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mink{ olet velkaa'. Niin h{nen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi h{nt{ sanoen: 'Ole pitk{mielinen minua kohtaan, niin min{ maksan sinulle'. Mutta h{n ei tahtonut, vaan meni ja heitti h{net vankeuteen, kunnes h{n maksaisi velkansa. Kun nyt h{nen kanssapalvelijansa n{kiv{t, mit{ tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja meniv{t ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mit{ oli tapahtunut. Silloin h{nen herransa kutsui h{net eteens{ ja sanoi h{nelle: 'Sin{ paha palvelija! Min{ annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sit{ minulta pyysit; eik| sinunkin olisi pit{nyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin min{kin sinua armahdin?' Ja h{nen herransa vihastui ja antoi h{net vanginvartijan k{siin, kunnes h{n maksaisi kaiken, mink{ oli h{nelle velkaa. N{in my|s minun taivaallinen Is{ni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne syd{mest{nne anteeksi."

Ja kun Jeesus oli lopettanut n{m{ puheet, l{hti h{n Galileasta ja kulki Jordanin tuota puolta Juudean alueelle. Ja suuri kansan paljous seurasi h{nt{, ja h{n paransi heit{ siell{. Ja fariseuksia tuli h{nen luoksensa, ja he kiusasivat h{nt{ sanoen: "Onko miehen lupa hylj{t{ vaimonsa mist{ syyst{ tahansa?" H{n vastasi ja sanoi: "Ettek| ole lukeneet, ett{ Luoja jo alussa 'loi heid{t mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sent{hden mies luopukoon is{st{ns{ ja {idist{ns{ ja liittyk||n vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eiv{t he en{{ ole kaksi, vaan yksi liha. Mink{ siis Jumala on yhdist{nyt, sit{ {lk||n ihminen erottako." He sanoivat h{nelle: "Miksi sitten Mooses k{ski antaa erokirjan ja hylj{t{ h{net?" H{n sanoi heille: "Teid{n syd{menne kovuuden t{hden Mooses salli teid{n hylj{t{ vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta min{ sanon teille: joka hylk{{ vaimonsa muun kuin huoruuden t{hden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hylj{tyn, se tekee huorin." Opetuslapset sanoivat h{nelle: "Jos miehen on n{in laita vaimoonsa n{hden, niin ei ole hyv{ naida". Mutta h{n sanoi heille: "Ei t{m{ sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sill{ on niit{, jotka syntym{st{{n, {itins{ kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niit{, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niit{, jotka taivasten valtakunnan t{hden ovat tehneet itsens{ avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseens{ sovittaa, se sovittakoon." Silloin tuotiin h{nen tyk|ns{ lapsia, ett{ h{n panisi k{tens{ heid{n p{{lleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, {lk{{k{ est{k| heit{ tulemasta minun tyk|ni, sill{ senkaltaisten on taivasten valtakunta". Ja h{n pani k{tens{ heid{n p{{lleen ja l{hti sielt{ pois. Ja katso, er{s mies tuli ja sanoi h{nelle: "Opettaja, mit{ hyv{{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ saisin iankaikkisen el{m{n?" Niin h{n sanoi h{nelle: "Miksi kysyt minulta, mik{ on hyv{{? On ainoastaan yksi, joka on hyv{. Mutta jos tahdot p{{st{ el{m{{n sis{lle, niin pid{ k{skyt." H{n sanoi h{nelle: "Mitk{?" Jeesus sanoi: "N{m{: '[l{ tapa', '[l{ tee huorin', '[l{ varasta', '[l{ sano v{{r{{ todistusta', 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', ja: 'Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si'". Nuorukainen sanoi h{nelle: "Kaikkia niit{ min{ olen noudattanut; mit{ minulta viel{ puuttuu?" Jeesus sanoi h{nelle: "Jos tahdot olla t{ydellinen, niin mene, myy, mit{ sinulla on, ja anna k|yhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Mutta kun nuorukainen kuuli t{m{n sanan, meni h{n pois murheellisena, sill{ h{nell{ oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti min{ sanon teille: rikkaan on vaikea p{{st{ taivasten valtakuntaan. Ja viel{ min{ sanon teille: helpompi on kamelin k{yd{ neulansilm{n l{pi kuin rikkaan p{{st{ Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset sen kuulivat, h{mm{styiv{t he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista". Silloin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mit{ me siit{ saamme?" Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: siin{ uudestisyntymisess{, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljist{ tai sisarista tai is{st{ tai {idist{ tai lapsista tai pelloista minun nimeni t{hden, on saava monin verroin takaisin ja periv{ iankaikkisen el{m{n. Mutta monet ensimm{iset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimm{isiksi."

"Sill{ taivasten valtakunta on perheenis{nn{n kaltainen, joka varhain aamulla l{hti ulos palkkaamaan ty|miehi{ viinitarhaansa. Ja kun h{n oli sopinut ty|miesten kanssa denarista p{iv{lt{, l{hetti h{n heid{t viinitarhaansa. Ja h{n l{hti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja n{ki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja h{n sanoi heille: 'Menk{{ tekin minun viinitarhaani, ja mik{ kohtuus on, sen min{ annan teille'. Niin he meniv{t. Taas h{n l{hti ulos kuudennen ja yhdeks{nnen hetken vaiheilla ja teki samoin. Ja kun h{n l{hti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi h{n viel{ toisia siell{ seisomassa; ja h{n sanoi heille: 'Miksi seisotte t{{ll{ kaiken p{iv{{ joutilaina?' He sanoivat h{nelle: 'Kun ei kukaan ole meit{ palkannut'. H{n sanoi heille: 'Menk{{ tekin minun viinitarhaani'. Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu ty|miehet ja maksa heille palkka, viimeisist{ alkaen ensimm{isiin asti'. Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. Ja kun ensimm{iset tulivat, luulivat he saavansa enemm{n; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat, napisivat he perheen is{nt{{ vastaan ja sanoivat: 'N{m{ viimeiset ovat tehneet ty|t{ vain yhden hetken, ja sin{ teit heid{t meid{n vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet p{iv{n kuorman ja helteen'. Niin h{n vastasi er{{lle heist{ ja sanoi: 'Yst{v{ni, en min{ tee sinulle v{{ryytt{; etk| sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta min{ tahdon t{lle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enk| saa tehd{ omallani, mit{ tahdon? Vai onko silm{si nurja sent{hden, ett{ min{ olen hyv{?' N{in viimeiset tulevat ensimm{isiksi ja ensimm{iset viimeisiksi." Ja kun Jeesus l{hti kulkemaan yl|s Jerusalemiin, otti h{n ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille: "Katso, me menemme yl|s Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten k{siin, ja he tuomitsevat h{net kuolemaan ja antavat h{net pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena p{iv{n{ h{n on nouseva yl|s". Silloin Sebedeuksen poikain {iti tuli poikineen h{nen tyk|ns{ ja kumarsi h{nt{, aikoen anoa h{nelt{ jotakin. Niin h{n sanoi vaimolle: "Mit{ tahdot?" T{m{ sanoi h{nelle: "Sano, ett{ n{m{ minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi". Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Te ette tied{, mit{ anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka min{ olen juova?" He sanoivat h{nelle: "Voimme". H{n sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Is{ni on sen valmistanut". Kun ne kymmenen sen kuulivat, n{rk{styiv{t he n{ihin kahteen veljekseen. Mutta Jeesus kutsui heid{t tyk|ns{ ja sanoi: "Te tied{tte, ett{ kansojen ruhtinaat herroina niit{ hallitsevat, ja ett{ mahtavat k{ytt{v{t valtaansa niit{ kohtaan. N{in {lk||n olko teill{ kesken{nne, vaan joka teid{n keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teid{n palvelijanne, ja joka teid{n keskuudessanne tahtoo olla ensimm{inen, se olkoon teid{n orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkens{ lunnaiksi monen edest{." Ja heid{n l{htiess{{n Jerikosta seurasi h{nt{ suuri kansan paljous. Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieress{; ja kun he kuulivat, ett{ Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meit{". Niin kansa nuhteli heit{ saadakseen heid{t vaikenemaan; mutta he huusivat sit{ enemm{n sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meit{". Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heid{t tyk|ns{ ja sanoi: "Mit{ tahdotte, ett{ min{ teille tekisin?" He sanoivat h{nelle: "Herra, ett{ meid{n silm{mme aukenisivat". Niin Jeesuksen tuli heit{ s{{li, ja h{n kosketti heid{n silmi{ns{, ja kohta he saivat n{k|ns{ ja seurasivat h{nt{.

Ja kun he l{hestyiv{t Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, \ljym{elle, silloin Jeesus l{hetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: "Menk{{ kyl{{n, joka on edess{nne, niin te kohta l|yd{tte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; p{{st{k{{ ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niit{'; ja kohta h{n l{hett{{ ne." Mutta t{m{ tapahtui, ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Sanokaa tyt{r Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'." Niin opetuslapset meniv{t ja tekiv{t, niinkuin Jeesus oli heit{ k{skenyt, ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selk{{n vaatteensa, ja h{n istuutui niiden p{{lle. Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat h{nen edell{{n ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!" Ja kun h{n tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka t{m{ on?" Niin kansa sanoi: "T{m{ on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista". Ja Jeesus meni pyh{kk||n; ja h{n ajoi ulos kaikki, jotka myiv{t ja ostivat pyh{k|ss{, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain p|yd{t ja kyyhkysten myyj{in istuimet. Ja h{n sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pit{{ kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siit{ ry|v{rien luolan." Ja h{nen tyk|ns{ pyh{k|ss{ tuli sokeita ja rampoja, ja h{n paransi heid{t. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet n{kiv{t ne ihmeet, joita h{n teki, ja lapset, jotka huusivat pyh{k|ss{ ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he n{rk{styiv{t ja sanoivat h{nelle: "Kuuletko, mit{ n{m{ sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettek| ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imev{isten suusta sin{ olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?" Ja h{n j{tti heid{t ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siell{ y|t{. Kun h{n varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli h{nen n{lk{. Ja n{hdess{{n tien vieress{ viikunapuun h{n meni sen luo, mutta ei l|yt{nyt siit{ muuta kuin pelkki{ lehti{; ja h{n sanoi sille: "[lk||n sinusta ikin{ en{{ hedelm{{ kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset t{m{n n{kiv{t, ihmetteliv{t he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin {kisti kuivettui?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: jos teill{ olisi uskoa ettek{ ep{ilisi, niin ette ainoastaan voisi tehd{ sit{, mik{ viikunapuussa tapahtui, vaan viel{p{, jos sanoisitte t{lle vuorelle: 'Kohoa ja heitt{ydy mereen', niin se tapahtuisi. Ja kaiken, mit{ te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte." Ja kun h{n oli mennyt pyh{kk||n, tulivat h{nen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat h{nen luoksensa ja sanoivat: "Mill{ vallalla sin{ n{it{ teet? Ja kuka sinulle on antanut t{m{n vallan?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Min{ my|s teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin min{kin sanon teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen. Mist{ Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisist{?" Niin he neuvottelivat kesken{ns{ sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin h{n sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet h{nt{?' Mutta jos sanomme: 'Ihmisist{', niin meid{n t{ytyy pelj{t{ kansaa, sill{ kaikki pit{v{t Johannesta profeettana." Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tied{". Niin h{nkin sanoi heille: "Niinp{ en min{k{{n sano teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen. Mutta miten teist{ on? Miehell{ oli kaksi poikaa; ja h{n meni ensimm{isen luo ja sanoi: 'Poikani, mene t{n{{n tekem{{n ty|t{ minun viinitarhaani'. T{m{ vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta j{ljest{p{in h{n katui ja meni. Niin h{n meni toisen luo ja sanoi samoin. T{m{ taas vastasi ja sanoi: 'Min{ menen, herra', mutta ei mennytk{{n. Kumpi n{ist{ kahdesta teki is{ns{ tahdon?" He sanoivat: "Ensimm{inen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: publikaanit ja portot menev{t ennen teit{ Jumalan valtakuntaan. Sill{ Johannes tuli teid{n tyk|nne vanhurskauden tiet{, ja te ette uskoneet h{nt{, mutta publikaanit ja portot uskoivat h{nt{; ja vaikka te sen n{itte, ette j{ljest{p{ink{{n katuneet, niin ett{ olisitte h{nt{ uskoneet. Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenis{nt{, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ymp{rille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja h{n vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun hedelm{in aika l{hestyi, l{hetti h{n palvelijoitansa viinitarhurien luokse perim{{n h{nelle tulevat hedelm{t. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni h{nen palvelijansa; mink{ he pieksiv{t, mink{ tappoivat, mink{ kivittiv{t. Viel{ h{n l{hetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimm{iset; ja n{ille he tekiv{t samoin. Mutta viimein h{n l{hetti heid{n luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'. Mutta kun viinitarhurit n{kiv{t pojan, sanoivat he kesken{ns{: 'T{m{ on perillinen; tulkaa, tappakaamme h{net, niin me saamme h{nen perint|ns{'. Ja he ottivat h{net kiinni ja heittiv{t ulos viinitarhasta ja tappoivat. Kun viinitarhan herra tulee, mit{ h{n tekee noille viinitarhureille?" He sanoivat h{nelle: "Nuo pahat h{n pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat h{nelle hedelm{t ajallansa". Jeesus sanoi heille: "Ettek| ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylk{siv{t, on tullut kulmakiveksi; Herralta t{m{ on tullut ja on ihmeellinen meid{n silmiss{mme'? Sent{hden min{ sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teilt{ pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmi{. Ja joka t{h{n kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka p{{lle se kaatuu, sen se murskaa." Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat n{m{ h{nen vertauksensa, ymm{rsiv{t he, ett{ h{n puhui heist{. Ja he olisivat tahtoneet ottaa h{net kiinni, mutta pelk{siv{t kansaa, koska se piti h{nt{ profeettana.

Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi h{{t pojallensa. Ja h{n l{hetti palvelijansa kutsumaan h{ihin kutsuvieraita, mutta n{m{ eiv{t tahtoneet tulla. Viel{ h{n l{hetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, min{ olen valmistanut ateriani, minun h{rk{ni ja sy|ttil{{ni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa h{ihin'. Mutta he eiv{t siit{ v{litt{neet, vaan meniv{t pois, mik{ pellolleen, mik{ kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni h{nen palvelijansa, piteliv{t pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui ja l{hetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heid{n kaupunkinsa. Sitten h{n sanoi palvelijoillensa: 'H{{t ovat valmistetut, mutta kutsutut eiv{t olleet arvollisia. Menk{{ siis teiden risteyksiin ja kutsukaa h{ihin, keit{ tapaatte.' Ja palvelijat meniv{t ulos teille ja kokosivat kaikki, keit{ vain tapasivat, sek{ pahat ett{ hyv{t, ja h{{huone tuli t{yteen p|yt{vieraita. Mutta kun kuningas meni katsomaan p|yt{vieraita, n{ki h{n siell{ miehen, joka ei ollut puettu h{{vaatteisiin. Ja h{n sanoi h{nelle: 'Yst{v{, kuinka sin{ olet tullut t{nne sis{lle, vaikka sinulla ei ole h{{vaatteita?' Mutta h{n j{i sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa h{nen jalkansa ja k{tens{ ja heitt{k{{ h{net ulos pimeyteen'. Siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys. Sill{ monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut." Silloin fariseukset meniv{t ja neuvottelivat, kuinka saisivat h{net sanoissa solmituksi. Ja he l{hettiv{t h{nen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tied{mme, ett{ sin{ olet totinen ja opetat Jumalan tiet{ totuudessa, kenest{k{{n v{litt{m{tt{, sill{ sin{ et katso henkil||n. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?" Mutta Jeesus ymm{rsi heid{n pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut? N{ytt{k{{ minulle veroraha." Niin he toivat h{nelle denarin. H{n sanoi heille: "Kenen kuva ja p{{llekirjoitus t{m{ on?" He vastasivat: "Keisarin". Silloin h{n sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mik{ keisarin on, ja Jumalalle, mik{ Jumalan on". Kun he sen kuulivat, ihmetteliv{t he ja j{ttiv{t h{net ja meniv{t pois. Sin{ p{iv{n{ tuli h{nen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei yl|snousemusta ole, ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin h{nen veljens{ naikoon h{nen vaimonsa ja her{tt{k||n siemenen veljelleen'. Keskuudessamme oli seitsem{n veljest{. Ensimm{inen otti vaimon ja kuoli; ja koska h{nell{ ei ollut j{lkel{ist{, j{tti h{n vaimonsa veljelleen. Niin my|s toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsem{n. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. Kenen vaimo noista seitsem{st{ h{n siis yl|snousemuksessa on oleva? Sill{ kaikkien vaimona h{n on ollut." Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettek{ Jumalan voimaa. Sill{ yl|snousemuksessa ei naida eik{ menn{ miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. Mutta mit{ kuolleitten yl|snousemukseen tulee, ettek| ole lukeneet, mit{ Jumala on puhunut teille, sanoen: 'Min{ olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei h{n ole kuolleitten Jumala, vaan el{vien." Ja sen kuullessaan kansa h{mm{styi h{nen oppiansa. Mutta kun fariseukset kuulivat, ett{ h{n oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; ja er{s heist{, joka oli lainoppinut, kysyi h{nelt{ kiusaten: "Opettaja, mik{ on suurin k{sky laissa?" Niin Jeesus sanoi h{nelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta syd{mest{si ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielest{si'. T{m{ on suurin ja ensimm{inen k{sky. Toinen, t{m{n vertainen, on: 'Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si'. N{iss{ kahdessa k{skyss{ riippuu kaikki laki ja profeetat." Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heilt{ sanoen: "Mit{ arvelette Kristuksesta? Kenen poika h{n on?" He sanoivat h{nelle: "Daavidin". H{n sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengess{ kutsuu h{nt{ Herraksi, sanoen: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'. Jos siis Daavid kutsuu h{nt{ Herraksi, kuinka h{n on h{nen poikansa?" Ja kukaan ei voinut vastata h{nelle sanaakaan; eik{ siit{ p{iv{st{ l{htien yksik{{n en{{ rohjennut kysy{ h{nelt{ mit{{n.

Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sent{hden, kaikki, mit{ he sanovat teille, se tehk{{ ja pit{k{{; mutta heid{n tekojensa mukaan {lk{{ tehk|, sill{ he sanovat, mutta eiv{t tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eiv{t tahdo niit{ sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekev{t sit{ varten, ett{ ihmiset heit{ katselisivat. He tekev{t raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimm{ist{ sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielell{{n, ett{ heit{ tervehdit{{n toreilla, ja ett{ ihmiset kutsuvat heit{ nimell{ 'rabbi'. Mutta te {lk{{ antako kutsua itse{nne rabbiksi, sill{ yksi on teid{n opettajanne, ja te olette kaikki velji{. Ja is{ksenne {lk{{ kutsuko ket{{n maan p{{ll{, sill{ yksi on teid{n Is{nne, h{n, joka on taivaissa. [lk{{k{ antako kutsua itse{nne mestareiksi, sill{ yksi on teid{n mestarinne, Kristus. Vaan joka teist{ on suurin, se olkoon teid{n palvelijanne. Mutta joka itsens{ ylent{{, se alennetaan; ja joka itsens{ alentaa, se ylennet{{n. Mutta voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisilt{! Sill{ itse te ette mene sis{lle, ettek{ salli menev{isten sis{lle menn{. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierr{tte meret ja mantereet tehd{ksenne yhden k{{nnynn{isen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette h{nest{ helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! Voi teit{, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mit{{n; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin h{n on valaansa sidottu'! Te tyhm{t ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhitt{{? Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mit{{n; mutta jos joku vannoo sen p{{ll{ olevan uhrilahjan kautta, niin h{n on valaansa sidottu'. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhitt{{? Sent{hden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mit{ sen p{{ll{ on. Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja h{nen kauttansa, joka siin{ asuu. Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja h{nen kauttansa, joka sill{ istuu. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleist{ ja kuminoista, mutta j{t{tte sikseen sen, mik{ laissa on t{rkeint{: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! N{it{ tulisi noudattaa, eik{ noitakaan sikseen j{tt{{. Te sokeat taluttajat, jotka siivil|itte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sis{lt{ ne ovat t{ynn{ ry|st|{ ja hillitt|myytt{! Sin{ sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, ett{ sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyll{ n{ytt{v{t kauniilta, mutta ovat sis{lt{ t{ynn{ kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyll{ n{yt{tte ihmisten silmiss{ hurskailta, mutta sis{lt{ te olette t{ynn{ ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, ja sanotte: 'Jos me olisimme el{neet is{imme p{ivin{, emme olisi olleet osallisia heid{n kanssaan profeettain vereen'! Niin te siis todistatte itsest{nne, ett{ olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. T{ytt{k{{ siis te is{inne mitta. Te k{{rmeet, te kyyk{{rmeitten siki|t, kuinka te p{{sisitte helvetin tuomiota pakoon? Sent{hden, katso, min{ l{het{n teid{n tyk|nne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heist{ te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heist{ te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; ett{ teid{n p{{llenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan p{{ll{ on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verest{ Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin v{lill{. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ kaikki on tuleva t{m{n sukupolven p{{lle. Jerusalem, Jerusalem, sin{, joka tapat profeetat ja kivit{t ne, jotka ovat sinun tyk|si l{hetetyt, kuinka usein min{ olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiens{ alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teid{n huoneenne on j{{v{ hylj{tyksi'. Sill{ min{ sanon teille: t{stedes te ette n{e minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen'."

Ja Jeesus l{hti ulos pyh{k|st{ ja meni pois; ja h{nen opetuslapsensa tulivat h{nen tyk|ns{ n{ytt{m{{n h{nelle pyh{k|n rakennuksia. Niin h{n vastasi ja sanoi heille: "Ettek| n{e n{it{ kaikkia? Totisesti min{ sanon teille: t{h{n ei ole j{{v{ kive{ kiven p{{lle, maahan jaottamatta." Ja kun h{n istui \ljym{ell{, tulivat opetuslapset erikseen h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mik{ on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?" Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teit{ eksyt{. Sill{ monta tulee minun nimess{ni sanoen: 'Min{ olen Kristus', ja he eksytt{v{t monta. Ja te saatte kuulla sotien melskett{ ja sanomia sodista; katsokaa, ettette pelj{sty. Sill{ n{in t{ytyy tapahtua, mutta t{m{ ei ole viel{ loppu. Sill{ kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja n{l{nh{t{{ ja maanj{ristyksi{ tulee monin paikoin. Mutta kaikki t{m{ on synnytystuskien alkua. Silloin teid{t annetaan vaivaan, ja teit{ tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni t{hden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta v{{r{{ profeettaa nousee, ja he eksytt{v{t monta. Ja sent{hden, ett{ laittomuus p{{see valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja t{m{ valtakunnan evankeliumi pit{{ saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. Kun te siis n{ette h{vityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyh{ss{ paikassa - joka t{m{n lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, {lk||n astuko alas noutamaan, mit{ h{nen huoneessansa on, ja joka on pellolla, {lk||n palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imett{v{isi{ niin{ p{ivin{! Mutta rukoilkaa, ettei teid{n pakonne tapahtuisi talvella eik{ sapattina. Sill{ silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan t{h{n asti eik{ milloinkaan tule. Ja ellei niit{ p{ivi{ olisi lyhennetty, ei mik{{n liha pelastuisi; mutta valittujen t{hden ne p{iv{t lyhennet{{n. Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, t{{ll{ on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin {lk{{ uskoko. Sill{ v{{ri{ kristuksia ja v{{ri{ profeettoja nousee, ja he tekev{t suuria tunnustekoja ja ihmeit{, niin ett{ eksytt{v{t, jos mahdollista, valitutkin. Katso, min{ olen sen teille edelt{ sanonut. Sent{hden, jos teille sanotaan: 'Katso, h{n on er{maassa', niin {lk{{ menk| sinne, tahi: 'Katso, h{n on kammiossa', niin {lk{{ uskoko. Sill{ niinkuin salama leimahtaa id{st{ ja n{kyy hamaan l{nteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus. Miss{ raato on, sinne kotkat kokoontuvat. Mutta kohta niiden p{ivien ahdistuksen j{lkeen aurinko pimenee, eik{ kuu anna valoansa, ja t{hdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat j{rkkyv{t. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki n{kyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien p{{ll{ suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja h{n l{hett{{ enkelins{ suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat h{nen valittunsa nelj{lt{ ilmalta, taivasten {{rist{ hamaan toisiin {{riin. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tied{tte, ett{ kes{ on l{hell{. Samoin te my|s, kun n{ette t{m{n kaiken, tiet{k{{, ett{ se on l{hell{, oven edess{. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki n{m{ tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eiv{t koskaan katoa. Mutta siit{ p{iv{st{ ja hetkest{ ei tied{ kukaan, eiv{t taivasten enkelit, eik{ my|sk{{n Poika, vaan Is{ yksin. Sill{ niinkuin oli Nooan p{ivin{, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sill{ niinkuin ihmiset olivat niin{ p{ivin{ ennen vedenpaisumusta: s|iv{t ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen p{iv{{n asti, jona Nooa meni arkkiin, eiv{tk{ tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heid{t kaikki; niin on my|s Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miest{ pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen j{tet{{n. Kaksi naista on jauhamassa k{sikivill{; toinen korjataan talteen, ja toinen j{tet{{n. Valvokaa siis, sill{ ette tied{, min{ p{iv{n{ teid{n Herranne tulee. Mutta se tiet{k{{: jos perheenis{nt{ tiet{isi, mill{ y|vartiolla varas tulee, totta h{n valvoisi, eik{ sallisi taloonsa murtauduttavan. Sent{hden olkaa tekin valmiit, sill{ sin{ hetken{, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. Kuka siis on se uskollinen ja ymm{rt{v{inen palvelija, jonka h{nen herransa on asettanut pit{m{{n huolta palvelusv{est{{n, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka h{nen herransa tullessaan havaitsee n{in tekev{n! Totisesti min{ sanon teille: h{n asettaa h{net kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos paha palvelija sanoo syd{mess{{n: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa ly|m{{n kanssapalvelijoitaan ja sy| ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee p{iv{n{, jona h{n ei odota, ja hetken{, jota h{n ei arvaa, ja hakkaa h{net kappaleiksi ja m{{r{{ h{nelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys."

"Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja l{htiv{t ylk{{ vastaan. Mutta viisi heist{ oli tyhm{{ ja viisi ymm{rt{v{ist{. Tyhm{t ottivat lamppunsa, mutta eiv{t ottaneet |ljy{ mukaansa. Mutta ymm{rt{v{iset ottivat |ljy{ astioihinsa ynn{ lamppunsa. Ylj{n viipyess{ tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta y|syd{nn{ kuului huuto: 'Katso, ylk{ tulee! Menk{{ h{nt{ vastaan.' Silloin kaikki n{m{ neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhm{t sanoivat ymm{rt{v{isille: 'Antakaa meille |ljy{nne, sill{ meid{n lamppumme sammuvat'. Mutta ymm{rt{v{iset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riit{ meille ja teille. Menk{{ ennemmin myyj{in luo ostamaan itsellenne.' Mutta heid{n l{hdetty{{n ostamaan ylk{ tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, meniv{t h{nen kanssansa h{ihin, ja ovi suljettiin. Ja my|hemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta h{n vastasi ja sanoi: 'Totisesti min{ sanon teille: min{ en tunne teit{'. Valvokaa siis, sill{ ette tied{ p{iv{{ ettek{ hetke{. Sill{ tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: h{n kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle h{n antoi viisi leivisk{{, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin h{nen kykyns{ mukaan, ja l{hti muille maille. Se, joka oli saanut viisi leivisk{{, meni kohta ja asioitsi niill{ ja voitti toiset viisi leivisk{{. Samoin kaksi leivisk{{ saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leivisk{n saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja k{tki siihen herransa rahan. Pitk{n ajan kuluttua n{iden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heid{n kanssansa. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leivisk{{, ja toi toiset viisi leivisk{{ ja sanoi: 'Herra, viisi leivisk{{ sin{ minulle uskoit, katso, toiset viisi leivisk{{ min{ olen voittanut'. H{nen herransa sanoi h{nelle: 'Hyv{ on, sin{ hyv{ ja uskollinen palvelija. V{h{ss{ sin{ olet ollut uskollinen, min{ panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' My|s se, joka oli saanut kaksi leivisk{{, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leivisk{{ sin{ minulle uskoit, katso, toiset kaksi leivisk{{ min{ olen voittanut'. H{nen herransa sanoi h{nelle: 'Hyv{ on, sin{ hyv{ ja uskollinen palvelija. V{h{ss{ sin{ olet ollut uskollinen, min{ panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' Sitten my|s se, joka oli saanut yhden leivisk{n, tuli ja sanoi: 'Herra, min{ tiesin sinut kovaksi mieheksi; sin{ leikkaat sielt{, mihin et ole kylv{nyt, ja kokoat sielt{, miss{ et ole eloa viskannut. Ja peloissani min{ menin ja k{tkin sinun leivisk{si maahan; katso, t{ss{ on omasi.' Mutta h{nen herransa vastasi ja sanoi h{nelle: 'Sin{ paha ja laiska palvelija! Sin{ tiesit minun leikkaavan sielt{, mihin en ole kylv{nyt, ja kokoavan sielt{, miss{ en ole viskannut. Sinun olisi siis pit{nyt j{tt{{ minun rahani rahanvaihtajille, niin min{ tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sent{hden leivisk{ h{nelt{ pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leivisk{{. Sill{ jokaiselle, jolla on, annetaan, ja h{nell{ on oleva ylt{kyllin; mutta jolla ei ole, silt{ otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ on. Ja heitt{k{{ tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys.' Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit h{nen kanssaan, silloin h{n istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja h{nen eteens{ kootaan kaikki kansat, ja h{n erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja h{n asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Is{ni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sill{ minun oli n{lk{, ja te annoitte minulle sy|d{; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; min{ olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; min{ olin alaston, ja te vaatetitte minut; min{ sairastin, ja te k{vitte minua katsomassa; min{ olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyk|ni.' Silloin vanhurskaat vastaavat h{nelle sanoen: 'Herra, milloin me n{imme sinut n{lk{isen{ ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me n{imme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me n{imme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tyk|si?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti min{ sanon teille: kaikki, mit{ olette tehneet yhdelle n{ist{ minun v{himmist{ veljist{ni, sen te olette tehneet minulle'. Sitten h{n my|s sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menk{{ pois minun tyk|{ni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja h{nen enkeleillens{. Sill{ minun oli n{lk{, ja te ette antaneet minulle sy|d{; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; min{ olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; min{ olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette k{yneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me n{imme sinut n{lk{isen{ tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmek{ sinua palvelleet?' Silloin h{n vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti min{ sanon teille: kaiken, mink{ olette j{tt{neet tekem{tt{ yhdelle n{ist{ v{himmist{, sen te olette j{tt{neet tekem{tt{ minulle'. Ja n{m{ menev{t pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen el{m{{n."

Ja kun Jeesus oli lopettanut kaikki n{m{ puheet, sanoi h{n opetuslapsillensa: "Te tied{tte, ett{ kahden p{iv{n per{st{ on p{{si{inen; silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi". Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimm{isen papin palatsiin ja neuvottelivat, kuinka ottaisivat Jeesuksen kiinni kavaluudella ja tappaisivat h{net. Mutta he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteli{ kansassa". Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa, tuli h{nen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo t{ynn{ kallisarvoista voidetta, mink{ h{n vuodatti Jeesuksen p{{h{n h{nen ollessaan aterialla. Mutta sen n{hdess{{n h{nen opetuslapsensa n{rk{styiv{t ja sanoivat: "Mit{ varten t{m{ haaskaus? Olisihan sen voinut myyd{ kalliista hinnasta ja antaa rahat k|yhille." Kun Jeesus sen huomasi, sanoi h{n heille: "Miksi pahoitatte t{m{n naisen mielt{? Sill{ h{n teki hyv{n ty|n minulle. K|yh{t teill{ on aina keskuudessanne, mutta minua teill{ ei ole aina. Sill{ kun h{n valoi t{m{n voiteen minun ruumiilleni, teki h{n sen minun hautaamistani varten. Totisesti min{ sanon teille: miss{ ikin{ kaikessa maailmassa t{t{ evankeliumia saarnataan, siell{ sekin, mink{ h{n teki, on mainittava h{nen muistoksensa." Silloin meni yksi niist{ kahdestatoista, nimelt{ Juudas Iskariot, ylipappien luo ja sanoi: "Mit{ tahdotte antaa minulle, niin min{ saatan h{net teid{n k{siinne?" Ja he maksoivat h{nelle kolmekymment{ hopearahaa. Ja siit{ hetkest{ h{n etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaaksensa h{net. Mutta ensimm{isen{ happamattoman leiv{n p{iv{n{ opetuslapset tulivat Jeesuksen tyk| ja sanoivat: "Mihin tahdot, ett{ valmistamme p{{si{islampaan sinun sy|d{ksesi?" Niin h{n sanoi: "Menk{{ kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa h{nelle: 'Opettaja sanoo: Minun aikani on l{hell{; sinun luonasi min{ sy|n p{{si{isaterian opetuslasteni kanssa'." Ja opetuslapset tekiv{t, niinkuin Jeesus oli heit{ k{skenyt, ja valmistivat p{{si{islampaan. Ja kun ehtoo tuli, asettui h{n aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Ja heid{n sy|dess{{n h{n sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: yksi teist{ kavaltaa minut". Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa per{st{ sanomaan h{nelle: "Herra, en kai min{ ole se?" H{n vastasi ja sanoi: "Joka minun kanssani pisti k{tens{ vatiin, se kavaltaa minut. Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin h{nest{ on kirjoitettu, mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, ett{ h{n ei olisi syntynyt." Niin Juudas, joka h{net kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai min{ ole se?" H{n sanoi h{nelle: "Sin{p{ sen sanoit". Ja heid{n sy|dess{{n Jeesus otti leiv{n, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja sy|k{{; t{m{ on minun ruumiini". Ja h{n otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa t{st{ kaikki; sill{ t{m{ on minun vereni, liiton veri, joka monen edest{ vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja min{ sanon teille: t{stedes min{ en juo t{t{ viinipuun antia, ennenkuin sin{ p{iv{n{, jona juon sit{ uutena teid{n kanssanne Is{ni valtakunnassa." Ja veisattuaan kiitosvirren he l{htiv{t \ljym{elle. Silloin Jeesus sanoi heille: "T{n{ y|n{ te kaikki loukkaannutte minuun; sill{ kirjoitettu on: 'Min{ ly|n paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan'. Mutta yl|snoustuani min{ menen teid{n edell{nne Galileaan." Niin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin min{ en koskaan loukkaannu". Jeesus sanoi h{nelle: "Totisesti min{ sanon sinulle: t{n{ y|n{, ennenkuin kukko laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". Pietari sanoi h{nelle: "Vaikka minun pit{isi kuolla sinun kanssasi, en sittenk{{n min{ sinua kiell{". Samoin sanoivat my|s kaikki muut opetuslapset. Sitten Jeesus tuli heid{n kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa t{ss{, sill{ aikaa kuin min{ menen ja rukoilen tuolla". Ja h{n otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja h{n alkoi murehtia ja tulla tuskaan. Silloin h{n sanoi heille: "Minun sieluni on syv{sti murheellinen, kuolemaan asti; olkaa t{ss{ ja valvokaa minun kanssani". Ja h{n meni v{h{n edemm{ksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Is{ni, jos mahdollista on, niin menk||n minulta pois t{m{ malja; ei kuitenkaan niinkuin min{ tahdon, vaan niinkuin sin{". Ja h{n tuli opetuslasten tyk| ja tapasi heid{t nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yht{ hetke{ valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Taas h{n meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Is{ni, jos t{m{ malja ei voi menn{ minun ohitseni, minun sit{ juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi". Ja tullessaan h{n taas tapasi heid{t nukkumasta, sill{ heid{n silm{ns{ olivat k{yneet raukeiksi. Ja h{n j{tti heid{t, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan. Sitten h{n tuli opetuslasten tyk| ja sanoi heille: "Te nukutte viel{ ja lep{{tte! Katso, hetki on l{hell{, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten k{siin. Nouskaa, l{htek{{mme; katso, se on l{hell{, joka minut kavaltaa." Ja katso, h{nen viel{ puhuessaan tuli Juudas, yksi niist{ kahdestatoista, ja h{nen kanssaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seip{{t k{siss{. Ja se, joka h{net kavalsi, oli antanut heille merkin sanoen: "Se, jolle min{ suuta annan, h{n se on; ottakaa h{net kiinni". Ja kohta h{n meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, rabbi!" ja antoi h{nelle suuta. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Yst{v{ni, mit{ varten sin{ t{nne tulit?" Silloin he tulivat Jeesuksen luo, k{viv{t h{neen k{siksi ja ottivat h{net kiinni. Ja katso, er{s niist{, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi k{tens{, veti miekkansa ja iski ylimm{isen papin palvelijaa ja sivalsi h{nelt{ pois korvan. Silloin Jeesus sanoi h{nelle: "Pist{ miekkasi tuppeen; sill{ kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Is{{ni, niin ett{ h{n l{hett{isi heti minulle enemm{n kuin kaksitoista legionaa enkeleit{? Mutta kuinka silloin k{visiv{t toteen kirjoitukset, jotka sanovat, ett{ n{in pit{{ tapahtuman?" Sill{ hetkell{ Jeesus sanoi joukolle: "Niinkuin ry|v{ri{ vastaan te olette l{hteneet minua miekoilla ja seip{ill{ vangitsemaan. Joka p{iv{ min{ olen istunut pyh{k|ss{ opettamassa, ettek{ ole ottaneet minua kiinni. Mutta t{m{ kaikki on tapahtunut, ett{ profeettain kirjoitukset k{visiv{t toteen." Silloin kaikki opetuslapset j{ttiv{t h{net ja pakenivat. Mutta Jeesuksen kiinniottajat veiv{t h{net ylimm{isen papin, Kaifaan, eteen, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet. Ja Pietari seurasi h{nt{ taampana ylimm{isen papin esipihaan asti; ja h{n meni sinne ja istui palvelijain joukkoon n{hd{ksens{, kuinka lopulta k{visi. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsiv{t v{{r{{ todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa h{net, mutta eiv{t l|yt{neet, vaikka monta v{{r{{ todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi, ja he sanoivat: "T{m{ on sanonut: 'Min{ voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa p{iv{ss{ sen rakentaa'." Silloin ylimm{inen pappi nousi ja sanoi h{nelle: "Etk| vastaa mit{{n siihen, mit{ n{m{ todistavat sinua vastaan?" Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimm{inen pappi sanoi h{nelle: "Min{ vannotan sinua el{v{n Jumalan kautta, ett{ sanot meille, oletko sin{ Kristus, Jumalan Poika". Jeesus sanoi h{nelle: "Sin{p{ sen sanoit. Mutta min{ sanon teille: t{stedes te saatte n{hd{ Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien p{{ll{." Silloin ylimm{inen pappi rep{isi vaatteensa ja sanoi: "H{n on pilkannut Jumalaa. Mit{ me en{{ todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte h{nen pilkkaamisensa. Miten teist{ on?" He vastasivat sanoen: "H{n on vikap{{ kuolemaan". Silloin he sylkiv{t h{nt{ silmille ja l|iv{t h{nt{ nyrkill{ kasvoihin; ja toiset sivalsivat h{nt{ poskelle ja sanoivat: "Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka sinua l|i". Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Ja h{nen luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: "Sin{kin olit Jeesuksen, galilealaisen, seurassa". Mutta h{n kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymm{rr{, mit{ sanot". Ja kun h{n oli mennyt ulos portille, n{ki h{net toinen nainen ja sanoi siell{oleville: "T{m{kin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa". Ja taas h{n kielsi valalla vannoen: "En tunne sit{ miest{". V{h{n sen j{lkeen tulivat ne, jotka siin{ seisoivat, ja sanoivat Pietarille: "Totisesti, sin{ my|s olet yksi heist{, sill{ kielimurteesikin ilmaisee sinut". Silloin h{n rupesi sadattelemaan ja vannomaan: "En tunne sit{ miest{". Ja samassa lauloi kukko. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka h{n oli sanonut: "Ennenkuin kukko laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". Ja h{n meni ulos ja itki katkerasti.

Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitiv{t neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa h{net; ja he sitoivat h{net ja veiv{t pois ja antoivat h{net maaherran, Pilatuksen, k{siin. Kun Juudas, h{nen kavaltajansa, n{ki, ett{ h{net oli tuomittu, silloin h{n katui ja toi takaisin ne kolmekymment{ hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Min{ tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mit{ se meihin koskee? Katso itse eteesi." Ja h{n viskasi hopearahat temppeliin, l{hti sielt{, meni pois ja hirtt{ytyi. Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna n{it{ temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta". Ja neuvoteltuaan he ostivat niill{ savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Sent{hden sit{ peltoa viel{ t{n{kin p{iv{n{ kutsutaan Veripelloksi. Silloin k{vi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymment{ hopearahaa, hinnan siit{ arvioidusta miehest{, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet, ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani k{skenyt". Mutta Jeesus seisoi maaherran edess{. Ja maaherra kysyi h{nelt{ sanoen: "Oletko sin{ juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi: "Sin{p{ sen sanot". Ja kun ylipapit ja vanhimmat h{nt{ syyttiv{t, ei h{n mit{{n vastannut. Silloin Pilatus sanoi h{nelle: "Etk| kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?" Mutta h{n ei vastannut yhteenk{{n h{nen kysymykseens{, niin ett{ maaherra suuresti ihmetteli. Oli tapana, ett{ maaherra juhlan aikana p{{sti kansalle yhden vangin irti, kenenk{ he tahtoivat. Ja heill{ oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi. Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, ett{ min{ teille p{{st{n, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" Sill{ h{n tiesi, ett{ he kateudesta olivat antaneet h{net h{nen k{siins{. Mutta kun h{n istui tuomarinistuimella, l{hetti h{nen vaimonsa h{nelle sanan: "[l{ puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sill{ min{ olen t{n{ y|n{ unessa paljon k{rsinyt h{nen t{htens{". Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttiv{t kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko n{ist{ kahdesta tahdotte, ett{ min{ teille p{{st{n?" Niin he sanoivat: "Barabbaan". Pilatus sanoi heille: "Mit{ minun sitten on teht{v{ Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!" Niin maaherra sanoi: "Mit{ pahaa h{n sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat viel{ kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!" Ja kun Pilatus n{ki, ettei mik{{n auttanut, vaan ett{ meteli yh{ yltyi, otti h{n vett{ ja pesi k{tens{ kansan n{hden ja sanoi: "Viaton olen min{ t{m{n miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon h{nen verens{ meid{n p{{llemme ja meid{n lastemme p{{lle". Silloin h{n p{{sti heille Barabbaan, mutta Jeesuksen h{n ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Silloin maaherran sotamiehet veiv{t Jeesuksen mukanaan palatsiin ja ker{siv{t h{nen ymp{rilleen koko sotilasjoukon. Ja he riisuivat h{net ja panivat h{nen p{{llens{ tulipunaisen vaipan ja v{{nsiv{t orjantappuroista kruunun, panivat sen h{nen p{{h{ns{ ja ruovon h{nen oikeaan k{teens{, polvistuivat h{nen eteens{ ja pilkkasivat h{nt{ ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas!" Ja he sylkiv{t h{nt{, ottivat ruovon ja l|iv{t h{nt{ p{{h{n. Ja kun he olivat h{nt{ pilkanneet, riisuivat he h{nelt{ vaipan, pukivat h{net h{nen omiin vaatteisiinsa ja veiv{t h{net pois ristiinnaulittavaksi. Ja matkalla he tapasivat kyrenel{isen miehen, jonka nimi oli Simon. H{net he pakottivat kantamaan h{nen risti{ns{. Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi - se on: p{{kallon paikaksi - he tarjosivat h{nelle juotavaksi katkeralla nesteell{ sekoitettua viini{; mutta maistettuaan h{n ei tahtonut sit{ juoda. Ja kun he olivat h{net ristiinnaulinneet, jakoivat he kesken{{n h{nen vaatteensa heitt{en niist{ arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat h{nt{ siell{. Ja he olivat panneet h{nen p{{ns{ yl{puolelle h{nen syyns{ julki, n{in kirjoitettuna: "T{m{ on Jeesus, juutalaisten kuningas". Silloin ristiinnaulittiin h{nen kanssansa kaksi ry|v{ri{, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat h{nt{, ny|kyttiv{t p{{t{ns{ ja sanoivat: "Sin{, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa p{iv{ss{ sen rakennat, auta itse{si, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristilt{". Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat h{nt{ ja sanoivat: "Muita h{n on auttanut, itse{{n ei voi auttaa. Onhan h{n Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristilt{, niin me uskomme h{neen. H{n on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala h{net, jos on h{neen mielistynyt; sill{ h{n on sanonut: 'Min{ olen Jumalan Poika'." Ja samalla tavalla herjasivat h{nt{ ry|v{ritkin, jotka olivat ristiinnaulitut h{nen kanssansa. Mutta kuudennesta hetkest{ alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sit{ kesti hamaan yhdeks{nteen hetkeen. Ja yhdeks{nnen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella {{nell{ sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylk{sit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niist{, jotka siin{ seisoivat: "H{n huutaa Eliasta". Ja kohta muuan heist{ juoksi ja otti sienen, t{ytti sen hapanviinill{, pani sen ruovon p{{h{n ja antoi h{nelle juoda. Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias h{nt{ pelastamaan". Niin Jeesus taas huusi suurella {{nell{ ja antoi henkens{. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylh{{lt{ alas asti, ja maa j{risi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi yl|s. Ja he l{htiv{t haudoistaan ja tulivat h{nen yl|snousemisensa j{lkeen pyh{{n kaupunkiin ja ilmestyiv{t monelle. Mutta kun sadanp{{mies ja ne, jotka h{nen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, n{kiv{t maanj{ristyksen ja mit{ muuta tapahtui, pelj{styiv{t he suuresti ja sanoivat: "Totisesti t{m{ oli Jumalan Poika". Ja siell{ oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet h{nt{; he seisoivat taampana katselemassa. Heid{n joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin {iti, ja Sebedeuksen poikain {iti. Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimelt{ Joosef, joka h{nkin oli Jeesuksen opetuslapsi. H{n meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus k{ski antaa sen h{nelle. Ja Joosef otti ruumiin, k{{ri sen puhtaaseen liinavaatteeseen ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja h{n vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja l{hti pois. Ja siell{ olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastap{{t{ hautaa. Seuraavana p{iv{n{, joka oli valmistusp{iv{n j{lkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsij{n viel{ el{ess{{n sanoneen: 'Kolmen p{iv{n kuluttua min{ nousen yl|s'. K{ske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen p{iv{{n asti, etteiv{t h{nen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi h{nt{ ja sanoisi kansalle: 'H{n nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimm{inen." Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijav{ke{, menk{{, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte". Niin he meniv{t ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetill{ ja asettamalla vartijat.

Ja kun sapatti oli p{{ttynyt ja viikon ensimm{isen p{iv{n aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanj{ristys, sill{ Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. H{n oli n{|lt{{n niinkuin salama, ja h{nen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja h{nt{ pelj{styen vartijat vapisivat ja k{viv{t ik{{nkuin kuolleiksi. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "[lk{{ te pelj{tk|; sill{ min{ tied{n teid{n etsiv{n Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei h{n ole t{{ll{, sill{ h{n on noussut yl|s, niinkuin h{n sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa h{n on maannut. Ja menk{{ kiiruusti ja sanokaa h{nen opetuslapsillensa, ett{ h{n on noussut kuolleista. Ja katso, h{n menee teid{n edell{nne Galileaan; siell{ te saatte h{net n{hd{. Katso, min{ olen sen teille sanonut." Ja he meniv{t kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viem{{n sanaa h{nen opetuslapsillensa. Mutta katso, Jeesus tuli heit{ vastaan ja sanoi: "Terve teille!" Ja he meniv{t h{nen tyk|ns{, syleiliv{t h{nen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat h{nt{. Silloin Jeesus sanoi heille: "[lk{{ pelj{tk|; menk{{ ja viek{{ sana minun veljilleni, ett{ he menisiv{t Galileaan: siell{ he saavat minut n{hd{". Mutta heid{n menness{{n, katso, muutamat vartijav{est{ tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki, mit{ oli tapahtunut. Ja n{m{ kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitiv{t neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ja sanoivat: "Sanokaa, ett{ h{nen opetuslapsensa tulivat y|ll{ ja veiv{t h{net varkain meid{n nukkuessamme. Ja jos t{m{ tulee maaherran korviin, niin me lepyt{mme h{net ja toimitamme niin, ett{ saatte olla huoletta." Niin he ottivat rahat ja tekiv{t, niinkuin heit{ oli neuvottu. Ja t{t{ puhetta on levitetty juutalaisten kesken, ja sit{ kerrotaan viel{ t{n{kin p{iv{n{. Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli k{skenyt heid{n menn{. Ja kun he n{kiv{t h{net, niin he kumartaen rukoilivat h{nt{, mutta muutamat ep{iliv{t. Ja Jeesus tuli heid{n tyk|ns{ ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan p{{ll{. Menk{{ siis ja tehk{{ kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heit{ Is{n ja Pojan ja Pyh{n Hengen nimeen ja opettamalla heit{ pit{m{{n kaikki, mit{ min{ olen k{skenyt teid{n pit{{. Ja katso, min{ olen teid{n kanssanne joka p{iv{ maailman loppuun asti."

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku. Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: "Katso, min{ l{het{n enkelini sinun edell{si, ja h{n on valmistava sinun tiesi". "Huutavan {{ni kuuluu er{maassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehk{{ polut h{nelle tasaisiksi'", niin Johannes Kastaja saarnasi er{maassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat h{nen tyk|ns{, ja h{n kastoi heid{t Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntins{. Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vy|t{isill{{n nahkavy|; ja h{n s|i hein{sirkkoja ja mets{hunajaa. Ja h{n saarnasi sanoen: "Minun j{lkeeni tulee minua v{kev{mpi, jonka keng{npaulaa min{ en ole kelvollinen maahan kumartuneena p{{st{m{{n. Min{ kastan teid{t vedell{, mutta h{n kastaa teid{t Pyh{ll{ Hengell{." Ja niin{ p{ivin{ Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi h{net Jordanissa. Ja heti, vedest{ noustessaan, h{n n{ki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan h{neen. Ja taivaista tuli {{ni: "Sin{ olet minun rakas Poikani; sinuun min{ olen mielistynyt". Kohta sen j{lkeen Henki ajoi h{net er{maahan. Ja h{n oli er{maassa nelj{kymment{ p{iv{{, ja saatana kiusasi h{nt{, ja h{n oli petojen seassa; ja enkelit tekiv{t h{nelle palvelusta. Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on t{yttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut l{helle; tehk{{ parannus ja uskokaa evankeliumi". Ja kulkiessaan Galilean j{rven rantaa h{n n{ki Simonin ja Andreaan, Simonin veljen, heitt{v{n verkkoa j{rveen; sill{ he olivat kalastajia. Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin min{ teen teist{ ihmisten kalastajia". Kohta he j{ttiv{t verkot ja seurasivat h{nt{. Ja k{yty{{n siit{ v{h{n eteenp{in h{n n{ki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, h{nen veljens{, heid{tkin venheess{, laittamassa verkkojaan kuntoon. Ja kohta h{n kutsui heid{t; ja he j{ttiv{t is{ns{, Sebedeuksen, palkkalaisineen venheeseen ja l{htiv{t seuraamaan h{nt{. Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja h{n meni kohta sapattina synagoogaan ja opetti. Ja he olivat h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa, sill{ h{n opetti heit{ niinkuin se, jolla valta on, eik{ niinkuin kirjanoppineet. Ja heid{n synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi sanoen: "Mit{ sinulla on meid{n kanssamme tekemist{, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meit{ tuhoamaan? Min{ tunnen sinut, kuka olet, sin{ Jumalan Pyh{." Niin Jeesus nuhteli sit{ sanoen: "Vaikene ja l{hde h{nest{". Ja saastainen henki kouristi h{nt{ ja l{hti h{nest{ huutaen suurella {{nell{. Ja he h{mm{styiv{t kaikki, niin ett{ kyseliv{t toisiltaan sanoen: "Mit{ t{m{ on? Uusi, voimallinen oppi! H{n k{skee saastaisia henki{kin, ja ne tottelevat h{nt{." Ja h{nen maineensa levisi kohta koko ymp{rist||n, kaikkialle Galileaan. Ja tultuaan ulos synagoogasta he meniv{t kohta Simonin ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Ja Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa, ja kohta he puhuivat h{nest{ Jeesukselle. Ja h{n meni h{nen luoksensa ja nosti h{net yl|s, tarttuen h{nen k{teens{; ja kuume l{hti h{nest{, ja h{n palveli heit{. Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin h{nen tyk|ns{ kaikki sairaat ja riivatut, ja koko kaupunki oli koolla oven edess{. Ja h{n paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja paljon riivaajia h{n ajoi ulos eik{ sallinut riivaajien puhua, koska ne tunsivat h{net. Ja varhain aamulla, kun viel{ oli pime{, h{n nousi, l{hti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siell{ h{n rukoili. Mutta Simon ja ne, jotka olivat h{nen kanssaan, riensiv{t h{nen j{lkeens{; ja l|ydetty{{n h{net he sanoivat h{nelle: "Kaikki etsiv{t sinua". Ja h{n sanoi heille: "Menk{{mme muualle, l{heisiin kyliin, ett{ min{ siell{kin saarnaisin, sill{ sit{ varten min{ olen tullut". Ja h{n meni ja saarnasi heid{n synagoogissaan koko Galileassa ja ajoi ulos riivaajat. Ja h{nen tyk|ns{ tuli pitalinen mies, rukoili h{nt{, polvistui ja sanoi h{nelle: "Jos tahdot, niin sin{ voit minut puhdistaa". Niin Jeesuksen k{vi h{nt{ s{{liksi, ja ojentaen k{tens{ h{n kosketti h{nt{ ja sanoi h{nelle: "Min{ tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali l{hti h{nest{, ja h{n puhdistui. Ja varoittaen h{nt{ ankarasti h{n laski h{net heti menem{{n ja sanoi h{nelle: "Katso, ettet puhu t{st{ kenellek{{n mit{{n, vaan mene ja n{yt{ itsesi papille ja uhraa puhdistumisestasi se, mink{ Mooses on s{{t{nyt, todistukseksi heille". Mutta menty{{n pois t{m{ rupesi laajalti julistamaan ja asiasta tietoa levitt{m{{n, niin ettei Jeesus en{{ saattanut julkisesti menn{ kaupunkeihin, vaan oleskeli niiden ulkopuolella autioissa paikoissa; ja kaikkialta tultiin h{nen tyk|ns{.

Ja muutamien p{ivien per{st{ h{n taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin h{nen olevan kotona, kokoontui paljon v{ke{, niin etteiv{t he en{{ mahtuneet oven edustallekaan. Ja h{n puhui heille sanaa. Ja he tulivat tuoden h{nen tyk|ns{ halvattua, jota kantamassa oli nelj{ miest{. Ja kun he v{entungokselta eiv{t p{{sseet h{nt{ tuomaan h{nen tyk|ns{, purkivat he katon silt{ kohdalta, miss{ h{n oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus n{ki heid{n uskonsa, sanoi h{n halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi". Mutta siell{ istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat syd{mess{{n: "Kuinka t{m{ n{in puhuu? H{n pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntej{ anteeksi paitsi Jumala yksin?" Ja heti Jeesus tunsi hengess{ns{, ett{ he mieless{{n niin ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi ajattelette sellaista syd{mess{nne? Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja k{y'? Mutta tiet{{ksenne, ett{ Ihmisen Pojalla on valta maan p{{ll{ antaa syntej{ anteeksi, niin" - h{n sanoi halvatulle - "min{ sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin h{n nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien n{hden, niin ett{ kaikki h{mm{styiv{t ja ylistiv{t Jumalaa sanoen: "T{m{nkaltaista emme ole ikin{ n{hneet". Ja taas h{n l{hti pois ja kulki j{rven rantaa. Ja kaikki kansa tuli h{nen tyk|ns{, ja h{n opetti heit{. Ja ohi kulkiessaan h{n n{ki Leevin, Alfeuksen pojan, istumassa tulliasemalla ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". Niin t{m{ nousi ja seurasi h{nt{. Ja kun h{n aterioi h{nen kodissaan, aterioi my|s monta publikaania ja syntist{ Jeesuksen ja h{nen opetuslastensa kanssa; sill{ heit{ oli paljon h{nt{ seuraamassa. Kun fariseusten kirjanoppineet n{kiv{t, ett{ h{n s|i syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he h{nen opetuslapsilleen: "Publikaanien ja syntistenk| kanssa h{n sy|?" Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eiv{t terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En min{ ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi{." Ja Johanneksen opetuslapset ja fariseukset pitiv{t paastoa. Niin tultiin ja sanottiin h{nelle: "Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat; miksi sinun opetuslapsesi eiv{t paastoa?" Jeesus sanoi heille: "Eiv{th{n h{{vieraat voi paastota silloin, kun ylk{ on heid{n kanssaan? Niin kauan kuin heill{ on ylk{ seurassaan, eiv{t he voi paastota. Mutta p{iv{t tulevat, jolloin ylk{ otetaan heilt{ pois, ja silloin, sin{ p{iv{n{, he paastoavat. Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi t{ytetilkku repii palasen vanhasta vaipasta, ja reik{ tulee pahemmaksi. Eik{ kukaan laske nuorta viini{ vanhoihin nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit, ja viini menee hukkaan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin." Ja tapahtui, ett{ h{n sapattina kulki viljavainioiden halki, ja h{nen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan katkomaan t{hk{p{it{. Niin fariseukset sanoivat h{nelle: "Katso, miksi he tekev{t sapattina sit{, mik{ ei ole luvallista?" H{n sanoi heille: "Ettek| ole koskaan lukeneet, mit{ Daavid teki, kun h{n ja h{nen seuralaisensa olivat puutteessa ja heid{n oli n{lk{, kuinka h{n meni Jumalan huoneeseen ylimm{isen papin Abjatarin aikana ja s|i n{kyleiv{t, joita ei ollut lupa sy|d{ muiden kuin pappien, ja antoi my|s niille, jotka h{nen kanssansa olivat?" Ja h{n sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmist{ varten eik{ ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."

Ja h{n meni taas synagoogaan, ja siell{ oli mies, jonka k{si oli kuivettunut. Ja voidakseen nostaa syytteen h{nt{ vastaan he pitiv{t h{nt{ silm{ll{, parantaisiko h{n miehen sapattina. Niin h{n sanoi miehelle, jonka k{si oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". Ja h{n sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyv{{k| tehd{ vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti. Silloin h{n katsahtaen ymp{rilleen loi vihassa silm{ns{ heihin, murheellisena heid{n syd{mens{ paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: "Ojenna k{tesi". Ja h{n ojensi, ja h{nen k{tens{ tuli j{lleen terveeksi. Ja fariseukset l{htiv{t ulos ja pitiv{t kohta herodilaisten kanssa neuvoa h{nt{ vastaan, surmataksensa h{net. Mutta Jeesus vet{ytyi opetuslapsineen j{rven rannalle, ja h{nt{ seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ymp{rist|lt{ tuli paljon kansaa h{nen tyk|ns{, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja h{n teki. Ja h{n sanoi opetuslapsillensa, ett{ h{nelle oli pidett{v{ venhe varalla v{entungoksen t{hden, etteiv{t he ahdistaisi h{nt{; sill{ h{n paransi monta, jonka t{hden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat h{nen p{{lleen koskettaaksensa h{nt{. Ja kun saastaiset henget n{kiv{t h{net, lankesivat he maahan h{nen eteens{ ja huusivat sanoen: "Sin{ olet Jumalan Poika". Ja h{n varoitti ankarasti heit{ saattamasta h{nt{ julki. Ja h{n nousi vuorelle ja kutsui tyk|ns{ ne, jotka h{n itse tahtoi, ja he meniv{t h{nen tyk|ns{. Niin h{n asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja l{hett{{ksens{ heid{t saarnaamaan, ja heill{ oli oleva valta ajaa ulos riivaajia. Ja n{m{ kaksitoista h{n asetti: Pietarin - t{m{n nimen h{n antoi Simonille - ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille h{n antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylin{n pojat, ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen ja Juudas Iskariotin, saman, joka h{net kavalsi. Ja h{n tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteiv{t he p{{sseet sy|m{{nk{{n. Kun h{nen omaisensa sen kuulivat, meniv{t he ottamaan h{nt{ huostaansa; sill{ he sanoivat: "H{n on poissa suunniltaan". Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: "H{ness{ on Beelsebul", ja: "Riivaajien p{{miehen voimalla h{n ajaa ulos riivaajia". Niin h{n kutsui heid{t luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan? Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsens{ kanssa, ei se valtakunta voi pysy{ pystyss{. Ja jos jokin talo riitautuu itsens{ kanssa, ei se talo voi pysy{ pystyss{. Ja jos saatana nousee itse{ns{ vastaan ja riitautuu itsens{ kanssa, ei h{n voi pysy{, vaan h{nen loppunsa on tullut. Eih{n kukaan voi tunkeutua v{kev{n taloon ja ry|st{{ h{nen tavaraansa, ellei h{n ensin sido sit{ v{kev{{; vasta sitten h{n ry|st{{ tyhj{ksi h{nen talonsa. Totisesti min{ sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka pilkkaa Pyh{{ Henke{, se ei saa ikin{ anteeksi, vaan on vikap{{ iankaikkiseen syntiin." Sill{ he sanoivat: "H{ness{ on saastainen henki". Ja h{nen {itins{ ja veljens{ tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja l{hettiv{t h{nen luoksensa kutsumaan h{nt{. Ja kansanjoukko istui h{nen ymp{rill{{n, ja he sanoivat h{nelle: "Katso, sinun {itisi ja veljesi tuolla ulkona kysyv{t sinua". H{n vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun {itini, ja ketk{ ovat minun veljeni?" Ja katsellen ymp{rilleen niihin, jotka istuivat h{nen ymp{rill{{n, h{n sanoi: "Katso, minun {itini ja veljeni! Sill{ joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja {itini."

Ja h{n rupesi taas opettamaan j{rven rannalla. Ja h{nen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka t{hden h{n astui venheeseen ja istui siin{ j{rvell{, ja kaikki kansa oli maalla j{rven rannalla. Ja h{n opetti heit{ paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan: "Kuulkaa! Katso, kylv{j{ l{hti kylv{m{{n. Ja h{nen kylv{ess{{n osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja s|iv{t sen. Ja osa putosi kallioper{lle, jossa sill{ ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sill{ ei ollut syv{{ maata. Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sill{ ei ollut juurta, niin se kuivettui. Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eik{ se tehnyt hedelm{{. Ja osa putosi hyv{{n maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyv{{n asti." Ja h{n sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". Ja kun h{n oli j{{nyt yksin, niin ne, jotka olivat h{nen ymp{rill{{n, ynn{ ne kaksitoista kysyiv{t h{nelt{ n{it{ vertauksia. Niin h{n sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, ett{ he n{kem{ll{ n{kisiv{t, eiv{tk{ huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eiv{tk{ ymm{rt{isi, niin etteiv{t k{{ntyisi ja saisi anteeksi". Ja h{n sanoi heille: "Ette k{sit{ t{t{ vertausta; kuinka sitten voitte ymm{rt{{ kaikki muut vertaukset? Kylv{j{ kylv{{ sanan. Mitk{ tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvet{{n, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan. Ja mitk{ kallioper{lle kylvettiin, ovat niinik{{n ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, mutta heill{ ei ole juurta itsess{{n, vaan he kest{v{t ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan t{hden, niin he kohta lankeavat pois. Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; n{m{ ovat ne, jotka kuulevat sanan, mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot p{{sev{t valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se j{{ hedelm{tt|m{ksi. Ja mitk{ hyv{{n maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelm{n, mik{ kolmikymmen-, mik{ kuusikymmen-, mik{ satakertaisen." Ja h{n sanoi heille: "Eih{n lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eik|h{n lampunjalkaan pantavaksi? Sill{ ei mik{{n ole salattuna muuta varten, kuin ett{ se tulisi ilmi, eik{ k{tkettyn{ muuta varten, kuin tullakseen julki. Jos jollakin on korvat kuulla, h{n kuulkoon." Ja h{n sanoi heille: "Ottakaa vaari siit{, mit{ kuulette; mill{ mitalla te mittaatte, sill{ teille mitataan, viel{p{ teille lis{t{{nkin. Sill{ sille jolla on, sille annetaan; mutta silt{, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ on." Ja h{n sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylv{{ siemenen maahan; ja h{n nukkuu, ja h{n nousee, |in ja p{ivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, h{n ei itse tied{, miten. Sill{ itsest{{n maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten t{hk{n, sitten t{yden jyv{n t{hk{{n. Mutta kun hedelm{ on kypsynyt, l{hett{{ h{n kohta sinne sirpin, sill{ elonaika on k{siss{." Ja h{n sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mit{ vertausta siit{ k{yt{mme? Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvet{{n maahan, on pienin kaikista siemenist{ maan p{{ll{; mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin ett{ taivaan linnut voivat tehd{ pes{ns{ sen varjoon." Monilla t{m{nkaltaisilla vertauksilla h{n puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykeniv{t kuulemaan; ja ilman vertausta h{n ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa h{n selitti kaikki, kun he olivat yksikseen. Ja sin{ p{iv{n{ h{n illan tultua sanoi heille: "L{htek{{mme yli toiselle rannalle". Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat h{net mukaansa, niinkuin h{n venheess{ oli; ja muitakin venheit{ oli h{nen seurassaan. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot sy|ksyiv{t venheeseen, niin ett{ venhe jo t{yttyi. Ja itse h{n oli per{keulassa ja nukkui nojaten p{{naluseen. Ja he her{ttiv{t h{net ja sanoivat h{nelle: "Opettaja, etk| v{lit{ siit{, ett{ me hukumme?" Ja her{tty{{n h{n nuhteli tuulta ja sanoi j{rvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Ja h{n sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teill{ ei ole uskoa?" Ja suuri pelko valtasi heid{t, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan t{m{, kun sek{ tuuli ett{ meri h{nt{ tottelevat?"

Ja he tulivat toiselle puolelle j{rve{ gerasalaisten alueelle. Ja kohta kun h{n l{hti venheest{, tuli h{nt{ vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. H{n asusti haudoissa, eik{ kukaan en{{ voinut h{nt{ kahleillakaan sitoa; sill{ h{n oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli s{rkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eik{ kukaan kyennyt h{nt{ hillitsem{{n. Ja h{n oleskeli aina, y|t{ ja p{iv{{, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itse{{n kivill{. Kun h{n kaukaa n{ki Jeesuksen, juoksi h{n ja kumartui maahan h{nen eteens{ ja huutaen suurella {{nell{ sanoi: "Mit{ sinulla on minun kanssani tekemist{, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Min{ vannotan sinua Jumalan kautta, {l{ vaivaa minua." Sill{ h{n oli sanomaisillaan sille: "L{hde ulos miehest{, sin{ saastainen henki". Ja Jeesus kysyi silt{: "Mik{ on nimesi?" Niin se sanoi h{nelle: "Legio on minun nimeni, sill{ meit{ on monta". Ja se pyysi pyyt{m{ll{ h{nt{, ettei h{n l{hett{isi niit{ pois siit{ seudusta. Niin siell{ oli l{hell{ vuorta suuri sikalauma laitumella. Ja ne pyysiv{t h{nt{ sanoen: "L{het{ meid{t sikoihin, ett{ menisimme niihin". Ja h{n antoi niille luvan. Niin saastaiset henget l{htiv{t miehest{ ja meniv{t sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, sy|ksyi jyrk{nnett{ alas j{rveen; ja ne hukkuivat j{rveen. Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siit{ kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa l{hti katsomaan, mit{ oli tapahtunut. Ja he tulivat Jeesuksen luo ja n{kiv{t riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja t{ydess{ ymm{rryksess{{n; ja he pelj{styiv{t. N{ille kertoivat n{kij{t, mit{ oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli k{ynyt. Ja he alkoivat pyyt{{ h{nt{ poistumaan heid{n alueeltaan. Ja h{nen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi h{nelt{ saada olla h{nen kanssaan. Mutta h{n ei sit{ sallinut, vaan sanoi h{nelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka h{n on sinua armahtanut". Niin h{n l{hti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli h{nelle tehnyt; ja kaikki ihmetteliv{t. Kun Jeesus oli venheell{ kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa h{nen luoksensa, ja h{n oli j{rven rannalla. Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimelt{ Jairus, ja lankesi h{net n{hdess{{n h{nen jalkojensa juureen, pyysi h{nt{ hartaasti ja sanoi: "Pieni tytt{reni on kuolemaisillaan; tule ja pane k{tesi h{nen p{{llens{, ett{ h{n tulisi terveeksi ja j{isi eloon". Niin h{n l{hti h{nen kanssansa. Ja h{nt{ seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat h{nen ymp{rilleen. Ja siell{ oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon k{rsinyt monen l{{k{rin k{siss{ ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mit{{n apua, pikemminkin k{yden huonommaksi. T{m{ oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaap{in ja koski h{nen vaippaansa; sill{ h{n sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes h{nen vaatteitaan, niin tulen terveeksi". Ja heti h{nen verens{ l{hde kuivui, ja h{n tunsi ruumiissansa, ett{ oli parantunut vaivastaan. Ja heti kun Jeesus itsess{{n tunsi, ett{ voimaa oli h{nest{ l{htenyt, k{{ntyi h{n v{kijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?" Niin h{nen opetuslapsensa sanoivat h{nelle: "Sin{ n{et kansanjoukon tungeskelevan ymp{rill{si ja sanot: 'Kuka minuun koski?'" Mutta h{n katseli ymp{rilleen n{hd{ksens{, kuka sen oli tehnyt. Niin nainen pelk{si ja vapisi, koska h{n tiesi, mit{ h{nelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan h{nen eteens{ ja sanoi h{nelle koko totuuden. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Tytt{reni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi." H{nen viel{ puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tytt{resi kuoli; miksi en{{ opettajaa vaivaat?" Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mit{ puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "[l{ pelk{{, usko ainoastaan". Ja h{n ei sallinut kenenk{{n muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen. Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja h{n n{ki h{lisev{n joukon ja {{neens{ itkevi{ ja vaikeroivia. Ja k{ydess{{n sis{{n h{n sanoi heille: "Mit{ te h{lisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." Niin he nauroivat h{nt{. Mutta h{n ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen is{n ja {idin sek{ ne, jotka olivat h{nen kanssaan, ja meni sis{lle sinne, miss{ lapsi makasi. Ja h{n tarttui lapsen k{teen ja sanoi h{nelle: "Talita kuum!" Se on k{{nnettyn{: Tytt|, min{ sanon sinulle, nouse. Ja heti tytt| nousi ja k{veli. Sill{ h{n oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren h{mm{styksen valtaan. Ja h{n kielsi ankarasti heit{ antamasta kenellek{{n tietoa t{st{ ja k{ski antaa tyt|lle sy|t{v{{.

Ja h{n l{hti sielt{ ja meni kotikaupunkiinsa, ja h{nen opetuslapsensa seurasivat h{nt{. Ja kun tuli sapatti, rupesi h{n opettamaan synagoogassa; ja h{nt{ kuullessaan monet h{mm{styiv{t ja sanoivat: "Mist{ t{ll{ on kaikki t{m{, ja mik{ on se viisaus, joka on h{nelle annettu? Ja mit{ senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat h{nen k{ttens{ kautta? Eik| t{m{ ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eiv{tk| h{nen sisarensa ole t{{ll{ meid{n parissamme?" Ja he loukkaantuivat h{neen. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan". Ja h{n ei voinut siell{ tehd{ mit{{n voimallista tekoa, paitsi ett{ paransi joitakuita sairaita panemalla k{tens{ heid{n p{{lleen. Ja h{n ihmetteli heid{n ep{uskoansa. Ja h{n vaelsi ymp{rist|ss{, kulkien kyl{st{ kyl{{n, ja opetti. Ja h{n kutsui tyk|ns{ ne kaksitoista ja alkoi l{hett{{ heit{ kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henki{ vastaan. Ja h{n s{{ti heille, etteiv{t saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leip{{, ei laukkua, ei rahaa vy|h|ns{. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta {lk{{ pukeko kahta ihokasta yllenne". Ja h{n sanoi heille: "Miss{ tulette taloon, j{{k{{ siihen, kunnes l{hdette pois silt{ paikkakunnalta. Ja miss{ paikassa teit{ ei oteta vastaan eik{ teit{ kuulla, sielt{ menk{{ pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille." Niin he l{htiv{t ja saarnasivat, ett{ oli teht{v{ parannus. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta |ljyll{ ja paransivat heid{t. Ja kuningas Herodes sai kuulla h{nest{, sill{ h{nen nimens{ oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sent{hden n{m{ voimat h{ness{ vaikuttavat". Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista". Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi h{n: "Johannes, jonka min{ mestautin, on noussut kuolleista". Sill{ h{n, Herodes, oli l{hett{nyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut h{net vankeuteen veljens{ Filippuksen vaimon, Herodiaan, t{hden. Sill{ Herodes oli nainut h{net, ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pit{{ veljesi vaimoa". Ja Herodias piti vihaa h{nt{ vastaan ja tahtoi tappaa h{net, mutta ei voinut. Sill{ Herodes pelk{si Johannesta, koska tiesi h{net vanhurskaaksi ja pyh{ksi mieheksi, ja suojeli h{nt{. Ja kun h{n kuunteli h{nt{, tuli h{n ep{r|iv{lle mielelle monesta asiasta; ja h{n kuunteli h{nt{ mielell{{n. Niin tuli sopiva p{iv{, kun Herodes syntym{p{iv{n{{n piti pitoja ylimyksilleen ja sotap{{llik|ille ja Galilean ensimm{isille miehille. Ja Herodiaan tyt{r tuli sis{lle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja h{nen p|yt{vieraitaan. Niin kuningas sanoi tyt|lle: "Ano minulta, mit{ ikin{ tahdot, niin min{ annan sinulle". Ja h{n vannoi tyt|lle: "Mit{ ikin{ minulta anot, sen min{ annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani". Niin h{n meni ulos ja sanoi {idilleen: "Mit{ min{ anon?" T{m{ sanoi: "Johannes Kastajan p{{t{". Ja h{n meni kohta kiiruusti sis{lle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Min{ tahdon, ett{ nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan p{{n". Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja p|yt{vierasten t{hden h{n ei tahtonut hylj{t{ h{nen pyynt|{{n. Ja kohta kuningas l{hetti henkivartijan ja k{ski tuoda Johanneksen p{{n. Niin vartija meni ja l|i h{nelt{ p{{n poikki vankilassa ja toi h{nen p{{ns{ lautasella ja antoi sen tyt|lle, ja tytt| antoi sen {idillens{. Kun h{nen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat h{nen ruumiinsa ja panivat sen hautaan. Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tyk| ja kertoivat h{nelle kaikki, mit{ olivat tehneet ja mit{ olivat opettaneet. Niin h{n sanoi heille: "Tulkaa te yksin{isyyteen, autioon paikkaan, ja lev{ht{k{{ v{h{n". Sill{ tulijoita ja menij|it{ oli paljon, ja heill{ ei ollut aikaa sy|d{k{{n. Ja he l{htiv{t venheell{ autioon paikkaan, yksin{isyyteen. Ja he n{kiv{t heid{n l{htev{n, ja monet saivat siit{ tiedon ja riensiv{t sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heit{. Ja astuessaan maihin h{n n{ki paljon kansaa, ja h{nen k{vi heit{ s{{liksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja h{n rupesi opettamaan heille moninaisia. Ja kun p{iv{ jo oli pitk{lle kulunut, meniv{t h{nen opetuslapsensa h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "T{m{ paikka on autio, ja aika on jo my|h{inen; laske heid{t luotasi, ett{ he menisiv{t ymp{rist|ll{ oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellens{ sy|t{v{{". Mutta h{n vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille sy|d{". Niin he sanoivat h{nelle: "L{hdemmek| ostamaan leip{{ kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille sy|d{?" Mutta h{n sanoi heille: "Montako leip{{ teill{ on? Menk{{ katsomaan." Otettuaan siit{ selv{n he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa". Niin h{n m{{r{si heille, ett{ kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon. Ja he laskeutuivat ryhm{ ryhm{n viereen, toisiin sata, toisiin viisikymment{. Ja h{n otti ne viisi leip{{ ja kaksi kalaa, katsoi yl|s taivaaseen ja siunasi ja mursi leiv{t ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; my|skin ne kaksi kalaa h{n jakoi kaikille. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he ker{siv{t palaset, kaksitoista t{ytt{ vakallista, ja t{hteet kaloista. Ja niit{, jotka olivat sy|neet n{it{ leipi{, oli viisituhatta miest{. Ja kohta h{n vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edelt{ toiselle rannalle, Beetsaidaan, sill{ aikaa kuin h{n laski kansan luotansa. Ja sanottuaan heille j{{hyv{iset h{n meni pois vuorelle rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli venhe keskell{ j{rve{, ja h{n oli yksin{{n maalla. Ja kun h{n n{ki heid{n soutaessaan olevan h{d{ss{, sill{ tuuli oli heille vastainen, tuli h{n nelj{nnen y|vartion vaiheilla heid{n luoksensa k{vellen j{rven p{{ll{ ja aikoi kulkea heid{n ohitsensa. Mutta n{hdess{{n h{nen k{velev{n j{rven p{{ll{ he luulivat h{nt{ aaveeksi ja rupesivat huutamaan; sill{ kaikki n{kiv{t h{net ja pelj{styiv{t. Mutta heti h{n puhutteli heit{ ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielell{, min{ se olen; {lk{{ pelj{tk|". Ja h{n astui venheeseen heid{n tyk|ns{, ja tuuli asettui. Niin he h{mm{styiv{t ylen suuresti syd{mess{{n. Sill{ he eiv{t olleet noista leivist{k{{n p{{sseet ymm{rrykseen, vaan heid{n syd{mens{ oli paatunut. Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin. Ja heid{n noustessaan venheest{ kansa heti tunsi h{net; ja he riensiv{t kiert{m{{n koko sit{ paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, miss{ kuulivat h{nen olevan. Ja miss{ vain h{n meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin h{nelt{, ett{ he saisivat koskea edes h{nen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat h{neen, tulivat terveiksi.

Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat h{nen luoksensa. Ja he n{kiv{t, ett{ muutamat h{nen opetuslapsistaan s|iv{t leip{{ ep{puhtailla, se on pesem{tt|mill{, k{sill{. Sill{ eiv{t fariseukset eiv{tk{ ketk{{n juutalaiset sy|, ennenkuin ovat tarkoin pesseet k{tens{, noudattaen vanhinten perinn{iss{{nt|{, ja torilta tultuaan he eiv{t sy|, ennenkuin ovat itse{{n vedell{ vihmoneet; ja paljon muuta on, mit{ he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisi{. Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyiv{t h{nelt{: "Miksi sinun opetuslapsesi eiv{t vaella vanhinten perinn{iss{{nn|n mukaan, vaan sy|v{t leip{{ ep{puhtailla k{sill{?" Mutta h{n sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teist{, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'T{m{ kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heid{n syd{mens{ on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisk{skyj{'. Te hylk{{tte Jumalan k{skyn ja noudatatte ihmisten perinn{iss{{nt|{." Ja h{n sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan k{skyn noudattaaksenne omaa perinn{iss{{nt|{nne. Sill{ Mooses on sanonut: 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', ja: 'Joka kiroaa is{{ns{ tai {iti{ns{, sen pit{{ kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte, ett{ jos ihminen sanoo is{lleen tai {idilleen: 'Se, mink{ sin{ olisit saava minulta hyv{ksesi, on korban' - se on uhrilahja -- ja niin te ette en{{ salli h{nen antaa mit{{n avustusta is{lleen tai {idilleen. Te teette Jumalan sanan tyhj{ksi perinn{iss{{nn|ll{nne, jonka olette s{{t{neet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette." Ja h{n kutsui taas kansan tyk|ns{ ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymm{rt{k{{: ei mik{{n, mik{ ihmisen ulkopuolelta menee h{nen sis{{ns{, voi h{nt{ saastuttaa, vaan mik{ ihmisest{ l{htee ulos, se saastuttaa ihmisen. Jos jollakin on korvat kuulla, h{n kuulkoon." Ja kun h{n kansasta erottuaan oli mennyt er{{seen taloon, kysyiv{t h{nen opetuslapsensa h{nelt{ sit{ vertausta. Ja h{n sanoi heille: "Niink| ymm{rt{m{tt|mi{ tekin olette? Ettek| k{sit{, ettei mik{{n, mik{ ulkoap{in menee ihmiseen, voi h{nt{ saastuttaa? Sill{ se ei mene h{nen syd{meens{, vaan vatsaan, ja ulostuu." N{in h{n sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. Ja h{n sanoi: "Mik{ ihmisest{ l{htee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sill{ sis{st{, ihmisten syd{mest{, l{htev{t pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, h{ijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielett|myys. Kaikki t{m{ paha l{htee sis{st{ ulos ja saastuttaa ihmisen." Ja h{n nousi ja l{hti sielt{ Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja h{n meni er{{seen taloon eik{ tahtonut, ett{ kukaan saisi sit{ tiet{{; mutta h{n ei saanut olla salassa, vaan heti kun er{s vaimo, jonka pieness{ tytt{ress{ oli saastainen henki, kuuli h{nest{, tuli h{n ja lankesi h{nen jalkojensa juureen. Ja se vaimo oli kreikatar, synty{{n syyrofoinikialainen; ja h{n pyysi h{nt{ ajamaan ulos riivaajan h{nen tytt{rest{{n. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sill{ ei ole soveliasta ottaa lasten leip{{ ja heitt{{ penikoille". Mutta h{n vastasi ja sanoi h{nelle: "Niin, Herra; mutta sy|v{th{n penikatkin p|yd{n alla lasten muruja". Ja h{n sanoi vaimolle: "T{m{n sanan t{hden, mene; riivaaja on l{htenyt sinun tytt{rest{si". Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan l{hteneen h{nest{. Ja h{n l{hti j{lleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean j{rven {{reen Dekapolin alueen keskitse. Ja h{nen tyk|ns{ tuotiin kuuro, joka oli melkein mykk{, ja he pyysiv{t h{nt{ panemaan k{tens{ h{nen p{{lleen. Niin h{n otti h{net erilleen kansasta, pisti sormensa h{nen korviinsa, sylki ja koski h{nen kieleens{ ja katsahti yl|s taivaaseen, huokasi ja sanoi h{nelle: "Effata", se on: aukene. Niin h{nen korvansa aukenivat, ja h{nen kielens{ side irtautui, ja h{n puhui selke{sti. Ja Jeesus kielsi heit{ sit{ kenellek{{n sanomasta; mutta mit{ enemm{n h{n heit{ kielsi, sit{ enemm{n he julistivat. Ja ihmiset h{mm{styiv{t ylenm{{rin ja sanoivat: "Hyvin h{n on kaikki tehnyt: kuurot h{n saa kuulemaan ja myk{t puhumaan".

Niin{ p{ivin{, kun paljon kansaa taas oli koolla eik{ heill{ ollut mit{{n sy|t{v{{, kutsui h{n opetuslapsensa tyk|ns{ ja sanoi heille: "Minun k{y s{{liksi kansaa, sill{ he ovat jo kolme p{iv{{ olleet minun tyk|n{ni, eik{ heill{ ole mit{{n sy|t{v{{. Ja jos min{ lasken heid{t menem{{n sy|m{tt{ kotiinsa, niin he n{{ntyv{t matkalla; sill{ muutamat heist{ ovat tulleet kaukaa." Niin h{nen opetuslapsensa vastasivat h{nelle: "Mist{ t{{ll{ er{maassa kukaan voi saada leip{{ n{iden ravitsemiseksi?" H{n kysyi heilt{: "Montako leip{{ teill{ on?" He sanoivat: "Seitsem{n". Silloin h{n k{ski kansan asettua maahan. Ja h{n otti ne seitsem{n leip{{, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ett{ he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat. Heill{ oli my|s joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne h{n k{ski panna nekin kansan eteen. Niin he s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he ker{siv{t j{{neet palaset, seitsem{n vasullista. Ja heit{ oli noin nelj{tuhatta. Ja h{n laski heid{t luotansa. Ja kohta h{n astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille. Ja fariseukset l{htiv{t sinne ja rupesivat v{ittelem{{n h{nen kanssaan ja vaativat h{nelt{ merkki{ taivaasta, kiusaten h{nt{. Niin h{n huokasi hengess{{n ja sanoi: "Miksi t{m{ sukupolvi vaatii merkki{? Totisesti min{ sanon teille: t{lle sukupolvelle ei anneta merkki{." Ja h{n j{tti heid{t ja astui taas venheeseen ja l{hti pois toiselle rannalle. Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leip{{, eik{ heill{ ollut muassaan venheess{ enemp{{ kuin yksi leip{. Ja h{n k{ski heit{ sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta". Niin he puhuivat kesken{{n siit{, ettei heill{ ollut leip{{. Kun Jeesus huomasi sen, sanoi h{n heille: "Mit{ puhutte siit{, ettei teill{ ole leip{{? Ettek| viel{ k{sit{ ettek{ ymm{rr{? Onko teid{n syd{menne paatunut? Silm{t teill{ on, ettek| n{e? Ja korvat teill{ on, ettek| kuule? Ja ettek| muista: kun min{ mursin ne viisi leip{{ viidelletuhannelle, kuinka monta vakan t{ytt{ palasia te ker{sitte?" He sanoivat h{nelle: "Kaksitoista". "Ja kun min{ mursin ne seitsem{n leip{{ nelj{lletuhannelle, kuinka monta vasun t{ytt{ palasia te ker{sitte?" He sanoivat: "Seitsem{n". Niin h{n sanoi heille: "Ettek| viel{k{{n ymm{rr{?" Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja h{nen tyk|ns{ tuotiin sokea, ja he pyysiv{t, ett{ h{n koskisi h{neen. Niin h{n tarttui sokean k{teen, talutti h{net kyl{n ulkopuolelle, sylki h{nen silmiins{ ja pani k{tens{ h{nen p{{lleen ja kysyi h{nelt{: "N{etk| mit{{n?" T{m{ katsahti yl|s ja sanoi: "N{en ihmiset, sill{ min{ erotan k{velevi{, ne ovat puiden n{k|isi{". Sitten h{n taas pani k{tens{ h{nen silmilleen; ja nyt mies n{ki tarkkaan ja oli parantunut ja n{ki kaikki aivan selv{sti. Ja h{n l{hetti h{net h{nen kotiinsa sanoen: "[l{ edes poikkea kyl{{n". Ja Jeesus l{hti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiell{ h{n kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?" He vastasivat h{nelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista". Niin h{n kysyi heilt{: "Kenenk{ te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Sin{ olet Kristus". Ja h{n varoitti vakavasti heit{ puhumasta kenellek{{n h{nest{. Ja h{n alkoi opettaa heille, ett{ Ihmisen Pojan piti k{rsim{n paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljitt{v{ksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen p{iv{n per{st{ nouseman yl|s. Ja t{m{n h{n puhui peittelem{tt{. Silloin Pietari otti h{net erilleen ja rupesi h{nt{ nuhtelemaan. Mutta h{n k{{ntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edest{ni, saatana, sill{ sin{ et ajattele sit{, mik{ on Jumalan, vaan sit{, mik{ on ihmisten". Ja h{n kutsui tyk|ns{ kansan ynn{ opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun per{ss{ni kulkea, h{n kielt{k||n itsens{ ja ottakoon ristins{ ja seuratkoon minua. Sill{ joka tahtoo pelastaa el{m{ns{, h{n kadottaa sen, mutta joka kadottaa el{m{ns{ minun ja evankeliumin t{hden, h{n pelastaa sen. Sill{ mit{ se hy|dytt{{ ihmist{, vaikka h{n voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sill{ mit{ voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sill{ joka h{pe{{ minua ja minun sanojani t{ss{ avionrikkojassa ja syntisess{ sukupolvessa, sit{ my|s Ihmisen Poika on h{pe{v{, kun h{n tulee Is{ns{ kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Ja h{n sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: t{ss{ seisovien joukossa on muutamia, jotka eiv{t maista kuolemaa, ennenkuin n{kev{t Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa". Ja kuuden p{iv{n kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heid{t erilleen muista korkealle vuorelle, yksin{isyyteen. Ja h{nen muotonsa muuttui heid{n edess{{n; ja h{nen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan p{{ll{ taida semmoiseksi valkaista. Ja heille ilmestyiv{t Elias ynn{ Mooses, ja n{m{ puhuivat Jeesuksen kanssa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, meid{n on t{ss{ hyv{ olla; tehk{{mme siis kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi". Sill{ h{n ei tiennyt, mit{ sanoa, koska he olivat pelj{styksiss{{n. Ja tuli pilvi, joka peitti heid{t varjoonsa, ja pilvest{ kuului {{ni: "T{m{ on minun rakas Poikani; kuulkaa h{nt{". Ja yht{kki{, kun he katsahtivat ymp{rilleen, eiv{t he en{{ n{hneet ket{{n muuta kuin Jeesuksen, joka yksin{ns{ oli heid{n kanssaan. Ja heid{n kulkiessaan alas vuorelta h{n teroitti heille, etteiv{t kenellek{{n kertoisi, mit{ olivat n{hneet, ennenkuin vasta sitten, kun Ihmisen Poika oli noussut kuolleista. Ja he pitiv{t mieless{{n sen sanan ja tutkistelivat kesken{{n, mit{ kuolleista nouseminen oli. Ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Kirjanoppineethan sanovat, ett{ Eliaan pit{{ tuleman ensin?" Niin h{n sanoi heille: "Elias tosin tulee ensin ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta kuinka sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, ett{ h{n on paljon k{rsiv{ ja tuleva halveksituksi? Mutta min{ sanon teille: Elias onkin tullut, ja he tekiv{t h{nelle, mit{ tahtoivat, niinkuin h{nest{ on kirjoitettu." Ja kun he tulivat opetuslasten luo, n{kiv{t he paljon kansaa heid{n ymp{rill{{n ja kirjanoppineita v{ittelem{ss{ heid{n kanssaan. Ja kohta kun kaikki kansa h{net n{ki, h{mm{styiv{t he ja riensiv{t h{nen luoksensa ja tervehtiv{t h{nt{. Ja h{n kysyi heilt{: "Mit{ te v{ittelette heid{n kanssaan?" Silloin vastasi er{s mies kansanjoukosta h{nelle: "Opettaja, min{ toin sinun tyk|si poikani, jossa on mykk{ henki. Ja miss{ vain se k{y h{nen kimppuunsa, riuhtoo se h{nt{, ja h{nest{ l{htee vaahto, ja h{n kiristelee hampaitaan; ja h{n kuihtuu. Ja min{ sanoin sinun opetuslapsillesi, ett{ he ajaisivat sen ulos, mutta he eiv{t kyenneet." H{n vastasi heille sanoen: "Voi, sin{ ep{uskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun t{ytyy olla teid{n luonanne? Kuinka kauan k{rsi{ teit{? Tuokaa h{net minun tyk|ni." Niin he toivat h{net h{nen tyk|ns{. Ja heti kun h{n n{ki Jeesuksen, kouristi henki h{nt{, ja h{n kaatui maahan, kieritteli itse{{n, ja h{nest{ l{hti vaahto. Ja Jeesus kysyi h{nen is{lt{{n: "Kuinka kauan aikaa t{t{ on h{ness{ ollut?" Niin h{n sanoi: "Pienest{ pit{en. Ja monesti se on heitt{nyt h{net milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen h{net. Mutta jos sin{ jotakin voit, niin armahda meit{ ja auta meit{." Niin Jeesus sanoi h{nelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". Ja heti lapsen is{ huusi ja sanoi: "Min{ uskon; auta minun ep{uskoani". Mutta kun Jeesus n{ki, ett{ kansaa riensi sinne, nuhteli h{n saastaista henke{ ja sanoi sille: "Sin{ mykk{ ja kuuro henki, min{ k{sken sinua: l{hde ulos h{nest{, {l{k{ en{{ h{neen mene". Niin se huusi ja kouristi h{nt{ kovasti ja l{hti ulos. Ja h{n k{vi ik{{nkuin kuolleeksi, niin ett{ monet sanoivat: "H{n kuoli". Mutta Jeesus tarttui h{nen k{teens{ ja nosti h{net yl|s. Ja h{n nousi. Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{ eriksens{: "Miksi emme me voineet ajaa sit{ ulos?" H{n sanoi heille: "T{t{ lajia ei saa l{htem{{n ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla". Ja he l{htiv{t sielt{ ja kulkivat Galilean l{pi; ja h{n ei tahtonut, ett{ kukaan saisi sit{ tiet{{. Sill{ h{n opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten k{siin, ja he tappavat h{net; ja kun h{n on tapettu, nousee h{n kolmen p{iv{n per{st{ yl|s". Mutta he eiv{t k{sitt{neet sit{ puhetta ja pelk{siv{t h{nelt{ kysy{. Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan h{n kysyi heilt{: "Mist{ te tiell{ keskustelitte?" Mutta he olivat vaiti; sill{ he olivat tiell{ keskustelleet toistensa kanssa siit{, kuka oli suurin. Ja h{n istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimm{inen, on h{nen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija". Ja h{n otti lapsen ja asetti sen heid{n keskellens{; ja otettuaan sen syliins{ h{n sanoi heille: "Joka ottaa tyk|ns{ yhden t{m{nkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tyk|ns{ minut; ja joka minut ottaa tyk|ns{, se ei ota tyk|ns{ minua, vaan h{net, joka on minut l{hett{nyt". Johannes sanoi h{nelle: "Opettaja, me n{imme er{{n, joka ei seuraa meit{, sinun nimess{si ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme h{nt{, koska h{n ei seurannut meit{". Mutta Jeesus sanoi: "[lk{{ h{nt{ kielt{k|; sill{ ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen j{lkeen puhua minusta pahaa. Sill{ joka ei ole meit{ vastaan, se on meid{n puolellamme. Sill{ joka antaa teille juodaksenne maljallisen vett{ siin{ nimess{, ett{ te olette Kristuksen omia, totisesti min{ sanon teille: se ei j{{ palkkaansa vaille. Ja joka viettelee yhden n{ist{ pienist{, jotka uskovat, sen olisi parempi, ett{ myllynkivi olisi pantu h{nen kaulaansa ja h{net olisi heitetty mereen. Ja jos sinun k{tesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, ett{ k{sipuolena menet el{m{{n sis{lle, kuin ett{, molemmat k{det tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen. Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, ett{ jalkapuolena menet el{m{{n sis{lle, kuin ett{ sinut, molemmat jalat tallella, heitet{{n helvettiin. Ja jos sinun silm{si viettelee sinua, heit{ se pois. Parempi on sinulle, ett{ silm{puolena menet sis{lle Jumalan valtakuntaan, kuin ett{ sinut, molemmat silm{t tallella, heitet{{n helvettiin, jossa heid{n matonsa ei kuole eik{ tuli sammu. Sill{ jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. Suola on hyv{; mutta jos suola k{y suolattomaksi, mill{ te sen maustatte? Olkoon teill{ suola itsess{nne, ja pit{k{{ kesken{nne rauha."

Ja h{n nousi sielt{ ja tuli Juudean alueelle, kulkien Jordanin toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa h{nen luoksensa, ja tapansa mukaan h{n taas opetti heit{. Ja fariseuksia tuli h{nen luoksensa, ja kiusaten h{nt{ he kysyiv{t h{nelt{, oliko miehen lupa hylj{t{ vaimonsa. H{n vastasi ja sanoi heille: "Mit{ Mooses on teille s{{t{nyt?" He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hylj{t{ vaimon". Niin Jeesus sanoi heille: "Teid{n syd{menne kovuuden t{hden h{n kirjoitti teille t{m{n s{{d|ksen. Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heid{t mieheksi ja naiseksi. Sent{hden mies luopukoon is{st{ns{ ja {idist{ns{ ja liittyk||n vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eiv{t he en{{ ole kaksi, vaan yksi liha. Mink{ siis Jumala on yhdist{nyt, sit{ {lk||n ihminen erottako." Ja heid{n menty{{n huoneeseen opetuslapset taas kysyiv{t h{nelt{ t{t{ asiaa. Ja h{n sanoi heille: "Joka hylk{{ vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin h{nt{ vastaan. Ja jos vaimo hylk{{ miehens{ ja menee naimisiin toisen kanssa, niin h{n tekee huorin." Ja he toivat h{nen tyk|ns{ lapsia, ett{ h{n koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen n{ki, n{rk{styi h{n ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyk|ni, {lk{{k{ est{k| heit{, sill{ senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti min{ sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei p{{se sinne sis{lle." Ja h{n otti heit{ syliins{, pani k{tens{ heid{n p{{llens{ ja siunasi heit{. Ja h{nen sielt{ tielle menness{{n juoksi muuan h{nen luoksensa, polvistui h{nen eteens{ ja kysyi h{nelt{: "Hyv{ opettaja, mit{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ iankaikkisen el{m{n perisin?" Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Miksi sanot minua hyv{ksi? Ei kukaan ole hyv{ paitsi Jumala yksin. K{skyt sin{ tied{t: '[l{ tapa', '[l{ tee huorin', '[l{ varasta', '[l{ sano v{{r{{ todistusta', '[l{ toiselta anasta', 'Kunnioita is{{si ja {iti{si'." Mutta h{n sanoi h{nelle: "Opettaja, niit{ kaikkia min{ olen noudattanut nuoruudestani asti". Niin Jeesus katsoi h{neen ja rakasti h{nt{ ja sanoi h{nelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mit{ sinulla on, ja anna k|yhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua". Mutta h{n synkistyi siit{ puheesta ja meni pois murheellisena, sill{ h{nell{ oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus katsoi ymp{rilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, p{{st{ Jumalan valtakuntaan!" Niin opetuslapset h{mm{styiv{t h{nen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, p{{st{ Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin k{yd{ neulansilm{n l{pi kuin rikkaan p{{st{ Jumalan valtakuntaan." Niin he h{mm{styiv{t yh{ enemm{n ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sill{ Jumalalle on kaikki mahdollista". Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen h{nelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua". Jeesus sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: ei ole ket{{n, joka minun t{hteni ja evankeliumin t{hden on luopunut talosta tai veljist{ tai sisarista tai {idist{ tai is{st{ tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt t{ss{ ajassa taloja ja velji{ ja sisaria ja {itej{ ja lapsia ja peltoja, vainojen keskell{, ja tulevassa maailmassa iankaikkista el{m{{. Mutta monet ensimm{iset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimm{isiksi." Ja he olivat matkalla, menossa yl|s Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heid{n edell{{n; ja heid{t valtasi h{mm{stys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja h{n otti taas tyk|ns{ ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mit{ h{nelle oli tapahtuva: "Katso, me menemme yl|s Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten k{siin, ja he tuomitsevat h{net kuolemaan ja antavat h{net pakanain k{siin; ja ne pilkkaavat h{nt{ ja sylkev{t h{nt{ ja ruoskivat h{nt{ ja tappavat h{net; ja kolmen p{iv{n per{st{ h{n on nouseva yl|s". Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, meniv{t h{nen luoksensa ja sanoivat h{nelle: "Opettaja, me tahtoisimme, ett{ tekisit meille, mit{ sinulta anomme". H{n sanoi heille: "Mit{ tahdotte, ett{ min{ teille tekisin?" Niin he sanoivat h{nelle: "Anna meid{n istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi". Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tied{, mit{ anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka min{ juon, tahi tulla kastetuiksi sill{ kasteella, jolla minut kastetaan?" He sanoivat h{nelle: "Voimme". Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka min{ juon, te tosin juotte, ja sill{ kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teid{tkin; mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu". Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he n{rk{sty{ Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heid{t tyk|ns{ ja sanoi heille: "Te tied{tte, ett{ ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niit{ hallitsevat, ja ett{ kansojen mahtavat k{ytt{v{t valtaansa niit{ kohtaan. Mutta n{in ei ole teid{n kesken, vaan joka teid{n keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teid{n palvelijanne; ja joka teid{n keskuudessanne tahtoo olla ensimm{inen, se olkoon kaikkien orja. Sill{ ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkens{ lunnaiksi monen edest{." Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun h{n vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren v{kijoukon seuraamana, istui sokea kerj{l{inen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieress{. Ja kun h{n kuuli, ett{ se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi h{n huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua". Ja monet nuhtelivat h{nt{ saadakseen h{net vaikenemaan. Mutta h{n huusi viel{ enemm{n: "Daavidin poika, armahda minua". Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa h{net t{nne". Ja he kutsuivat sokean, sanoen h{nelle: "Ole turvallisella mielell{, nouse; h{n kutsuu sinua". Niin h{n heitti vaippansa p{{lt{{n, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tyk|. Ja Jeesus puhutteli h{nt{ sanoen: "Mit{ tahdot, ett{ min{ sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi h{nelle: "Rabbuuni, ett{ saisin n{k|ni j{lleen". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta h{n sai n{k|ns{ ja seurasi h{nt{ tiell{.

Ja kun he l{hestyiv{t Jerusalemia, tullen Beetfageen ja Betaniaan \ljym{elle, l{hetti h{n kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menk{{ kyl{{n, joka on edess{nne, niin te kohta, kun sinne tulette, l|yd{tte sidottuna varsan, jonka sel{ss{ ei yksik{{n ihminen viel{ ole istunut; p{{st{k{{ se ja tuokaa t{nne. Ja jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', niin sanokaa: 'Herra tarvitsee sit{ ja l{hett{{ sen kohta t{nne takaisin'." Niin he meniv{t ja l|ysiv{t oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja p{{stiv{t sen. Ja muutamat niist{, jotka siell{ seisoivat, sanoivat heille: "Mit{ te teette, kun p{{st{tte varsan?" Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli k{skenyt; ja he antoivat heid{n menn{. Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittiv{t vaatteensa sen p{{lle, ja h{n istui sen selk{{n. Ja monet levittiv{t vaatteensa tielle, ja toiset lehvi{, joita katkoivat kedoilta. Ja ne, jotka kulkivat edell{, ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon is{mme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!" Ja h{n kulki sis{lle Jerusalemiin ja meni pyh{kk||n; ja katseltuaan kaikkea h{n l{hti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sill{ aika oli jo my|h{inen. Kun he seuraavana p{iv{n{ l{htiv{t Betaniasta, oli h{nen n{lk{. Ja kun h{n kaukaa n{ki viikunapuun, jossa oli lehti{, meni h{n katsomaan, l|yt{isik| ehk{ jotakin siit{; mutta tultuaan sen luo h{n ei l|yt{nyt muuta kuin lehti{. Sill{ silloin ei ollut viikunain aika. Niin h{n puhui ja sanoi sille: "[lk||n ikin{ en{{ kukaan sinusta hedelm{{ sy|k|". Ja h{nen opetuslapsensa kuulivat sen. Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja h{n meni pyh{kk||n ja rupesi ajamaan ulos niit{, jotka myiv{t ja ostivat pyh{k|ss{, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain p|yd{t ja kyyhkysten myyj{in istuimet, eik{ sallinut kenenk{{n kantaa mit{{n astiaa pyh{k|n kautta. Ja h{n opetti ja sanoi heille: "Eik| ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siit{ ry|v{rien luolan." Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettiv{t, kuinka saisivat h{net surmatuksi; sill{ he pelk{siv{t h{nt{, koska kaikki kansa oli h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa. Illan tultua he meniv{t kaupungin ulkopuolelle. Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, n{kiv{t he viikunapuun kuivettuneen juuria my|ten. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi h{nelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sin{ kirosit, on kuivettunut". Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pit{k{{ usko Jumalaan. Totisesti min{ sanon teille: jos joku sanoisi t{lle vuorelle: 'Kohoa ja heitt{ydy mereen', eik{ ep{ilisi syd{mess{{n, vaan uskoisi sen tapahtuvan, mink{ h{n sanoo, niin se h{nelle tapahtuisi. Sent{hden min{ sanon teille: kaikki, mit{ te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenell{ teist{ on jotakin toistansa vastaan, ett{ my|s teid{n Is{nne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teid{n rikkomuksenne." Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun h{n k{veli pyh{k|ss{, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat h{nen luoksensa ja sanoivat h{nelle: "Mill{ vallalla sin{ n{it{ teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan n{it{ tehd{?" Mutta Jeesus vastasi heille: "Min{ my|s teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin min{ sanon teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisist{? Vastatkaa minulle." Niin he neuvottelivat kesken{{n sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin h{n sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet h{nt{?' Vai sanommeko: 'Ihmisist{'?" - sit{ he kansan t{hden pelk{siv{t sanoa, sill{ kaikkien mielest{ Johannes totisesti oli profeetta. Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tied{". Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinp{ en min{k{{n sano teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen".

Ja h{n rupesi puhumaan heille vertauksilla: "Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ymp{rille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja h{n vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun aika tuli, l{hetti h{n palvelijan viinitarhurien luo perim{{n tarhureilta viinitarhan hedelmi{. Mutta he ottivat h{net kiinni, pieksiv{t ja l{hettiv{t tyhjin k{sin pois. Ja viel{ h{n l{hetti heid{n luoksensa toisen palvelijan. Ja h{nt{ he l|iv{t p{{h{n ja h{p{isiv{t. Ja h{n l{hetti viel{ toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksiv{t, toisia tappoivat. Viel{ h{nell{ oli ainoa rakas poikansa. H{net h{n l{hetti viimeiseksi heid{n luoksensa sanoen: 'Kavahtavat kaiketi minun poikaani'. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'T{m{ on perillinen; tulkaa, tappakaamme h{net, niin perint| j{{ meille'. Ja he ottivat h{net kiinni, tappoivat ja heittiv{t h{net ulos viinitarhasta. Mit{ nyt viinitarhan herra on tekev{? H{n tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. Ettek| ole lukeneet t{t{ kirjoitusta: 'Se kivi, jonka rakentajat hylk{siv{t, on tullut kulmakiveksi; Herralta t{m{ on tullut ja on ihmeellinen meid{n silmiss{mme'?" Silloin he olisivat tahtoneet ottaa h{net kiinni, mutta pelk{siv{t kansaa; sill{ he ymm{rsiv{t, ett{ h{n oli puhunut t{m{n vertauksen heist{. Ja he j{ttiv{t h{net ja meniv{t pois. Ja he l{hettiv{t h{nen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan h{nt{ sanoilla. N{m{ tulivat ja sanoivat h{nelle: "Opettaja, me tied{mme, ett{ sin{ olet totinen etk{ v{lit{ kenest{k{{n, sill{ sin{ et katso henkil||n, vaan opetat Jumalan tiet{ totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meid{n antaa vai ei?" Mutta h{n tiesi heid{n ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun n{hd{kseni." Niin he toivat. Ja h{n sanoi heille: "Kenen kuva ja p{{llekirjoitus t{m{ on?" He vastasivat h{nelle: "Keisarin". Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mik{ keisarin on, ja Jumalalle, mik{ Jumalan on". Ja he ihmetteliv{t h{nt{ suuresti. Ja h{nen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei yl|snousemusta ole; ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, Mooses on s{{t{nyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, joka j{tt{{ j{lkeens{ vaimon, mutta ei j{t{ lasta, niin ottakoon h{n veljens{ lesken ja her{tt{k||n veljellens{ siemenen'. Oli seitsem{n veljest{. Ensimm{inen otti vaimon, ja kun h{n kuoli, ei h{nelt{ j{{nyt j{lkel{ist{. Silloin toinen otti h{net, ja h{nkin kuoli j{tt{m{tt{ j{lkel{ist{. Niin my|s kolmas. Samoin k{vi kaikille seitsem{lle: heilt{ ei j{{nyt j{lkel{ist{. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli. Yl|snousemuksessa siis, kun he nousevat yl|s, kenelle heist{ h{n joutuu vaimoksi, sill{ h{n oli ollut kaikkien noiden seitsem{n vaimona?" Jeesus sanoi heille: "Ettek| te siit{ syyst{ eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettek{ Jumalan voimaa? Sill{ kun kuolleista noustaan, ei naida eik{ menn{ miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa. Mutta mit{ siihen tulee, ett{ kuolleet nousevat yl|s, ettek| ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui h{nelle sanoen: 'Min{ olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei h{n ole kuolleitten Jumala, vaan el{vien. Suuresti te eksytte." Silloin tuli h{nen luoksensa er{s kirjanoppinut, joka oli kuullut heid{n keskustelunsa ja huomannut h{nen hyvin vastanneen heille, ja kysyi h{nelt{: "Mik{ on ensimm{inen kaikista k{skyist{?" Jeesus vastasi: "Ensimm{inen on t{m{: 'Kuule, Israel: Herra, meid{n Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta syd{mest{si ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielest{si ja kaikesta voimastasi'. Toinen on t{m{: 'Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si'. Ei ole mit{{n k{sky{, suurempaa kuin n{m{." Niin kirjanoppinut sanoi h{nelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, ett{ yksi h{n on, ja ettei ket{{n muuta ole, paitsi h{n. Ja rakastaa h{nt{ kaikesta syd{mest{{n ja kaikesta ymm{rryksest{{n ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa l{himm{ist{{n niinkuin itse{ns{, se on enemm{n kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit." Kun Jeesus n{ki, ett{ h{n vastasi ymm{rt{v{isesti, sanoi h{n h{nelle: "Sin{ et ole kaukana Jumalan valtakunnasta". Eik{ kukaan en{{ rohjennut h{nelt{ kysy{. Ja opettaessaan pyh{k|ss{ Jeesus puhui edelleen ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, ett{ Kristus on Daavidin poika? Onhan Daavid itse sanonut Pyh{ss{ Hengess{: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'. Daavid itse sanoo h{nt{ Herraksi; kuinka h{n sitten on h{nen poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli h{nt{ mielell{{n. Ja opettaessaan h{n sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka mielell{{n k{yskelev{t pitkiss{ vaipoissa ja haluavat tervehdyksi{ toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimm{isi{ sijoja pidoissa, noita, jotka sy|v{t leskien huoneet ja n{|n vuoksi pit{v{t pitki{ rukouksia; he saavat sit{ kovemman tuomion". Ja h{n istui vastap{{t{ uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon. Niin tuli k|yh{ leski ja pani kaksi ropoa, yhteens{ muutamia pennej{. Ja h{n kutsui opetuslapsensa tyk|ns{ ja sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: t{m{ k|yh{ leski pani enemm{n kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. Sill{ he kaikki panivat liiastaan, mutta t{m{ pani puutteestaan kaiken, mit{ h{nell{ oli, koko el{misens{."

Ja kun h{n meni ulos pyh{k|st{, sanoi er{s h{nen opetuslapsistaan h{nelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!" Jeesus vastasi h{nelle: "Sin{ n{et n{m{ suuret rakennukset. Niist{ ei ole j{{v{ kive{ kiven p{{lle maahan jaottamatta." Ja kun h{n istui \ljym{ell{, vastap{{t{ pyh{kk|{, kysyiv{t Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas h{nelt{ eriksens{: "Sano meille: milloin t{m{ tapahtuu, ja mik{ on merkki siit{, ett{ kaikki t{m{ alkaa lopullisesti toteutua?" Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teit{ eksyt{. Monta tulee minun nimess{ni sanoen: 'Min{ se olen', ja he eksytt{v{t monta. Ja kun te kuulette sotien melskett{ ja sanomia sodista, {lk{{ pelj{styk|. N{in t{ytyy tapahtua, mutta se ei ole viel{ loppu. Sill{ kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanj{ristyksi{ monin paikoin, tulee n{l{nh{t{{. T{m{ on synnytystuskien alkua. Mutta pit{k{{ te vaari itsest{nne. Teid{t vedet{{n oikeuksiin, ja teit{ piest{{n synagoogissa, ja teid{t asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun t{hteni, todistukseksi heille. Ja sit{ ennen pit{{ evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille. Ja kun he viev{t teit{ ja vet{v{t oikeuteen, {lk{{ edelt{p{in huolehtiko siit{, mit{ puhuisitte; vaan mit{ teille sill{ hetkell{ annetaan, se puhukaa. Sill{ ette te ole puhumassa, vaan Pyh{ Henki. Ja veli antaa veljens{ kuolemaan ja is{ lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heid{t. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni t{hden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Mutta kun n{ette h{vityksen kauhistuksen seisovan siin{, miss{ ei tulisi - joka t{m{n lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, {lk||n astuko alas {lk||nk{ menk| sis{{n noutamaan mit{{n huoneestansa; ja joka on mennyt pellolle, {lk||n palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imett{v{isi{ niin{ p{ivin{! Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella. Sill{ niin{ p{ivin{ on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, t{h{n asti, eik{ milloinkaan tule. Ja ellei Herra lyhent{isi niit{ p{ivi{, ei mik{{n liha pelastuisi; mutta valittujen t{hden, jotka h{n on valinnut, h{n on lyhent{nyt ne p{iv{t. Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, t{{ll{ on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin {lk{{ uskoko. Sill{ v{{ri{ kristuksia ja v{{ri{ profeettoja nousee, ja he tekev{t tunnustekoja ja ihmeit{, eksytt{{kseen, jos mahdollista, valitut. Mutta olkaa te varuillanne. Min{ olen edelt{ sanonut teille kaikki. Mutta niin{ p{ivin{, sen ahdistuksen j{lkeen, aurinko pimenee, eik{ kuu anna valoansa, ja t{hdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, j{rkkyv{t. Ja silloin he n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan pilviss{ suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja silloin h{n l{hett{{ enkelins{ ja kokoaa valittunsa nelj{lt{ ilmalta, maan {{rest{ hamaan taivaan {{reen. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tied{tte, ett{ kes{ on l{hell{. Samoin te my|s, kun n{ette t{m{n tapahtuvan, tiet{k{{, ett{ se on l{hell{, oven edess{. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ sukupolvi ei katoa, ennenkuin n{m{ kaikki tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eiv{t katoa. Mutta siit{ p{iv{st{ tai hetkest{ ei tied{ kukaan, eiv{t enkelit taivaassa, eik{ my|sk{{n Poika, vaan ainoastaan Is{. Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sill{ ette tied{, milloin se aika tulee. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun h{n j{tti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman teht{v{ns{, k{ski h{n my|s ovenvartijan valvoa. Valvokaa siis, sill{ ette tied{, milloin talon herra tulee, iltamy|h{ll{k| vai y|syd{nn{ vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei h{n, {kkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teit{ nukkumasta. Mutta mink{ min{ teille sanon, sen min{ sanon kaikille: valvokaa."

Niin oli kahden p{iv{n per{st{ p{{si{inen ja happamattoman leiv{n juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet miettiv{t, kuinka saisivat h{net otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi. Sill{ he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteli{ kansassa". Ja kun h{n oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli h{nen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo t{ynn{ oikeata, kallista nardusvoidetta. H{n rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen h{nen p{{h{ns{. Niin oli muutamia, jotka n{rk{styiv{t ja sanoivat kesken{{n: "Mit{ varten t{m{ voiteen haaskaus? Olisihan voinut myyd{ t{m{n voiteen enemp{{n kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne k|yhille." Ja he toruivat h{nt{. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa h{nen olla. Miksi pahoitatte h{nen mielt{{n? H{n teki hyv{n ty|n minulle. K|yh{t teill{ on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehd{ hyv{{, mutta minua teill{ ei ole aina. H{n teki, mink{ voi. Edelt{k{sin h{n voiteli minun ruumiini hautaamista varten. Totisesti min{ sanon teille: miss{ ikin{ kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siell{ sekin, mink{ t{m{ teki, on mainittava h{nen muistoksensa." Ja Juudas Iskariot, yksi niist{ kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen h{net heille. Kun n{m{ sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa h{nelle rahaa. Ja h{n mietti, kuinka h{net sopivassa tilaisuudessa kavaltaisi. Ja ensimm{isen{ happamattoman leiv{n p{iv{n{, kun p{{si{islammas teurastettiin, h{nen opetuslapsensa sanoivat h{nelle: "Mihin tahdot, ett{ menemme valmistamaan p{{si{islampaan sinun sy|d{ksesi?" Niin h{n l{hetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menk{{ kaupunkiin, niin teit{ vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa h{nt{. Ja mihin h{n menee, sen talon is{nn{lle sanokaa: 'Opettaja sanoo: Miss{ on minun vierashuoneeni, sy|d{kseni siin{ p{{si{islampaan opetuslasteni kanssa?' Ja h{n n{ytt{{ teille suuren huoneen yl{kerrassa, valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne." Niin opetuslapset l{htiv{t ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat p{{si{islampaan. Ja kun ehtoo tuli, saapui h{n sinne niiden kahdentoista kanssa. Ja kun he olivat aterialla ja s|iv{t, sanoi Jeesus: "Totisesti min{ sanon teille: yksi teist{ kavaltaa minut, yksi, joka sy| minun kanssani". He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa per{st{ sanomaan h{nelle: "En kaiketi min{?" H{n sanoi heille: "Yksi teist{ kahdestatoista, se, joka kastaa vatiin minun kanssani. Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin h{nest{ on kirjoitettu, mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, ett{ h{n ei olisi syntynyt." Ja heid{n sy|dess{{n Jeesus otti leiv{n, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, t{m{ on minun ruumiini". Ja h{n otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siit{. Ja h{n sanoi heille: "T{m{ on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edest{. Totisesti min{ sanon teille: min{ en juo en{{ viinipuun antia, ennenkuin sin{ p{iv{n{, jona juon sit{ uutena Jumalan valtakunnassa." Ja veisattuaan kiitosvirren he l{htiv{t \ljym{elle. Ja Jeesus sanoi heille: "Kaikki te loukkaannutte, sill{ kirjoitettu on: 'Min{ ly|n paimenta, ja lampaat hajotetaan'. Mutta yl|snoustuani min{ menen teid{n edell{nne Galileaan." Niin Pietari sanoi h{nelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan min{". Jeesus sanoi h{nelle: "Totisesti min{ sanon sinulle: t{n{{n, t{n{ y|n{, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". Mutta h{n vakuutti viel{ lujemmin: "Vaikka minun pit{isi kuolla sinun kanssasi, en sittenk{{n min{ sinua kiell{". Ja samoin sanoivat kaikki muutkin. Ja he tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa t{ss{, sill{ aikaa kuin min{ rukoilen". Ja h{n otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja h{n alkoi kauhistua ja tulla tuskaan. Ja h{n sanoi heille: "Minun sieluni on syv{sti murheellinen, kuolemaan asti; olkaa t{ss{ ja valvokaa". Ja h{n meni v{h{n edemm{ksi, lankesi maahan ja rukoili, ett{, jos mahdollista, se hetki menisi h{nelt{ ohi, ja sanoi: "Abba, Is{, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta t{m{ malja. Mutta ei, mit{ min{ tahdon, vaan mit{ sin{!" Ja h{n tuli ja tapasi heid{t nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Simon, nukutko? Etk| jaksanut yht{ hetke{ valvoa? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Ja taas h{n meni pois ja rukoili sanoen samat sanat. Ja tullessaan h{n taas tapasi heid{t nukkumasta, sill{ heid{n silm{ns{ olivat k{yneet kovin raukeiksi; ja he eiv{t tienneet, mit{ h{nelle vastaisivat. Ja h{n tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: "Te nukutte viel{ ja lep{{tte! Jo riitt{{! Hetki on tullut; katso, Ihmisen Poika annetaan syntisten k{siin. Nouskaa, l{htek{{mme; katso, se, joka kavaltaa minut, on l{hell{." Ja heti, h{nen viel{ puhuessaan, Juudas, yksi niist{ kahdestatoista, saapui, ja h{nen mukanaan joukko ylipappien ja kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seip{{t k{siss{. Mutta se, joka h{net kavalsi, oli sopinut heid{n kanssaan merkist{, sanoen: "Se, jolle min{ suuta annan, h{n se on; ottakaa h{net kiinni ja viek{{ tarkasti vartioituna pois". Ja tultuaan h{n kohta astui h{nen luoksensa ja sanoi: "Rabbi!" ja antoi h{nelle suuta. Silloin he k{viv{t h{neen k{siksi ja ottivat h{net kiinni. Mutta er{s niist{, jotka l{hell{ seisoivat, veti miekkansa, iski ylimm{isen papin palvelijaa ja sivalsi h{nelt{ pois korvan. Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: "Niinkuin ry|v{ri{ vastaan te olette l{hteneet minua miekoilla ja seip{ill{ vangitsemaan. Joka p{iv{ min{ olen ollut teid{n luonanne opettaen pyh{k|ss{, ettek{ ole ottaneet minua kiinni. Mutta t{m{ tapahtuu, ett{ kirjoitukset k{visiv{t toteen." Niin he kaikki j{ttiv{t h{net ja pakenivat. Ja h{nt{ seurasi er{s nuorukainen, jolla oli ymp{rill{{n liinavaate paljaalle iholle heitettyn{; ja he ottivat h{net kiinni. Mutta h{n j{tti liinavaatteen ja pakeni alastonna. Ja he veiv{t Jeesuksen ylimm{isen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat. Ja Pietari seurasi h{nt{ taampana ylimm{isen papin palatsin esipihaan asti ja istui palvelijain joukkoon ja l{mmitteli tulen {{ress{. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsiv{t todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa h{net, mutta eiv{t l|yt{neet. Useat kyll{ todistivat v{{rin h{nt{ vastaan, mutta todistukset eiv{t olleet yht{pit{vi{. Niin muutamat nousivat ja todistivat v{{rin h{nt{ vastaan, sanoen: "Me olemme kuulleet h{nen sanovan: 'Min{ hajotan maahan t{m{n k{sill{ tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa p{iv{ss{ toisen, joka ei ole k{sill{ tehty'." Mutta eiv{t n{ink{{n heid{n todistuksensa olleet yht{pit{vi{. Silloin ylimm{inen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: "Etk| vastaa mit{{n? Mit{ n{m{ todistavat sinua vastaan?" Mutta h{n oli vaiti eik{ vastannut mit{{n. Taas ylimm{inen pappi kysyi h{nelt{ ja sanoi h{nelle: "Oletko sin{ Kristus, sen Ylistetyn Poika?" Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte n{hd{ Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilviss{". Niin ylimm{inen pappi rep{isi vaatteensa ja sanoi: "Mit{ me en{{ todistajia tarvitsemme? Te kuulitte h{nen pilkkaamisensa. Mit{ arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat h{net vikap{{ksi kuolemaan. Ja muutamat rupesivat sylkem{{n h{nt{ ja peittiv{t h{nen kasvonsa ja l|iv{t h{nt{ nyrkill{ ja sanoivat h{nelle: "Profetoi!" Oikeudenpalvelijatkin l|iv{t h{nt{ poskelle. Kun nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne muuan ylimm{isen papin palvelijattarista; ja n{hdess{{n Pietarin l{mmittelev{n h{n katsoi h{neen ja sanoi: "Sin{kin olit Nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, kanssa". Mutta h{n kielsi sanoen: "En tied{ enk{ k{sit{, mit{ sanot". Ja h{n meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi. Ja n{hdess{{n h{net siell{ palvelijatar rupesi taas sanomaan l{hell{ seisoville: "T{m{ on yksi niist{". Mutta h{n kielsi uudestaan. Ja v{h{n sen j{lkeen l{hell{ seisovat taas sanoivat Pietarille: "Totisesti, sin{ olet yksi niist{, sill{ olethan sin{ galilealainenkin". Mutta h{n rupesi sadattelemaan itse{ns{ ja vannomaan: "En tunne sit{ miest{, josta te puhutte". Ja samassa kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka h{n oli sanonut h{nelle: "Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". Ja h{n ratkesi itkuun.

Ja heti aamulla ylipapit ynn{ vanhimmat ja kirjanoppineet ja koko neuvosto tekiv{t p{{t|ksen, sitoivat Jeesuksen, veiv{t h{net pois ja antoivat Pilatuksen k{siin. Niin Pilatus kysyi h{nelt{: "Oletko sin{ juutalaisten kuningas?" H{n vastasi ja sanoi h{nelle: "Sin{p{ sen sanot". Ja ylipapit tekiv{t monta syyt|st{ h{nt{ vastaan. Niin Pilatus taas kysyi h{nelt{ sanoen: "Etk| vastaa mit{{n? Katso, kuinka paljon syyt|ksi{ he tekev{t sinua vastaan." Mutta Jeesus ei en{{ vastannut mit{{n, niin ett{ Pilatus ihmetteli. Mutta juhlan aikana h{n tavallisesti p{{sti heille yhden vangin irti, sen, jota he anoivat. Niin siell{ oli er{s mies, jota sanottiin Barabbaaksi, vangittu muiden kapinoitsijain kanssa, jotka kapinassa olivat tehneet murhan. Ja kansa meni sinne yl|s ja rupesi pyyt{m{{n, ett{ h{n tekisi heille, niinkuin h{nen tapansa oli. Pilatus vastasi heille sanoen: "Tahdotteko, ett{ p{{st{n teille juutalaisten kuninkaan?" Sill{ h{n tiesi, ett{ ylipapit kateudesta olivat antaneet h{net h{nen k{siins{. Mutta ylipapit kiihoittivat kansaa anomaan, ett{ h{n ennemmin p{{st{isi heille Barabbaan. Ja Pilatus puhui taas heille ja sanoi: "Mit{ minun sitten on teht{v{ h{nelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?" Niin he taas huusivat: "Ristiinnaulitse h{net!" Mutta Pilatus sanoi heille: "Mit{ pahaa h{n sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat viel{ kovemmin: "Ristiinnaulitse h{net!" Ja kun Pilatus tahtoi tehd{ kansalle mieliksi, p{{sti h{n heille Barabbaan, mutta Jeesuksen h{n ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Niin sotamiehet veiv{t h{net sis{lle linnaan, se on palatsiin, ja kutsuivat siihen koko sotilasjoukon. Ja he pukivat h{nen yllens{ purppuravaipan, v{{nsiv{t orjantappuroista kruunun ja panivat sen h{nen p{{h{ns{ ja rupesivat tervehtim{{n h{nt{: "Terve, juutalaisten kuningas!" Ja he l|iv{t h{nt{ p{{h{n ruovolla, sylkiv{t h{nt{ ja laskeutuen polvilleen kumarsivat h{nt{. Ja kun he olivat h{nt{ pilkanneet, riisuivat he h{nelt{ purppuravaipan ja pukivat h{net h{nen omiin vaatteisiinsa. Ja he veiv{t h{net pois, ristiinnaulitakseen h{net. Ja he pakottivat er{{n ohikulkevan miehen, Simonin, kyrenel{isen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen is{n, kantamaan h{nen risti{ns{. Ja he veiv{t h{net paikalle, jonka nimi on Golgata, se on k{{nnettyn{: p{{kallonpaikka. Ja he tarjosivat h{nelle mirhalla sekoitettua viini{, mutta h{n ei sit{ ottanut. Ja he ristiinnaulitsivat h{net ja jakoivat kesken{{n h{nen vaatteensa heitt{en niist{ arpaa, mit{ kukin oli saava. Oli kolmas hetki, kun he h{net ristiinnaulitsivat. Ja p{{llekirjoitukseksi oli merkitty h{nen syyns{: "Juutalaisten kuningas". Ja he ristiinnaulitsivat h{nen kanssaan kaksi ry|v{ri{, toisen h{nen oikealle ja toisen h{nen vasemmalle puolellensa. Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat h{nt{ ja ny|kyttiv{t p{{t{{n ja sanoivat: "Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa p{iv{ss{ sen rakennat! Auta itse{si ja astu alas ristilt{." Samoin ylipapitkin ynn{ kirjanoppineet kesken{{n pilkkasivat h{nt{ ja sanoivat: "Muita h{n on auttanut, itse{{n ei voi auttaa. Astukoon h{n, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristilt{, ett{ me n{kisimme ja uskoisimme." My|skin ne, jotka olivat ristiinnaulitut h{nen kanssaan, herjasivat h{nt{. Ja kuudennella hetkell{ tuli pimeys yli kaiken maan, ja sit{ kesti hamaan yhdeks{nteen hetkeen. Ja yhdeks{nnell{ hetkell{ Jeesus huusi suurella {{nell{: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on k{{nnettyn{: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylk{sit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niist{, jotka siin{ seisoivat: "Katso, h{n huutaa Eliasta". Ja muuan juoksi ja t{ytti sienen hapanviinill{, pani sen ruovon p{{h{n ja antoi h{nelle juoda sanoen: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan h{net alas". Mutta Jeesus huusi suurella {{nell{ ja antoi henkens{. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylh{{lt{ alas asti. Mutta kun sadanp{{mies, joka seisoi h{nt{ vastap{{t{, n{ki h{nen n{in antavan henkens{, sanoi h{n: "Totisesti t{m{ ihminen oli Jumalan Poika". Ja siell{ oli my|s naisia taampaa katselemassa. N{iden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen {iti, ja Salome, jotka h{nen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet h{nt{, sek{ useita muita, jotka olivat tulleet h{nen kanssaan yl|s Jerusalemiin. Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistusp{iv{, se on sapatin aattop{iv{, tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston j{sen, joka h{nkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielens{ ja meni sis{lle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Niin Pilatus ihmetteli, oliko h{n jo kuollut, ja kutsuttuaan luoksensa sadanp{{miehen kysyi t{lt{, oliko h{n jo kauan sitten kuollut. Ja saatuaan sadanp{{miehelt{ siit{ tiedon h{n lahjoitti ruumiin Joosefille. T{m{ osti liinavaatteen ja otti h{net alas, k{{ri h{net liinavaatteeseen ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja vieritti kiven hautakammion ovelle. Ja Maria Magdaleena ja Maria, Jooseen {iti, katselivat, mihin h{net pantiin.

Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin {iti, ja Salome hyv{nhajuisia yrttej{ menn{kseen voitelemaan h{nt{. Ja viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vieritt{{ kiven hautakammion ovelta?" Ja katsahtaessaan yl|s he n{kiv{t kiven poisvieritetyksi; se oli n{et hyvin suuri. Ja menty{{n hautakammion sis{{n he n{kiv{t nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitk{{n, valkeaan vaatteeseen; ja he pelj{styiv{t suuresti. Mutta h{n sanoi heille: "[lk{{ pelj{styk|; te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. H{n on noussut yl|s; ei h{n ole t{{ll{. Katso, t{ss{ on paikka, johon he h{net panivat. Mutta menk{{ ja sanokaa h{nen opetuslapsillensa ja Pietarille: 'H{n menee teid{n edell{nne Galileaan; siell{ te saatte h{net n{hd{, niinkuin h{n teille sanoi'." Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta, sill{ heid{t oli vallannut vavistus ja h{mm{stys, eiv{tk{ sanoneet kenellek{{n mit{{n, sill{ he pelk{siv{t. Mutta yl|snousemisensa j{lkeen h{n varhain aamulla viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta h{n oli ajanut ulos seitsem{n riivaajaa. T{m{ meni ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkiv{t. Mutta kun he kuulivat, ett{ h{n eli ja ett{ Maria oli h{net n{hnyt, eiv{t he uskoneet. Ja sen j{lkeen h{n toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heist{, heid{n k{velless{{n, matkalla maakyl{{n. Hekin meniv{t ja veiv{t sanan toisille; mutta n{m{ eiv{t uskoneet heit{k{{n. Vihdoin h{n ilmestyi my|skin niille yhdelletoista heid{n ollessaan aterialla; ja h{n nuhteli heid{n ep{uskoaan ja heid{n syd{mens{ kovuutta, kun he eiv{t olleet uskoneet niit{, jotka olivat n{hneet h{net yl|snousseeksi. Ja h{n sanoi heille: "Menk{{ kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja n{m{ merkit seuraavat niit{, jotka uskovat: minun nimess{ni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielill{, nostavat k{sin k{{rmeit{, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heit{ vahingoita; he panevat k{tens{ sairasten p{{lle, ja ne tulevat terveiksi." Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin h{net yl|s taivaaseen, ja h{n istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he l{htiv{t ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heid{n kanssansa ja vahvisti sanan sit{ seuraavien merkkien kautta.

Koska monet ovat ryhtyneet tekem{{n kertomusta meid{n keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne n{hneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen min{kin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, p{{tt{nyt kirjoittaa ne j{rjestyksess{{n sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, ett{ oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimelt{ Sakarias, Abian osastoa. Ja h{nen vaimonsa oli Aaronin tytt{ri{, ja t{m{n nimi oli Elisabet. He olivat molemmat hurskaita Jumalan edess{, vaeltaen kaikissa Herran k{skyiss{ ja s{{d|ksiss{ nuhteettomina. Mutta heill{ ei ollut lasta, sill{ Elisabet oli hedelm{t|n; ja he olivat molemmat tulleet i{llisiksi. Niin tapahtui, kun h{nen osastonsa palvelusvuoro tuli ja h{n toimitti papillisia teht{vi{ Jumalan edess{, ett{ h{n tavanmukaisessa pappisteht{vien arpomisessa sai osaksensa menn{ Herran temppeliin suitsuttamaan. Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa. Silloin ilmestyi h{nelle Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella. Ja h{net n{hdess{{n Sakarias h{mm{styi, ja h{net valtasi pelko. Mutta enkeli sanoi h{nelle: "[l{ pelk{{, Sakarias; sill{ sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnytt{v{ sinulle pojan, ja sinun on annettava h{nelle nimi Johannes. Ja h{n on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat h{nen syntymisest{{n. Sill{ h{n on oleva suuri Herran edess{; viini{ ja v{kijuomaa h{n ei juo, ja h{n on oleva t{ytetty Pyh{ll{ Hengell{ hamasta {itins{ kohdusta. Ja h{n k{{nt{{ monta Israelin lapsista Herran, heid{n Jumalansa, tyk|. Ja h{n k{y h{nen edell{{n Eliaan hengess{ ja voimassa, k{{nt{{ksens{ isien syd{met lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, n{in Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." Niin Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka min{ t{m{n k{sitt{isin? Sill{ min{ olen vanha, ja minun vaimoni on i{lliseksi tullut." Enkeli vastasi ja sanoi h{nelle: "Min{ olen Gabriel, joka seison Jumalan edess{, ja min{ olen l{hetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle t{m{n ilosanoman. Ja katso, sin{ tulet myk{ksi etk{ kykene mit{{n puhumaan siihen p{iv{{n saakka, jona t{m{ tapahtuu, sent{hden ettet uskonut minun sanojani, jotka k{yv{t aikanansa toteen." Ja kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmetteliv{t, ett{ h{n niin kauan viipyi temppeliss{. Mutta ulos tullessaan h{n ei kyennyt puhumaan heille; silloin he ymm{rsiv{t, ett{ h{n oli n{hnyt n{yn temppeliss{. Ja h{n viittoi heille ja j{i myk{ksi. Ja kun h{nen virkatoimensa p{iv{t olivat p{{ttyneet, meni h{n kotiinsa. Ja niiden p{iv{in per{st{ Elisabet, h{nen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen: "N{in on Herra tehnyt minulle niin{ p{ivin{, jolloin h{n katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten ylenkatseen". Kuudentena kuukautena sen j{lkeen Jumala l{hetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tyk|, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. Ja tullessaan sis{lle h{nen tyk|ns{ enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." Mutta h{n h{mm{styi suuresti siit{ puheesta ja mietti, mit{ t{m{ tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi h{nelle: "[l{ pelk{{, Maria; sill{ sin{ olet saanut armon Jumalan edess{. Ja katso, sin{ tulet raskaaksi ja synnyt{t pojan, ja sinun on annettava h{nelle nimi Jeesus. H{n on oleva suuri, ja h{net pit{{ kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa h{nelle Daavidin, h{nen is{ns{, valtaistuimen, ja h{n on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja h{nen valtakunnallansa ei pid{ loppua oleman." Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka t{m{ voi tapahtua, kun min{ en miehest{ mit{{n tied{?" Enkeli vastasi ja sanoi h{nelle: "Pyh{ Henki tulee sinun p{{llesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sent{hden my|s se pyh{, mik{ syntyy, pit{{ kutsuttaman Jumalan Pojaksi. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, h{nkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla i{ll{{n, ja t{m{ on kuudes kuukausi h{nell{, jota sanottiin hedelm{tt|m{ksi; sill{ Jumalalle ei mik{{n ole mahdotonta." Silloin Maria sanoi: "Katso, min{ olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli l{hti h{nen tyk|{ns{. Niin{ p{ivin{ Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan er{{seen Juudan kaupunkiin ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyp{hti lapsi h{nen kohdussansa; ja Elisabet t{ytettiin Pyh{ll{ Hengell{. Ja h{n puhkesi puhumaan suurella {{nell{ ja sanoi: "Siunattu sin{ vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelm{! Ja kuinka minulle tapahtuu t{m{, ett{ minun Herrani {iti tulee minun tyk|ni? Sill{ katso, kun sinun tervehdyksesi {{ni tuli minun korviini, hyp{hti lapsi ilosta minun kohdussani. Ja autuas se, joka uskoi, sill{ se sana on t{yttyv{, mik{ h{nelle on tullut Herralta!" Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylist{{ Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; sill{ h{n on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, t{stedes kaikki sukupolvet ylist{v{t minua autuaaksi. Sill{ Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja h{nen nimens{ on pyh{, ja h{nen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka h{nt{ pelk{{v{t. H{n on osoittanut voimansa k{sivarrellaan; h{n on hajottanut ne, joilla oli ylpe{t ajatukset syd{mess{{n. H{n on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. N{lk{iset h{n on t{ytt{nyt hyvyyksill{, ja rikkaat h{n on l{hett{nyt tyhjin{ pois. H{n on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja h{nen siement{ns{ kohtaan iankaikkisesti, niinkuin h{n on meid{n isillemme puhunut." Ja Maria oli h{nen tyk|n{ns{ noin kolme kuukautta ja palasi j{lleen kotiinsa. Mutta Elisabetin synnytt{misen aika tuli; ja h{n synnytti pojan. Ja kun h{nen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, ett{ Herra oli tehnyt h{nelle suuren laupeuden, iloitsivat he h{nen kanssansa. Ja kahdeksantena p{iv{n{ he tulivat ymp{rileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa h{nelle h{nen is{ns{ mukaan nimen Sakarias. Mutta h{nen {itins{ vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan h{nen nimens{ on oleva Johannes". Niin he sanoivat h{nelle: "Eih{n sinun suvussasi ole ket{{n, jolla on se nimi". Ja he kysyiv{t viittomalla lapsen is{lt{, mink{ nimen h{n tahtoi h{nelle annettavaksi. Niin h{n pyysi taulun ja kirjoitti siihen n{m{ sanat: "Johannes on h{nen nimens{". Ja kaikki ihmetteliv{t. Ja kohta h{nen suunsa aukeni, ja h{nen kielens{ vapautui, ja h{n puhui kiitt{en Jumalaa. Ja tuli pelko kaikille heid{n ymp{rill{{n asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista n{ist{ tapahtumista; ja kaikki, jotka niist{ kuulivat, panivat ne mieleens{ ja sanoivat: "Mik{h{n t{st{ lapsesta tulee?" Sill{ Herran k{si oli h{nen kanssansa. Ja Sakarias, h{nen is{ns{, t{ytettiin Pyh{ll{ Hengell{, ja h{n ennusti sanoen: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sill{ h{n on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta - niinkuin h{n on puhunut hamasta ikiajoista pyh{in profeettainsa suun kautta - pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden k{dest{, jotka meit{ vihaavat, tehd{kseen laupeuden meid{n isillemme ja muistaakseen pyh{n liittonsa, sen valan, jonka h{n vannoi Aabrahamille, meid{n is{llemme; suodakseen meid{n, vapahdettuina vihollistemme k{dest{, pelk{{m{tt{ palvella h{nt{ pyhyydess{ ja vanhurskaudessa h{nen edess{{n kaikkina elinp{ivin{mme. Ja sin{, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sill{ sin{ olet k{yv{ Herran edell{ valmistaaksesi h{nen teit{{n, antaaksesi h{nen kansalleen pelastuksen tuntemisen heid{n syntiens{ anteeksisaamisessa, meid{n Jumalamme syd{mellisen laupeuden t{hden, jonka kautta meid{n puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydess{ ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meid{n jalkamme rauhan tielle." Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengess{. Ja h{n oli er{maassa siihen p{iv{{n asti, jona h{n oli astuva Israelin eteen.

Ja tapahtui niin{ p{ivin{, ett{ keisari Augustukselta k{vi k{sky, ett{ kaikki maailma oli verolle pantava. T{m{ verollepano oli ensimm{inen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki meniv{t verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin l{hti Galileasta, Nasaretin kaupungista, yl|s Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, h{n kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heid{n siell{ ollessaan, ett{ Marian synnytt{misen aika tuli. Ja h{n synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi h{net ja pani h{net seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sill{ seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa y|ll{ laumaansa. Niin heid{n edess{{n seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heid{n ymp{rill{{n, ja he pelj{styiv{t suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "[lk{{ pelj{tk|; sill{ katso, min{ ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on t{n{ p{iv{n{ syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja t{m{ on teille merkkin{: te l|yd{tte lapsen kapaloituna ja seimess{ makaamassa." Ja yht{kki{ oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotav{ke{, ja he ylistiv{t Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan h{nell{ on hyv{ tahto!" Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin n{m{ puhuivat toisillensa: "Menk{{mme nyt Beetlehemiin katsomaan sit{, mik{ on tapahtunut ja mink{ Herra meille ilmoitti". Ja he meniv{t kiiruhtaen ja l|ysiv{t Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimess{. Ja kun he t{m{n olivat n{hneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille t{st{ lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmetteliv{t sit{, mit{ paimenet heille puhuivat. Mutta Maria k{tki kaikki n{m{ sanat ja tutkisteli niit{ syd{mess{ns{. Ja paimenet palasivat kiitt{en ja ylist{en Jumalaa kaikesta, mink{ olivat kuulleet ja n{hneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. Kun sitten kahdeksan p{iv{{ oli kulunut ja lapsi oli ymp{rileikattava, annettiin h{nelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli h{nelle antanut, ennenkuin h{n sikisi {itins{ kohdussa. Ja kun heid{n puhdistusp{iv{ns{, Mooseksen lain mukaan, olivat t{yttyneet, veiv{t he h{net yl|s Jerusalemiin asettaaksensa h{net Herran eteen - niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa {idinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" - ja uhrataksensa, niinkuin Herran laissa on s{{detty, parin mets{kyyhkysi{ tai kaksi kyyhkysenpoikaa. Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimelt{ Simeon; h{n oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyh{ Henki oli h{nen p{{ll{ns{. Ja Pyh{ Henki oli h{nelle ilmoittanut, ettei h{n ollut n{kev{ kuolemaa, ennenkuin oli n{hnyt Herran Voidellun. Ja h{n tuli Hengen vaikutuksesta pyh{kk||n. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sis{lle tehd{kseen h{nelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti h{nkin h{net syliins{ ja kiitti Jumalaa ja sanoi: "Herra, nyt sin{ lasket palvelijasi rauhaan menem{{n, sanasi mukaan; sill{ minun silm{ni ovat n{hneet sinun autuutesi, jonka sin{ olet valmistanut kaikkien kansojen n{hd{, valkeudeksi, joka on ilmestyv{ pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille". Ja h{nen is{ns{ ja {itins{ ihmetteliv{t sit{, mit{ h{nest{ sanottiin. Ja Simeon siunasi heit{ ja sanoi Marialle, h{nen {idilleen: "Katso, t{m{ on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan - ja my|s sinun sielusi l{vitse on miekka k{yv{ - ett{ monen syd{men ajatukset tulisivat ilmi". Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tyt{r, Asserin sukukuntaa. H{n oli jo tullut i{lliseksi. Menty{{n neitsyen{ naimisiin h{n oli el{nyt miehens{ kanssa seitsem{n vuotta, ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen nelj{n vuoden ik{inen. H{n ei poistunut pyh{k|st{, vaan palveli siell{ Jumalaa paastoilla ja rukouksilla y|t{ ja p{iv{{. Ja juuri sill{ hetkell{ h{n tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. Ja t{ytetty{{n kaiken, mik{ Herran lain mukaan oli teht{v{, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja t{yttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli h{nen p{{ll{ns{. Ja h{nen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin p{{si{isjuhlille. H{nen ollessaan kaksitoistavuotias he niinik{{n vaelsivat yl|s sinne juhlan tavan mukaan. Ja kun ne p{iv{t olivat kuluneet ja he l{htiv{t kotiin, j{i poikanen Jeesus Jerusalemiin, eiv{tk{ h{nen vanhempansa sit{ huomanneet. He luulivat h{nen olevan matkaseurueessa ja kulkivat p{iv{nmatkan ja etsiv{t h{nt{ sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eiv{t l|yt{neet, palasivat he Jerusalemiin etsien h{nt{. Ja kolmen p{iv{n kuluttua he l|ysiv{t h{net pyh{k|st{, jossa h{n istui opettajain keskell{ kuunnellen heit{ ja kysellen heilt{. Ja kaikki, jotka h{nt{ kuulivat, ihmetteliv{t h{nen ymm{rryst{ns{ ja vastauksiansa. Ja h{net n{hdess{{n h{nen vanhempansa h{mm{styiv{t, ja h{nen {itins{ sanoi h{nelle: "Poikani, miksi meille n{in teit? Katso, sinun is{si ja min{ olemme huolestuneina etsineet sinua." Niin h{n sanoi heille: "Mit{ te minua etsitte? Ettek| tienneet, ett{ minun pit{{ niiss{ oleman, mitk{ minun Is{ni ovat?" Mutta he eiv{t ymm{rt{neet sit{ sanaa, jonka h{n heille puhui. Ja h{n l{hti heid{n kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja h{nen {itins{ k{tki kaikki n{m{ sanat syd{meens{. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja i{ss{ ja armossa Jumalan ja ihmisten edess{.

Viidenten{toista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean nelj{nnysruhtinaana ja h{nen veljens{ Filippus Iturean ja Trakonitiinmaan nelj{nnysruhtinaana ja Lysanias Abilenen nelj{nnysruhtinaana, siihen aikaan kun Hannas oli ylimm{isen{ pappina, ynn{ my|s Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, er{maassa. Ja h{n vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi, niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan sanojen kirjassa: "Huutavan {{ni kuuluu er{maassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehk{{ polut h{nelle tasaisiksi'. Kaikki laaksot t{ytett{k||n, ja kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, ja kaikki liha on n{kev{ Jumalan autuuden." Niin h{n sanoi kansalle, joka vaelsi h{nen kastettavakseen: "Te kyyk{{rmeitten siki|t, kuka on teit{ neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehk{{ sent{hden parannuksen soveliaita hedelmi{, {lk{{k{ ruvetko sanomaan mieless{nne: 'Onhan meill{ is{n{ Aabraham', sill{ min{ sanon teille, ett{ Jumala voi n{ist{ kivist{ her{tt{{ lapsia Aabrahamille. Jo on my|s kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyv{{ hedelm{{, siis hakataan pois ja heitet{{n tuleen." Ja kansa kysyi h{nelt{ sanoen: "Mit{ meid{n siis pit{{ tekem{n?" H{n vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehk||n samoin". Niin tuli my|s publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat h{nelle: "Opettaja, mit{ meid{n pit{{ tekem{n?" H{n sanoi heille: "[lk{{ vaatiko enemp{{, kuin mik{ teille on s{{detty". My|s sotamiehet kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Mit{s meid{n pit{{ tekem{n?" Ja h{n sanoi heille: "[lk{{ kiskoko kenelt{k{{n {lk{{k{ kirist{k|, vaan tyytyk{{ palkkaanne". Mutta kun kansa yh{ odotti ja kaikki ajattelivat syd{mess{{n Johanneksesta, eik| h{n itse ehk{ ollut Kristus, niin Johannes vastasi kaikille sanoen: "Min{ kastan teid{t vedell{, mutta on tuleva minua v{kev{mpi, jonka keng{npaulaakaan min{ en ole kelvollinen p{{st{m{{n; h{n kastaa teid{t Pyh{ll{ Hengell{ ja tulella. H{nell{ on viskimens{ k{dess{{n, ja h{n puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet h{n polttaa sammumattomassa tulessa." Antaen my|s monia muita kehoituksia h{n julisti kansalle evankeliumia. Mutta kun Herodes, nelj{nnysruhtinas, sai h{nelt{ nuhteita veljens{ vaimon, Herodiaan, t{hden ja kaiken sen pahan t{hden, mit{ h{n, Herodes, oli tehnyt, niin h{n kaiken muun lis{ksi teki senkin, ett{ sulki Johanneksen vankeuteen. Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja my|skin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, ett{ taivas aukeni ja Pyh{ Henki laskeutui h{nen p{{llens{ ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli {{ni: "Sin{ olet minun rakas Poikani; sinuun min{ olen mielistynyt". Ja h{n, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika, Eeli Mattatin, t{m{ Leevin, t{m{ Melkin, t{m{ Jannain, t{m{ Joosefin, t{m{ Mattatiaan, t{m{ Aamoksen, t{m{ Naahumin, t{m{ Eslin, t{m{ Naggain, t{m{ Maahatin, t{m{ Mattatiaan, t{m{ Semeinin, t{m{ Joosekin, t{m{ Joodan, t{m{ Johananin, t{m{ Reesan, t{m{ Serubbaabelin, t{m{ Sealtielin, t{m{ Neerin, t{m{ Melkin, t{m{ Addin, t{m{ Koosamin, t{m{ Elmadamin, t{m{ Eerin, t{m{ Jeesuksen, t{m{ Elieserin, t{m{ Joorimin, t{m{ Mattatin, t{m{ Leevin, t{m{ Simeonin, t{m{ Juudan, t{m{ Joosefin, t{m{ Joonamin, t{m{ Eliakimin, t{m{ Melean, t{m{ Mennan, t{m{ Mattatan, t{m{ Naatanin, t{m{ Daavidin, t{m{ Iisain, t{m{ Oobedin, t{m{ Booaan, t{m{ Saalan, t{m{ Nahassonin, t{m{ Aminadabin, t{m{ Adminin, t{m{ Arnin, t{m{ Esromin, t{m{ Faareen, t{m{ Juudan, t{m{ Jaakobin, t{m{ Iisakin, t{m{ Aabrahamin, t{m{ Taaran, t{m{ Naahorin, t{m{ Serukin, t{m{ Ragaun, t{m{ Faalekin, t{m{ Eberin, t{m{ Saalan, t{m{ Kainamin, t{m{ Arfaksadin, t{m{ Seemin, t{m{ Nooan, t{m{ Laamekin, t{m{ Metusalan, t{m{ Eenokin, t{m{ Jaaretin, t{m{ Mahalalelin, t{m{ Keenanin, t{m{ Enoksen, t{m{ Seetin, t{m{ Aadamin, t{m{ Jumalan.

Sitten Jeesus t{ynn{ Pyh{{ Henke{ palasi Jordanilta; ja Henki kuljetti h{nt{ er{maassa, ja perkele kiusasi h{nt{ nelj{kymment{ p{iv{{. Eik{ h{n sy|nyt mit{{n niin{ p{ivin{, mutta kun ne olivat p{{ttyneet, tuli h{nen n{lk{. Niin perkele sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin sano t{lle kivelle, ett{ se muuttuu leiv{ksi". Jeesus vastasi h{nelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen el{ ainoastaan leiv{st{'." Ja perkele vei h{net korkealle vuorelle ja n{ytti h{nelle yhdess{ tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi h{nelle: "Sinulle min{ annan kaiken t{m{n valtapiirin ja sen loiston, sill{ minun haltuuni se on annettu, ja min{ annan sen, kenelle tahdon. Jos sin{ siis kumarrut minun eteeni, niin t{m{ kaikki on oleva sinun." Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Kirjoitettu on: 'Sinun pit{{ kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja h{nt{ ainoata palveleman'." Niin h{n vei h{net Jerusalemiin ja asetti h{net pyh{k|n harjalle ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin heitt{ydy t{st{ alas; sill{ kirjoitettu on: 'H{n antaa enkeleilleen k{skyn sinusta, ett{ he varjelevat sinua', ja: 'He kantavat sinua k{sill{ns{, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'." Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Sanottu on: '[l{ kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'." Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele h{nen luotaan ajaksi. Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma h{nest{ levisi kaikkiin ymp{rill{ oleviin seutuihin. Ja h{n opetti heid{n synagoogissaan, ja kaikki ylistiv{t h{nt{. Ja h{n saapui Nasaretiin, jossa h{net oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinp{iv{n{ synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin h{nelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun h{n avasi kirjan, l|ysi h{n sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun p{{ll{ni, sill{ h{n on voidellut minut julistamaan evankeliumia k|yhille; h{n on l{hett{nyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille n{k|ns{ saamista, p{{st{m{{n sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta". Ja k{{ritty{{n kirjan kokoon h{n antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silm{t olivat h{neen kiinnitetyt. Niin h{n rupesi puhumaan heille: "T{n{ p{iv{n{ t{m{ kirjoitus on k{ynyt toteen teid{n korvainne kuullen". Ja kaikki lausuivat h{nest{ hyv{n todistuksen ja ihmetteliv{t niit{ armon sanoja, jotka h{nen suustansa l{htiv{t; ja he sanoivat: "Eik| t{m{ ole Joosefin poika?" Niin h{n sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle t{m{n sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee t{{ll{kin, kotikaupungissasi, niit{ suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa'." Ja h{n sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. Min{ sanon teille totuudessa: monta leske{ oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri n{lk{ tuli kaikkeen maahan, eik{ Eliasta l{hetetty kenenk{{n tyk| heist{, vaan ainoastaan leskivaimon tyk| Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miest{ oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eik{ kukaan heist{ tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen." T{m{n kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua t{yteen ja nousivat ja ajoivat h{net ulos kaupungista ja veiv{t h{net sen vuoren jyrk{nteelle asti, jolle heid{n kaupunkinsa oli rakennettu, sy|st{kseen h{net alas. Mutta h{n l{hti pois k{yden heid{n keskitsens{. Ja h{n meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti kansaa sapattina. Ja he olivat h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa, sill{ h{nen puheessansa oli voima. Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. T{m{ huusi suurella {{nell{: "Voi, mit{ sinulla on meid{n kanssamme tekemist{, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meit{ tuhoamaan? Min{ tunnen sinut, kuka olet, sin{ Jumalan Pyh{." Niin Jeesus nuhteli h{nt{ sanoen: "Vaikene ja l{hde h{nest{". Ja riivaaja viskasi h{net maahan heid{n keskelleen ja l{hti h{nest{, h{nt{ ollenkaan vahingoittamatta. Ja heid{t kaikki valtasi h{mm{stys, ja he puhuivat kesken{{n sanoen: "Mit{ t{m{ puhe on, sill{ h{n k{skee vallalla ja voimalla saastaisia henki{, ja ne l{htev{t ulos?" Ja maine h{nest{ levisi kaikkialle ymp{rist|n seutuihin. Niin h{n nousi ja meni synagoogasta Simonin kotiin. Ja Simonin anoppi sairasti kovaa kuumetta, ja he rukoilivat Jeesusta h{nen puolestansa. Niin h{n meni ja kumartui h{nen ylitsens{ ja nuhteli kuumetta, ja se l{hti h{nest{; ja heti vaimo nousi ja palveli heit{. Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mik{ miss{kin taudissa, veiv{t ne h{nen tyk|ns{. Ja h{n pani k{tens{ heid{n itsekunkin p{{lle ja paransi heid{t. My|s l{htiv{t riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen: "Sin{ olet Jumalan Poika!" Mutta h{n nuhteli niit{ eik{ sallinut niiden puhua, koska ne tiesiv{t h{nen olevan Kristuksen. Ja p{iv{n tultua h{n l{hti pois ja meni autioon paikkaan; mutta kansa etsi h{nt{, ja saavuttuaan h{nen luokseen he pid{tteliv{t h{nt{ l{htem{st{ heid{n luotansa. Mutta h{n sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sill{ sit{ varten min{ olen l{hetetty". Ja h{n saarnasi Galilean synagoogissa.

Kun kansa tunkeutui h{nen ymp{rilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja h{n seisoi Gennesaretin j{rven rannalla, niin h{n n{ki j{rven rannassa kaksi venhett{; mutta kalastajat olivat niist{ l{hteneet ja huuhtoivat verkkojaan. Ja h{n astui toiseen niist{, joka oli Simonin, ja pyysi h{nt{ viem{{n sen v{h{n matkaa maasta; ja h{n istui ja opetti kansaa venheest{. Mutta puhumasta lakattuaan h{n sanoi Simonille: "Vie venhe syv{lle ja heitt{k{{ verkkonne apajalle". Niin Simon vastasi ja sanoi h{nelle: "Mestari, koko y|n me olemme tehneet ty|t{ emmek{ ole mit{{n saaneet; mutta sinun k{skyst{si min{ heit{n verkot". Ja sen tehty{{n he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heid{n verkkonsa repeiliv{t. Niin he viittasivat toisessa venheess{ oleville tovereilleen, ett{ n{m{ tulisivat auttamaan heit{; ja he tulivat. Ja he t{yttiv{t molemmat venheet, niin ett{ ne olivat uppoamaisillaan. Kun Simon Pietari sen n{ki, lankesi h{n Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois minun tyk|{ni, Herra, sill{ min{ olen syntinen ihminen". Sill{ kalansaaliin t{hden, jonka he olivat saaneet, oli h{mm{stys vallannut h{net ja kaikki ne, jotka olivat h{nen kanssaan, ja samoin my|s Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "[l{ pelk{{, t{stedes sin{ saat saaliiksi ihmisi{". Ja he veiv{t venheet maihin, j{ttiv{t kaikki ja seurasivat h{nt{. Ja kun h{n oli er{{ss{ kaupungissa, niin katso, siell{ oli mies, ylt{ns{ pitalissa. Ja n{hdess{{n Jeesuksen h{n lankesi kasvoilleen ja rukoili h{nt{ sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sin{ voit minut puhdistaa". Niin h{n ojensi k{tens{, kosketti h{nt{ ja sanoi: "Min{ tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali l{hti h{nest{. Ja h{n kielsi h{nt{ siit{ kenellek{{n puhumasta ja sanoi: "Mene, n{yt{ itsesi papille, ja uhraa puhdistumisestasi, niinkuin Mooses on s{{t{nyt, todistukseksi heille". Mutta sanoma h{nest{ levisi viel{ enemm{n; ja paljon kansaa kokoontui kuulemaan h{nt{ ja parantuakseen vaivoistansa. Mutta h{n vet{ytyi pois ja oleskeli er{maassa ja rukoili. Ja er{{n{ p{iv{n{, kun h{n opetti, istui siin{ fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylist{ ja Jerusalemista; ja Herran voima vaikutti, niin ett{ h{n paransi sairaat. Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miest{, joka oli halvattu; ja he koettivat vied{ h{net sis{{n ja asettaa Jeesuksen eteen. Ja kun he v{entungokselta eiv{t saaneet viedyksi h{nt{ sis{{n muuta tiet{, nousivat he katolle ja laskivat h{net vuoteineen tiilikaton l{pi heid{n keskellens{ Jeesuksen eteen. Ja n{hdess{{n heid{n uskonsa h{n sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut". Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka t{m{ on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntej{ anteeksi, paitsi Jumala yksin?" Mutta kun Jeesus tiesi heid{n ajatuksensa, vastasi h{n ja sanoi heille: "Mit{ te ajattelette syd{mess{nne? Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja k{y'? Mutta tiet{{ksenne, ett{ Ihmisen Pojalla on valta maan p{{ll{ antaa syntej{ anteeksi," - h{n sanoi halvatulle - "min{ sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja kohta h{n nousi heid{n n{htens{, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja l{hti kotiinsa ylist{en Jumalaa. Ja heid{t kaikki valtasi h{mm{stys, ja he ylistiv{t Jumalaa; ja pelkoa t{ynn{ he sanoivat: "Me olemme t{n{{n n{hneet ihmeellisi{". Ja sen j{lkeen h{n l{hti sielt{ ja n{ki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". Niin t{m{ j{tti kaikki, nousi ja seurasi h{nt{. Ja Leevi valmisti h{nelle suuret pidot kodissaan; ja siell{ oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heid{n kanssaan. Niin fariseukset ja heid{n kirjanoppineensa napisivat h{nen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te sy|tte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eiv{t terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En min{ ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi{ parannukseen." Niin he sanoivat h{nelle: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pit{v{t rukouksia, samoin fariseustenkin, mutta sinun opetuslapsesi sy|v{t ja juovat". Jeesus sanoi heille: "Etteh{n voi vaatia h{{vieraita paastoamaan silloin, kun ylk{ on heid{n kanssaan? Mutta p{iv{t tulevat, jolloin ylk{ otetaan heilt{ pois, ja silloin, niin{ p{ivin{, he paastoavat." Ja h{n sanoi heille my|s vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta vaipasta paikkaa ja pane vanhaan vaippaan; muutoin h{n rikkoo uuden vaipan, eik{ uudesta vaipasta otettu paikka vanhaan sovi. Eik{ kukaan laske nuorta viini{ vanhoihin nahkaleileihin; muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat. Vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin. Eik{ kukaan, joka juo vanhaa viini{, halua nuorta, sill{ h{n sanoo: 'Vanha on hyv{{'."

Niin tapahtui er{{n{ sapattina, ett{ h{n kulki viljavainioiden halki, ja h{nen opetuslapsensa katkoivat t{hk{p{it{, hiersiv{t niit{ k{siss{{n ja s|iv{t. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette, mit{ ei ole lupa tehd{ sapattina?" Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettek| ole lukeneet, mit{ Daavid teki, kun h{nen ja h{nen seuralaistensa oli n{lk{, kuinka h{n meni Jumalan huoneeseen, otti n{kyleiv{t ja s|i ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niit{ ollut lupa sy|d{ muiden kuin ainoastaan pappien?" Ja h{n sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatin herra". Ja toisena sapattina h{n meni synagoogaan ja opetti; ja siell{ oli mies, jonka oikea k{si oli kuivettunut. Ja keksi{kseen jotakin, mist{ h{nt{ syytt{isiv{t, kirjanoppineet ja fariseukset pitiv{t h{nt{ silm{ll{, parantaisiko h{n sapattina. Mutta h{n tiesi heid{n ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka k{si oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". Ja h{n nousi ja astui esille. Niin Jeesus sanoi heille: "Min{ kysyn teilt{: kumpi on luvallista sapattina: hyv{{k| tehd{, vai tehd{ pahaa, pelastaako henki, vai hukuttaa?" Ja h{n katsoi ymp{rilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna k{tesi". Mies teki niin, ja h{nen k{tens{ tuli j{lleen terveeksi. Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat kesken{{n, mit{ heid{n olisi teht{v{ Jeesukselle. Niin tapahtui niin{ p{ivin{, ett{ h{n l{hti vuorelle rukoilemaan; ja h{n oli siell{ kaiken y|t{ rukoillen Jumalaa. Ja p{iv{n tultua h{n kutsui tyk|ns{ opetuslapsensa ja valitsi heist{ kaksitoista, joille h{n my|s antoi apostolin nimen: Simonin, jolle h{n my|s antoi nimen Pietari, ja Andreaan, h{nen veljens{, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, ja Juudaan, Jaakobin pojan, sek{ Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. Ja h{n astui alas heid{n kanssaan ja seisahtui lakealle paikalle; ja siell{ oli suuri joukko h{nen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. N{m{ olivat saapuneet kuulemaan h{nt{ ja parantuakseen taudeistansa. Ja my|s ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat terveiksi. Ja kaikki kansa tahtoi p{{st{ koskettamaan h{nt{, koska h{nest{ l{hti voima, joka paransi kaikki. Ja h{n nosti silm{ns{ opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, k|yh{t, sill{ teid{n on Jumalan valtakunta. Autuaita te, jotka nyt isoatte, sill{ teid{t ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sill{ te saatte nauraa! Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teit{ ja erottavat teid{t yhteydest{{n ja herjaavat teit{ ja pyyhkiv{t pois teid{n nimenne ik{{nkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan t{hden. Iloitkaa sin{ p{iv{n{, riemuun ratketkaa; sill{ katso, teid{n palkkanne on suuri taivaassa; sill{ n{in tekiv{t heid{n is{ns{ profeetoille. Mutta voi teit{, te rikkaat, sill{ te olette jo saaneet lohdutuksenne! Voi teit{, jotka nyt olette kyll{iset, sill{ teid{n on oleva n{lk{! Voi teit{, jotka nyt nauratte, sill{ te saatte murehtia ja itke{! Voi teit{, kun kaikki ihmiset puhuvat teist{ hyv{{! Sill{ niin tekiv{t heid{n is{ns{ v{{rille profeetoille. Mutta teille, jotka kuulette, min{ sanon: rakastakaa vihollisianne, tehk{{ hyv{{ niille, jotka teit{ vihaavat, siunatkaa niit{, jotka teit{ kiroavat, rukoilkaa niiden edest{, jotka teit{ parjaavat. Jos joku ly| sinua poskelle, tarjoa h{nelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, {l{ h{nelt{ kiell{ ihokastasikaan. Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, {l{k{ vaadi takaisin silt{, joka sinun omaasi ottaa. Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekev{n, niin tehk{{ tekin heille. Ja jos te rakastatte niit{, jotka teit{ rakastavat, mit{ kiitosta teille siit{ tulee? Rakastavathan syntisetkin niit{, jotka heit{ rakastavat. Ja jos teette hyv{{ niille, jotka teille hyv{{ tekev{t, mit{ kiitosta teille siit{ tulee? Niinh{n syntisetkin tekev{t. Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mit{ kiitosta teille siit{ tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin. Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehk{{ hyv{{ ja lainatkaa, toivomatta saavanne mit{{n takaisin; niin teid{n palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sill{ h{n on hyv{ kiitt{m{tt|mille ja pahoille. Olkaa armahtavaiset, niinkuin teid{n Is{nne on armahtavainen. [lk{{k{ tuomiko, niin ei teit{k{{n tuomita; {lk{{ kadotustuomiota lausuko, niin ei teillek{{n kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyv{ mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teid{n helmaanne; sill{ mill{ mitalla te mittaatte, sill{ mitataan teille takaisin." H{n sanoi heille my|s vertauksen: "Eih{n sokea voi sokeaa taluttaa? Eiv{tk| molemmat lankea kuoppaan? Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; t{ysin oppineena jokainen on oleva niinkuin h{nen opettajansa. Kuinka n{et rikan, joka on veljesi silm{ss{, mutta et huomaa malkaa omassa silm{ss{si? Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, min{ otan pois rikan, joka on silm{ss{si', sin{, joka et n{e malkaa omassa silm{ss{si? Sin{ ulkokullattu, ota ensin malka omasta silm{st{si, sitten sin{ n{et ottaa pois rikan, joka on veljesi silm{ss{. Sill{ ei ole hyv{{ puuta, joka tekee huonon hedelm{n, eik{ taas huonoa puuta, joka tekee hyv{n hedelm{n; sill{ jokainen puu tunnetaan hedelm{st{{n. Eih{n viikunoita koota orjantappuroista, eik{ viiniryp{leit{ korjata orjanruusupensaasta. Hyv{ ihminen tuo syd{mens{ hyv{n runsaudesta esiin hyv{{, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sill{ syd{men kyllyydest{ suu puhuu. Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettek{ tee, mit{ min{ sanon? Jokainen, joka tulee minun tyk|ni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - min{ osoitan teille, kenen kaltainen h{n on. H{n on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syv{{n ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, sy|ks{hti virta sit{ huonetta vastaan, mutta ei voinut sit{ horjuttaa, sill{ se oli hyv{sti rakennettu. Mutta joka kuulee eik{ tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta sy|ks{hti sit{ vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri."

Kun h{n oli kansan kuullen kaikki n{m{ puheensa puhunut, meni h{n Kapernaumiin. Ja er{{ll{ sadanp{{miehell{ oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota h{n piti suuressa arvossa. Ja kuultuaan Jeesuksesta h{n l{hetti juutalaisten vanhimpia h{nen tyk|ns{ ja pyysi, ett{ h{n tulisi parantamaan h{nen palvelijansa. Kun n{m{ saapuivat Jeesuksen tyk|, pyysiv{t he h{nt{ hartaasti ja sanoivat: "H{n ansaitsee, ett{ teet h{nelle t{m{n; sill{ h{n rakastaa meid{n kansaamme, ja h{n on rakentanut meille synagoogan". Niin Jeesus l{hti heid{n kanssansa. Mutta kun h{n ei en{{ ollut kaukana talosta, l{hetti sadanp{{mies yst{vi{ns{ sanomaan h{nelle: "Herra, {l{ vaivaa itse{si, sill{ en min{ ole sen arvoinen, ett{ tulisit minun kattoni alle; sent{hden en katsonutkaan itse{ni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. Sill{ min{ itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehi{ k{skett{vin{ni, ja min{ sanon t{lle: 'Mene', ja h{n menee, ja toiselle: 'Tule', ja h{n tulee, ja palvelijalleni: 'Tee t{m{', ja h{n tekee." T{m{n kuultuaan Jeesus ihmetteli h{nt{, k{{ntyi ja sanoi kansalle, joka h{nt{ seurasi: "Min{ sanon teille: en ole Israelissakaan l|yt{nyt n{in suurta uskoa." Ja taloon palatessaan l{hettil{{t tapasivat palvelijan terveen{. Sen j{lkeen h{n vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja h{nen kanssaan vaelsivat h{nen opetuslapsensa ynn{ suuri kansanjoukko. Kun h{n nyt l{hestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, {itins{ ainokaista poikaa. Ja {iti oli leski, ja h{nen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa. Ja h{net n{hdess{{n Herra armahti h{nt{ ja sanoi h{nelle: "[l{ itke". Ja h{n meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja h{n sanoi: "Nuorukainen, min{ sanon sinulle: nouse." Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja h{n antoi h{net h{nen {idillens{. Ja heid{t kaikki valtasi pelko, ja he ylistiv{t Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut meid{n keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen". Ja t{m{ puhe h{nest{ levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ymp{rill{ oleviin seutuihin. Ja Johannekselle kertoivat h{nen opetuslapsensa t{st{ kaikesta. Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja l{hetti heid{t Herran tyk| kysym{{n: "Oletko sin{ se tuleva, vai pit{{k| meid{n toista odottaman?" Miehet saapuivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Johannes Kastaja on l{hett{nyt meid{t sinun tyk|si ja kysyy: 'Oletko sin{ se tuleva, vai pit{{k| meid{n toista odottaman?'" Sill{ hetkell{ h{n juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengist{, ja monelle sokealle h{n antoi n{|n. Niin h{n vastasi ja sanoi heille: "Menk{{ ja kertokaa Johannekselle, mit{ olette n{hneet ja kuulleet: sokeat saavat n{k|ns{, rammat k{velev{t, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet her{tet{{n, k|yhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." Kun Johanneksen l{hettil{{t olivat menneet, rupesi h{n puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mit{ te l{hditte er{maahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mit{ l{hditte katsomaan? Ihmist{k|, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa k{yv{t ja herkullisesti el{v{t, ne ovat kuningasten linnoissa. Vai mit{ l{hditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, min{ sanon teille: h{n on enemm{n kuin profeetta. T{m{ on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, min{ l{het{n enkelini sinun edell{si, ja h{n on valmistava tiesi sinun eteesi'. Min{ sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yht{k{{n suurempaa kuin Johannes; mutta v{h{isin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin h{n. Ja kaikki kansa, joka h{nt{ kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsens{ Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekiv{t turhaksi Jumalan aivoituksen heit{ kohtaan eiv{tk{ ottaneet Johannekselta kastetta. Mihin min{ siis vertaan t{m{n sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsi{, ja te ette itkeneet'. Sill{ Johannes Kastaja on tullut, ei sy| leip{{ eik{ juo viini{, ja te sanotte: 'H{ness{ on riivaaja'. Ihmisen Poika on tullut, sy| ja juo, ja te sanotte: 'Katso sy|m{ri{ ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten yst{v{{!' Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi n{ytetty." Niin er{s fariseuksista pyysi h{nt{ ruualle kanssaan; ja h{n meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso, siin{ kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun h{n sai tiet{{, ett{ Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi h{n alabasteripullon t{ynn{ hajuvoidetta ja asettui h{nen taakseen h{nen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan h{nen jalkojansa kyynelill{{n ja kuivasi ne p{{ns{ hiuksilla ja suuteli h{nen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus, joka oli h{net kutsunut, sen n{ki, ajatteli h{n mieless{{n n{in: "Jos t{m{ olisi profeetta, tiet{isi h{n, mik{ ja millainen tuo nainen on, joka h{neen koskee: ett{ h{n on syntinen." Niin Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". H{n virkkoi: "Opettaja, sano". - "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymment{. Kun heill{ ei ollut, mill{ maksaa, antoi h{n molemmille velan anteeksi. Kumpi heist{ siis rakastaa h{nt{ enemm{n?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielest{ni se, jolle h{n antoi enemm{n anteeksi". H{n sanoi h{nelle: "Oikein sin{ ratkaisit". Ja naiseen k{{ntyen h{n sanoi Simonille: "N{etk| t{m{n naisen? Min{ tulin sinun taloosi; et sin{ antanut vett{ minun jaloilleni, mutta t{m{ kasteli kyynelill{{n minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sin{ antanut minulle suudelmaa, mutta t{m{ ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siit{ asti, kuin tulin sis{{n. Et sin{ voidellut |ljyll{ minun p{{t{ni, mutta t{m{ voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sent{hden min{ sanon sinulle: t{m{n paljot synnit ovat anteeksi annetut: h{nh{n n{et rakasti paljon; mutta jolle v{h{n anteeksi annetaan, se rakastaa v{h{n." Sitten h{n sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut". Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mieless{ns{: "Kuka t{m{ on, joka synnitkin anteeksi antaa?" Mutta h{n sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

Ja sen j{lkeen h{n vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kyl{st{ kyl{{n ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat h{nen kanssansa, niin my|s muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengist{ ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsem{n riivaajaa oli l{htenyt ulos, ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heit{ varoillansa. Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisi{ kulki joka kaupungista h{nen tyk|ns{, puhui h{n vertauksella: "Kylv{j{ meni kylv{m{{n siement{ns{. Ja h{nen kylv{ess{{n putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut s|iv{t sen. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sill{ ei ollut kosteutta. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. Ja osa putosi hyv{{n maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelm{n." T{m{n sanottuaan h{n lausui suurella {{nell{: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". Niin h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{, mit{ t{m{ vertaus merkitsi. H{n sanoi: "Teid{n on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitet{{n vertauksissa, ett{ he, vaikka n{kev{t, eiv{t n{kisi, ja vaikka kuulevat, eiv{t ymm{rt{isi. Vertaus on t{m{: siemen on Jumalan sana. Mitk{ tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heid{n syd{mest{{n, etteiv{t he uskoisi ja pelastuisi. Ja mitk{ kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkell{ luopuvat. Mik{ taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat t{m{n el{m{n huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eiv{tk{ tuota kyps{{ hedelm{{. Mutta mik{ hyv{{n maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa s{ilytt{v{t sen vilpitt|m{ss{ ja hyv{ss{ syd{mess{ ja tuottavat hedelm{n k{rsiv{llisyydess{. Ei kukaan joka sytytt{{ lampun, peit{ sit{ astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, ett{ sis{lletulijat n{kisiv{t valon. Sill{ ei ole mit{{n salattua, mik{ ei tule ilmi, eik{ k{tketty{, mik{ ei tule tunnetuksi ja joudu p{iv{n valoon. Katsokaa siis, miten kuulette; sill{ sille, jolla on, annetaan, mutta silt{, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mink{ h{n luulee itsell{{n olevan." Ja h{nen {itins{ ja veljens{ tulivat h{nt{ tapaamaan, mutta eiv{t v{entungokselta p{{sseet h{nen tyk|ns{. Niin h{nelle ilmoitettiin: "Sinun {itisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat n{hd{ sinua". Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Minun {itini ja veljeni ovat n{m{, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekev{t". Niin tapahtui er{{n{ p{iv{n{, ett{ h{n astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menk{{mme j{rven tuolle puolen". Ja he l{htiv{t vesille. Ja heid{n purjehtiessaan h{n nukkui. Mutta alas j{rvelle sy|ksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vett{ t{yteen, ja he olivat vaarassa. Niin he meniv{t ja her{ttiv{t h{net sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja her{tty{{n h{n nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. Ja h{n sanoi heille: "Miss{ on teid{n uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heid{t, ja he ihmetteliv{t, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan t{m{, kun h{n k{skee sek{ tuulia ett{ vett{, ja ne tottelevat h{nt{?" Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on vastap{{t{ Galileaa. Ja kun h{n oli noussut maihin, tuli h{nt{ vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja h{n ei ollut pitk{{n aikaan pukenut vaatteita ylleen eik{ asunut huoneessa, vaan haudoissa. Kun h{n n{ki Jeesuksen, parkaisi h{n ja lankesi maahan h{nen eteens{ ja huusi suurella {{nell{: "Mit{ sinulla on minun kanssani tekemist{, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Min{ rukoilen sinua: {l{ minua vaivaa." Sill{ h{n oli k{skem{isill{{n saastaista henke{ menem{{n ulos siit{ miehest{. Sill{ pitk{t ajat se oli temponut h{nt{ mukaansa; h{net oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja h{nt{ oli vartioitu, mutta h{n oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana er{maihin. Niin Jeesus kysyi silt{ sanoen: "Mik{ on nimesi?" H{n vastasi: "Legio"; sill{ monta riivaajaa oli mennyt h{neen. Ja ne pyysiv{t h{nt{, ettei h{n k{skisi heid{n menn{ syvyyteen. Niin siell{ oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja ne pyysiv{t h{nt{, ett{ h{n antaisi heille luvan menn{ sikoihin. Ja h{n antoi niille luvan. Niin riivaajat l{htiv{t ulos miehest{ ja meniv{t sikoihin. Silloin lauma sy|ksyi jyrk{nnett{ alas j{rveen ja hukkui. Mutta n{hty{{n, mit{ oli tapahtunut, paimentajat pakenivat ja kertoivat siit{ kaupungissa ja maataloissa. Niin kansa l{hti katsomaan, mit{ oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat l{hteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja t{ydess{ ymm{rryksess{; ja he pelj{styiv{t. Mutta silminn{kij{t kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi. Ja koko gerasalaisten seutukunnan kansa pyysi h{nt{ poistumaan heid{n luotansa, sill{ suuri pelko oli vallannut heid{t; niin h{n astui venheeseen ja palasi takaisin. Ja mies, josta riivaajat olivat l{hteneet, pyysi h{nelt{ saada olla h{nen kanssaan. Mutta Jeesus l{hetti h{net luotansa sanoen: "Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria t|it{ Jumala on sinulle tehnyt". Ja h{n meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria t|it{ Jeesus oli h{nelle tehnyt. Kun Jeesus palasi, oli kansa h{nt{ vastassa; sill{ kaikki odottivat h{nt{. Ja katso, silloin tuli mies, nimelt{ Jairus, joka oli synagoogan esimies. Ja h{n lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi h{nt{ tulemaan kotiinsa, sill{ h{nell{ oli tyt{r, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja se oli kuolemaisillaan. Mutta h{nen sinne menness{{n v{entungos ahdisti h{nt{. Ja siell{ oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja l{{k{reille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eik{ kukaan ollut voinut h{nt{ parantaa. T{m{ l{hestyi takaap{in ja kosketti h{nen vaippansa tupsua, ja heti h{nen verenjuoksunsa asettui. Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsiv{t, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat h{nen kanssaan: "Mestari, v{entungos ahdistaa ja pusertaa sinua". Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sill{ min{ tunsin, ett{ voimaa l{hti minusta". Kun nainen n{ki, ettei h{n pysynyt salassa, tuli h{n vavisten, lankesi h{nen eteens{ ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mist{ syyst{ h{n oli koskenut h{neen ja kuinka h{n oli kohta tullut terveeksi. Niin h{n sanoi h{nelle: "Tytt{reni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan". H{nen viel{ puhuessaan tuli joku synagoogan esimiehen kotoa ja sanoi: "Tytt{resi on kuollut; {l{ en{{ opettajaa vaivaa". Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi h{nelle: "[l{ pelk{{; usko ainoastaan, niin h{n paranee". Ja kun h{n tuli taloon, ei h{n sallinut kenenk{{n muun k{yd{ sis{lle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sek{ lapsen is{n ja {idin. Ja kaikki itkiv{t ja vaikeroivat tytt|{. Mutta Jeesus sanoi: "[lk{{ itkek|, sill{ h{n ei ole kuollut, vaan nukkuu". Niin he nauroivat h{nt{, tiet{en tyt|n kuolleeksi. Mutta h{n tarttui h{nen k{teens{ ja huusi sanoen: "Lapsi, nouse!" Niin h{nen henkens{ palasi, ja h{n nousi heti yl|s; ja Jeesus k{ski antaa h{nelle sy|t{v{{. Ja h{nen vanhempansa h{mm{styiv{t; mutta Jeesus kielsi heit{ kenellek{{n sanomasta, mit{ oli tapahtunut.

Niin h{n kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja. Ja h{n l{hetti heid{t julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Ja h{n sanoi heille: "[lk{{ ottako mit{{n matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leip{{, ei rahaa, {lk||n my|s kenell{k{{n olko kahta ihokasta. Ja mihin taloon tulette, siihen j{{k{{, ja siit{ l{htek{{ matkallenne. Ja miss{ eiv{t ota teit{ vastaan, siit{ kaupungista l{htek{{ pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heit{ vastaan." Niin he l{htiv{t ja kulkivat kyl{st{ kyl{{n julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla. Ja nelj{nnysruhtinas Herodes sai kuulla kaikki, mit{ tapahtui, eik{ tiennyt, mit{ ajatella; sill{ muutamat sanoivat: "Johannes on noussut kuolleista", mutta toiset: "Elias on ilmestynyt", toiset taas: "Joku vanhoista profeetoista on noussut yl|s". Ja Herodes sanoi: "Johanneksen min{ olen mestauttanut; mutta kuka t{m{ on, josta min{ tuollaista kuulen?" Ja h{n etsi tilaisuutta saadakseen n{hd{ h{net. Ja apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki, mit{ olivat tehneet. Niin h{n otti heid{t mukaansa ja vet{ytyi yksin{isyyteen l{helle Beetsaida nimist{ kaupunkia. Mutta kun kansa sai sen tiet{{, seurasivat he h{nt{; ja h{n otti heid{t vastaan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka parantamista tarvitsivat. Ja p{iv{ alkoi laskea. Niin ne kaksitoista tulivat ja sanoivat h{nelle: "Laske kansa luotasi, ett{ he menisiv{t ymp{rill{ oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja saamaan ravintoa, sill{ t{{ll{ me olemme autiossa paikassa". Mutta h{n sanoi heille: "Antakaa te heille sy|d{". Niin he sanoivat: "Meill{ ei ole enemp{{ kuin viisi leip{{ ja kaksi kalaa, ellemme l{hde ostamaan ruokaa kaikelle t{lle kansalle". Sill{ heit{ oli noin viisituhatta miest{. Niin h{n sanoi opetuslapsilleen: "Asettakaa heid{t aterioimaan ruokakunnittain, noin viisikymment{ kuhunkin". Ja he tekiv{t niin ja asettivat kaikki aterioimaan. Niin h{n otti ne viisi leip{{ ja kaksi kalaa, katsoi yl|s taivaaseen ja siunasi ne ja mursi ja antoi opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi; ja heilt{ j{{neet t{hteet ker{ttiin, kaksitoista vakallista palasia. Ja tapahtui, kun h{n oli yksin{isess{ paikassa rukoilemassa ja h{nen opetuslapsensa olivat h{nen kanssaan, ett{ h{n kysyi heilt{ ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun olevan?" He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat, ett{ joku vanhoista profeetoista on noussut yl|s". Niin h{n sanoi heille: "Kenenk{ te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sin{ olet Jumalan Kristus". Niin h{n vakavasti varoittaen kielsi heit{ kenellek{{n t{st{ puhumasta ja sanoi: "Ihmisen Pojan pit{{ k{rsim{n paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljitt{v{ksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena p{iv{n{ nouseman yl|s". Ja h{n sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun per{ss{ni kulkea, h{n kielt{k||n itsens{ ja ottakoon joka p{iv{ ristins{ ja seuratkoon minua. Sill{ joka tahtoo pelastaa el{m{ns{, h{n kadottaa sen, mutta joka kadottaa el{m{ns{ minun t{hteni, h{n pelastaa sen. Sill{ mit{ se hy|dytt{{ ihmist{, vaikka h{n voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsens{ kadotukseen tai turmioon? Sill{ joka h{pe{{ minua ja minun sanojani, sit{ Ihmisen Poika on h{pe{v{, kun h{n tulee omassa ja Is{ns{ ja pyh{in enkelien kirkkaudessa. Totisesti min{ sanon teille: t{ss{ seisovien joukossa on muutamia, jotka eiv{t maista kuolemaa, ennenkuin n{kev{t Jumalan valtakunnan." Noin kahdeksan p{iv{{ sen j{lkeen kuin h{n oli t{m{n puhunut, h{n otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Ja h{nen rukoillessaan h{nen kasvojensa n{k| muuttui, ja h{nen vaatteensa tulivat s{teilev{n valkoisiksi. Ja katso, h{nen kanssaan puhui kaksi miest{, ja ne olivat Mooses ja Elias. He n{kyiv{t kirkkaudessa ja puhuivat h{nen poismenostansa, jonka h{n oli saattava t{yt{nt||n Jerusalemissa. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat h{nen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siit{ her{siv{t, n{kiv{t he h{nen kirkkautensa ja ne kaksi miest{, jotka seisoivat h{nen luonansa. Ja kun n{m{ olivat eroamassa h{nest{, sanoi Pietari Jeesukselle: "Mestari, meid{n on t{ss{ hyv{ olla; tehk{{mme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi". Mutta h{n ei tiennyt, mit{ sanoi. Ja h{nen t{t{ sanoessaan tuli pilvi ja peitti heid{t varjoonsa; ja he pelj{styiv{t joutuessaan pilveen. Ja pilvest{ kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on minun Poikani, se valittu; kuulkaa h{nt{". Ja {{nen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siit{ vaiti eiv{tk{ niin{ p{ivin{ ilmoittaneet kenellek{{n mit{{n siit{, mit{ olivat n{hneet. Kun he seuraavana p{iv{n{ meniv{t alas vuorelta, tuli paljon kansaa h{nt{ vastaan. Ja katso, kansanjoukosta huusi er{s mies sanoen: "Opettaja, min{ rukoilen sinua, katsahda minun poikani puoleen, sill{ h{n on minun ainokaiseni; ja katso, h{nen kimppuunsa k{y henki, ja heti h{n parkaisee, ja se kouristaa h{nt{, niin ett{ vaahto l{htee; ja vaivoin se h{nest{ poistuu, runnellen h{nt{. Ja min{ pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sit{ ulos, mutta he eiv{t voineet." Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sin{ ep{uskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun t{ytyy olla teid{n luonanne ja k{rsi{ teit{? Tuo poikasi t{nne." Ja viel{ pojan tullessakin riivaaja repi h{nt{ ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henke{ ja paransi pojan ja antoi h{net takaisin h{nen is{llens{. Ja kaikki h{mm{styiv{t Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun kaikki ihmetteliv{t kaikkea sit{, mit{ Jeesus teki, sanoi h{n opetuslapsillensa: "Ottakaa korviinne n{m{ sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten k{siin". Mutta he eiv{t k{sitt{neet t{t{ puhetta, ja se oli heilt{ peitetty, niin etteiv{t he sit{ ymm{rt{neet, ja he pelk{siv{t kysy{ h{nelt{, mit{ se puhe oli. Ja heid{n mieleens{ tuli ajatus, kuka heist{ mahtoi olla suurin. Mutta kun Jeesus tiesi heid{n syd{mens{ ajatuksen, otti h{n lapsen ja asetti sen viereens{ ja sanoi heille: "Joka ottaa tyk|ns{ t{m{n lapsen minun nimeeni, se ottaa tyk|ns{ minut; ja joka ottaa tyk|ns{ minut, ottaa tyk|ns{ h{net, joka on minut l{hett{nyt. Sill{ joka teist{ kaikista on pienin, se on suuri." Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me n{imme er{{n miehen sinun nimess{si ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme h{nt{, koska h{n ei seuraa meid{n mukanamme". Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "[lk{{ kielt{k|; sill{ joka ei ole teit{ vastaan, se on teid{n puolellanne". Ja kun h{nen yl|sottamisensa aika oli t{yttym{ss{, k{{nsi h{n kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne. Ja h{n l{hetti edell{ns{ sanansaattajia; ja he l{htiv{t matkalle ja meniv{t er{{seen samarialaisten kyl{{n valmistaakseen h{nelle majaa. Mutta siell{ ei otettu h{nt{ vastaan, koska h{n oli vaeltamassa kohti Jerusalemia. Kun h{nen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen n{kiv{t, sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme, ett{ tuli taivaasta tulkoon alas ja h{vitt{k||n heid{t?" Mutta h{n k{{ntyi ja nuhteli heit{. Ja he vaelsivat toiseen kyl{{n. Ja heid{n tiet{ vaeltaessaan er{s mies sanoi h{nelle: "Min{ seuraan sinua, mihin ikin{ menet". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pes{t, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin h{n p{{ns{ kallistaisi". Toiselle h{n sanoi: "Seuraa minua". Mutta t{m{ sanoi: "Herra, salli minun ensin k{yd{ hautaamassa is{ni". Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sin{ ja julista Jumalan valtakuntaa". Viel{ er{s toinen sanoi: "Min{ tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin k{yd{ ottamassa j{{hyv{iset kotiv{elt{ni". Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Ei kukaan, joka laskee k{tens{ auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan".

Sen j{lkeen Herra valitsi seitsem{nkymment{ muuta ja l{hetti heid{t kaksittain edell{ns{ jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne h{n itse aikoi menn{. Ja h{n sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta ty|miehi{ v{h{n. Rukoilkaa siis elon Herraa, ett{ h{n l{hett{isi ty|miehi{ elonkorjuuseensa. Menk{{; katso, min{ l{het{n teid{t niinkuin lampaat susien keskelle. [lk{{ ottako mukaanne rahakukkaroa, {lk{{ laukkua, {lk{{ kenki{, {lk{{k{ tervehtik| ket{{n tiell{. Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha t{lle talolle!' Ja jos siell{ on rauhan lapsi, niin teid{n rauhanne on lep{{v{ h{nen p{{ll{ns{; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. Ja olkaa siin{ talossa ja sy|k{{ ja juokaa, mit{ heill{ on tarjota, sill{ ty|mies on palkkansa ansainnut. [lk{{ siirtyk| talosta taloon. Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, miss{ teid{t otetaan vastaan, sy|k{{, mit{ eteenne pannaan, ja parantakaa sairaat siell{ ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teit{ l{helle'. Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teit{ ei oteta vastaan, niin menk{{ sen kaduille ja sanokaa: 'Tomunkin, joka teid{n kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tiet{k{{, ett{ Jumalan valtakunta on tullut l{helle'. Min{ sanon teille: Sodoman on oleva sin{ p{iv{n{ helpompi kuin sen kaupungin. Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sill{ jos ne voimalliset teot, jotka teiss{ ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin n{m{ jo aikaa sitten olisivat s{kiss{ ja tuhassa istuen tehneet parannuksen. Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teid{n. Ja sin{, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Joka kuulee teit{, se kuulee minua, ja joka hylk{{ teid{t, hylk{{ minut; mutta joka minut hylk{{, hylk{{ h{net, joka on minut l{hett{nyt." Niin ne seitsem{nkymment{ palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi t{hden". Silloin h{n sanoi heille: "Min{ n{in saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. Katso, min{ olen antanut teille vallan tallata k{{rmeit{ ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eik{ mik{{n ole teit{ vahingoittava. [lk{{ kuitenkaan siit{ iloitko, ett{ henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siit{, ett{ teid{n nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa." Sill{ hetkell{ h{n riemuitsi Pyh{ss{ Hengess{ ja sanoi: "Min{ ylist{n sinua, Is{, taivaan ja maan Herra, ett{ olet salannut n{m{ viisailta ja ymm{rt{v{isilt{ ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Is{, sill{ n{in on sinulle hyv{ksi n{kynyt. Kaikki on minun Is{ni antanut minun haltuuni, eik{ kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Is{; eik{ kukaan muu tunne, kuka Is{ on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo h{net ilmoittaa." Ja h{n k{{ntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silm{t, jotka n{kev{t, mit{ te n{ette. Sill{ min{ sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet n{hd{, mit{ te n{ette, eiv{tk{ ole n{hneet, ja kuulla, mit{ te kuulette, eiv{tk{ ole kuulleet." Ja katso, er{s lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten h{nt{: "Opettaja, mit{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ iankaikkisen el{m{n perisin?" Niin h{n sanoi h{nelle: "Mit{ laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" H{n vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta syd{mest{si ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielest{si, ja l{himm{ist{si niinkuin itse{si". H{n sanoi h{nelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sin{ saat el{{". Mutta h{n tahtoi n{ytt{{ olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun l{himm{iseni?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Er{s mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ry|v{rien k{siin, jotka riisuivat h{net alasti ja l|iv{t haavoille ja meniv{t pois j{tt{en h{net puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta er{s pappi sit{ tiet{ ja n{ki h{net ja meni ohitse. Samoin leevil{inenkin: kun h{n tuli sille paikalle ja n{ki h{net, meni h{n ohitse. Mutta kun er{s samarialainen, joka matkusti sit{ tiet{, tuli h{nen kohdalleen ja n{ki h{net, niin h{n armahti h{nt{. Ja h{n meni h{nen luokseen ja sitoi h{nen haavansa ja vuodatti niihin |ljy{ ja viini{, pani h{net juhtansa selk{{n ja vei h{net majataloon ja hoiti h{nt{. Ja seuraavana aamuna h{n otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon is{nn{lle ja sanoi: 'Hoida h{nt{, ja mit{ sinulta lis{{ kuluu, sen min{ palatessani sinulle maksan'. Kuka n{ist{ kolmesta sinun mielest{si osoitti olevansa sen l{himm{inen, joka oli joutunut ry|v{rien k{siin?" H{n sanoi: "Se, joka osoitti h{nelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Mene ja tee sin{ samoin". Ja heid{n vaeltaessaan h{n meni muutamaan kyl{{n. Niin er{s nainen, nimelt{ Martta, otti h{net kotiinsa. Ja h{nell{ oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli h{nen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja h{n tuli ja sanoi: "Herra, etk| sin{ v{lit{ mit{{n siit{, ett{ sisareni on j{tt{nyt minut yksin{ni palvelemaan? Sano siis h{nelle, ett{ h{n minua auttaisi." Herra vastasi ja sanoi h{nelle: "Martta, Martta, moninaisista sin{ huolehdit ja h{t{ilet, mutta tarpeellisia on v{h{n, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyv{n osan, jota ei h{nelt{ oteta pois."

Ja kun h{n oli er{{ss{ paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi er{s h{nen opetuslapsistansa h{nelle: "Herra, opeta meit{ rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa". Niin h{n sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Is{, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi my|s maan p{{ll{ niinkuin taivaassa;) anna meille joka p{iv{ meid{n jokap{iv{inen leip{mme; ja anna meille meid{n syntimme anteeksi, sill{ mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; {l{k{ saata meit{ kiusaukseen; (vaan p{{st{ meid{t pahasta)." Ja h{n sanoi heille: "Jos jollakin teist{ on yst{v{ ja h{n menee h{nen luoksensa y|syd{nn{ ja sanoo h{nelle: 'Yst{v{ni, lainaa minulle kolme leip{{, sill{ er{s yst{v{ni on matkallaan tullut minun luokseni, eik{ minulla ole, mit{ panna h{nen eteens{'; ja toinen sis{lt{ vastaa ja sanoo: '[l{ minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en min{ voi nousta antamaan sinulle' - min{ sanon teille: vaikka h{n ei nousekaan antamaan h{nelle sent{hden, ett{ h{n on h{nen yst{v{ns{, nousee h{n kuitenkin sent{hden, ett{ toinen ei hellit{, ja antaa h{nelle niin paljon, kuin h{n tarvitsee. Niinp{ min{kin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsik{{, niin te l|yd{tte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sill{ jokainen anova saa, ja etsiv{ l|yt{{, ja kolkuttavalle avataan. Ja kuka teist{ on se is{, joka poikansa h{nelt{ pyyt{ess{ kalaa antaa h{nelle kalan sijasta k{{rmeen, taikka joka h{nen pyyt{ess{{n munaa antaa h{nelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyvi{ lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Is{ antaa Pyh{n Hengen niille, jotka sit{ h{nelt{ anovat!" Ja h{n ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykk{; ja kun riivaaja oli l{htenyt, niin tapahtui, ett{ mykk{ mies puhui; ja kansa ihmetteli. Mutta muutamat heist{ sanoivat: "Beelsebulin, riivaajain p{{miehen, voimalla h{n ajaa ulos riivaajia". Toiset taas kiusasivat h{nt{ ja pyysiv{t h{nelt{ merkki{ taivaasta. Mutta h{n tiesi heid{n ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsens{ kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon p{{lle. Jos nyt saatanakin on riitautunut itsens{ kanssa, kuinka h{nen valtakuntansa pysyy pystyss{? Teh{n sanotte minun Beelsebulin voimalla ajavan ulos riivaajia. Mutta jos min{ Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenk{ voimalla sitten teid{n lapsenne ajavat niit{ ulos? Sent{hden he tulevat olemaan teid{n tuomarinne. Mutta jos min{ Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teid{n tyk|nne. Kun v{kev{ aseellisena vartioitsee kartanoaan, on h{nen omaisuutensa turvassa. Mutta kun h{nt{ v{kev{mpi karkaa h{nen p{{llens{ ja voittaa h{net, ottaa h{n h{nelt{ kaikki aseet, joihin h{n luotti, ja jakaa h{nelt{ riist{m{ns{ saaliin. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Kun saastainen henki l{htee ihmisest{, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei l|yd{, sanoo se: 'Min{ palaan huoneeseeni, josta l{hdin'. Ja kun se tulee, tapaa se sen lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsem{n muuta henke{, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sis{{n ja asuvat siell{. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimm{iset." Niin h{nen t{t{ puhuessaan er{s nainen kansanjoukosta korotti {{nens{ ja sanoi h{nelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt". Mutta h{n sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sit{ noudattavat". Kun kansaa yh{ kokoontui, rupesi h{n puhumaan: "T{m{ sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkki{, mutta sille ei anneta muuta merkki{ kuin Joonaan merkki. Sill{ niinkuin Joonas tuli niinivel{isille merkiksi, niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkin{ t{lle sukupolvelle. Etel{n kuningatar on her{j{v{ tuomiolle yhdess{ t{m{n sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sill{ h{n tuli maan {{rist{ kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, t{ss{ on enempi kuin Salomo. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdess{ t{m{n sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sill{ he tekiv{t parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, t{ss{ on enempi kuin Joonas. Ei kukaan, joka sytytt{{ lampun, pane sit{ k{tk||n eik{ vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, ett{ sis{lletulijat n{kisiv{t valon. Sinun silm{si on ruumiin lamppu. Kun silm{si on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on my|s sinun ruumiisi pime{. Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeytt{. Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eik{ milt{{n osaltaan pime{, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin lampun valaistessa sinua kirkkaalla loisteellaan." H{nen n{in puhuessaan pyysi er{s fariseus h{nt{ luoksensa aterioimaan; niin h{n meni sinne ja asettui aterialle. Mutta kun fariseus n{ki, ettei h{n peseytynyt ennen ateriaa, ihmetteli h{n. Silloin Herra sanoi h{nelle: "Kyll{ te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sis{puoli teiss{ on t{ynn{ ry|st|{ ja pahuutta. Te mielett|m{t, eik| se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sis{puoltakin? Mutta antakaa almuksi se, mik{ sis{ll{ on; katso, silloin kaikki on teille puhdasta. Mutta voi teit{, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! N{it{ olisi tullut noudattaa eik{ noitakaan laiminly|d{. Voi teit{, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagoogissa ja tervehdyksi{ toreilla! Voi teit{, kun te olette niinkuin merkitt|m{t haudat, joiden p{{llitse ihmiset k{velev{t niist{ tiet{m{tt{!" Silloin er{s lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi h{nelle: "Opettaja, kun noin puhut, niin sin{ h{p{iset my|s meit{". Mutta h{n sanoi: "Voi teit{kin, te lainoppineet, kun te s{lyt{tte ihmisten p{{lle vaikeasti kannettavia taakkoja ettek{ itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin! Voi teit{, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja teid{n is{nne ovat heid{t tappaneet! N{in te siis olette is{inne tekojen todistajia ja suostutte niihin: sill{ he tappoivat profeetat, ja te rakennatte niille hautakammioita. Sent{hden Jumalan viisaus sanookin: 'Min{ l{het{n heille profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niist{ he tappavat ja toisia vainoavat, ett{ t{lt{ sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mik{ on vuodatettu maailman perustamisesta asti, hamasta Aabelin verest{ Sakariaan vereen saakka, h{nen, joka surmattiin alttarin ja temppelin v{lill{'. Niin, min{ sanon teille, se pit{{ t{lt{ sukukunnalta vaadittaman. Voi teit{, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sis{lle, ja sis{lle menevi{ te olette est{neet." Ja h{nen sielt{ l{htiess{{n kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat kovasti ahdistamaan h{nt{ ja urkkimaan h{nelt{ moninaisia, v{ijyen, miten saisivat h{net h{nen sanoistaan ansaan.

Kun sill{ v{lin kansaa oli kokoontunut tuhatm{{rin, niin ett{ he polkivat toisiaan, rupesi h{n puhumaan opetuslapsillensa: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta. Ei ole mit{{n peitetty{, mik{ ei tule paljastetuksi, eik{ mit{{n salattua, mik{ ei tule tunnetuksi. Sent{hden, kaikki, mit{ te pime{ss{ sanotte, joutuu p{iv{nvalossa kuultavaksi, ja mit{ korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan. Mutta min{ sanon teille, yst{villeni: {lk{{ pelj{tk| niit{, jotka tappavat ruumiin, eiv{tk{ sen j{lkeen voi mit{{n enemp{{ tehd{. Vaan min{ osoitan teille, ket{ teid{n on pelk{{minen: pelj{tk{{ h{nt{, jolla on valta tapettuansa sy|st{ helvettiin. Niin, min{ sanon teille, h{nt{ te pelj{tk{{. Eik| viitt{ varpusta myyd{ kahteen ropoon? Eik{ Jumala ole yht{k{{n niist{ unhottanut. Ovatpa teid{n p{{nne hiuksetkin kaikki luetut. [lk{{ pelj{tk|; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Mutta min{ sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edess{, my|s Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edess{. Mutta joka kielt{{ minut ihmisten edess{, se kiellet{{n Jumalan enkelien edess{. Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyh{{ Henke{ pilkkaa, ei anteeksi anneta. Mutta kun he viev{t teit{ synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen eteen, {lk{{ huolehtiko siit{, miten tai mit{ vastaisitte puolestanne tahi mit{ sanoisitte; sill{ Pyh{ Henki opettaa teille sill{ hetkell{, mit{ teid{n on sanottava." Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi h{nelle: "Opettaja, sano minun veljelleni, ett{ h{n jakaisi kanssani perinn|n". Mutta h{n vastasi h{nelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?" Ja h{n sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sill{ ei ihmisen el{m{ riipu h{nen omaisuudestaan, vaikka sit{ ylenpalttisesti olisi". Ja h{n puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin h{n mietti mieless{{n ja sanoi: 'Mit{ min{ teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja h{n sanoi: 'T{m{n min{ teen: min{ revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyv{{ tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, sy|, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi h{nelle: 'Sin{ mielet|n, t{n{ y|n{ sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, mink{ sin{ olet hankkinut?' N{in k{y sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tyk|n{." Ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Sent{hden min{ sanon teille: {lk{{ murehtiko hengest{nne, mit{ s|isitte, {lk{{k{ ruumiistanne, mit{ p{{llenne pukisitte. Sill{ henki on enemm{n kuin ruoka, ja ruumis enemm{n kuin vaatteet. Katselkaa kaarneita: eiv{t ne kylv{ eiv{tk{ leikkaa, eik{ niill{ ole s{ilytyshuonetta eik{ aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut! Ja kuka teist{ voi murehtimisellaan lis{t{ ik{{ns{ kyyn{r{nk{{n vertaa? Jos siis ette voi sit{k{{n, mik{ v{hint{ on, mit{ te murehditte muusta? Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eiv{t ne ty|t{ tee eiv{tk{ kehr{{. Kuitenkin min{ sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niist{. Jos siis Jumala n{in vaatettaa kedon ruohon, joka t{n{{n kasvaa ja huomenna uuniin heitet{{n, kuinka paljoa ennemmin teid{t, te v{h{uskoiset! [lk{{ siis tek{{n etsik|, mit{ s|isitte ja mit{ joisitte, {lk{{k{ korkeita tavoitelko. Sill{ n{it{ kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teid{n Is{nne kyll{ tiet{{ teid{n n{it{ tarvitsevan. Vaan etsik{{ Jumalan valtakuntaa, niin my|s n{m{ teille annetaan sen ohessa. [l{ pelk{{, sin{ piskuinen lauma; sill{ teid{n Is{nne on n{hnyt hyv{ksi antaa teille valtakunnan. Myyk{{, mit{ teill{ on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja miss{ koi ei turmele. Sill{ miss{ teid{n aarteenne on, siell{ on my|s teid{n syd{menne. Olkoot teid{n kupeenne vy|tetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin h{n palajaa h{ist{, ett{ he h{nen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat h{nelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heid{n herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti min{ sanon teille: h{n vy|tt{ytyy ja asettaa heid{t aterioimaan ja menee ja palvelee heit{. Ja jos h{n tulee toisella y|vartiolla tai kolmannella ja havaitsee heid{n n{in tekev{n, niin autuaat ovat ne palvelijat. Mutta se tiet{k{{: jos perheenis{nt{ tiet{isi, mill{ hetkell{ varas tulee, h{n ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit, sill{ sin{ hetken{, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee." Niin Pietari sanoi: "Herra, meist{k| sin{ sanot t{m{n vertauksen vai my|s kaikista muista?" Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymm{rt{v{inen huoneenhaltija, jonka h{nen herransa asettaa pit{m{{n huolta h{nen palvelusv{est{{n, antamaan heille ajallaan heid{n ruokaosansa? Autuas se palvelija, jonka h{nen herransa tullessaan havaitsee n{in tekev{n! Totisesti min{ sanon teille: h{n asettaa h{net kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos palvelija sanoo syd{mess{{n: 'Herrani tulo viiv{styy', ja rupeaa ly|m{{n palvelijoita ja palvelijattaria sek{ sy|m{{n ja juomaan ja p{ihdytt{m{{n itse{ns{, niin sen palvelijan herra tulee p{iv{n{, jona h{n ei odota, ja hetken{, jota h{n ei arvaa, ja hakkaa h{net kappaleiksi ja m{{r{{ h{nelle saman osan kuin uskottomille. Ja sit{ palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eik{ toiminut h{nen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla ly|nneill{. Sit{ taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mik{ ly|ntej{ ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla ly|nneill{. Sill{ jokaiselta, jolle on paljon annettu, my|s paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, silt{ sit{ enemm{n kysyt{{n. Tulta min{ olen tullut heitt{m{{n maan p{{lle; ja kuinka min{ tahtoisinkaan, ett{ se jo olisi syttynyt! Mutta min{ olen kasteella kastettava, ja kuinka min{ olenkaan ahdistettu, kunnes se on t{ytetty! Luuletteko, ett{ min{ olen tullut tuomaan maan p{{lle rauhaa? Ei, sanon min{ teille, vaan eripuraisuutta. Sill{ t{stedes riitautuu viisi samassa talossa kesken{{n, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, is{ poikaansa vastaan ja poika is{{ns{ vastaan, {iti tyt{rt{ns{ vastaan ja tyt{r {iti{ns{ vastaan, anoppi mini{{ns{ vastaan ja mini{ anoppiansa vastaan." Ja h{n sanoi my|skin kansalle: "Kun n{ette pilven nousevan l{nnest{, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin. Ja kun n{ette etel{tuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse t{t{ aikaa? Miksi ette jo itsest{nne p{{t{, mik{ oikeata on? Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, niin tee matkalla voitavasi p{{st{ksesi h{nest{ sovussa eroon, ettei h{n raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heitt{isi sinua vankeuteen. Min{ sanon sinulle: sielt{ et p{{se, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon."

Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat h{nelle niist{ galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heid{n uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, ett{ n{m{ galilealaiset olivat syntisemm{t kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat k{rsi{ t{m{n? Eiv{t olleet, sanon min{ teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heid{n p{{llens{, luuletteko, ett{ he olivat syyllisemm{t kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eiv{t olleet, sanon min{ teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." Ja h{n puhui t{m{n vertauksen: "Er{{ll{ miehell{ oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja h{n tuli etsim{{n hedelm{{ siit{, mutta ei l|yt{nyt. Niin h{n sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena min{ olen k{ynyt etsim{ss{ hedelm{{ t{st{ viikunapuusta, mutta en ole l|yt{nyt. Hakkaa se pois; mit{ varten se viel{ maata laihduttaa?' Mutta t{m{ vastasi ja sanoi h{nelle: 'Herra, anna sen olla viel{ t{m{ vuosi; sill{ aikaa min{ kuokin ja lannoitan maan sen ymp{rilt{. Ehk{ se ensi vuonna tekee hedelm{{; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'." Ja h{n oli opettamassa er{{ss{ synagoogassa sapattina. Ja katso, siell{ oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja h{n oli koukistunut ja t{ydelleen kykenem{t|n oikaisemaan itse{ns{. H{net n{hdess{{n Jeesus kutsui h{net luoksensa ja sanoi h{nelle: "Nainen, sin{ olet p{{ssyt heikkoudestasi", ja pani k{tens{ h{nen p{{lleen. Ja heti h{n oikaisi itsens{ suoraksi ja ylisti Jumalaa. Mutta synagoogan esimies, joka n{rk{styi siit{, ett{ Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi p{iv{{ on, joina tulee ty|t{ tehd{; tulkaa siis niin{ p{ivin{ parannuttamaan itse{nne, {lk{{k{ sapatinp{iv{n{". Mutta Herra vastasi h{nelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eik| jokainen teist{ sapattina p{{st{ h{rk{{ns{ tai aasiansa seimest{ ja vie sit{ juomaan? Ja t{t{ naista, joka on Aabrahamin tyt{r ja jota saatana on pit{nyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, t{t{k| ei olisi pit{nyt p{{st{{ siit{ siteest{ sapatinp{iv{n{?" Ja h{nen n{in sanoessaan kaikki h{nen vastustajansa h{pesiv{t, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niist{ ihmeellisist{ teoista, joita h{n teki. Niin h{n sanoi: "Mink{ kaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin min{ sen vertaisin? Se on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi puutarhaansa; ja se kasvoi, ja siit{ tuli puu, ja taivaan linnut tekiv{t pes{ns{ sen oksille." Ja taas h{n sanoi: "Mihin min{ vertaisin Jumalan valtakunnan? Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani." Ja h{n vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kyl{st{ kyl{{n ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi h{nelt{: "Herra, onko niit{ v{h{n, jotka pelastuvat? Niin h{n sanoi heille: "Kilvoitelkaa p{{st{ksenne sis{lle ahtaasta ovesta, sill{ monet, sanon min{ teille, koettavat p{{st{ sis{lle, mutta eiv{t voi. Sen j{lkeen kuin perheenis{nt{ on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa h{n ja sanoo teille: 'En min{ tunne teit{ enk{ tied{, mist{ te olette'. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Meh{n s|imme ja joimme sinun seurassasi, ja meid{n kaduillamme sin{ opetit'. Mutta h{n on lausuva: 'Min{ sanon teille: en tied{, mist{ te olette. Menk{{ pois minun tyk|{ni, kaikki te v{{ryyden tekij{t.' Siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys, kun n{ette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu id{st{ ja l{nnest{ ja pohjoisesta ja etel{st{, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso, on viimeisi{, jotka tulevat ensimm{isiksi, ja on ensimm{isi{, jotka tulevat viimeisiksi." Samalla hetkell{ tuli h{nen luoksensa muutamia fariseuksia, ja he sanoivat h{nelle: "L{hde ja mene t{{lt{ pois, sill{ Herodes tahtoo tappaa sinut". Niin h{n sanoi heille: "Menk{{ ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, min{ ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita t{n{{n ja huomenna, ja kolmantena p{iv{n{ min{ p{{sen m{{r{ni p{{h{n'. Kuitenkin minun pit{{ vaeltaman t{n{{n ja huomenna ja ylihuomenna, sill{ ei sovi, ett{ profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa. Jerusalem, Jerusalem, sin{, joka tapat profeetat ja kivit{t ne, jotka ovat sinun tyk|si l{hetetyt, kuinka usein min{ olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiens{ alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teid{n huoneenne on j{{v{ hylj{tyksi'. Mutta min{ sanon teille: te ette n{e minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen'."

Ja kun h{n sapattina tuli er{{n fariseusten johtomiehen taloon aterialle, pitiv{t he h{nt{ silm{ll{. Ja katso, siell{ oli vesitautinen mies h{nen edess{{n. Niin Jeesus rupesi puhumaan lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina, vai eik|?" Mutta he olivat vaiti. Ja h{n koski mieheen, paransi h{net ja laski menem{{n. Ja h{n sanoi heille: "Jos joltakin teist{ putoaa poika tai h{rk{ kaivoon, eik| h{n heti ved{ sit{ yl|s sapatinp{iv{n{kin?" Eiv{tk{ he kyenneet vastaamaan t{h{n. Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimm{isi{ sijoja, h{n puhui heille vertauksen ja sanoi heille: "Kun joku on kutsunut sinut h{ihin, {l{ asetu aterioimaan ensimm{iselle sijalle; sill{, jos h{n on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin h{n, joka on sinut ja h{net kutsunut, ehk{ tulee ja sanoo sinulle: 'Anna t{lle sija', ja silloin sin{ saat h{veten siirty{ viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sis{{n tullessaan sanova sinulle: 'Yst{v{ni, astu ylemm{ksi'. Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien p|yt{kumppaniesi edess{. Sill{ jokainen, joka itsens{ ylent{{, alennetaan, ja joka itsens{ alentaa, se ylennet{{n." Ja h{n sanoi my|s sille, joka oli h{net kutsunut: "Kun laitat p{iv{lliset tai illalliset, {l{ kutsu yst{vi{si, {l{ velji{si, {l{ sukulaisiasi {l{k{ rikkaita naapureita, etteiv{t hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sin{ siten saisi maksua. Vaan kun laitat pidot, kutsu k|yhi{, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sin{ olet oleva autuas, koska he eiv{t voi maksaa sinulle; sill{ sinulle maksetaan vanhurskasten yl|snousemuksessa." T{m{n kuullessaan er{s p|yt{kumppaneista sanoi h{nelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!" Niin h{n sanoi h{nelle: "Er{s mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa h{n l{hetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sill{ kaikki on jo valmiina'. Mutta he rupesivat kaikki j{rjest{{n estelem{{n. Ensimm{inen sanoi h{nelle: 'Min{ ostin pellon, ja minun t{ytyy l{hte{ sit{ katsomaan; pyyd{n sinua, pid{ minut estettyn{'. Toinen sanoi: 'Min{ ostin viisi paria h{rki{ ja menen niit{ koettelemaan; pyyd{n sinua, pid{ minut estettyn{'. Viel{ toinen sanoi: 'Min{ otin vaimon, ja sent{hden en voi tulla'. Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen t{m{n. Silloin is{nt{ vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo k|yh{t ja raajarikot, sokeat ja rammat t{nne sis{lle'. Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, mink{ k{skit, ja viel{ on tilaa'. Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heit{ tulemaan sis{lle, ett{ minun taloni t{yttyisi; sill{ min{ sanon teille, ettei yksik{{n niist{ miehist{, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'." Ja h{nen mukanaan kulki paljon kansaa; ja h{n k{{ntyi ja sanoi heille: "Jos joku tulee minun tyk|ni eik{ vihaa is{{ns{ ja {iti{ns{ ja vaimoaan ja lapsiaan ja velji{{n ja sisariaan, viel{p{ omaa el{m{{ns{kin, h{n ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna risti{ns{ ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. Sill{ jos joku teist{ tahtoo rakentaa tornin, eik| h{n ensin istu laskemaan kustannuksia, n{hd{kseen, onko h{nell{ varoja rakentaa se valmiiksi, etteiv{t, kun h{n on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen n{kev{t, rupeaisi pilkkaamaan h{nt{ sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tahi jos joku kuningas tahtoo l{hte{ sotimaan toista kuningasta vastaan, eik| h{n ensin istu ja pid{ neuvoa, kykeneek| h{n kymmenell{ tuhannella kohtaamaan sit{, joka tulee h{nt{ vastaan kahdellakymmenell{ tuhannella? Ja ellei kykene, niin h{n, toisen viel{ ollessa kaukana, l{hett{{ h{nen luoksensa l{hettil{{t hieromaan rauhaa. Niin ei my|s teist{ yksik{{n, joka ei luovu kaikesta, mit{ h{nell{ on, voi olla minun opetuslapseni. Suola on hyv{; mutta jos suolakin k{y mauttomaksi, mill{ se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa maahan eik{ lantaan; se heitet{{n pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!"

Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat h{nen tyk|ns{ kuulemaan h{nt{. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "T{m{ ottaa vastaan syntisi{ ja sy| heid{n kanssaan". Niin h{n puhui heille t{m{n vertauksen sanoen: "Jos jollakin teist{ on sata lammasta ja h{n kadottaa yhden niist{, eik| h{n j{t{ niit{ yhdeks{{kymment{ yhdeks{{ er{maahan ja mene etsim{{n kadonnutta, kunnes h{n sen l|yt{{? Ja l|ydetty{{n h{n panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun h{n tulee kotiin, kutsuu h{n kokoon yst{v{ns{ ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sill{ min{ l|ysin lampaani, joka oli kadonnut'. Min{ sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdest{ syntisest{, joka tekee parannuksen, kuin yhdeks{st{kymmenest{ yhdeks{st{ vanhurskaasta, jotka eiv{t parannusta tarvitse. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja h{n kadottaa yhden niist{, eik| h{n sytyt{ lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes h{n sen l|yt{{? Ja l|ydetty{{n h{n kutsuu kokoon yst{v{tt{rens{ ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sill{ min{ l|ysin rahan, jonka olin kadottanut'. Niin my|s, sanon min{ teille, on ilo Jumalan enkeleill{ yhdest{ syntisest{, joka tekee parannuksen." Viel{ h{n sanoi: "Er{{ll{ miehell{ oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heist{ sanoi is{lleen: 'Is{, anna minulle se osa tavaroista, mik{ minulle on tuleva'. Niin h{n jakoi heille omaisuutensa. Eik{ kulunut montakaan p{iv{{, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siell{ h{n h{vitti tavaransa el{en irstaasti. Mutta kun h{n oli kaikki tuhlannut, tuli kova n{lk{ koko siihen maahan, ja h{n alkoi k{rsi{ puutetta. Ja h{n meni ja yhtyi er{{seen sen maan kansalaiseen, ja t{m{ l{hetti h{net tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja h{n halusi t{ytt{{ vatsansa niill{ palkohedelmill{, joita siat s|iv{t, mutta niit{k{{n ei kukaan h{nelle antanut. Niin h{n meni itseens{ ja sanoi: 'Kuinka monella minun is{ni palkkalaisella on ylt{kyllin leip{{, mutta min{ kuolen t{{ll{ n{lk{{n! Min{ nousen ja menen is{ni tyk| ja sanon h{nelle: Is{, min{ olen tehnyt synti{ taivasta vastaan ja sinun edess{si enk{ en{{ ansaitse, ett{ minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja h{n nousi ja meni is{ns{ tyk|. Mutta kun h{n viel{ oli kaukana, n{ki h{nen is{ns{ h{net ja armahti h{nt{, juoksi h{nt{ vastaan ja lankesi h{nen kaulaansa ja suuteli h{nt{ hell{sti. Mutta poika sanoi h{nelle: 'Is{, min{ olen tehnyt synti{ taivasta vastaan ja sinun edess{si enk{ en{{ ansaitse, ett{ minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin is{ sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa h{net niihin, ja pankaa sormus h{nen sormeensa ja keng{t h{nen jalkaansa; ja noutakaa sy|tetty vasikka ja teurastakaa. Ja sy|k{{mme ja pit{k{{mme iloa, sill{ t{m{ minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, h{n oli kadonnut ja on j{lleen l|ytynyt.' Ja he rupesivat iloa pit{m{{n. Mutta h{nen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun h{n tuli ja l{hestyi kotia, kuuli h{n laulun ja karkelon. Ja h{n kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mit{ se oli. T{m{ sanoi h{nelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja is{si teurastutti sy|tetyn vasikan, kun sai h{net terveen{ takaisin'. Niin h{n vihastui eik{ tahtonut menn{ sis{lle; mutta h{nen is{ns{ tuli ulos ja puhutteli h{nt{ leppe{sti. Mutta h{n vastasi ja sanoi is{lleen: 'Katso, niin monta vuotta min{ olen sinua palvellut enk{ ole milloinkaan sinun k{sky{si laiminly|nyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pit{{kseni iloa yst{vieni kanssa. Mutta kun t{m{ sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin h{nelle sin{ teurastit sy|tetyn vasikan.' Niin h{n sanoi h{nelle: 'Poikani, sin{ olet aina minun tyk|n{ni, ja kaikki, mik{ on minun omaani, on sinun. Mutta pitih{n nyt riemuita ja iloita, sill{ t{m{ sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, h{n oli kadonnut ja on j{lleen l|ytynyt.'"

Ja h{n puhui my|s opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja h{nelle kanneltiin, ett{ t{m{ h{vitti h{nen omaisuuttansa. Ja h{n kutsui h{net eteens{ ja sanoi h{nelle: 'Mit{ min{ kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sill{ sin{ et saa en{{ minun huonettani hallita.' Niin huoneenhaltija sanoi mieless{{n: 'Mit{ min{ teen, kun is{nt{ni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? Kaivaa min{ en jaksa, kerjuuta h{pe{n. Min{ tied{n, mit{ teen, ett{ ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta.' Ja h{n kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimm{iselle: 'Paljonko sin{ olet velkaa minun herralleni?' T{m{ sanoi: 'Sata astiaa |ljy{'. Niin h{n sanoi h{nelle: 'T{ss{ on velkakirjasi, istu ja kirjoita pian viisikymment{'. Sitten h{n sanoi toiselle: 'Ent{ sin{, paljonko sin{ olet velkaa?' T{m{ sanoi: 'Sata tynnyri{ nisuja'. H{n sanoi h{nelle: 'T{ss{ on velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymment{'. Ja herra kehui v{{r{{ huoneenhaltijaa siit{, ett{ h{n oli menetellyt ovelasti. Sill{ t{m{n maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset. Ja min{ sanon teille: tehk{{ itsellenne yst{vi{ v{{r{ll{ mammonalla, ett{ he, kun se loppuu, ottaisivat teid{t i{isiin majoihin. Joka v{himm{ss{ on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka v{himm{ss{ on v{{r{, on paljossakin v{{r{. Jos siis ette ole olleet uskolliset v{{r{ss{ mammonassa, kuka teille uskoo sit{, mik{ oikeata on? Ja jos ette ole olleet uskolliset siin{, mik{ on toisen omaa, kuka teille antaa sit{, mik{ teid{n omaanne on? Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sill{ h{n on joko t{t{ vihaava ja toista rakastava, taikka t{h{n liittyv{ ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." T{m{n kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat h{nt{. Ja h{n sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edess{, mutta Jumala tuntee teid{n syd{menne; sill{ mik{ ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edess{ kauhistus. Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siit{ l{htien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne v{kisin. Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksik{{n lain piirto h{vi{{. Jokainen, joka hylk{{ vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehens{ hylk{{m{n, tekee huorin. Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka p{iv{ ilossa loisteliaasti. Mutta er{s k|yh{, nimelt{ Lasarus, makasi h{nen ovensa edess{ t{ynn{ paiseita ja halusi ravita itse{{n niill{ muruilla, jotka putosivat rikkaan p|yd{lt{. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat h{nen paiseitansa. Niin tapahtui, ett{ k|yh{ kuoli, ja enkelit veiv{t h{net Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja h{net haudattiin. Ja kun h{n nosti silm{ns{ tuonelassa, vaivoissa ollessaan, n{ki h{n kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen h{nen helmassaan. Ja h{n huusi sanoen: 'Is{ Aabraham, armahda minua ja l{het{ Lasarus kastamaan sormensa p{{ veteen ja j{{hdytt{m{{n minun kielt{ni, sill{ minulla on kova tuska t{ss{ liekiss{!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, ett{ sin{ el{ess{si sait hyv{si, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt h{n t{{ll{ saa lohdutusta, sin{ taas k{rsit tuskaa. Ja kaiken t{m{n lis{ksi on meid{n v{lillemme ja teid{n vahvistettu suuri juopa, ett{ ne, jotka tahtovat menn{ t{{lt{ teid{n luoksenne, eiv{t voisi, eiv{tk{ ne, jotka siell{ ovat, p{{sisi yli meid{n luoksemme.' H{n sanoi: 'Niin min{ siis rukoilen sinua, is{, ett{ l{het{t h{net is{ni taloon - sill{ minulla on viisi velje{ - todistamaan heille, etteiv{t hekin joutuisi t{h{n vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heill{ on Mooses ja profeetat; kuulkoot niit{'. Niin h{n sanoi: 'Ei, is{ Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heid{n tyk|ns{, niin he tekisiv{t parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi h{nelle: 'Jos he eiv{t kuule Moosesta ja profeettoja, niin eiv{t he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi yl|s'."

Ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Mahdotonta on, ett{ viettelykset j{isiv{t tulematta; mutta voi sit{, jonka kautta ne tulevat! H{nen olisi parempi, ett{ myllynkivi pantaisiin h{nen kaulaansa ja h{net heitett{isiin mereen, kuin ett{ h{n viettelee yhden n{ist{ pienist{. Pit{k{{ itsest{nne vaari! Jos sinun veljesi tekee synti{, niin nuhtele h{nt{, ja jos h{n katuu, anna h{nelle anteeksi. Ja jos h{n seitsem{n kertaa p{iv{ss{ tekee synti{ sinua vastaan ja seitsem{n kertaa k{{ntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Min{ kadun', niin anna h{nelle anteeksi." Ja apostolit sanoivat Herralle: "Lis{{ meille uskoa". Niin Herra sanoi: "Jos teill{ olisi uskoa sinapinsiemenenk{{n verran, niin te voisitte sanoa t{lle silkki{ispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teit{. Jos jollakin teist{ on palvelija kynt{m{ss{ tai paimentamassa, sanooko h{n t{lle t{m{n tullessa pellolta: 'K{y heti aterialle'? Eik| h{n pikemminkin sano h{nelle: 'Valmista minulle ateria, vy|tt{ydy ja palvele minua, sill{ aikaa kuin min{ sy|n ja juon; ja sitten sy| ja juo sin{'? Ei kaiketi h{n kiit{ palvelijaa siit{, ett{ t{m{ teki, mit{ oli k{sketty? Niin my|s te, kun olette tehneet kaiken, mit{ teid{n on k{sketty tehd{, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, mink{ olimme velvolliset tekem{{n'." Ja kun h{n oli matkalla Jerusalemiin, kulki h{n Samarian ja Galilean v{list{ rajaa. Ja h{nen menness{{n er{{seen kyl{{n kohtasi h{nt{ kymmenen pitalista miest{, jotka j{iv{t seisomaan loitommaksi; ja he korottivat {{nens{ ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meit{!" Ja heid{t n{hdess{{n h{n sanoi heille: "Menk{{ ja n{ytt{k{{ itsenne papeille". Ja tapahtui heid{n menness{{n, ett{ he puhdistuivat. Mutta yksi heist{, kun n{ki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella {{nell{ ja lankesi kasvoilleen h{nen jalkojensa juureen ja kiitti h{nt{; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eiv{tk| kaikki kymmenen puhdistuneet? Miss{ ne yhdeks{n ovat? Eik| ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylist{m{{n, kuin t{m{ muukalainen?" Ja h{n sanoi h{nelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kun fariseukset kysyiv{t h{nelt{, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi h{n heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule n{ht{v{ll{ tavalla, eik{ voida sanoa: 'Katso, t{{ll{ se on', tahi: 'Tuolla'; sill{ katso, Jumalan valtakunta on sis{llisesti teiss{". Ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte n{hd{ edes yht{ Ihmisen Pojan p{iv{{, mutta ette saa n{hd{. Ja teille sanotaan: 'Katso, tuolla h{n on!' 'Katso, t{{ll{!' [lk{{ menk| sinne {lk{{k{ juosko per{ss{. Sill{ niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan {{rest{ taivaan {{reen, niin on Ihmisen Poika p{iv{n{ns{ oleva. Mutta sit{ ennen pit{{ h{nen k{rsim{n paljon ja joutuman t{m{n sukupolven hyljitt{v{ksi. Ja niinkuin k{vi Nooan p{ivin{, niin k{y my|skin Ihmisen Pojan p{ivin{: he s|iv{t, joivat, naivat ja meniv{t miehelle, aina siihen p{iv{{n asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heid{t kaikki. Niin my|s, samoin kuin k{vi Lootin p{ivin{: he s|iv{t, joivat, ostivat, myiv{t, istuttivat ja rakensivat, mutta sin{ p{iv{n{, jona Loot l{hti Sodomasta, satoi tulta ja tulikive{ taivaasta, ja se hukutti heid{t kaikki, samoin k{y sin{ p{iv{n{, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Sin{ p{iv{n{ {lk||n se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niit{ noutamaan; ja {lk||n my|s se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa el{m{ns{ itselleen, h{n kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen. Min{ sanon teille: sin{ y|n{ on kaksi miest{ yhdell{ vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen j{tet{{n. Kaksi naista jauhaa yhdess{; toinen korjataan talteen, mutta toinen j{tet{{n." Ja he vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Miss{, Herra?" Niin h{n sanoi heille: "Miss{ raato on, sinne my|s kotkat kokoontuvat".

Ja h{n puhui heille vertauksen siit{, ett{ heid{n tuli aina rukoilla eik{ v{sy{. H{n sanoi: "Er{{ss{ kaupungissa oli tuomari, joka ei pelj{nnyt Jumalaa eik{ h{vennyt ihmisi{. Ja siin{ kaupungissa oli leskivaimo, joka v{h{n v{li{ tuli h{nen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitk{{n aikaan h{n ei tahtonut. Vaan sitten h{n sanoi mieless{{n: 'Vaikka en pelk{{ Jumalaa enk{ h{pe{ ihmisi{, niin kuitenkin, koska t{m{ leski tuottaa minulle vaivaa, min{ autan h{net oikeuteensa, ettei h{n lopulta tulisi ja k{visi minun silmilleni'." Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mit{ tuo v{{r{ tuomari sanoo! Eik| sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka h{nt{ y|t{ p{iv{{ avuksi huutavat, ja viivytt{isik| h{n heilt{ apuansa? Min{ sanon teille: h{n toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, l|yt{neek| h{n uskoa maan p{{lt{?" Niin h{n puhui viel{ muutamille, jotka luottivat itseens{, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, t{m{n vertauksen: "Kaksi miest{ meni yl|s pyh{kk||n rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen n{in: 'Jumala, min{ kiit{n sinua, etten min{ ole niinkuin muut ihmiset, riist{j{t, v{{r{mieliset, huorintekij{t, enk{ my|sk{{n niinkuin tuo publikaani. Min{ paastoan kahdesti viikossa; min{ annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taampana eik{ edes tahtonut nostaa silmi{{n taivasta kohti, vaan l|i rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Min{ sanon teille: t{m{ meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sill{ jokainen, joka itsens{ ylent{{, alennetaan, mutta joka itsens{ alentaa, se ylennet{{n." Ja he toivat h{nen tyk|ns{ my|s pieni{ lapsia, ett{ h{n koskisi heihin; mutta sen n{hdess{{n opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tyk|ns{ ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyk|ni {lk{{k{ est{k| heit{, sill{ senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti min{ sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei p{{se sinne sis{lle." Ja er{s hallitusmies kysyi h{nelt{ sanoen: "Hyv{ opettaja, mit{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ iankaikkisen el{m{n perisin?" Jeesus sanoi h{nelle: "Miksi sanot minua hyv{ksi? Ei kukaan ole hyv{, paitsi Jumala yksin. K{skyt sin{ tied{t: '[l{ tee huorin', '[l{ tapa', '[l{ varasta', '[l{ sano v{{r{{ todistusta', 'Kunnioita is{{si ja {iti{si'." Mutta h{n sanoi: "T{t{ kaikkea min{ olen noudattanut nuoruudestani asti". Kun Jeesus sen kuuli, sanoi h{n h{nelle: "Yksi sinulta viel{ puuttuu: myy kaikki, mit{ sinulla on, ja jakele k|yhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Mutta t{m{n kuullessaan h{n tuli kovin murheelliseksi, sill{ h{n oli sangen rikas. Kun Jeesus n{ki h{nen olevan murheissaan, sanoi h{n: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, p{{st{ Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin k{yd{ neulansilm{n l{pi kuin rikkaan p{{st{ Jumalan valtakuntaan." Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Mutta h{n sanoi: "Mik{ ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista". Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siit{, mit{ meill{ oli, ja seuranneet sinua". Niin h{n sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: ei ole ket{{n, joka Jumalan valtakunnan t{hden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljist{ tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin t{ss{ ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista el{m{{". Ja h{n otti tyk|ns{ ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme yl|s Jerusalemiin, ja kaikki on t{ysin toteutuva, mit{ profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sill{ h{net annetaan pakanain k{siin, ja h{nt{ pilkataan ja h{v{ist{{n ja syljet{{n; ja ruoskittuaan he tappavat h{net, ja kolmantena p{iv{n{ h{n nousee yl|s." Mutta he eiv{t ymm{rt{neet t{st{ mit{{n, ja t{m{ puhe oli heilt{ niin salattu, etteiv{t he k{sitt{neet, mit{ sanottiin. Ja h{nen l{hestyess{{n Jerikoa er{s sokea istui tien vieress{ kerj{ten. Ja kuullessaan, ett{ siit{ kulki kansaa ohi, h{n kyseli, mit{ se oli. He ilmoittivat h{nelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menev{n ohitse. Niin h{n huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" Ja edell{kulkijat nuhtelivat h{nt{ saadakseen h{net vaikenemaan; mutta h{n huusi viel{ enemm{n: "Daavidin poika, armahda minua!" Silloin Jeesus seisahtui ja k{ski taluttaa h{net tyk|ns{. Ja h{nen tultuaan l{helle Jeesus kysyi h{nelt{: "Mit{ tahdot, ett{ min{ sinulle tekisin?" H{n sanoi: "Herra, ett{ saisin n{k|ni j{lleen". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Saa n{k|si; sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja heti h{n sai n{k|ns{ ja seurasi h{nt{ ylist{en Jumalaa. Ja sen n{hdess{{n kaikki kansa kiitti Jumalaa.

Ja h{n tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen l{pi. Ja katso, siell{ oli mies, nimelt{ Sakkeus; ja h{n oli publikaanien p{{mies ja oli rikas. Ja h{n koetti saada n{hd{ Jeesusta, kuka h{n oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa v{h{inen. Niin h{n juoksi edelle ja nousi mets{viikunapuuhun n{hd{kseen h{net, sill{ Jeesus oli kulkeva siit{ ohitse. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti yl|s ja sanoi h{nelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sill{ t{n{{n minun pit{{ oleman sinun huoneessasi". Ja h{n tuli nopeasti alas ja otti h{net iloiten vastaan. Ja sen n{hdess{{n kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse h{n meni majailemaan". Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani min{ annan k|yhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin". Niin Jeesus sanoi h{nest{: "T{n{{n on pelastus tullut t{lle huoneelle, koska h{nkin on Aabrahamin poika; sill{ Ihmisen Poika on tullut etsim{{n ja pelastamaan sit{, mik{ kadonnut on". Ja heid{n t{t{ kuunnellessaan h{n puhui viel{ vertauksen, koska h{n oli l{hell{ Jerusalemia ja he luulivat, ett{ Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyv{. H{n sanoi n{in: "Er{s jalosukuinen mies l{hti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellens{ kuninkuuden ja sitten palatakseen. Ja h{n kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leivisk{{ ja sanoi heille: 'Asioikaa n{ill{, kunnes min{ tulen'. Mutta h{nen kansalaisensa vihasivat h{nt{ ja l{hettiv{t l{hettil{{t h{nen j{lkeens{ sanomaan: 'Emme tahdo t{t{ kuninkaaksemme'. Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa h{n k{ski kutsua eteens{ ne palvelijat, joille h{n oli antanut rahat, saadakseen tiet{{, mit{ kukin oli asioimisellaan ansainnut. Niin ensimm{inen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leivisk{si on tuottanut kymmenen leivisk{{'. Ja h{n sanoi h{nelle: 'Hyv{ on, sin{ hyv{ palvelija; koska v{himm{ss{ olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymment{ kaupunkia'. Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leivisk{si on tuottanut viisi leivisk{{'. Niin h{n sanoi t{llekin: 'Sin{, vallitse sin{ viitt{ kaupunkia'. Viel{ tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, t{ss{ on sinun leivisk{si, jota olen s{ilytt{nyt liinasessa. Sill{ min{ pelk{sin sinua, koska olet ankara mies: sin{ otat, mit{ et ole talteen pannut, ja leikkaat, mit{ et ole kylv{nyt.' H{n sanoi h{nelle: 'Oman sanasi mukaan min{ sinut tuomitsen, sin{ paha palvelija. Sin{ tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mit{ en ole talteen pannut, ja leikkaan, mit{ en ole kylv{nyt; miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan p|yt{{n, ett{ min{ tultuani olisin saanut peri{ ne korkoineen?' Ja h{n sanoi vieress{ seisoville: 'Ottakaa h{nelt{ pois se leivisk{ ja antakaa sille, jolla on kymmenen leivisk{{'. - Niin he sanoivat h{nelle: 'Herra, h{nell{ on jo kymmenen leivisk{{'. - 'Min{ sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, silt{ otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ on. Mutta viholliseni, jotka eiv{t tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa t{nne ja teloittakaa minun edess{ni.'" Ja t{m{n sanottuaan h{n kulki edell{ vaeltaen yl|s Jerusalemiin. Ja tapahtui, kun h{n tuli l{helle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan \ljym{eksi, ett{ h{n l{hetti kaksi opetuslastaan sanoen: "Menk{{ edess{ olevaan kyl{{n, niin sinne tullessanne te l|yd{tte sidottuna varsan, jonka sel{ss{ ei viel{ yksik{{n ihminen ole istunut; p{{st{k{{ se ja tuokaa t{nne. Ja jos joku kysyy teilt{: 'Miksi te sen p{{st{tte?' niin sanokaa n{in: 'Herra tarvitsee sit{'." Ja l{hetetyt meniv{t ja havaitsivat niin olevan, kuin h{n oli heille sanonut. Ja heid{n p{{st{ess{{n varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te p{{st{tte varsan?" Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sit{". Ja he veiv{t sen Jeesuksen luo ja heittiv{t vaatteensa varsan selk{{n ja istuttivat Jeesuksen niiden p{{lle. Ja h{nen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. Ja kun h{n jo oli l{hell{, laskeutuen \ljym{en rinnett{, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiitt{m{{n Jumalaa suurella {{nell{ kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat n{hneet, sanoen: "Siunattu olkoon h{n, joka tulee, Kuningas Herran nimess{; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat h{nelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi". Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Min{ sanon teille: jos n{m{ olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat". Ja kun h{n tuli l{hemm{ksi ja n{ki kaupungin, itki h{n sit{ ja sanoi: "Jospa tiet{isit sin{kin t{n{ p{iv{n{, mik{ rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmilt{si salattu. Sill{ sinulle tulevat ne p{iv{t, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piiritt{v{t sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eiv{tk{ j{t{ sinuun kive{ kiven p{{lle, sent{hden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." Ja h{n meni pyh{kk||n ja rupesi ajamaan myyji{ ulos ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siit{ ry|v{rien luolan." Ja h{n opetti joka p{iv{ pyh{k|ss{. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sek{ kansan ensimm{iset miettiv{t, miten saisivat h{net surmatuksi; mutta he eiv{t keksineet, mit{ tekisiv{t, sill{ kaikki kansa riippui h{ness{ ja kuunteli h{nt{.

Ja tapahtui er{{n{ p{iv{n{, kun h{n opetti kansaa pyh{k|ss{ ja julisti evankeliumia, ett{ ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdess{ vanhinten kanssa esiin ja puhuivat h{nelle sanoen: "Sano meille, mill{ vallalla sin{ n{it{ teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle t{m{n vallan?" H{n vastasi ja sanoi heille: "Min{ my|s teen teille kysymyksen; sanokaa minulle: oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisist{?" Niin he neuvottelivat kesken{ns{ sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin h{n sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet h{nt{?' Mutta jos sanomme: 'Ihmisist{', niin kaikki kansa kivitt{{ meid{t, sill{ se uskoo vahvasti, ett{ Johannes oli profeetta." Ja he vastasivat, etteiv{t tienneet, mist{ se oli. Niin Jeesus sanoi heille: "Niinp{ en min{k{{n sano teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen". Ja h{n rupesi puhumaan kansalle ja puhui t{m{n vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. Ja ajan tullen h{n l{hetti palvelijan viinitarhurien luokse, ett{ he antaisivat t{lle osan viinitarhan hedelmist{; mutta viinitarhurit pieksiv{t h{net ja l{hettiv{t tyhjin k{sin pois. Ja h{n l{hetti viel{ toisen palvelijan; mutta h{netkin he pieksiv{t ja h{p{isiv{t ja l{hettiv{t tyhjin k{sin pois. Ja h{n l{hetti viel{ kolmannen; mutta t{m{nkin he haavoittivat ja heittiv{t ulos. Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mit{ min{ teen? Min{ l{het{n rakkaan poikani; h{nt{ he kaiketi kavahtavat.' Mutta kun viinitarhurit n{kiv{t h{net, neuvottelivat he kesken{{n ja sanoivat: 'T{m{ on perillinen; tappakaamme h{net, ett{ perint| tulisi meid{n omaksemme'. Ja he heittiv{t h{net ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mit{ nyt viinitarhan herra on tekev{ heille? H{n tulee ja tuhoaa n{m{ viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!" Mutta h{n katsahti heihin ja sanoi: "Mit{ siis on t{m{ kirjoitus: 'Se kivi, jonka rakentajat hylk{siv{t, on tullut kulmakiveksi'? Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka p{{lle se kaatuu, sen se murskaa." Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa h{net sill{ hetkell{ kiinni, mutta he pelk{siv{t kansaa; sill{ he ymm{rsiv{t, ett{ h{n oli puhunut sen vertauksen heist{. Ja he vartioivat h{nt{ ja l{hettiv{t h{nen luokseen hurskaiksi tekeytyvi{ urkkijoita, saadakseen h{net kiinni jostakin sanasta, niin ett{ voisivat antaa h{net esivallalle ja maaherran k{siin. Ja ne kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, me tied{mme, ett{ sin{ puhut ja opetat oikein etk{ katso henkil||n, vaan opetat Jumalan tiet{ totuudessa. Onko meid{n lupa antaa keisarille veroa vai eik|?" Mutta h{n havaitsi heid{n kavaluutensa ja sanoi heille: "N{ytt{k{{ minulle denari. Kenen kuva ja p{{llekirjoitus siin{ on?" He vastasivat: "Keisarin". Niin h{n sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mik{ keisarin on, ja Jumalalle, mik{ Jumalan on". Ja he eiv{t kyenneet saamaan h{nt{ h{nen puheestaan kiinni kansan edess{; ja he ihmetteliv{t h{nen vastaustaan ja vaikenivat. Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka v{itt{v{t, ettei yl|snousemusta ole, ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, Mooses on s{{t{nyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon h{n veljens{ vaimon ja her{tt{k||n siemenen veljelleen'. Nyt oli seitsem{n veljest{. Ensimm{inen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. Niin toinen otti sen vaimon, ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsem{n; ja he kuolivat j{tt{m{tt{ lapsia. Viimeiseksi vaimokin kuoli. Kenelle heist{ siis t{m{ vaimo yl|snousemuksessa joutuu vaimoksi? Sill{ kaikkien seitsem{n vaimona h{n oli ollut." Niin Jeesus sanoi heille: "T{m{n maailmanajan lapset naivat ja menev{t miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi n{hty p{{sem{{n toiseen maailmaan ja yl|snousemukseen kuolleista, eiv{t nai eiv{tk{ mene miehelle. Sill{ he eiv{t en{{ voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat yl|snousemuksen lapsia. Mutta ett{ kuolleet nousevat yl|s, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun h{n sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta h{n ei ole kuolleitten Jumala, vaan el{vien; sill{ kaikki h{nelle el{v{t." Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sin{ sanoit". Ja he eiv{t en{{ rohjenneet kysy{ h{nelt{ mit{{n. Niin h{n sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, ett{ Kristus on Daavidin poika? Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.' Daavid siis kutsuu h{nt{ Herraksi; kuinka h{n sitten on h{nen poikansa?" Ja kaiken kansan kuullen h{n sanoi opetuslapsillensa: "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielell{{n k{yskelev{t pitkiss{ vaipoissa ja haluavat tervehdyksi{ toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimm{isi{ sijoja pidoissa, noita, jotka sy|v{t leskien huoneet ja n{|n vuoksi pit{v{t pitki{ rukouksia; he saavat sit{ kovemman tuomion".

Ja h{n katsahti ja n{ki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun. Niin h{n n{ki my|s k|yh{n lesken panevan siihen kaksi ropoa. Silloin h{n sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: t{m{ k|yh{ leski pani enemm{n kuin kaikki muut. Sill{ kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta t{m{ pani puutteestaan, koko el{misens{, mik{ h{nell{ oli." Ja kun muutamat puhuivat pyh{k|st{, kuinka se oli kauniilla kivill{ ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi h{n: "P{iv{t tulevat, jolloin t{st{, mit{ katselette, ei ole j{{v{ kive{ kiven p{{lle, maahan jaottamatta". Niin he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, milloin t{m{ sitten tapahtuu? Ja mik{ on oleva merkki t{m{n tulemisesta?" Niin h{n sanoi: "Katsokaa, ettei teit{ eksytet{. Sill{ monta tulee minun nimess{ni sanoen: 'Min{ olen se', ja: 'Aika on l{hell{'. Mutta {lk{{ menk| heid{n per{ss{{n. Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskett{, {lk{{ pelj{styk|. Sill{ n{itten t{ytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule viel{ heti." Sitten h{n sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee suuria maanj{ristyksi{, tulee ruttoa ja n{l{nh{t{{ monin paikoin, ja taivaalla on oleva pelj{tt{vi{ n{kyj{ ja suuria merkkej{. Mutta ennen t{t{ kaikkea he k{yv{t teihin k{siksi ja vainoavat teit{ ja vet{v{t teid{t synagoogiin ja heitt{v{t vankiloihin ja viev{t teid{t kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni t{hden. Ja n{in te joudutte todistamaan. Pankaa siis syd{mellenne, ettette edelt{p{in huolehdi, miten te vastaatte puolestanne. Sill{ min{ annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eiv{t ketk{{n teid{n vastustajanne kykene asettumaan tai v{itt{m{{n. Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja yst{v{t antavat teid{t alttiiksi; ja muutamia teist{ tapetaan, ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni t{hden. Mutta ei hiuskarvaakaan teid{n p{{st{nne katoa. Kest{v{isyydell{nne te voitatte omaksenne el{m{n. Mutta kun te n{ette Jerusalemin sotajoukkojen ymp{r|im{n{, silloin tiet{k{{, ett{ sen h{vitys on l{hell{. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, l{htek||t sielt{ pois, ja jotka maalla ovat, {lk||t sinne menk|. Sill{ ne ovat koston p{ivi{, ett{ kaikki t{yttyisi, mik{ kirjoitettu on. Voi raskaita ja imett{v{isi{ niin{ p{ivin{! Sill{ suuri h{t{ on oleva maan p{{ll{ ja viha t{t{ kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan ter{{n, heid{t vied{{n vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat t{yttyv{t. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja t{hdiss{, ja ahdistus kansoilla maan p{{ll{ ja ep{toivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyv{t pelj{tess{{n ja odottaessaan sit{, mik{ maanpiiri{ kohtaa; sill{ taivaitten voimat j{rkkyv{t. Ja silloin he n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan pilvess{ suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun n{m{ alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa p{{nne, sill{ teid{n vapautuksenne on l{hell{." Ja h{n puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siit{ te n{ette ja itsest{nne ymm{rr{tte, ett{ kes{ jo on l{hell{. Samoin te my|s, kun n{ette t{m{n tapahtuvan, tiet{k{{, ett{ Jumalan valtakunta on l{hell{. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eiv{t katoa. Mutta pit{k{{ vaari itsest{nne, ettei teid{n syd{mi{nne raskauta p{ihtymys ja juoppous eik{ elatuksen murheet, niin ett{ se p{iv{ yll{tt{{ teid{t {kkiarvaamatta niinkuin paula; sill{ se on saavuttava kaikki, jotka koko maan p{{ll{ asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, ett{ saisitte voimaa paetaksenne t{t{ kaikkea, mik{ tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edess{." Ja h{n opetti p{iv{t pyh{k|ss{, mutta |iksi h{n l{hti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan \ljym{eksi. Ja kaikki kansa tuli varhain aamuisin h{nen tyk|ns{ pyh{kk||n kuulemaan h{nt{.

Mutta happamattoman leiv{n juhla, jota p{{si{iseksi sanotaan, oli l{hell{. Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettiv{t, kuinka saisivat h{net surmatuksi; sill{ he pelk{siv{t kansaa. Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niist{ kahdestatoista. Ja t{m{ meni ja puhui ylipappien ja pyh{k|n vartioston p{{llikk|jen kanssa, miten h{n saattaisi h{net heid{n k{siins{. Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan h{nelle rahaa. Ja h{n lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen h{net heille ilman melua. Niin tuli se happamattoman leiv{n p{ivist{, jona p{{si{islammas oli teurastettava. Ja h{n l{hetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menk{{ ja valmistakaa meille p{{si{islammas sy|d{ksemme". Niin he kysyiv{t h{nelt{: "Mihin tahdot, ett{ valmistamme sen?" H{n vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teit{ vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa h{nt{ siihen taloon, johon h{n menee, ja sanokaa talon is{nn{lle: 'Opettaja sanoo sinulle: Miss{ on vierashuone, sy|d{kseni siin{ p{{si{islampaan opetuslasteni kanssa?' Niin h{n n{ytt{{ teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yl{kerrassa; sinne valmistakaa." Ja he meniv{t ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat p{{si{islampaan. Ja kun hetki tuli, asettui h{n aterialle ja apostolit h{nen kanssansa. Ja h{n sanoi heille: "Min{ olen halajamalla halannut sy|d{ t{m{n p{{si{islampaan teid{n kanssanne, ennenkuin min{ k{rsin; sill{ min{ sanon teille, etten min{ sit{ en{{ sy|, ennenkuin sen t{yttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa". Ja h{n otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa t{m{ ja jakakaa kesken{nne. Sill{ min{ sanon teille: t{stedes min{ en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee." Ja h{n otti leiv{n, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "T{m{ on minun ruumiini, joka teid{n edest{nne annetaan. Tehk{{ se minun muistokseni." Samoin my|s maljan, aterian j{lkeen, ja sanoi: "T{m{ malja on uusi liitto minun veress{ni, joka teid{n edest{nne vuodatetaan. Mutta, katso, minun kavaltajani k{si on minun kanssani p|yd{ll{. Sill{ Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin s{{detty on; mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta h{net kavalletaan!" Ja he rupesivat kesken{ns{ kyselem{{n, kuka heist{ mahtoi olla se, joka oli t{m{n tekev{. Ja heid{n v{lill{{n syntyi my|s kiista siit{, kuka heist{ oli katsottava suurimmaksi. Niin h{n sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niit{ hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyv{ntekij|iksi. Mutta {lk{{ te niin; vaan joka teid{n keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. Sill{ kumpi on suurempi, sek|, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eik| se, joka aterioi? Mutta min{ olen teid{n keskell{nne niinkuin se, joka palvelee. Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja min{ s{{d{n teille, niinkuin minun Is{ni on minulle s{{t{nyt, kuninkaallisen vallan, niin ett{ te saatte sy|d{ ja juoda minun p|yd{ss{ni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teit{ valtaansa, seuloakseen teit{ niinkuin nisuja; mutta min{ olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhj{{n. Ja kun sin{ kerran palajat, niin vahvista velji{si." Niin Simon sanoi h{nelle: "Herra, sinun kanssasi min{ olen valmis menem{{n sek{ vankeuteen ett{ kuolemaan". Mutta h{n sanoi: "Min{ sanon sinulle, Pietari: ei laula t{n{{n kukko, ennenkuin sin{ kolmesti kiell{t tuntevasi minua." Ja h{n sanoi heille: "Kun min{ l{hetin teid{t ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenki{, puuttuiko teilt{ mit{{n?" He vastasivat: "Ei mit{{n". Niin h{n sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin my|s laukun. Ja jolla ei ole, myyk||n vaippansa ja ostakoon miekan. Sill{ min{ sanon teille, ett{ minussa pit{{ k{ym{n toteen t{m{n, mik{ kirjoitettu on: 'Ja h{net luettiin pahantekij{in joukkoon'. Sill{ se, mik{ minusta on sanottu, on t{yttynyt." Niin he sanoivat: "Herra, katso, t{ss{ on kaksi miekkaa". Mutta h{n vastasi heille: "Riitt{{". Ja h{n meni ulos ja l{hti tapansa mukaan \ljym{elle, ja h{nen opetuslapsensa seurasivat h{nt{. Ja tultuaan siihen paikkaan h{n sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen". Ja h{n vet{ytyi heist{ noin kivenheiton p{{h{n, laskeutui polvilleen ja rukoili sanoen: "Is{, jos sin{ tahdot, niin ota pois minulta t{m{ malja; {lk||n kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun". Niin h{nelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti h{nt{. Ja kun h{n oli suuressa tuskassa, rukoili h{n yh{ hartaammin. Ja h{nen hikens{ oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Ja kun h{n nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tyk|, tapasi h{n heid{t murheen t{hden nukkumasta. Niin h{n sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." Ja katso, h{nen viel{ puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niist{ kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heid{n edell{{n. Ja h{n tuli Jeesuksen luo antamaan h{nelle suuta. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Juudas, suunantamisellako sin{ Ihmisen Pojan kavallat?" Kun nyt ne, jotka olivat h{nen ymp{rill{{n, n{kiv{t, mit{ oli tulossa, sanoivat he: "Herra, iskemmek| miekalla?" Ja er{s heist{ iski ylimm{isen papin palvelijaa ja sivalsi h{nelt{ pois oikean korvan. Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa viel{ t{m{kin". Ja h{n koski h{nen korvaansa ja paransi h{net. Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyh{k|n vartioston p{{llik|ille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet h{nt{ vastaan: "Niinkuin ry|v{ri{ vastaan te olette l{hteneet miekat ja seip{{t k{siss{. Min{ olen joka p{iv{ ollut teid{n kanssanne pyh{k|ss{, ettek{ ole ojentaneet k{si{nne minua vastaan. Mutta t{m{ on teid{n hetkenne ja pimeyden valta." Niin he ottivat h{net kiinni ja kuljettivat pois ja veiv{t h{net ylimm{isen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana. Ja he virittiv{t valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdess{ istumaan, ja Pietari istui heid{n joukkoonsa. Niin er{s palvelijatar, n{hdess{{n h{nen istuvan tulen {{ress{, katseli h{nt{ kiinte{sti ja sanoi: "T{m{kin oli h{nen kanssaan". Mutta h{n kielsi sanoen: "Nainen, en tunne h{nt{". Ja hetkisen per{st{ n{ki h{net toinen, er{s mies, ja sanoi: "Sin{kin olet yksi niist{". Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole". Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti viel{ toinen sanoen: "Totisesti, t{m{ oli my|s h{nen kanssaan; sill{ onhan h{n galilealainenkin". Mutta Pietari sanoi: "En ymm{rr{, mies, mit{ sanot". Ja samassa, h{nen viel{ puhuessaan, lauloi kukko. Ja Herra k{{ntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka h{n oli h{nelle sanonut: "Ennenkuin kukko t{n{{n laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". Ja h{n meni ulos ja itki katkerasti. Ja miehet, jotka pitiv{t Jeesusta kiinni, pilkkasivat h{nt{ ja pieksiv{t h{nt{. Ja he peittiv{t h{nen kasvonsa ja kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua l|i!" Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat h{nt{ vastaan. Ja p{iv{n valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veiv{t h{net neuvostonsa eteen ja sanoivat: "Jos sin{ olet Kristus, niin sano se meille". H{n vastasi heille: "Jos min{ teille sanon, niin te ette usko; ja jos kysyn, ette vastaa. Mutta t{stedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella." Silloin he kaikki sanoivat: "Sin{ siis olet Jumalan Poika?" H{n vastasi heille: "Tep{ sen sanotte, ett{ min{ olen". Niin he sanoivat: "Mit{ me en{{ todistusta tarvitsemme? Sill{ me itse olemme kuulleet sen h{nen omasta suustansa."

Ja he nousivat, koko joukko, ja veiv{t h{net Pilatuksen eteen. Ja he alkoivat syytt{{ h{nt{ sanoen: "T{m{n me olemme havainneet villitsev{n kansaamme, kielt{v{n antamasta veroja keisarille ja sanovan itse{{n Kristukseksi, kuninkaaksi". Niin Pilatus kysyi h{nelt{ sanoen: "Oletko sin{ juutalaisten kuningas?" H{n vastasi h{nelle ja sanoi: "Sin{p{ sen sanot". Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: "En min{ l|yd{ mit{{n syyt{ t{ss{ miehess{". Mutta he ahdistivat yh{ enemm{n ja sanoivat: "H{n yllytt{{ kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa, Galileasta alkaen t{nne asti". Mutta kun Pilatus sen kuuli, kysyi h{n, oliko mies galilealainen. Ja saatuaan tiet{{ h{nen olevan Herodeksen hallintoalueelta h{n l{hetti h{net Herodeksen eteen, joka h{nkin niin{ p{ivin{ oli Jerusalemissa. Kun Herodes n{ki Jeesuksen, ihastui h{n suuresti; sill{ h{n oli jo kauan aikaa halunnut n{hd{ h{nt{, koska oli kuullut h{nest{, ja h{n toivoi saavansa n{hd{ h{nelt{ jonkin ihmeen. Ja h{n teki Jeesukselle monia kysymyksi{; mutta t{m{ ei vastannut h{nelle mit{{n. Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siin{ ja syyttiv{t h{nt{ kiivaasti. Mutta Herodes joukkoineen kohteli h{nt{ halveksivasti ja pilkkasi h{nt{; ja puetettuaan h{net loistavaan pukuun h{n l{hetti h{net takaisin Pilatuksen eteen. Ja Herodes ja Pilatus tulivat sin{ p{iv{n{ yst{viksi kesken{{n; he olivat n{et ennen olleet toistensa vihamiehi{. Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: "Te olette tuoneet minulle t{m{n miehen kansan yllytt{j{n{; ja katso, min{ olen teid{n l{sn{ollessanne h{nt{ tutkinut enk{ ole havainnut t{t{ miest{ syylliseksi mihink{{n, mist{ te h{nt{ syyt{tte, eik{ Herodeskaan, sill{ h{n l{hetti h{net takaisin meille. Ja katso, h{n ei ole tehnyt mit{{n, mik{ ansaitsee kuoleman. Kuritettuani h{nt{ min{ siis h{net p{{st{n." Niin he huusivat kaikki yhdess{, sanoen: "Vie pois t{m{, mutta p{{st{ meille Barabbas!" T{m{ oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdyst{ kapinasta sek{ murhasta. Niin Pilatus taas puhui heille, koska h{n tahtoi p{{st{{ Jeesuksen irti. Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse h{net!" Niin h{n puhui heille kolmannen kerran: "Mit{ pahaa h{n sitten on tehnyt? En ole havainnut h{ness{ mit{{n, mist{ h{n ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani h{nt{ min{ siis h{net p{{st{n." Mutta he ahdistivat h{nt{ suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heid{n huutonsa p{{siv{t voitolle. Niin Pilatus tuomitsi heid{n vaatimuksensa t{ytett{v{ksi. Ja h{n p{{sti irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat, mutta Jeesuksen h{n antoi alttiiksi heid{n mielivallallensa. Ja viedess{{n h{nt{ pois he saivat k{siins{ Simonin, er{{n kyrenel{isen, joka tuli vainiolta; ja h{nen olalleen he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen j{ljess{. Ja h{nt{ seurasi suuri joukko kansaa, my|s naisia, jotka valittivat ja itkiv{t h{nt{. Niin Jeesus k{{ntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tytt{ret, {lk{{ minua itkek|, vaan itkek{{ itse{nne ja lapsianne. Sill{ katso, p{iv{t tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelm{tt|m{t ja ne kohdut, jotka eiv{t ole synnytt{neet, ja rinnat, jotka eiv{t ole imett{neet'. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meid{n p{{llemme', ja kukkuloille: 'Peitt{k{{ meid{t'. Sill{ jos t{m{ tehd{{n tuoreelle puulle, mit{ sitten kuivalle tapahtuu?" My|s kaksi muuta, kaksi pahantekij{{, vietiin h{nen kanssaan surmattaviksi. Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan P{{kallonpaikaksi, niin siell{ he ristiinnaulitsivat h{net sek{ pahantekij{t, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: "Is{, anna heille anteeksi, sill{ he eiv{t tied{, mit{ he tekev{t". Ja he jakoivat kesken{{n h{nen vaatteensa ja heittiv{t niist{ arpaa. Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat h{nt{ ja sanoivat: "Muita h{n on auttanut; auttakoon itse{ns{, jos h{n on Jumalan Kristus, se valittu". My|s sotamiehet pilkkasivat h{nt{, meniv{t h{nen luoksensa ja tarjosivat h{nelle hapanviini{ ja sanoivat: "Jos sin{ olet juutalaisten kuningas, niin auta itse{si". Oli my|s h{nen p{{ns{ p{{ll{ kirjoitus: "T{m{ on juutalaisten kuningas". Niin toinen pahantekij|ist{, jotka siin{ riippuivat, herjasi h{nt{: "Etk| sin{ ole Kristus? Auta itse{si ja meit{." Mutta toinen vastasi ja nuhteli h{nt{ sanoen: "Etk| sin{ edes pelk{{ Jumalaa, sin{, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin k{rsimme oikeuden mukaan, sill{ me saamme, mit{ meid{n tekomme ansaitsevat; mutta t{m{ ei ole mit{{n pahaa tehnyt." Ja h{n sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Totisesti min{ sanon sinulle: t{n{ p{iv{n{ pit{{ sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeks{nteen hetkeen, sill{ aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskelt{ kahtia. Ja Jeesus huusi suurella {{nell{ ja sanoi: "Is{, sinun k{siisi min{ annan henkeni". Ja sen sanottuaan h{n antoi henkens{. Mutta kun sadanp{{mies n{ki, mit{ tapahtui, kunnioitti h{n Jumalaa ja sanoi: "Totisesti, t{m{ oli vanhurskas mies". Ja kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet t{t{ katselemaan, n{kiv{t, mit{ tapahtui, l|iv{t he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki h{nen tuttavansa seisoivat taampana, my|skin naiset, jotka olivat seuranneet h{nt{ Galileasta, ja katselivat t{t{. Ja katso, oli neuvoston j{sen, nimelt{ Joosef, hyv{ ja hurskas mies, joka ei ollut suostunut heid{n neuvoonsa ja tekoonsa. T{m{ oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta, ja h{n odotti Jumalan valtakuntaa. H{n meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Ja otettuaan sen alas h{n k{{ri sen liinavaatteeseen. Ja h{n pani h{net hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu viel{ ket{{n pantu. Ja silloin oli valmistusp{iv{, ja sapatti oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet h{nen kanssaan Galileasta, seurasivat j{ljess{ ja katselivat hautaa ja kuinka h{nen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyv{nhajuisia yrttej{ ja voiteita; mutta sapatin he viettiv{t hiljaisuudessa lain k{skyn mukaan.

Mutta viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyv{nhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. Niin he meniv{t sis{{n, mutta eiv{t l|yt{neet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat t{st{ ymm{ll{, niin katso, kaksi miest{ seisoi heid{n edess{{n s{teileviss{ vaatteissa. Ja he pelj{styiv{t ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte el{v{{ kuolleitten joukosta? Ei h{n ole t{{ll{, h{n on noussut yl|s. Muistakaa, kuinka h{n puhui teille viel{ ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pit{{ annettaman syntisten ihmisten k{siin ja ristiinnaulittaman, ja h{nen pit{{ kolmantena p{iv{n{ nouseman yl|s'." Niin he muistivat h{nen sanansa. Ja he palasivat haudalta ja veiv{t sanan t{st{ kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. Ja ne, jotka kertoivat t{m{n apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin {iti, ja muut naiset heid{n kanssansa. Mutta n{iden puheet n{yttiv{t heist{ turhilta, eiv{tk{ he uskoneet heit{. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun h{n kurkisti sis{{n, n{ki h{n siell{ ainoastaan k{{rinliinat. Ja h{n meni pois ihmetellen itsekseen sit{, mik{ oli tapahtunut. Ja katso, kaksi heist{ kulki sin{ p{iv{n{ Emmaus nimiseen kyl{{n, joka on kuudenkymmenen vakomitan p{{ss{ Jerusalemista. Ja he puhelivat kesken{{n kaikesta t{st{, mik{ oli tapahtunut. Ja heid{n keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, ett{ Jeesus itse l{hestyi heit{ ja kulki heid{n kanssansa. Mutta heid{n silm{ns{ olivat pimitetyt, niin etteiv{t he tunteneet h{nt{. Ja h{n sanoi heille: "Mist{ te siin{ k{velless{nne puhutte kesken{nne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. Ja toinen heist{, nimelt{ Kleopas, vastasi ja sanoi h{nelle: "Oletko sin{ ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tied{, mit{ siell{ n{in{ p{ivin{ on tapahtunut?" H{n sanoi heille: "Mit{?" Niin he sanoivat h{nelle: "Sit{, mik{ tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edess{, kuinka meid{n ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat h{net tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat h{net. Mutta me toivoimme h{nen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken t{m{n lis{ksi nyt jo kolmas p{iv{ siit{, kuin n{m{ tapahtuivat. Ovatpa viel{ muutamat naiset joukostamme saattaneet meid{t h{mm{styksiin. He k{viv{t aamulla varhain haudalla eiv{tk{ l|yt{neet h{nen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat my|s n{hneens{ enkelin{yn, ja enkelit olivat sanoneet h{nen el{v{n. Ja muutamat niist{, jotka olivat meid{n kanssamme, meniv{t haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta h{nt{ he eiv{t n{hneet." Niin h{n sanoi heille: "Oi, te ymm{rt{m{tt|m{t ja hitaat syd{melt{ uskomaan kaikkea sit{, mink{ profeetat ovat puhuneet! Eik| Kristuksen pit{nyt t{t{ k{rsim{n ja sitten menem{n kirkkauteensa?" Ja h{n alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mit{ h{nest{ oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ja kun he l{hestyiv{t kyl{{, johon olivat menossa, niin h{n oli aikovinaan kulkea edemm{ksi. Mutta he vaativat h{nt{ sanoen: "J{{ meid{n luoksemme, sill{ ilta joutuu ja p{iv{ on jo laskemassa". Ja h{n meni sis{{n ja j{i heid{n luoksensa. Ja tapahtui, kun h{n oli aterialla heid{n kanssaan, ett{ h{n otti leiv{n, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heid{n silm{ns{ aukenivat, ja he tunsivat h{net. Ja h{n katosi heid{n n{kyvist{{n. Ja he sanoivat toisillensa: "Eik| syd{memme ollut meiss{ palava, kun h{n puhui meille tiell{ ja selitti meille kirjoitukset?" Ja he nousivat sill{ hetkell{ ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heid{n kanssansa. Ja n{m{ sanoivat: "Herra on totisesti noussut yl|s ja on ilmestynyt Simonille". Ja itse he kertoivat, mit{ oli tapahtunut tiell{ ja kuinka he olivat h{net tunteneet, kun h{n mursi leiv{n. Mutta heid{n t{t{ puhuessaan Jeesus itse seisoi heid{n keskell{{n ja sanoi heille: "Rauha teille!" Niin heid{t valtasi s{ik{hdys ja pelko, ja he luulivat n{kev{ns{ hengen. Mutta h{n sanoi heille: "Miksi olette h{mm{styneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teid{n syd{meenne? Katsokaa minun k{si{ni ja jalkojani ja n{hk{{, ett{ min{ itse t{ss{ olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sill{ ei hengell{ ole lihaa eik{ luita, niinkuin te n{ette minulla olevan." Ja t{m{n sanottuaan h{n n{ytti heille k{tens{ ja jalkansa. Mutta kun he eiv{t viel{ uskoneet, ilon t{hden, vaan ihmetteliv{t, sanoi h{n heille: "Onko teill{ t{{ll{ jotakin sy|t{v{{?" Niin he antoivat h{nelle palasen paistettua kalaa. Ja h{n otti ja s|i heid{n n{htens{. Ja h{n sanoi heille: "T{t{ tarkoittivat minun sanani, kun min{ puhuin teille ollessani viel{ teid{n kanssanne, ett{ kaiken pit{{ k{ym{n toteen, mik{ minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin h{n avasi heid{n ymm{rryksens{ k{sitt{m{{n kirjoitukset. Ja h{n sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, ett{ Kristus oli k{rsiv{ ja kolmantena p{iv{n{ nouseva kuolleista, ja ett{ parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava h{nen nimess{ns{ kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette t{m{n todistajat. Ja katso, min{ l{het{n teille sen, jonka minun Is{ni on luvannut; mutta te pysyk{{ t{ss{ kaupungissa, kunnes teid{n p{{llenne puetaan voima korkeudesta." Sitten h{n vei heid{t pois, l{hes Betaniaan asti, ja nosti k{tens{ ja siunasi heid{t. Ja tapahtui, ett{ h{n siunatessaan heit{ erkani heist{, ja h{net otettiin yl|s taivaaseen. Ja he kumarsivat h{nt{ ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. Ja he olivat alati pyh{k|ss{ ja ylistiv{t Jumalaa.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tyk|n{, ja Sana oli Jumala. H{n oli alussa Jumalan tyk|n{. Kaikki on saanut syntyns{ h{nen kauttaan, ja ilman h{nt{ ei ole syntynyt mit{{n, mik{ syntynyt on. H{ness{ oli el{m{, ja el{m{ oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydess{, ja pimeys ei sit{ k{sitt{nyt. Oli mies, Jumalan l{hett{m{; h{nen nimens{ oli Johannes. H{n tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, ett{ kaikki uskoisivat h{nen kauttansa. Ei h{n ollut se valkeus, mutta h{n tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa h{n oli, ja maailma on h{nen kauttaan saanut syntyns{, ja maailma ei h{nt{ tuntenut. H{n tuli omiensa tyk|, ja h{nen omansa eiv{t ottaneet h{nt{ vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat h{net vastaan, h{n antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat h{nen nimeens{, jotka eiv{t ole syntyneet verest{ eik{ lihan tahdosta eik{ miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meid{n keskell{mme, ja me katselimme h{nen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Is{lt{; ja h{n oli t{ynn{ armoa ja totuutta. Johannes todisti h{nest{ ja huusi sanoen: "T{m{ on se, josta min{ sanoin: se, joka minun j{lkeeni tulee, on ollut minun edell{ni, sill{ h{n on ollut ennen kuin min{." Ja h{nen t{yteydest{{n me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon p{{lle. Sill{ laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan n{hnyt; ainokainen Poika, joka on Is{n helmassa, on h{net ilmoittanut. Ja t{m{ on Johanneksen todistus, kun juutalaiset l{hettiv{t h{nen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leevil{isi{ kysym{{n h{nelt{: "Kuka sin{ olet?" Ja h{n tunnusti eik{ kielt{nyt; ja h{n tunnusti: "Min{ en ole Kristus". Ja he kysyiv{t h{nelt{: "Mik{ sitten? Oletko sin{ Elias?" H{n sanoi: "En ole". "Se profeettako olet?" H{n vastasi: "En". Niin he sanoivat h{nelle: "Kuka olet, ett{ voisimme antaa vastauksen niille, jotka meid{t l{hettiv{t? Mit{ sanot itsest{si?" H{n sanoi: "Min{ olen huutavan {{ni er{maassa: 'Tehk{{ tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut." Ja l{hetetyt olivat fariseuksia; ja he kysyiv{t h{nelt{ ja sanoivat h{nelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etk{ Elias etk{ se profeetta?" Johannes vastasi heille sanoen: "Min{ kastan vedell{; mutta teid{n keskell{nne seisoo h{n, jota te ette tunne. H{n on se, joka tulee minun j{lkeeni ja jonka keng{npaulaa min{ en ole arvollinen p{{st{m{{n." T{m{ tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. Seuraavana p{iv{n{ h{n n{ki Jeesuksen tulevan tyk|ns{ ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! T{m{ on se, josta min{ sanoin: 'Minun j{lkeeni tulee mies, joka on ollut minun edell{ni, sill{ h{n on ollut ennen kuin min{'. Ja min{ en tuntenut h{nt{; mutta sit{ varten, ett{ h{n tulisi julki Israelille, min{ olen tullut vedell{ kastamaan." Ja Johannes todisti sanoen: "Min{ n{in Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se j{i h{nen p{{llens{. Ja min{ en tuntenut h{nt{; mutta h{n, joka l{hetti minut vedell{ kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka p{{lle sin{ n{et Hengen laskeutuvan ja j{{v{n, h{n on se, joka kastaa Pyh{ll{ Hengell{'. Ja min{ olen sen n{hnyt ja olen todistanut, ett{ t{m{ on Jumalan Poika." Seuraavana p{iv{n{ Johannes taas seisoi siell{ ja kaksi h{nen opetuslapsistansa. Ja kiinnitt{en katseensa Jeesukseen, joka siell{ k{veli, h{n sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!" Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat h{nen n{in puhuvan ja seurasivat Jeesusta. Niin Jeesus k{{ntyi ja n{hdess{{n heid{n seuraavan sanoi heille: "Mit{ te etsitte?" He vastasivat h{nelle: "Rabbi" - se on k{{nnettyn{: opettaja - "miss{ sin{ majailet?" H{n sanoi heille: "Tulkaa ja katsokaa". Niin he meniv{t ja n{kiv{t, miss{ h{n majaili, ja viipyiv{t h{nen tyk|n{{n sen p{iv{n. Silloin oli noin kymmenes hetki. Andreas, Simon Pietarin veli, oli toinen niist{ kahdesta, jotka olivat kuulleet, mit{ Johannes sanoi, ja seuranneet Jeesusta. H{n tapasi ensin veljens{ Simonin ja sanoi h{nelle: "Me olemme l|yt{neet Messiaan", se on k{{nnettyn{: Kristus. Ja h{n vei h{net Jeesuksen tyk|. Jeesus kiinnitti katseensa h{neen ja sanoi: "Sin{ olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas", joka k{{nnettyn{ on Pietari. Seuraavana p{iv{n{ Jeesus tahtoi l{hte{ Galileaan; ja h{n tapasi Filippuksen ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". Ja Filippus oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupungista. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi h{nelle: "Me olemme l|yt{neet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista". Natanael sanoi h{nelle: "Voiko Nasaretista tulla mit{{n hyv{{?" Filippus sanoi h{nelle: "Tule ja katso". Jeesus n{ki Natanaelin tulevan tyk|ns{ ja sanoi h{nest{: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppi{ ole!" Natanael sanoi h{nelle: "Mist{ minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, n{in min{ sinut". Natanael vastasi ja sanoi h{nelle: "Rabbi, sin{ olet Jumalan Poika, sin{ olet Israelin kuningas". Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Sent{hden, ett{ min{ sanoin sinulle: 'min{ n{in sinut viikunapuun alla', sin{ uskot. Sin{ saat n{hd{ suurempia, kuin n{m{ ovat." Ja h{n sanoi h{nelle: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: te saatte n{hd{ taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan yl|s ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan p{{lle."

Ja kolmantena p{iv{n{ oli h{{t Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen {iti oli siell{. Ja my|s Jeesus ja h{nen opetuslapsensa olivat kutsutut h{ihin. Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen {iti h{nelle: "Heill{ ei ole viini{". Jeesus sanoi h{nelle: "Mit{ sin{ tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole viel{ tullut." H{nen {itins{ sanoi palvelijoille: "Mit{ h{n teille sanoo, se tehk{{". Niin oli siin{ juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivist{ vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. Jeesus sanoi heille: "T{ytt{k{{ astiat vedell{". Ja he t{yttiv{t ne reunoja my|ten. Ja h{n sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viek{{ edesk{yv{lle". Ja he veiv{t. Mutta kun edesk{yp{ maistoi vett{, joka oli muuttunut viiniksi, eik{ tiennyt, mist{ se oli tullut - mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesiv{t sen - kutsui edesk{yp{ ylj{n ja sanoi h{nelle: "Jokainen panee ensin esille hyv{n viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sin{ olet s{{st{nyt hyv{n viinin t{h{n asti." T{m{n ensimm{isen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja h{nen opetuslapsensa uskoivat h{neen. Sen j{lkeen h{n meni alas Kapernaumiin, h{n ja h{nen {itins{ ja veljens{ ja opetuslapsensa; ja siell{ he eiv{t viipyneet monta p{iv{{. Ja juutalaisten p{{si{inen oli l{hell{, ja Jeesus meni yl|s Jerusalemiin. Niin h{n tapasi pyh{k|ss{ ne, jotka myiv{t h{rki{ ja lampaita ja kyyhkysi{, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja h{n teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyh{k|st{ heid{t kaikki lampaineen ja h{rkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja ty|nsi heid{n p|yt{ns{ kumoon. Ja h{n sanoi kyyhkysten myyjille: "Viek{{ pois n{m{ t{{lt{. [lk{{ tehk| minun Is{ni huonetta markkinahuoneeksi." Silloin h{nen opetuslapsensa muistivat, ett{ on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut". Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Mink{ merkin sin{ n{yt{t meille, koska n{it{ teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan t{m{ temppeli, niin min{ pystyt{n sen kolmessa p{iv{ss{". Niin juutalaiset sanoivat: "Nelj{kymment{ kuusi vuotta on t{t{ temppeli{ rakennettu, ja sin{k| pystyt{t sen kolmessa p{iv{ss{?" Mutta h{n puhui ruumiinsa temppelist{. Kun h{n sitten oli noussut kuolleista, muistivat h{nen opetuslapsensa, ett{ h{n oli t{m{n sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut. Mutta kun h{n oli Jerusalemissa p{{si{isen{, juhlan aikana, uskoivat monet h{nen nimeens{, n{hdess{{n h{nen tunnustekonsa, jotka h{n teki. Mutta Jeesus itse ei uskonut itse{ns{ heille, sent{hden ett{ h{n tunsi kaikki eik{ tarvinnut kenenk{{n todistusta ihmisest{, sill{ h{n tiesi itse, mit{ ihmisess{ on.

Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimelt{ Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehi{. H{n tuli Jeesuksen tyk| y|ll{ ja sanoi h{nelle: "Rabbi, me tied{mme, ett{ sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sill{ ei kukaan voi tehd{ niit{ tunnustekoja, joita sin{ teet, ellei Jumala ole h{nen kanssansa." Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylh{{lt{, se ei voi n{hd{ Jumalan valtakuntaa". Nikodeemus sanoi h{nelle: "Kuinka voi ihminen vanhana synty{? Eih{n h{n voi j{lleen menn{ {itins{ kohtuun ja synty{?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: jos joku ei synny vedest{ ja Hengest{, ei h{n voi p{{st{ sis{lle Jumalan valtakuntaan. Mik{ lihasta on syntynyt, on liha; ja mik{ Hengest{ on syntynyt, on henki. [l{ ihmettele, ett{ min{ sanoin sinulle: teid{n t{ytyy synty{ uudesti, ylh{{lt{. Tuuli puhaltaa, miss{ tahtoo, ja sin{ kuulet sen huminan, mutta et tied{, mist{ se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengest{ syntynyt." Nikodeemus vastasi ja sanoi h{nelle: "Kuinka t{m{ voi tapahtua?" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Sin{ olet Israelin opettaja etk{ t{t{ tied{! Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: me puhumme, mit{ tied{mme, ja todistamme, mit{ olemme n{hneet, ettek{ te ota vastaan meid{n todistustamme. Jos ette usko, kun min{ puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos min{ puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut yl|s taivaaseen, paitsi h{n, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. Ja niinkuin Mooses ylensi k{{rmeen er{maassa, niin pit{{ Ihmisen Poika ylennett{m{n, ett{ jokaisella, joka h{neen uskoo, olisi iankaikkinen el{m{. Sill{ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ett{ h{n antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksik{{n, joka h{neen uskoo, hukkuisi, vaan h{nell{ olisi iankaikkinen el{m{. Sill{ ei Jumala l{hett{nyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sit{ varten, ett{ maailma h{nen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo h{neen, sit{ ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska h{n ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta t{m{ on tuomio, ett{ valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeytt{ enemm{n kuin valkeutta; sill{ heid{n tekonsa olivat pahat. Sill{ jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eik{ tule valkeuteen, ettei h{nen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, ett{ h{nen tekonsa tulisivat julki, sill{ ne ovat Jumalassa tehdyt." Sen j{lkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siell{ heid{n kanssaan ja kastoi. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa l{hell{ Salimia, koska siell{ oli paljon vett{; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsens{. Sill{ Johannesta ei viel{ oltu heitetty vankeuteen. Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat v{ittelem{{n er{{n juutalaisen kanssa puhdistuksesta. Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat h{nelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sin{ olet todistanut, katso, h{n kastaa, ja kaikki menev{t h{nen tyk|ns{". Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mit{{n, ellei h{nelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, ett{ min{ sanoin: en min{ ole Kristus, vaan min{ olen h{nen edell{ns{ l{hetetty. Jolla on morsian, se on ylk{; mutta ylj{n yst{v{, joka seisoo ja kuuntelee h{nt{, iloitsee suuresti ylj{n {{nest{. T{m{ minun iloni on nyt tullut t{ydelliseksi. H{nen tulee kasvaa, mutta minun v{het{. H{n, joka ylh{{lt{ tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mit{ h{n puhuu; h{n, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien. Ja mit{ h{n on n{hnyt ja kuullut, sit{ h{n todistaa; ja h{nen todistustansa ei kukaan ota vastaan. Joka ottaa vastaan h{nen todistuksensa, se sinetill{ vahvistaa, ett{ Jumala on totinen. Sill{ h{n, jonka Jumala on l{hett{nyt, puhuu Jumalan sanoja; sill{ ei Jumala anna Henke{ mitalla. Is{ rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki h{nen k{teens{. Joka uskoo Poikaan, sill{ on iankaikkinen el{m{; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole el{m{{ n{kev{, vaan Jumalan viha pysyy h{nen p{{ll{ns{."

Kun nyt Herra sai tiet{{ fariseusten kuulleen, ett{ Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan h{nen opetuslapsensa - j{tti h{n Juudean ja meni taas Galileaan. Mutta h{nen oli kuljettava Samarian kautta. Niin h{n tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on l{hell{ sit{ maa-aluetta, mink{ Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. Ja siell{ oli Jaakobin l{hde. Kun nyt Jeesus oli matkasta v{synyt, istui h{n l{hteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki. Niin tuli er{s Samarian nainen ammentamaan vett{. Jeesus sanoi h{nelle: "Anna minulle juoda". Sill{ h{nen opetuslapsensa olivat l{hteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Niin Samarian nainen sanoi h{nelle: "Kuinka sin{, joka olet juutalainen, pyyd{t juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sill{ juutalaiset eiv{t seurustele samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ tiet{isit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sin{ pyyt{isit h{nelt{, ja h{n antaisi sinulle el{v{{ vett{." Nainen sanoi h{nelle: "Herra, eip{ sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syv{; mist{ sinulla sitten on se el{v{ vesi? Et kai sin{ ole suurempi kuin meid{n is{mme Jaakob, joka antoi meille t{m{n kaivon ja joi siit{, h{n itse sek{ h{nen poikansa ja karjansa?" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Jokainen, joka juo t{t{ vett{, janoaa j{lleen, mutta joka juo sit{ vett{, jota min{ h{nelle annan, se ei ikin{ janoa; vaan se vesi, jonka min{ h{nelle annan, tulee h{ness{ sen veden l{hteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen el{m{{n". Nainen sanoi h{nelle: "Herra, anna minulle sit{ vett{, ettei minun tulisi jano eik{ minun tarvitsisi k{yd{ t{{ll{ ammentamassa". Jeesus sanoi h{nelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule t{nne". Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miest{". Jeesus sanoi h{nelle: "Oikein sin{ sanoit: 'Ei minulla ole miest{', sill{ viisi miest{ sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siin{ sanoit totuuden." Nainen sanoi h{nelle: "Herra, min{ n{en, ett{ sin{ olet profeetta. Meid{n is{mme ovat kumartaen rukoilleet t{ll{ vuorella; ja te sanotte, ett{ Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla." Jeesus sanoi h{nelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Is{{ t{ll{ vuorella ettek{ Jerusalemissa. Te kumarratte sit{, mit{ ette tunne; me kumarramme sit{, mink{ me tunnemme. Sill{ pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Is{{ hengess{ ja totuudessa; sill{ senkaltaisia rukoilijoita my|s Is{ tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka h{nt{ rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengess{ ja totuudessa." Nainen sanoi h{nelle: "Min{ tied{n, ett{ Messias on tuleva, h{n, jota sanotaan Kristukseksi; kun h{n tulee, ilmoittaa h{n meille kaikki". Jeesus sanoi h{nelle: "Min{ olen se, min{, joka puhun sinun kanssasi". Samassa h{nen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmetteliv{t, ett{ h{n puhui naisen kanssa. Kuitenkaan ei kukaan sanonut: "Mit{ pyyd{t?" tai: "Mit{ puhelet h{nen kanssaan?" Niin nainen j{tti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: "Tulkaa katsomaan miest{, joka on sanonut minulle kaikki, mit{ min{ olen tehnyt. Eih{n se vain liene Kristus?" Niin he l{htiv{t kaupungista ja meniv{t h{nen luoksensa. Sill{v{lin opetuslapset pyysiv{t h{nt{ sanoen: "Rabbi, sy|!" Mutta h{n sanoi heille: "Minulla on sy|t{v{n{ ruokaa, josta te ette tied{". Niin opetuslapset sanoivat kesken{{n: "Lieneek| joku tuonut h{nelle sy|t{v{{?" Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, ett{ min{ teen l{hett{j{ni tahdon ja t{yt{n h{nen tekonsa. Ettek| sano: 'Viel{ on nelj{ kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, min{ sanon teille: nostakaa silm{nne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelm{{ iankaikkiseen el{m{{n, ett{ kylv{j{ ja leikkaaja saisivat yhdess{ iloita. Sill{ t{ss{ on se sana tosi, ett{ toinen on kylv{j{, ja leikkaaja toinen. Min{ olen l{hett{nyt teid{t leikkaamaan sit{, josta te ette ole vaivaa n{hneet; toiset ovat vaivan n{hneet, ja te olette p{{sseet heid{n vaivansa hedelmille." Ja monet samarialaiset siit{ kaupungista uskoivat h{neen naisen puheen t{hden, kun t{m{ todisti: "H{n on sanonut minulle kaikki, mit{ min{ olen tehnyt". Kun nyt samarialaiset tulivat h{nen luoksensa, pyysiv{t he h{nt{ viipym{{n heid{n luonaan; ja h{n viipyi siell{ kaksi p{iv{{. Ja viel{ paljoa useammat uskoivat h{nen sanansa t{hden, ja he sanoivat naiselle: "Emme en{{ usko sinun puheesi t{hden, sill{ me itse olemme kuulleet ja tied{mme, ett{ t{m{ totisesti on maailman Vapahtaja". Mutta niiden kahden p{iv{n kuluttua h{n l{hti sielt{ Galileaan. Sill{ Jeesus itse todisti, ettei profeetalla ole arvoa omassa isiens{ maassa. Kun h{n siis tuli Galileaan, ottivat galilealaiset h{net vastaan, koska olivat n{hneet kaikki, mit{ h{n oli tehnyt Jerusalemissa juhlan aikana; sill{ hekin olivat tulleet juhlille. Niin h{n tuli taas Galilean Kaanaan, jossa h{n oli tehnyt veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli er{s kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti. Kun h{n kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, meni h{n h{nen luoksensa ja pyysi h{nt{ tulemaan ja parantamaan h{nen poikansa; sill{ t{m{ oli kuolemaisillaan. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Ellette n{e merkkej{ ja ihmeit{, te ette usko". Kuninkaan virkamies sanoi h{nelle: "Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee". Jeesus sanoi h{nelle: "Mene, sinun poikasi el{{". Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi h{nelle, ja meni. Ja jo h{nen ollessaan paluumatkalla h{nen palvelijansa kohtasivat h{net ja sanoivat, ett{ h{nen poikansa eli. Niin h{n tiedusteli heilt{, mill{ hetkell{ h{n oli alkanut toipua. Ja he sanoivat h{nelle: "Eilen seitsem{nnell{ hetkell{ kuume l{hti h{nest{". Niin is{ ymm{rsi, ett{ se oli tapahtunut sill{ hetkell{, jolloin Jeesus oli sanonut h{nelle: "Sinun poikasi el{{". Ja h{n uskoi, h{n ja koko h{nen huonekuntansa. T{m{ oli taas tunnusteko, toinen, jonka Jeesus teki, tultuaan Juudeasta Galileaan.

Sen j{lkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni yl|s Jerusalemiin. Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi hebreankielell{ on Betesda, ja sen reunalla on viisi pylv{sk{yt{v{{. Niiss{ makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja n{ivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista. Ja siell{ oli mies, joka oli sairastanut kolmekymment{ kahdeksan vuotta. Kun Jeesus n{ki h{nen siin{ makaavan ja tiesi h{nen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi h{n h{nelle: "Tahdotko tulla terveeksi?" Sairas vastasi h{nelle: "Herra, minulla ei ole ket{{n, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun min{ olen menem{ss{, astuu toinen sinne ennen minua". Jeesus sanoi h{nelle: "Nouse, ota vuoteesi ja k{y". Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja k{vi. Mutta se p{iv{ oli sapatti. Sent{hden juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eik{ sinun ole lupa kantaa vuodetta". H{n vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja k{y'." He kysyiv{t h{nelt{: "Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: 'Ota vuoteesi ja k{y'?" Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sill{ Jeesus oli poistunut, kun siin{ paikassa oli paljon kansaa. Sen j{lkeen Jeesus tapasi h{net pyh{k|ss{ ja sanoi h{nelle: "Katso, sin{ olet tullut terveeksi; {l{ en{{ synti{ tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi". Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, ett{ Jeesus oli h{net terveeksi tehnyt. Ja sent{hden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska h{n semmoista teki sapattina. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Is{ni tekee yh{ti ty|t{, ja min{ my|s teen ty|t{". Sent{hden juutalaiset viel{ enemm{n tavoittelivat h{nt{ tappaaksensa, kun h{n ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan my|s sanoi Jumalaa Is{ksens{, tehden itsens{ Jumalan vertaiseksi. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: Poika ei voi itsest{ns{ mit{{n tehd{, vaan ainoastaan sen, mink{ h{n n{kee Is{n tekev{n; sill{ mit{ Is{ tekee, sit{ my|s Poika samoin tekee. Sill{ Is{ rakastaa Poikaa ja n{ytt{{ h{nelle kaikki, mit{ h{n itse tekee; ja h{n on n{ytt{v{ h{nelle suurempia tekoja kuin n{m{, niin ett{ te ihmettelette. Sill{ niinkuin Is{ her{tt{{ kuolleita ja tekee el{viksi, niin my|s Poika tekee el{viksi, ketk{ h{n tahtoo. Sill{ Is{ ei my|sk{{n tuomitse ket{{n, vaan h{n on antanut kaiken tuomion Pojalle, ett{ kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Is{{. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Is{{, joka on h{net l{hett{nyt. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo h{neen, joka on minut l{hett{nyt, sill{ on iankaikkinen el{m{, eik{ h{n joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta el{m{{n. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan {{nen, ja jotka sen kuulevat ne saavat el{{. Sill{ niinkuin Is{ll{ on el{m{ itsess{ns{, niin h{n on antanut el{m{n my|s Pojalle, niin ett{ my|s h{nell{ on el{m{ itsess{ns{. Ja h{n on antanut h{nelle vallan tuomita, koska h{n on Ihmisen Poika. [lk{{ ihmetelk| t{t{, sill{ hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat h{nen {{nens{ ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyv{{ tehneet, el{m{n yl|snousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion yl|snousemukseen. En min{ itsest{ni voi mit{{n tehd{. Niinkuin min{ kuulen, niin min{ tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sill{ min{ en kysy omaa tahtoani, vaan h{nen tahtoaan, joka on minut l{hett{nyt. Jos min{ itsest{ni todistan, ei minun todistukseni ole p{tev{. On toinen, joka todistaa minusta, ja min{ tied{n, ett{ se todistus, jonka h{n minusta todistaa, on p{tev{. Te l{hetitte l{hettil{{t Johanneksen luo, ja h{n todisti sen, mik{ totta on. Mutta min{ en ota ihmiselt{ todistusta, vaan puhun t{m{n, ett{ te pelastuisitte. H{n oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella h{nen valossansa. Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sill{ ne teot, jotka Is{ on antanut minun t{ytett{vikseni, ne teot, jotka min{ teen, todistavat minusta, ett{ Is{ on minut l{hett{nyt. Ja Is{, joka on minut l{hett{nyt, h{n on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet h{nen {{nt{ns{ ettek{ n{hneet h{nen muotoansa, eik{ teill{ ole h{nen sanaansa teiss{ pysyv{isen{; sill{ te ette usko sit{, jonka h{n on l{hett{nyt. Te tutkitte kirjoituksia, sill{ teill{ on mielest{nne niiss{ iankaikkinen el{m{, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyk|ni, ett{ saisitte el{m{n. En min{ ota vastaan kunniaa ihmisilt{; mutta min{ tunnen teid{t, ettei teill{ ole Jumalan rakkautta itsess{nne. Min{ olen tullut Is{ni nimess{, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimess{{n, niin h{net te otatte vastaan. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettek{ etsi sit{ kunniaa, mik{ tulee h{nelt{, joka yksin on Jumala? [lk{{ luulko, ett{ min{ olen syytt{v{ teit{ Is{n tyk|n{; teill{ on syytt{j{nne, Mooses, johon te panette toivonne. Sill{ jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sill{ minusta h{n on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko h{nen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"

Sen j{lkeen Jeesus meni Galileaan, se on Tiberiaan, j{rven tuolle puolelle. Ja h{nt{ seurasi paljon kansaa, koska he n{kiv{t ne tunnusteot, joita h{n teki sairaille. Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. Ja p{{si{inen, juutalaisten juhla, oli l{hell{. Kun Jeesus nosti silm{ns{ ja n{ki paljon kansaa tulevan tyk|ns{, sanoi h{n Filippukselle: "Mist{ ostamme leip{{ n{iden sy|d{?" Mutta sen h{n sanoi koetellakseen h{nt{, sill{ itse h{n tiesi, mit{ aikoi tehd{. Filippus vastasi h{nelle: "Eiv{t kahdensadan denarin leiv{t heille riitt{isi, niin ett{ kukin saisi edes v{h{n". Niin toinen h{nen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi h{nelle: "T{{ll{ on poikanen, jolla on viisi ohraleip{{ ja kaksi kalaa, mutta mit{ ne ovat n{in monelle?" Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siin{ paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. Ja Jeesus otti leiv{t ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi h{n opetuslapsillensa: "Kootkaa t{hteeksi j{{neet palaset, ettei mit{{n joutuisi hukkaan". Niin he kokosivat ne ja t{yttiv{t kaksitoista vakkaa palasilla, mitk{ olivat viidest{ ohraleiv{st{ j{{neet t{hteeksi niilt{, jotka olivat aterioineet. Kun nyt ihmiset n{kiv{t sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: "T{m{ on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva". Kun nyt Jeesus huomasi, ett{ he aikoivat tulla ja v{kisin ottaa h{net, tehd{kseen h{net kuninkaaksi, v{istyi h{n taas pois vuorelle, h{n yksin{ns{. Mutta kun ilta tuli, meniv{t h{nen opetuslapsensa alas j{rven rantaan, astuivat venheeseen ja l{htiv{t menem{{n j{rven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pime{, eik{ Jeesus ollut viel{ saapunut heid{n luokseen; ja j{rvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymment{ vakomittaa, n{kiv{t he Jeesuksen k{velev{n j{rven p{{ll{ ja tulevan l{helle venhett{; ja he pelj{styiv{t. Mutta h{n sanoi heille: "Min{ se olen; {lk{{ pelj{tk|". Niin he tahtoivat ottaa h{net venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla. Seuraavana p{iv{n{ kansa yh{ viel{ oli j{rven toisella puolella, sill{ he olivat n{hneet, ettei siell{ ollut muuta venhett{ kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan ett{ h{nen opetuslapsensa l{htiv{t yksin{{n pois. Kuitenkin oli muita venheit{ tullut Tiberiaasta l{helle sit{ paikkaa, jossa he olivat sy|neet leip{{, sittenkuin Herra oli lausunut kiitoksen. Kun siis kansa n{ki, ettei Jeesus ollut siell{ eiv{tk{ h{nen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja meniv{t Kapernaumiin ja etsiv{t Jeesusta. Ja kun he l|ysiv{t h{net j{rven toiselta puolelta, sanoivat he h{nelle: "Rabbi, milloin tulit t{nne?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: ette te minua sent{hden etsi, ett{ olette n{hneet tunnustekoja, vaan sent{hden, ett{ saitte sy|d{ niit{ leipi{ ja tulitte ravituiksi. [lk{{ hankkiko sit{ ruokaa, joka katoaa, vaan sit{ ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen el{m{{n ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sill{ h{neen on Is{, Jumala itse, sinettins{ painanut." Niin he sanoivat h{nelle: "Mit{ meid{n pit{{ tekem{n, ett{ me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, ett{ te uskotte h{neen, jonka Jumala on l{hett{nyt". He sanoivat h{nelle: "Mink{ tunnusteon sin{ sitten teet, ett{ me n{kisimme sen ja uskoisimme sinua? Mink{ teon sin{ teet? Meid{n is{mme s|iv{t mannaa er{maassa, niinkuin kirjoitettu on: 'H{n antoi leip{{ taivaasta heille sy|t{v{ksi'." Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: ei Mooses antanut teille sit{ leip{{ taivaasta, vaan minun Is{ni antaa teille taivaasta totisen leiv{n. Sill{ Jumalan leip{ on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle el{m{n." Niin he sanoivat h{nelle: "Herra, anna meille aina sit{ leip{{". Jeesus sanoi heille: "Min{ olen el{m{n leip{; joka tulee minun tyk|ni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta min{ olen sanonut teille, ett{ te olette n{hneet minut, ettek{ kuitenkaan usko. Kaikki, mink{ Is{ antaa minulle, tulee minun tyk|ni; ja sit{, joka minun tyk|ni tulee, min{ en heit{ ulos. Sill{ min{ olen tullut taivaasta, en tekem{{n omaa tahtoani, vaan h{nen tahtonsa, joka on minut l{hett{nyt. Ja minun l{hett{j{ni tahto on se, ett{ min{ kaikista niist{, jotka h{n on minulle antanut, en kadota yht{k{{n, vaan her{t{n heid{t viimeisen{ p{iv{n{. Sill{ minun Is{ni tahto on se, ett{ jokaisella, joka n{kee Pojan ja uskoo h{neen, on iankaikkinen el{m{; ja min{ her{t{n h{net viimeisen{ p{iv{n{." Niin juutalaiset nurisivat h{nt{ vastaan, koska h{n sanoi: "Min{ olen se leip{, joka on tullut alas taivaasta"; ja he sanoivat: "Eik| t{m{ ole Jeesus, Joosefin poika, jonka is{n ja {idin me tunnemme? Kuinka h{n sitten sanoo: 'Min{ olen tullut alas taivaasta'?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "[lk{{ nurisko kesken{nne. Ei kukaan voi tulla minun tyk|ni, ellei Is{, joka on minut l{hett{nyt, h{nt{ ved{; ja min{ her{t{n h{net viimeisen{ p{iv{n{. Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Is{lt{ kuullut ja oppinut, tulee minun tyk|ni. Ei niin, ett{ kukaan olisi Is{{ n{hnyt; ainoastaan h{n, joka on Jumalasta, on n{hnyt Is{n. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka uskoo, sill{ on iankaikkinen el{m{. Min{ olen el{m{n leip{. Teid{n is{nne s|iv{t mannaa er{maassa, ja he kuolivat. Mutta t{m{ on se leip{, joka tulee alas taivaasta, ett{ se, joka sit{ sy|, ei kuolisi. Min{ olen se el{v{ leip{, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku sy| t{t{ leip{{, h{n el{{ iankaikkisesti. Ja se leip{, jonka min{ annan, on minun lihani, maailman el{m{n puolesta." Silloin juutalaiset riiteliv{t kesken{{n sanoen: "Kuinka t{m{ voi antaa lihansa meille sy|t{v{ksi?" Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: ellette sy| Ihmisen Pojan lihaa ja juo h{nen vertansa, ei teill{ ole el{m{{ itsess{nne. Joka sy| minun lihani ja juo minun vereni, sill{ on iankaikkinen el{m{, ja min{ her{t{n h{net viimeisen{ p{iv{n{. Sill{ minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka sy| minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja min{ h{ness{. Niinkuin Is{, joka el{{, on minut l{hett{nyt, ja min{ el{n Is{n kautta, niin my|s se, joka minua sy|, el{{ minun kauttani. T{m{ on se leip{, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teid{n isienne: he s|iv{t ja kuolivat; joka t{t{ leip{{ sy|, se el{{ iankaikkisesti." T{m{n h{n puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa. Niin monet h{nen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "T{m{ on kova puhe, kuka voi sit{ kuulla?" Mutta kun Jeesus syd{mess{{n tiesi, ett{ h{nen opetuslapsensa siit{ nurisivat, sanoi h{n heille: "Loukkaako t{m{ teit{? Mit{ sitten, jos saatte n{hd{ Ihmisen Pojan nousevan sinne, miss{ h{n oli ennen! Henki on se, joka el{v{ksi tekee; ei liha mit{{n hy|dyt{. Ne sanat, jotka min{ olen teille puhunut, ovat henki ja ovat el{m{. Mutta teiss{ on muutamia, jotka eiv{t usko." Sill{ Jeesus tiesi alusta asti, ketk{ ne olivat, jotka eiv{t uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava h{net. Ja h{n sanoi: "Sent{hden min{ olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyk|ni, ellei minun Is{ni sit{ h{nelle anna". T{m{n t{hden monet h{nen opetuslapsistaan vet{ytyiv{t pois eiv{tk{ en{{ vaeltaneet h{nen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin menn{ pois?" Simon Pietari vastasi h{nelle: "Herra, kenen tyk| me menisimme? Sinulla on iankaikkisen el{m{n sanat; ja me uskomme ja ymm{rr{mme, ett{ sin{ olet Jumalan Pyh{." Jeesus vastasi heille: "Enk| min{ ole valinnut teit{, te kaksitoista? Ja yksi teist{ on perkele." Mutta sen h{n sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sill{ t{m{ oli h{net kavaltava ja oli yksi niist{ kahdestatoista.

Ja sen j{lkeen Jeesus vaelsi ymp{ri Galileassa; sill{ h{n ei tahtonut vaeltaa Juudeassa, koska juutalaiset tavoittelivat h{nt{ tappaaksensa. Ja juutalaisten juhla, lehtimajanjuhla, oli l{hell{. Niin h{nen veljens{ sanoivat h{nelle: "L{hde t{{lt{ ja mene Juudeaan, ett{ my|s sinun opetuslapsesi n{kisiv{t sinun tekosi, joita sin{ teet; sill{ ei kukaan, joka itse tahtoo tulla julki, tee mit{{n salassa. Koska sin{ n{it{ tekoja teet, niin ilmoita itsesi maailmalle." Sill{ h{nen veljens{k{{n eiv{t h{neen uskoneet. Niin Jeesus sanoi heille: "Minun aikani ei ole viel{ tullut; mutta teille aika on aina sovelias. Teit{ ei maailma voi vihata, mutta minua se vihaa, sill{ min{ todistan siit{, ett{ sen teot ovat pahat. Menk{{ te yl|s juhlille; min{ en viel{ mene n{ille juhlille, sill{ minun aikani ei ole viel{ t{yttynyt. T{m{n h{n sanoi heille ja j{i Galileaan. Mutta kun h{nen veljens{ olivat menneet juhlille, silloin h{nkin meni sinne, ei julki, vaan ik{{nkuin salaa. Niin juutalaiset etsiv{t h{nt{ juhlan aikana ja sanoivat: "Miss{ h{n on?" Ja h{nest{ oli paljon kiistely{ kansassa; muutamat sanoivat: "H{n on hyv{", mutta toiset sanoivat: "Ei ole, vaan h{n villitsee kansan". Ei kuitenkaan kukaan puhunut h{nest{ julkisesti, koska he pelk{siv{t juutalaisia. Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus yl|s pyh{kk||n ja opetti. Niin juutalaiset ihmetteliv{t ja sanoivat: "Kuinka t{m{ osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan h{nen, joka on minut l{hett{nyt. Jos joku tahtoo tehd{ h{nen tahtonsa, tulee h{n tuntemaan, onko t{m{ oppi Jumalasta, vai puhunko min{ omiani. Joka omiaan puhuu, se pyyt{{ omaa kunniaansa, mutta joka pyyt{{ l{hett{j{ns{ kunniaa, se on totinen, eik{ h{ness{ ole v{{ryytt{. Eik| Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teist{ ei lakia t{yt{. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?" Kansa vastasi: "Sinussa on riivaaja; kuka sinua tavoittelee tappaaksensa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Yhden teon min{ tein, ja te kaikki kummastelette. Mooses antoi teille ymp{rileikkauksen - ei niin, ett{ se olisi Moosekselta, vaan se on isilt{ - ja sapattinakin te ymp{rileikkaatte ihmisen. Sent{hden: jos ihminen saa ymp{rileikkauksen sapattina, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, miksi te olette vihoissanne minulle siit{, ett{ min{ tein koko ihmisen terveeksi sapattina? [lk{{ tuomitko n{|n mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio." Niin muutamat jerusalemilaisista sanoivat: "Eik| t{m{ ole se, jota he tavoittelevat tappaaksensa? Ja katso, h{n puhuu vapaasti, eiv{tk{ he sano h{nelle mit{{n. Olisivatko hallitusmiehet tosiaan saaneet tietoonsa, ett{ t{m{ on Kristus? Kuitenkin, me tied{mme, mist{ t{m{ on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan tied{, mist{ h{n on." Niin Jeesus puhui pyh{k|ss{ suurella {{nell{, opetti ja sanoi: "Te tunnette minut ja tied{tte, mist{ min{ olen; ja itsest{ni min{ en ole tullut, vaan h{n, joka minut on l{hett{nyt, on oikea l{hett{j{, ja h{nt{ te ette tunne. Min{ tunnen h{net, sill{ h{nest{ min{ olen, ja h{n on minut l{hett{nyt." Niin heill{ oli halu ottaa h{net kiinni; mutta ei kukaan k{ynyt h{neen k{siksi, sill{ h{nen hetkens{ ei ollut viel{ tullut. Mutta monet kansasta uskoivat h{neen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee, tehneek| h{n enemm{n tunnustekoja, kuin t{m{ on tehnyt?" Fariseukset kuulivat kansan n{in kiistelev{n h{nest{; niin ylipapit ja fariseukset l{hettiv{t palvelijoita ottamaan h{nt{ kiinni. Mutta Jeesus sanoi: "Min{ olen viel{ v{h{n aikaa teid{n kanssanne, ja sitten min{ menen pois h{nen tyk|ns{, joka on minut l{hett{nyt. Silloin te etsitte minua, mutta ette l|yd{; ja miss{ min{ olen, sinne te ette voi tulla." Niin juutalaiset sanoivat kesken{{n: "Minne t{m{ aikoo menn{, koska emme voi l|yt{{ h{nt{? Eih{n vain aikone menn{ niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskell{, ja opettaa kreikkalaisia? Mit{ t{m{ sana on, jonka h{n sanoi: 'Te etsitte minua, mutta ette l|yd{', ja: 'Miss{ min{ olen, sinne te ette voi tulla'?" Mutta juhlan viimeisen{, suurena p{iv{n{ Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyk|ni ja juokoon. Joka uskoo minuun, h{nen sisimm{st{{n on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva el{v{n veden virrat." Mutta sen h{n sanoi Hengest{, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat h{neen; sill{ Henki ei ollut viel{ tullut, koska Jeesus ei viel{ ollut kirkastettu. Niin muutamat kansasta, kuultuaan n{m{ sanat, sanoivat: "T{m{ on totisesti se profeetta". Toiset sanoivat: "T{m{ on Kristus". Mutta toiset sanoivat: "Ei suinkaan Kristus tule Galileasta? Eik| Raamattu sano, ett{ Kristus on oleva Daavidin j{lkel{isi{ ja tuleva pienest{ Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?" Niin syntyi kansassa eripuraisuutta h{nen t{htens{. Ja muutamat heist{ tahtoivat ottaa h{net kiinni. Mutta ei kukaan k{ynyt h{neen k{siksi. Niin palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja n{m{ sanoivat heille: "Miksi ette tuoneet h{nt{ t{nne?" Palvelijat vastasivat: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu". Niin fariseukset vastasivat heille: "Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehist{ uskonut h{neen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu." Niin Nikodeemus, joka ennen oli k{ynyt Jeesuksen luona ja joka oli yksi heist{, sanoi heille: "Tuomitseeko lakimme ket{{n, ennenkuin h{nt{ on kuulusteltu ja saatu tiet{{, mit{ h{n on tehnyt?" He vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Oletko sin{kin Galileasta? Tutki ja n{e, ettei Galileasta nouse profeettaa." Ja he meniv{t kukin kotiinsa.

Mutta Jeesus meni \ljym{elle. Ja varhain aamulla h{n taas saapui pyh{kk||n, ja kaikki kansa tuli h{nen luoksensa; ja h{n istuutui ja opetti heit{. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat h{nen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat h{net keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, t{m{ nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekem{st{. Ja Mooses on laissa antanut meille k{skyn, ett{ tuommoiset on kivitett{v{. Mit{s sin{ sanot?" Mutta sen he sanoivat kiusaten h{nt{, p{{st{kseen h{nt{ syytt{m{{n. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yh{ edelleen kysyiv{t h{nelt{, ojensi h{n itsens{ ja sanoi heille: "Joka teist{ on synnit|n, se heitt{k||n h{nt{ ensimm{isen{ kivell{". Ja taas h{n kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he t{m{n kuulivat ja heid{n omatuntonsa todisti heid{t syyllisiksi, meniv{t he pois, toinen toisensa per{st{, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen j{i ainoastaan Jeesus sek{ nainen, joka seisoi h{nen edess{{n. Ja kun Jeesus ojensi itsens{ eik{ n{hnyt ket{{n muuta kuin naisen, sanoi h{n h{nelle: "Nainen, miss{ ne ovat, sinun syytt{j{si? Eik| kukaan ole sinua tuominnut?" H{n vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi h{nelle: "En min{k{{n sinua tuomitse; mene, {l{k{ t{stedes en{{ synti{ tee". Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Min{ olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydess{ vaella, vaan h{nell{ on oleva el{m{n valkeus". Niin fariseukset sanoivat h{nelle: "Sin{ todistat itsest{si; sinun todistuksesi ei ole p{tev{". Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka min{ todistankin itsest{ni, on todistukseni p{tev{, sill{ min{ tied{n, mist{ min{ olen tullut ja mihin min{ menen; mutta te ette tied{, mist{ min{ tulen, ettek{, mihin min{ menen. Te tuomitsette lihan mukaan; min{ en tuomitse ket{{n. Ja vaikka min{ tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea, sill{ min{ en ole yksin{ni, vaan min{ ja h{n, joka on minut l{hett{nyt. Onhan teid{n laissannekin kirjoitettuna, ett{ kahden ihmisen todistus on p{tev{. Min{ olen se, joka todistan itsest{ni, ja minusta todistaa my|s Is{, joka on minut l{hett{nyt." Niin he sanoivat h{nelle: "Miss{ sinun is{si on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettek{ minun Is{{ni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte my|s minun Is{ni". N{m{ sanat Jeesus puhui uhriarkun {{ress{, opettaessaan pyh{k|ss{; eik{ kukaan ottanut h{nt{ kiinni, sill{ h{nen hetkens{ ei ollut viel{ tullut. Niin Jeesus taas sanoi heille: "Min{ menen pois, ja te etsitte minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin min{ menen, sinne te ette voi tulla." Niin juutalaiset sanoivat: "Ei kai h{n aikone tappaa itse{ns{, koska sanoo: 'Mihin min{ menen, sinne te ette voi tulla'?" Ja h{n sanoi heille: "Te olette alhaalta, min{ olen ylh{{lt{; te olette t{st{ maailmasta, min{ en ole t{st{ maailmasta. Sent{hden min{ sanoin teille, ett{ te kuolette synteihinne; sill{ ellette usko minua siksi, joka min{ olen, niin te kuolette synteihinne." Niin he sanoivat h{nelle: "Kuka sin{ olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mit{ min{ puhunkin teille. Paljon on minulla teist{ puhuttavaa ja teiss{ tuomittavaa; mutta h{n, joka on minut l{hett{nyt, on totinen, ja mink{ min{ olen kuullut h{nelt{, sen min{ puhun maailman kuulla." Mutta he eiv{t ymm{rt{neet, ett{ h{n puhui heille Is{st{. Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylent{neet Ihmisen Pojan, silloin te ymm{rr{tte, ett{ min{ olen se, joka min{ olen, ja etten min{ itsest{ni tee mit{{n, vaan puhun t{t{ sen mukaan, kuin minun Is{ni on minulle opettanut. Ja h{n, joka on minut l{hett{nyt, on minun kanssani; h{n ei ole j{tt{nyt minua yksin{ni, koska min{ aina teen sit{, mik{ h{nelle on otollista." Kun h{n n{in puhui, uskoivat monet h{neen. Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat h{neen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekev{ teid{t vapaiksi". He vastasivat h{nelle: "Me olemme Aabrahamin j{lkel{isi{ emmek{ ole koskaan olleet kenenk{{n orjia. Kuinka sin{ sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?" Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: jokainen, joka tekee synti{, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa i{ti; Poika pysyy i{ti. Jos siis Poika tekee teid{t vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. Min{ tied{n, ett{ te olette Aabrahamin j{lkel{isi{; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teiss{. Min{ puhun, mit{ min{ olen n{hnyt Is{ni tyk|n{; niin tekin teette, mit{ olette kuulleet omalta is{lt{nne." He vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Aabraham on meid{n is{mme". Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miest{, joka on puhunut teille totuuden, jonka h{n on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette is{nne tekoja." He sanoivat h{nelle: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneit{; meill{ on yksi Is{, Jumala". Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teid{n Is{nne, niin te rakastaisitte minua, sill{ min{ olen Jumalasta l{htenyt ja tullut; en min{ ole itsest{ni tullut, vaan h{n on minut l{hett{nyt. Mink{t{hden te ette ymm{rr{ minun puhettani? Sent{hden, ett{ te ette k{rsi kuulla minun sanaani. Te olette is{st{ perkeleest{, ja is{nne himoja te tahdotte noudattaa. H{n on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa h{n ei pysy, koska h{ness{ ei totuutta ole. Kun h{n puhuu valhetta, niin h{n puhuu omaansa, sill{ h{n on valhettelija ja sen is{. Mutta minua te ette usko, sent{hden ett{ min{ sanon totuuden. Kuka teist{ voi n{ytt{{ minut syyp{{ksi syntiin? Jos min{ totuutta puhun, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sent{hden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta." Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Emmek| ole oikeassa, kun sanomme, ett{ sin{ olet samarialainen ja ett{ sinussa on riivaaja?" Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan min{ kunnioitan Is{{ni, ja te h{p{isette minua. Mutta min{ en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii ja tuomitsee. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: jos joku pit{{ minun sanani, h{n ei ikin{ n{e kuolemaa." Juutalaiset sanoivat h{nelle: "Nyt me ymm{rr{mme, ett{ sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sin{ sanot: 'Jos joku pit{{ minun sanani, h{n ei ikin{ maista kuolemaa'. Oletko sin{ suurempi kuin is{mme Aabraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sin{ itsesi teet?" Jeesus vastasi: "Jos min{ itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mit{{n. Minun Is{ni on se, joka minulle kunnian antaa, h{n, josta te sanotte: 'H{n on meid{n Jumalamme', ettek{ tunne h{nt{; mutta min{ tunnen h{net. Ja jos sanoisin, etten tunne h{nt{, niin min{ olisin valhettelija niinkuin tekin; mutta min{ tunnen h{net ja pid{n h{nen sanansa. Aabraham, teid{n is{nne, riemuitsi siit{, ett{ h{n oli n{kev{ minun p{iv{ni; ja h{n n{ki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat h{nelle: "Et ole viel{ viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet n{hnyt Aabrahamin!" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen min{ ollut". Silloin he poimivat kivi{ heitt{{ksens{ h{nt{ niill{; mutta Jeesus lymysi ja l{hti pyh{k|st{.

Ja ohi kulkiessaan h{n n{ki miehen, joka syntym{st{{n saakka oli ollut sokea. Ja h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Rabbi, kuka teki synti{, t{m{k| vai h{nen vanhempansa, ett{ h{nen piti sokeana syntym{n?" Jeesus vastasi: "Ei t{m{ tehnyt synti{ eiv{tk{ h{nen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman h{ness{ julki. Niin kauan kuin p{iv{ on, tulee meid{n tehd{ h{nen tekojansa, joka on minut l{hett{nyt; tulee y|, jolloin ei kukaan voi ty|t{ tehd{. Niin kauan kuin min{ maailmassa olen, olen min{ maailman valkeus." T{m{n sanottuaan h{n sylki maahan ja teki syljest{ tahtaan ja siveli tahtaan h{nen silmilleen ja sanoi h{nelle: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa" - se on k{{nnettyn{: l{hetetty. - Niin h{n meni ja peseytyi ja palasi n{kev{n{. Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat n{hneet h{net kerj{{j{n{, sanoivat: "Eik| t{m{ ole se, joka istui ja kerj{si?" Toiset sanoivat: "H{n se on", toiset sanoivat: "Ei ole, vaan h{n on h{nen n{k|isens{". H{n itse sanoi: "Min{ se olen". Niin he sanoivat h{nelle: "Miten sinun silm{si ovat auenneet?" H{n vastasi: "Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki tahtaan ja voiteli minun silm{ni ja sanoi minulle: 'Mene ja peseydy Siiloan lammikossa'; niin min{ menin ja peseydyin ja sain n{k|ni". He sanoivat h{nelle: "Miss{ h{n on?" H{n vastasi: "En tied{". Niin he veiv{t h{net, joka ennen oli ollut sokea, fariseusten luo. Ja se p{iv{, jona Jeesus teki tahtaan ja avasi h{nen silm{ns{, oli sapatti. Niin my|skin fariseukset kysyiv{t h{nelt{, miten h{n oli saanut n{k|ns{. Ja h{n sanoi heille: "H{n siveli tahtaan minun silmilleni, ja min{ peseydyin, ja nyt min{ n{en". Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska h{n ei pid{ sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehd{ senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat kesken{ns{ eri mielt{. Niin he taas sanoivat sokealle: "Mit{ sin{ sanot h{nest{, koskapa h{n avasi sinun silm{si?" Ja h{n sanoi: "H{n on profeetta". Mutta juutalaiset eiv{t uskoneet h{nest{, ett{ h{n oli ollut sokea ja saanut n{k|ns{, ennenkuin kutsuivat sen n{k|ns{ saaneen vanhemmat ja kysyiv{t heilt{ sanoen: "Onko t{m{ teid{n poikanne, jonka sanotte sokeana syntyneen? Kuinka h{n sitten nyt n{kee?" H{nen vanhempansa vastasivat ja sanoivat: "Me tied{mme, ett{ t{m{ on meid{n poikamme ja ett{ h{n on sokeana syntynyt; mutta kuinka h{n nyt n{kee, emme tied{; emme my|sk{{n tied{, kuka on avannut h{nen silm{ns{. Kysyk{{ h{nelt{; h{nell{ on kyllin ik{{, puhukoon itse puolestansa." N{in h{nen vanhempansa sanoivat, koska pelk{siv{t juutalaisia. Sill{ juutalaiset olivat jo sopineet kesken{{n, ett{ se, joka tunnusti h{net Kristukseksi, oli erotettava synagoogasta. Sent{hden h{nen vanhempansa sanoivat: "H{nell{ on kyllin ik{{, kysyk{{ h{nelt{". Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat h{nelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tied{mme, ett{ se mies on syntinen". H{n vastasi: "Onko h{n syntinen, sit{ en tied{; sen vain tied{n, ett{ min{, joka olin sokea, nyt n{en". Niin he sanoivat h{nelle: "Mit{ h{n sinulle teki? Miten h{n avasi sinun silm{si?" H{n vastasi heille: "Johan min{ teille sanoin, ettek{ te kuulleet. Miksi taas tahdotte sit{ kuulla? Tahdotteko tekin ruveta h{nen opetuslapsiksensa?" Niin he herjasivat h{nt{ ja sanoivat: "Sin{ olet h{nen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tied{mme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mist{ t{m{ on, sit{ emme tied{." Mies vastasi ja sanoi heille: "Seh{n t{ss{ on ihmeellist{, ett{ te ette tied{, mist{ h{n on, ja kuitenkin h{n on avannut minun silm{ni. Me tied{mme, ettei Jumala kuule syntisi{; vaan joka on jumalaapelk{{v{inen ja tekee h{nen tahtonsa, sit{ h{n kuulee. Ei ole maailman alusta kuultu, ett{ kukaan on avannut sokeana syntyneen silm{t. Jos h{n ei olisi Jumalasta, ei h{n voisi mit{{n tehd{." He vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Sin{ olet kokonaan synneiss{ syntynyt, ja sin{ tahdot opettaa meit{!" Ja he ajoivat h{net ulos. Ja Jeesus sai kuulla heid{n ajaneen h{net ulos; ja h{net tavatessaan h{n sanoi h{nelle: "Uskotko sin{ Jumalan Poikaan?" H{n vastasi ja sanoi: "Herra, kuka h{n on, ett{ min{ h{neen uskoisin?" Jeesus sanoi h{nelle: "Sin{ olet h{net n{hnyt, ja h{n on se, joka sinun kanssasi puhuu". Niin h{n sanoi: "Herra, min{ uskon"; ja h{n kumartaen rukoili h{nt{. Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi min{ olen tullut t{h{n maailmaan, ett{ ne, jotka eiv{t n{e, n{kisiv{t, ja ne, jotka n{kev{t, tulisivat sokeiksi". Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siin{ h{nt{ l{hell{, kuulivat t{m{n ja sanoivat h{nelle: "Olemmeko mekin sokeat?" Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teill{ olisi synti{; mutta nyt te sanotte: 'Me n{emme'; sent{hden teid{n syntinne pysyy".

"Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ry|v{ri. Mutta joka menee ovesta sis{lle, se on lammasten paimen. H{nelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat h{nen {{nt{ns{; ja h{n kutsuu omat lampaansa nimelt{ ja vie heid{t ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos h{n kulkee niiden edell{, ja lampaat seuraavat h{nt{, sill{ ne tuntevat h{nen {{nens{. Mutta vierasta ne eiv{t seuraa, vaan pakenevat h{nt{, koska eiv{t tunne vierasten {{nt{." T{m{n kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eiv{t ymm{rt{neet, mit{ h{nen puheensa tarkoitti. Niin Jeesus viel{ sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: min{ olen lammasten ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ry|v{reit{; mutta lampaat eiv{t ole heit{ kuulleet. Min{ olen ovi; jos joku minun kauttani menee sis{lle, niin h{n pelastuu, ja h{n on k{yv{ sis{lle ja k{yv{ ulos ja l|yt{v{ laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Min{ olen tullut, ett{ heill{ olisi el{m{ ja olisi ylt{kyll{isyys. Min{ olen se hyv{ paimen. Hyv{ paimen antaa henkens{ lammasten edest{. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eiv{t ole, kun h{n n{kee suden tulevan, niin h{n j{tt{{ lampaat ja pakenee; ja susi ry|st{{ ja hajottaa ne. H{n pakenee, sill{ h{n on palkattu eik{ v{lit{ lampaista. Min{ olen se hyv{ paimen, ja min{ tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Is{ tuntee minut ja min{ tunnen Is{n; ja min{ annan henkeni lammasten edest{. Minulla on my|s muita lampaita, jotka eiv{t ole t{st{ lammastarhasta; my|s niit{ tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun {{neni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Sent{hden Is{ minua rakastaa, koska min{ annan henkeni, ett{ min{ sen j{lleen ottaisin. Ei kukaan sit{ minulta ota, vaan min{ annan sen itsest{ni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se j{lleen; sen k{skyn min{ olen saanut Is{lt{ni." Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken n{iden sanain t{hden. Ja useat heist{ sanoivat: "H{ness{ on riivaaja, ja h{n on j{rjilt{{n; mit{ te h{nt{ kuuntelette?" Toiset sanoivat: "N{m{ eiv{t ole riivatun sanoja; eih{n riivaaja voi avata sokeain silmi{?" Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. Ja Jeesus k{yskeli pyh{k|ss{, Salomon pylv{sk{yt{v{ss{. Niin juutalaiset ymp{r|iv{t h{net ja sanoivat h{nelle: "Kuinka kauan sin{ pid{t meid{n mielt{mme kiihdyksiss{? Jos sin{ olet Kristus, niin sano se meille suoraan." Jeesus vastasi heille: "Min{ olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita min{ teen Is{ni nimess{, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sill{ te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun {{nt{ni, ja min{ tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja min{ annan heille iankaikkisen el{m{n, ja he eiv{t ikin{ huku, eik{ kukaan ry|st{ heit{ minun k{dest{ni. Minun Is{ni, joka on heid{t minulle antanut, on suurempi kaikkia, eik{ kukaan voi ry|st{{ heit{ minun Is{ni k{dest{. Min{ ja Is{ olemme yht{." Niin juutalaiset ottivat taas kivi{ maasta kivitt{{ksens{ h{net. Jeesus vastasi heille: "Min{ olen n{ytt{nyt teille monta hyv{{ tekoa, jotka ovat Is{st{; mik{ niist{ on se, jonka t{hden te tahdotte minut kivitt{{?" Juutalaiset vastasivat h{nelle: "Hyv{n teon t{hden me emme sinua kivit{, vaan jumalanpilkan t{hden, ja koska sin{, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi". Jeesus vastasi heille: "Eik| teid{n laissanne ole kirjoitettuna: 'Min{ sanoin: te olette jumalia'? Jos h{n sanoo jumaliksi niit{, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin - niin kuinka te sanotte sille, jonka Is{ on pyhitt{nyt ja l{hett{nyt maailmaan: 'Sin{ pilkkaat Jumalaa', sent{hden ett{ min{ sanoin: 'Min{ olen Jumalan Poika'? Jos min{ en tee Is{ni tekoja, {lk{{ uskoko minua. Mutta jos min{ niit{ teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, ett{ tulisitte tuntemaan ja ymm{rt{isitte Is{n olevan minussa ja minun olevan Is{ss{." Niin he taas tahtoivat ottaa h{net kiinni, mutta h{n l{hti pois heid{n k{sist{ns{. Ja h{n meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, miss{ Johannes ensin kastoi, ja viipyi siell{. Ja monet tulivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Johannes ei tehnyt yht{k{{n tunnustekoa; mutta kaikki, mit{ Johannes sanoi t{st{, on totta". Ja monet siell{ uskoivat h{neen.

Ja er{s mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja h{nen sisarensa Martan kyl{st{, oli sairaana. Ja t{m{ Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan h{nen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli h{nen veljens{. Niin sisaret l{hettiv{t Jeesukselle t{m{n sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa". Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei t{m{ tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, ett{ Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi". Ja Jeesus rakasti Marttaa ja h{nen sisartaan ja Lasarusta. Kun h{n siis kuuli h{nen sairastavan, viipyi h{n siin{ paikassa, miss{ h{n oli, viel{ kaksi p{iv{{; mutta niiden kuluttua h{n sanoi opetuslapsilleen: "Menk{{mme taas Juudeaan". Opetuslapset sanoivat h{nelle: "Rabbi, {sken juutalaiset yrittiv{t kivitt{{ sinut, ja taas sin{ menet sinne!" Jeesus vastasi: "Eik| p{iv{ss{ ole kaksitoista hetke{? Joka vaeltaa p{iv{ll{, se ei loukkaa itse{ns{, sill{ h{n n{kee t{m{n maailman valon. Mutta joka vaeltaa y|ll{, se loukkaa itsens{, sill{ ei h{ness{ ole valoa." N{in h{n puhui, ja sitten h{n sanoi heille: "Yst{v{mme Lasarus nukkuu, mutta min{ menen her{tt{m{{n h{net unesta". Niin opetuslapset sanoivat h{nelle: "Herra, jos h{n nukkuu, niin h{n tulee terveeksi". Mutta Jeesus puhui h{nen kuolemastaan; he taas luulivat h{nen puhuneen unessa-nukkumisesta. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut, ja min{ iloitsen teid{n t{htenne siit{, etten ollut siell{, jotta te uskoisitte; mutta menk{{mme h{nen tyk|ns{". Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: "Menk{{mme mekin sinne, kuollaksemme h{nen kanssansa". Niin Jeesus tuli ja sai tiet{{, ett{ h{n jo nelj{ p{iv{{ oli ollut haudassa. Ja Betania oli l{hell{ Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan p{{ss{. Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heit{ heid{n veljens{ kuolemasta. Kun Martta kuuli, ett{ Jeesus oli tulossa, meni h{n h{nt{ vastaan; mutta Maria istui kotona. Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sin{ olisit ollut t{{ll{, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin min{ tied{n, ett{ Jumala antaa sinulle kaiken, mit{ sin{ Jumalalta anot." Jeesus sanoi h{nelle: "Sinun veljesi on nouseva yl|s". Martta sanoi h{nelle: "Min{ tied{n h{nen nousevan yl|snousemuksessa, viimeisen{ p{iv{n{". Jeesus sanoi h{nelle: "Min{ olen yl|snousemus ja el{m{; joka uskoo minuun, se el{{, vaikka olisi kuollut. Eik{ yksik{{n, joka el{{ ja uskoo minuun, ikin{ kuole. Uskotko sen?" H{n sanoi h{nelle: "Uskon, Herra; min{ uskon, ett{ sin{ olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan". Ja t{m{n sanottuaan h{n meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on t{{ll{ ja kutsuu sinua". Kun Maria sen kuuli, nousi h{n nopeasti ja meni h{nen luoksensa. Mutta Jeesus ei ollut viel{ saapunut kyl{{n, vaan oli yh{ siin{ paikassa, miss{ Martta oli h{net kohdannut. Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa h{nt{ lohduttamassa, n{kiv{t h{nen nopeasti nousevan ja l{htev{n ulos, seurasivat he h{nt{, luullen h{nen menev{n haudalle, itkem{{n siell{. Kun siis Maria saapui sinne, miss{ Jeesus oli, ja n{ki h{net, lankesi h{n h{nen jalkojensa eteen ja sanoi h{nelle: "Herra, jos sin{ olisit ollut t{{ll{, ei minun veljeni olisi kuollut". Kun Jeesus n{ki h{nen itkev{n ja h{nen kanssaan tulleiden juutalaisten itkev{n, joutui h{n hengess{{n syv{n liikutuksen valtaan ja vapisi; ja h{n sanoi: "Mihin te panitte h{net?" He sanoivat h{nelle: "Herra, tule ja katso". Ja Jeesus itki. Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas h{n oli h{nelle!" Mutta muutamat heist{ sanoivat: "Eik| h{n, joka avasi sokean silm{t, olisi voinut tehd{ sit{kin, ettei t{m{ olisi kuollut?" Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen sisar, sanoi h{nelle: "Herra, h{n haisee jo, sill{ h{n on ollut haudassa nelj{tt{ p{iv{{". Jeesus sanoi h{nelle: "Enk| min{ sanonut sinulle, ett{ jos uskoisit, niin sin{ n{kisit Jumalan kirkkauden?" Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silm{ns{ yl|s ja sanoi: "Is{, min{ kiit{n sinua, ett{ olet minua kuullut. Min{ kyll{ tiesin, ett{ sin{ minua aina kuulet; mutta kansan t{hden, joka seisoo t{ss{ ymp{rill{, min{ t{m{n sanon, ett{ he uskoisivat sinun l{hett{neen minut." Ja sen sanottuansa h{n huusi suurella {{nell{: "Lasarus, tule ulos!" Ja kuollut tuli ulos, jalat ja k{det siteisiin k{{rittyin{, ja h{nen kasvojensa ymp{rille oli k{{ritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "P{{st{k{{ h{net ja antakaa h{nen menn{". Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja n{hneet, mit{ Jeesus teki, uskoivat h{neen. Mutta muutamat heist{ meniv{t fariseusten luo ja puhuivat heille, mit{ Jeesus oli tehnyt. Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mit{ me teemme, sill{ tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos annamme h{nen n{in olla, niin kaikki uskovat h{neen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meilt{ sek{ maan ett{ kansan." Mutta er{s heist{, Kaifas, joka sin{ vuonna oli ylimm{inen pappi, sanoi heille: "Te ette tied{ mit{{n ettek{ ajattele, ett{ teille on parempi, ett{ yksi ihminen kuolee kansan edest{, kuin ett{ koko kansa hukkuu". Mutta sit{ h{n ei sanonut itsest{{n, vaan koska h{n oli sin{ vuonna ylimm{inen pappi, h{n ennusti, ett{ Jeesus oli kuoleva kansan edest{, eik{ ainoastaan t{m{n kansan edest{, vaan my|s kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset. Siit{ p{iv{st{ l{htien oli heill{ siis tehtyn{ p{{t|s tappaa h{net. Sent{hden Jeesus ei en{{ vaeltanut julkisesti juutalaisten keskell{, vaan l{hti sielt{ l{hell{ er{maata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siell{ h{n oleskeli opetuslapsineen. Mutta juutalaisten p{{si{inen oli l{hell{, ja monet meniv{t maaseudulta yl|s Jerusalemiin ennen p{{si{isjuhlaa, puhdistamaan itsens{. Ja he etsiv{t Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyh{k|ss{: "Mit{ arvelette? Eik| h{n tullekaan juhlille?" Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet k{skyj{, ett{ jos joku tiet{isi, miss{ h{n oli, h{nen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat h{net kiinni.

Kuusi p{iv{{ ennen p{{si{ist{ Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, h{n, jonka Jeesus oli her{tt{nyt kuolleista. Siell{ valmistettiin h{nelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niist{, jotka olivat aterialla h{nen kanssaan. Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli t{yteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi h{nen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli h{net kavaltava: "Miksi ei t{t{ voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niit{ annettu k|yhille?" Mutta t{t{ h{n ei sanonut sent{hden, ett{ olisi pit{nyt huolta k|yhist{, vaan sent{hden, ett{ h{n oli varas ja ett{ h{n rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mit{ siihen oli pantu. Niin Jeesus sanoi: "Anna h{nen olla, ett{ h{n saisi toimittaa t{m{n minun hautaamisp{iv{ni varalle. Sill{ k|yh{t teill{ aina on keskuudessanne, mutta minua teill{ ei ole aina." Silloin suuri joukko juutalaisia sai tiet{{, ett{ h{n oli siell{; ja he meniv{t sinne, ei ainoastaan Jeesuksen t{hden, vaan my|skin n{hd{kseen Lasaruksen, jonka h{n oli her{tt{nyt kuolleista. Mutta ylipapit p{{ttiv{t tappaa Lasaruksenkin, koska monet juutalaiset h{nen t{htens{ meniv{t sinne ja uskoivat Jeesukseen. Seuraavana p{iv{n{, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, ett{ Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja meniv{t h{nt{ vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selk{{n, niinkuin kirjoitettu on: "[l{ pelk{{, tyt{r Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan sel{ss{". T{t{ h{nen opetuslapsensa eiv{t aluksi ymm{rt{neet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, ett{ t{m{ oli h{nest{ kirjoitettu ja ett{ he olivat t{m{n h{nelle tehneet. Niin kansa, joka oli ollut h{nen kanssansa, kun h{n kutsui Lasaruksen haudasta ja her{tti h{net kuolleista, todisti h{nest{. Sent{hden kansa menikin h{nt{ vastaan, koska he kuulivat, ett{ h{n oli tehnyt sen tunnusteon. Niin fariseukset sanoivat kesken{{n: "Te n{ette, ettette saa mit{{n aikaan; katso, koko maailma juoksee h{nen per{ss{{n". Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat yl|s juhlaan rukoilemaan. N{m{ meniv{t Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysiv{t h{nt{ sanoen: "Herra, me haluamme n{hd{ Jeesuksen". Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus meniv{t ja sanoivat Jeesukselle. Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, ett{ Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: jos ei nisun jyv{ putoa maahan ja kuole, niin se j{{ yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelm{{. Joka el{m{{ns{ rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa el{m{{ns{ t{ss{ maailmassa, h{n on s{ilytt{v{ sen iankaikkiseen el{m{{n. Jos joku minua palvelee, seuratkoon h{n minua; ja miss{ min{ olen, siell{ on my|s minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Is{ on kunnioittava h{nt{. Nyt minun sieluni on j{rkytetty; ja mit{ pit{isi minun sanoman? Is{, pelasta minut t{st{ hetkest{. Kuitenkin: sit{ varten min{ olen t{h{n hetkeen tullut. Is{, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli {{ni: "Min{ olen sen kirkastanut, ja olen sen viel{ kirkastava". Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: "H{nt{ puhutteli enkeli". Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei t{m{ {{ni tullut minun t{hteni, vaan teid{n t{htenne. Nyt k{y tuomio t{m{n maailman ylitse; nyt t{m{n maailman ruhtinas pit{{ heitett{m{n ulos. Ja kun minut ylennet{{n maasta, niin min{ ved{n kaikki tyk|ni." Mutta sen h{n sanoi antaen tiet{{, mink{kaltaisella kuolemalla h{n oli kuoleva. Kansa vastasi h{nelle: "Me olemme laista kuulleet, ett{ Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sin{ sitten sanot, ett{ Ihmisen Poika pit{{ ylennett{m{n? Kuka on se Ihmisen Poika?" Niin Jeesus sanoi heille: "Viel{ v{h{n aikaa valkeus on teid{n keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teill{ valkeus on, ettei pimeys saisi teit{ valtaansa. Joka pime{ss{ vaeltaa, se ei tied{, mihin h{n menee. Niin kauan kuin teill{ valkeus on, uskokaa valkeuteen, ett{ te valkeuden lapsiksi tulisitte." T{m{n Jeesus puhui ja meni pois ja k{tkeytyi heilt{. Ja vaikka h{n oli tehnyt niin monta tunnustekoa heid{n n{htens{, eiv{t he uskoneet h{neen, ett{ k{visi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka h{n on sanonut: "Herra, kuka uskoo meid{n saarnamme, ja kenelle Herran k{sivarsi ilmoitetaan?" Sent{hden he eiv{t voineet uskoa, koska Esaias on viel{ sanonut: "H{n on sokaissut heid{n silm{ns{ ja paaduttanut heid{n syd{mens{, ett{ he eiv{t n{kisi silmill{{n eiv{tk{ ymm{rt{isi syd{mell{{n eiv{tk{ k{{ntyisi ja etten min{ heit{ parantaisi". T{m{n Esaias sanoi, kun h{n n{ki h{nen kirkkautensa ja puhui h{nest{. Kuitenkin useat hallitusmiehist{kin uskoivat h{neen, mutta fariseusten t{hden he eiv{t sit{ tunnustaneet, etteiv{t joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sill{ he rakastivat ihmiskunniaa enemm{n kuin Jumalan kunniaa. Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan h{neen, joka on minut l{hett{nyt. Ja joka n{kee minut, n{kee h{net, joka on minut l{hett{nyt. Min{ olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksik{{n, joka minuun uskoo, j{isi pimeyteen. Ja jos joku kuulee minun sanani eik{ niit{ noudata, niin h{nt{ en min{ tuomitse; sill{ en min{ ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eik{ ota vastaan minun sanojani, h{nell{ on tuomitsijansa: se sana, jonka min{ olen puhunut, se on tuomitseva h{net viimeisen{ p{iv{n{. Sill{ en min{ itsest{ni ole puhunut, vaan Is{, joka on minut l{hett{nyt, on itse antanut minulle k{skyn, mit{ minun pit{{ sanoman ja mit{ puhuman. Ja min{ tied{n, ett{ h{nen k{skyns{ on iankaikkinen el{m{. Sent{hden, mink{ min{ puhun, sen min{ puhun niin, kuin Is{ on minulle sanonut."

Mutta ennen p{{si{isjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkens{ tulleen, ett{ h{n oli siirtyv{ t{st{ maailmasta Is{n tyk|, niin h{n, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti. Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, syd{meen, ett{ h{n kavaltaisi Jeesuksen, niin Jeesus, tiet{en, ett{ Is{ oli antanut kaikki h{nen k{siins{ ja ett{ h{n oli l{htenyt Jumalan tyk|{ ja oli menev{ Jumalan tyk|, nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vy|tti sill{ itsens{. Sitten h{n kaatoi vett{ pesumaljaan ja rupesi pesem{{n opetuslastensa jalkoja ja pyyhkim{{n niit{ liinavaatteella, jolla oli vy|tt{ytynyt. Niin h{n tuli Simon Pietarin kohdalle, ja t{m{ sanoi h{nelle: "Herra, sin{k| peset minun jalkani?" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Mit{ min{ teen, sit{ et nyt k{sit{, mutta vastedes sin{ sen ymm{rr{t". Pietari sanoi h{nelle: "Et ikin{ sin{ saa pest{ minun jalkojani". Jeesus vastasi h{nelle: "Ellen min{ sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani". Simon Pietari sanoi h{nelle: "Herra, {l{ pese ainoastaan minun jalkojani, vaan my|s k{det ja p{{". Jeesus sanoi h{nelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin ett{ jalat pest{{n, ja niin h{n on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki". Sill{ h{n tiesi kavaltajansa; sent{hden h{n sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat". Kun h{n siis oli pessyt heid{n jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi h{n heille: "Ymm{rr{ttek|, mit{ min{ olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sill{ se min{ olen. Jos siis min{, teid{n Herranne ja opettajanne, olen pessyt teid{n jalkanne, olette tekin velvolliset pesem{{n toistenne jalat. Sill{ min{ annoin teille esikuvan, ett{ my|s te niin tekisitte, kuin min{ olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eik{ l{hettil{s l{hett{j{{ns{ suurempi. Jos te t{m{n tied{tte, niin olette autuaat, jos te sen teette. En min{ puhu teist{ kaikista: min{ tied{n, ketk{ olen valinnut; mutta t{m{n kirjoituksen piti k{ym{n toteen: 'Joka minun leip{{ni sy|, on nostanut kantap{{ns{ minua vastaan'. Jo nyt min{ sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, ett{ te, kun se tapahtuu, uskoisitte, ett{ min{ olen se. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka min{ l{het{n, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan h{net, joka on minut l{hett{nyt. T{m{n sanottuaan Jeesus tuli j{rkytetyksi hengess{{n ja todisti ja sanoi: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: yksi teist{ on minut kavaltava". Niin opetuslapset katsoivat toisiinsa ep{tietoisina, kenest{ h{n puhui. Ja er{s h{nen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti, lep{si aterioitaessa Jeesuksen syli{ vasten. Simon Pietari ny|k{ytti h{nelle p{{t{{n ja sanoi h{nelle: "Sano, kuka se on, josta h{n puhuu". Niin t{m{, nojautuen Jeesuksen rintaa vasten, sanoi h{nelle: "Herra, kuka se on?" Jeesus vastasi: "Se on se, jolle min{ kastan ja annan t{m{n palan". Niin h{n otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle. Ja silloin, sen palan j{lkeen, meni h{neen saatana. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Mink{ teet, se tee pian". Mutta ei kukaan aterioivista ymm{rt{nyt, mit{ varten h{n sen h{nelle sanoi. Sill{ muutamat luulivat, koska rahakukkaro oli Juudaalla, Jeesuksen sanoneen h{nelle: "Osta, mit{ tarvitsemme juhlaksi", tai ett{ h{n antaisi jotakin k|yhille. Niin h{n, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli y|. Kun h{n oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu h{ness{. Jos Jumala on kirkastettu h{ness{, niin kirkastaa my|s Jumala h{net itsess{{n ja kirkastaa h{net pian. Lapsukaiset, viel{ v{h{n aikaa min{ olen teid{n kanssanne. Te tulette minua etsim{{n, ja niinkuin sanoin juutalaisille: 'Mihin min{ menen, sinne te ette voi tulla', niin min{ sanon nyt my|s teille. Uuden k{skyn min{ annan teille, ett{ rakastatte toisianne, niinkuin min{ olen teit{ rakastanut - ett{ tekin niin rakastatte toisianne. Siit{ kaikki tuntevat teid{t minun opetuslapsikseni, jos teill{ on keskin{inen rakkaus." Simon Pietari sanoi h{nelle: "Herra, mihin sin{ menet?" Jeesus vastasi h{nelle: "Mihin min{ menen, sinne sin{ et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava". Pietari sanoi h{nelle: "Herra, miksi en nyt voi seurata sinua? Henkeni min{ annan sinun edest{si." Jeesus vastasi: "Sin{k| annat henkesi minun edest{ni? Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: ei laula kukko, ennenkuin sin{ minut kolmesti kiell{t."

"[lk||n teid{n syd{menne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Is{ni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko min{ teille, ett{ min{ menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka min{ menen valmistamaan teille sijaa, tulen min{ takaisin ja otan teid{t tyk|ni, ett{ tekin olisitte siell{, miss{ min{ olen. Ja mihin min{ menen - tien sinne te tied{tte." Tuomas sanoi h{nelle: "Herra, me emme tied{, mihin sin{ menet; kuinka sitten tiet{isimme tien?" Jeesus sanoi h{nelle: "Min{ olen tie ja totuus ja el{m{; ei kukaan tule Is{n tyk| muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte my|s minun Is{ni; t{st{l{hin te tunnette h{net, ja te olette n{hneet h{net." Filippus sanoi h{nelle: "Herra, n{yt{ meille Is{, niin me tyydymme". Jeesus sanoi h{nelle: "Niin kauan aikaa min{ olen ollut teid{n kanssanne, etk{ sin{ tunne minua, Filippus! Joka on n{hnyt minut, on n{hnyt Is{n; kuinka sin{ sitten sanot: 'N{yt{ meille Is{'? Etk| usko, ett{ min{ olen Is{ss{, ja ett{ Is{ on minussa? Niit{ sanoja, jotka min{ teille puhun, min{ en puhu itsest{ni; ja Is{, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat h{nen. Uskokaa minua, ett{ min{ olen Is{ss{, ja ett{ Is{ on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen t{hden. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka uskoo minuun, my|s h{n on tekev{ niit{ tekoja, joita min{ teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, h{n on tekev{; sill{ min{ menen Is{n tyk|, ja mit{ hyv{ns{ te anotte minun nimess{ni, sen min{ teen, ett{ Is{ kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimess{ni, niin min{ sen teen. Jos te minua rakastatte, niin te pid{tte minun k{skyni. Ja min{ olen rukoileva Is{{, ja h{n antaa teille toisen Puolustajan olemaan teid{n kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei n{e h{nt{ eik{ tunne h{nt{; mutta te tunnette h{net, sill{ h{n pysyy teid{n tyk|n{nne ja on teiss{ oleva. En min{ j{t{ teit{ orvoiksi; min{ tulen teid{n tyk|nne. Viel{ v{h{n aikaa, niin maailma ei en{{ minua n{e, mutta te n{ette minut; koska min{ el{n, niin tekin saatte el{{. Sin{ p{iv{n{ te ymm{rr{tte, ett{ min{ olen Is{ss{ni, ja ett{ te olette minussa ja min{ teiss{. Jolla on minun k{skyni ja joka ne pit{{, h{n on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, h{nt{ minun Is{ni rakastaa, ja min{ rakastan h{nt{ ja ilmoitan itseni h{nelle." Juudas, ei se Iskariot, sanoi h{nelle: "Herra, mist{ syyst{ sin{ aiot ilmoittaa itsesi meille etk{ maailmalle?" Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Jos joku rakastaa minua, niin h{n pit{{ minun sanani, ja minun Is{ni rakastaa h{nt{, ja me tulemme h{nen tyk|ns{ ja j{{mme h{nen tyk|ns{ asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pid{ minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Is{n, joka on minut l{hett{nyt. T{m{n min{ olen teille puhunut ollessani teid{n tyk|n{nne. Mutta Puolustaja, Pyh{ Henki, jonka Is{ on l{hett{v{ minun nimess{ni, h{n opettaa teille kaikki ja muistuttaa teit{ kaikesta, mink{ min{ olen teille sanonut. Rauhan min{ j{t{n teille: minun rauhani - sen min{ annan teille. En min{ anna teille, niinkuin maailma antaa. [lk||n teid{n syd{menne olko murheellinen {lk||nk{ pelj{tk|. Te kuulitte minun sanovan teille: 'Min{ menen pois ja palajan j{lleen teid{n tyk|nne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siit{, ett{ min{ menen Is{n tyk|, sill{ Is{ on minua suurempi. Ja nyt min{ olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, ett{ te uskoisitte, kun se tapahtuu. En min{ en{{ puhu paljoa teid{n kanssanne, sill{ maailman ruhtinas tulee, ja minussa h{nell{ ei ole mit{{n. Mutta ett{ maailma ymm{rt{isi minun rakastavan Is{{ ja tekev{n, niinkuin Is{ on minua k{skenyt: nouskaa, l{htek{{mme t{{lt{."

"Min{ olen totinen viinipuu, ja minun Is{ni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelm{{, h{n karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelm{{, h{n puhdistaa, ett{ se kantaisi runsaamman hedelm{n. Te olette jo puhtaat sen sanan t{hden, jonka min{ olen teille puhunut. Pysyk{{ minussa, niin min{ pysyn teiss{. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelm{{ itsest{{n, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tek{{n, ellette pysy minussa. Min{ olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa min{ pysyn, se kantaa paljon hedelm{{; sill{ ilman minua te ette voi mit{{n tehd{. Jos joku ei pysy minussa, niin h{net heitet{{n pois niinkuin oksa, ja h{n kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitet{{n tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyv{t teiss{, niin anokaa, mit{ ikin{ tahdotte, ja te saatte sen. Siin{ minun Is{ni kirkastetaan, ett{ te kannatte paljon hedelm{{ ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Is{ on minua rakastanut, niin min{kin olen rakastanut teit{; pysyk{{ minun rakkaudessani. Jos te pid{tte minun k{skyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin min{ olen pit{nyt Is{ni k{skyt ja pysyn h{nen rakkaudessaan. T{m{n min{ olen teille puhunut, ett{ minun iloni olisi teiss{ ja teid{n ilonne tulisi t{ydelliseksi. T{m{ on minun k{skyni, ett{ te rakastatte toisianne, niinkuin min{ olen teit{ rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenell{k{{n, kuin ett{ h{n antaa henkens{ yst{v{ins{ edest{. Te olette minun yst{v{ni, jos teette, mit{ min{ k{sken teid{n tehd{. En min{ en{{ sano teit{ palvelijoiksi, sill{ palvelija ei tied{, mit{ h{nen herransa tekee; vaan yst{viksi min{ sanon teit{, sill{ min{ olen ilmoittanut teille kaikki, mit{ min{ olen kuullut Is{lt{ni. Te ette valinneet minua, vaan min{ valitsin teid{t ja asetin teid{t, ett{ te menisitte ja kantaisitte hedelm{{ ja ett{ teid{n hedelm{nne pysyisi: ett{ mit{ ikin{ te anotte Is{lt{ minun nimess{ni, h{n sen teille antaisi. Sen k{skyn min{ teille annan, ett{ rakastatte toisianne. Jos maailma teit{ vihaa, niin tiet{k{{, ett{ se on vihannut minua ennen kuin teit{. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan min{ olen teid{t maailmasta valinnut, sent{hden maailma teit{ vihaa. Muistakaa se sana, jonka min{ teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teit{kin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teid{nkin sanastanne. Mutta kaiken t{m{n he tekev{t teille minun nimeni t{hden, koska he eiv{t tunne h{nt{, joka on minut l{hett{nyt. Jos min{ en olisi tullut ja puhunut heille, ei heill{ olisi synti{; mutta nyt heill{ ei ole, mill{ synti{ns{ puolustaisivat. Joka vihaa minua, se vihaa my|s minun Is{{ni. Jos min{ en olisi tehnyt heid{n keskuudessaan niit{ tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heill{ olisi synti{; mutta nyt he ovat n{hneet ja ovat vihanneet sek{ minua ett{ minun Is{{ni. Mutta se sana oli k{yv{ toteen, joka on kirjoitettuna heid{n laissaan: 'He ovat vihanneet minua syytt{'. Mutta kun Puolustaja tulee, jonka min{ l{het{n teille Is{n tyk|{, totuuden Henki, joka l{htee Is{n tyk|{, niin h{n on todistava minusta. Ja te my|s todistatte, sill{ te olette alusta asti olleet minun kanssani."

"T{m{n min{ olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. He erottavat teid{t synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teit{, luulee tekev{ns{ uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekev{t teille, koska he eiv{t tunne Is{{ eiv{tk{ minua. Mutta t{m{n min{ olen puhunut teille, ett{, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. T{t{ min{ en ole sanonut teille alusta, koska min{ olin teid{n kansanne. Mutta nyt min{ menen h{nen tyk|ns{, joka on minut l{hett{nyt, eik{ kukaan teist{ kysy minulta: 'Mihin sin{ menet?' Mutta koska min{ olen t{m{n teille puhunut, t{ytt{{ murhe teid{n syd{menne. Kuitenkin min{ sanon teille totuuden: teille on hyv{ksi, ett{ min{ menen pois. Sill{ ellen min{ mene pois, ei Puolustaja tule teid{n tyk|nne; mutta jos min{ menen, niin min{ h{net teille l{het{n. Ja kun h{n tulee, niin h{n n{ytt{{ maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eiv{t usko minuun; vanhurskauden, koska min{ menen Is{n tyk|, ettek{ te en{{ minua n{e; ja tuomion, koska t{m{n maailman ruhtinas on tuomittu. Minulla on viel{ paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sit{ kantaa. Mutta kun h{n tulee, totuuden Henki, johdattaa h{n teid{t kaikkeen totuuteen. Sill{ se, mit{ h{n puhuu, ei ole h{nest{ itsest{{n; vaan mink{ h{n kuulee, sen h{n puhuu, ja tulevaiset h{n teille julistaa. H{n on minut kirkastava, sill{ h{n ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mit{ Is{ll{ on, on minun; sent{hden min{ sanoin, ett{ h{n ottaa minun omastani ja julistaa teille. V{h{n aikaa, niin te ette en{{ minua n{e, ja taas v{h{n aikaa, niin te n{ette minut." Silloin muutamat h{nen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: "Mit{ se tarkoittaa, kun h{n sanoo meille: 'V{h{n aikaa, niin te ette minua n{e, ja taas v{h{n aikaa, niin te n{ette minut', ja: 'Min{ menen Is{n tyk|'?" Niin he sanoivat: "Mit{ se tarkoittaa, kun h{n sanoo: 'V{h{n aikaa'? Emme ymm{rr{, mit{ h{n puhuu." Jeesus huomasi heid{n tahtovan kysy{ h{nelt{ ja sanoi heille: "Sit{k| te kyselette kesken{nne, ett{ min{ sanoin: 'V{h{n aikaa, niin te ette minua n{e, ja taas v{h{n aikaa, niin te n{ette minut'? Totisesti, totisesti min{ sanon teille: te joudutte itkem{{n ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teid{n murheenne on muuttuva iloksi. Kun vaimo synnytt{{, on h{nell{ murhe, koska h{nen hetkens{ on tullut; mutta kun h{n on synnytt{nyt lapsen, ei h{n en{{ muista ahdistustaan sen ilon t{hden, ett{ ihminen on syntynyt maailmaan. Niin on my|s teill{ nyt murhe; mutta min{ olen taas n{kev{ teid{t, ja teid{n syd{menne on iloitseva, eik{ kukaan ota teilt{ pois teid{n iloanne. Ja sin{ p{iv{n{ te ette minulta mit{{n kysy. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: jos te anotte jotakin Is{lt{, on h{n sen teille antava minun nimess{ni. T{h{n asti te ette ole anoneet mit{{n minun nimess{ni; anokaa, niin te saatte, ett{ teid{n ilonne olisi t{ydellinen. T{m{n min{ olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin min{ en puhu teille en{{ kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Is{st{. Sin{ p{iv{n{ te anotte minun nimess{ni; enk{ min{ sano teille, ett{ min{ olen rukoileva Is{{ teid{n edest{nne; sill{ Is{ itse rakastaa teit{, sent{hden ett{ te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun l{hteneen Jumalan tyk|{. Min{ olen l{htenyt Is{st{ ja tullut maailmaan; j{lleen min{ j{t{n maailman ja menen Is{n tyk|." H{nen opetuslapsensa sanoivat: "Katso, nyt sin{ puhut avonaisesti etk{ k{yt{ mit{{n kuvausta. Nyt me tied{mme, ett{ sin{ tied{t kaikki, etk{ tarvitse, ett{ kukaan sinulta kysyy; sent{hden me uskomme sinun Jumalan tyk|{ l{hteneen." Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte. Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teid{t hajotetaan kukin tahollensa ja te j{t{tte minut yksin; en min{ kuitenkaan yksin ole, sill{ Is{ on minun kanssani. T{m{n min{ olen teille puhunut, ett{ teill{ olisi minussa rauha. Maailmassa teill{ on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielell{: min{ olen voittanut maailman."

T{m{n Jeesus puhui ja nosti silm{ns{ taivasta kohti ja sanoi: "Is{, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, ett{ Poikasi kirkastaisi sinut; koska sin{ olet antanut h{nen valtaansa kaiken lihan, ett{ h{n antaisi iankaikkisen el{m{n kaikille, jotka sin{ olet h{nelle antanut. Mutta t{m{ on iankaikkinen el{m{, ett{ he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja h{net, jonka sin{ olet l{hett{nyt, Jeesuksen Kristuksen. Min{ olen kirkastanut sinut maan p{{ll{: min{ olen t{ytt{nyt sen ty|n, jonka sin{ annoit minun teht{v{kseni. Ja nyt, Is{, kirkasta sin{ minut tyk|n{si sill{ kirkkaudella, joka minulla oli sinun tyk|n{si, ennenkuin maailma olikaan. Min{ olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sin{ annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sin{ annoit heid{t minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tiet{v{t, ett{ kaikki, mink{ olet minulle antanut, on sinulta. Sill{ ne sanat, jotka sin{ minulle annoit, min{ olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tiet{v{t totisesti minun l{hteneen sinun tyk|{si ja uskovat, ett{ sin{ olet minut l{hett{nyt. Min{ rukoilen heid{n edest{ns{; en min{ maailman edest{ rukoile, vaan niiden edest{, jotka sin{ olet minulle antanut, koska he ovat sinun - ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja min{ olen kirkastettu heiss{. Ja min{ en en{{ ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja min{ tulen sinun tyk|si. Pyh{ Is{, varjele heid{t nimess{si, jonka sin{ olet minulle antanut, ett{ he olisivat yht{ niinkuin mekin. Kun min{ olin heid{n kanssansa, varjelin min{ heid{t sinun nimess{si, jonka sin{ olet minulle antanut, ja suojelin heit{, eik{ heist{ joutunut kadotetuksi yksik{{n muu kuin se kadotuksen lapsi, ett{ kirjoitus k{visi toteen. Mutta nyt min{ tulen sinun tyk|si ja puhun t{t{ maailmassa, ett{ heill{ olisi minun iloni t{ydellisen{ heiss{ itsess{{n. Min{ olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heit{, koska he eiv{t ole maailmasta, niinkuin en min{k{{n maailmasta ole. En min{ rukoile, ett{ ottaisit heid{t pois maailmasta, vaan ett{ sin{ varjelisit heid{t pahasta. He eiv{t ole maailmasta, niinkuin en min{k{{n maailmasta ole. Pyhit{ heid{t totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niinkuin sin{ olet l{hett{nyt minut maailmaan, niin olen min{kin l{hett{nyt heid{t maailmaan; ja min{ pyhit{n itseni heid{n t{htens{, ett{ my|s he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en min{ rukoile ainoastaan n{iden edest{, vaan my|s niiden edest{, jotka heid{n sanansa kautta uskovat minuun, ett{ he kaikki olisivat yht{, niinkuin sin{, Is{, olet minussa ja min{ sinussa, ett{ hekin meiss{ olisivat, niin ett{ maailma uskoisi, ett{ sin{ olet minut l{hett{nyt. Ja sen kirkkauden, jonka sin{ minulle annoit, min{ olen antanut heille, ett{ he olisivat yht{, niinkuin me olemme yht{ - min{ heiss{, ja sin{ minussa - ett{ he olisivat t{ydellisesti yht{, niin ett{ maailma ymm{rt{isi, ett{ sin{ olet minut l{hett{nyt ja rakastanut heit{, niinkuin sin{ olet minua rakastanut. Is{, min{ tahdon, ett{ miss{ min{ olen, siell{ nekin, jotka sin{ olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, ett{ he n{kisiv{t minun kirkkauteni, jonka sin{ olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. Vanhurskas Is{, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta min{ tunnen sinut, ja n{m{ ovat tulleet tuntemaan, ett{ sin{ olet minut l{hett{nyt. Ja min{ olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, ett{ se rakkaus, jolla sin{ olet minua rakastanut, olisi heiss{ ja min{ olisin heiss{."

Kun Jeesus oli t{m{n puhunut, l{hti h{n pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle; siell{ oli puutarha, johon h{n meni opetuslapsinensa. Mutta my|s Juudas, joka h{net kavalsi, tiesi sen paikan, koska Jeesus ja h{nen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne. Niin Juudas otti sotilasjoukon sek{ ylipappien ja fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan. Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mik{ oli h{nt{ kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: "Ket{ te etsitte?" He vastasivat h{nelle: "Jeesusta, Nasaretilaista". Jeesus sanoi heille: "Min{ se olen". Ja Juudas, joka h{net kavalsi, seisoi my|s heid{n kanssaan. Kun h{n siis sanoi heille: "Min{ se olen", per{ytyiv{t he ja kaatuivat maahan. Niin h{n taas kysyi heilt{: "Ket{ te etsitte?" He sanoivat: "Jeesusta, Nasaretilaista". Jeesus vastasi: "Min{h{n sanoin teille, ett{ min{ se olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaa n{iden menn{"; ett{ se sana k{visi toteen, jonka h{n oli sanonut: "En min{ ole kadottanut ket{{n niist{, jotka sin{ olet minulle antanut". Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja iski ylimm{isen papin palvelijaa ja sivalsi h{nelt{ pois oikean korvan; ja palvelijan nimi oli Malkus. Niin Jeesus sanoi Pietarille: "Pist{ miekkasi tuppeen. Enk| min{ joisi sit{ maljaa, jonka Is{ on minulle antanut?" Niin sotilasjoukko ja p{{llikk| ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat h{net ja veiv{t ensin Hannaan luo, sill{ h{n oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sin{ vuonna ylimm{isen{ pappina. Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut: "On hy|dyllist{, ett{ yksi ihminen kuolee kansan edest{." Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja er{s toinen opetuslapsi. T{m{ opetuslapsi oli ylimm{isen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sis{lle ylimm{isen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimm{isen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sis{lle. Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: "Etk| sin{kin ole tuon miehen opetuslapsia?" H{n sanoi: "En ole". Mutta palvelijat ja k{skyl{iset olivat tehneet hiilivalkean, koska oli kylm{, ja seisoivat ja l{mmitteliv{t. Ja my|s Pietari seisoi heid{n kanssaan l{mmittelem{ss{. Niin ylimm{inen pappi kysyi Jeesukselta h{nen opetuslapsistaan ja opistaan. Jeesus vastasi h{nelle: "Min{ olen julkisesti puhunut maailmalle; min{ olen aina opettanut synagoogissa ja pyh{k|ss{, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enk{ ole salassa puhunut mit{{n. Miksi minulta kysyt? Kysy niilt{, jotka ovat kuulleet, mit{ min{ olen heille puhunut; katso, he tiet{v{t, mit{ min{ olen sanonut." Mutta kun Jeesus oli t{m{n sanonut, antoi er{s palvelija, joka seisoi vieress{, h{nelle korvapuustin sanoen: "Niink| sin{ vastaat ylimm{iselle papille?" Jeesus vastasi h{nelle: "Jos min{ pahasti puhuin, niin n{yt{ toteen, ett{ se on pahaa; mutta jos min{ puhuin oikein, miksi minua ly|t?" Niin Hannas l{hetti h{net sidottuna ylimm{isen papin Kaifaan luo. Mutta Simon Pietari seisoi l{mmittelem{ss{. Niin he sanoivat h{nelle: "Etk| sin{kin ole h{nen opetuslapsiaan?" H{n kielsi ja sanoi: "En ole". Silloin er{s ylimm{isen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: "Enk| min{ n{hnyt sinua puutarhassa h{nen kanssaan?" Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko. Niin he veiv{t Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eiv{t menneet sis{lle palatsiin, etteiv{t saastuisi, vaan saattaisivat sy|d{ p{{si{islammasta. Niin Pilatus meni ulos heid{n luokseen ja sanoi: "Mik{ syyt|s ja kanne teill{ on t{t{ miest{ vastaan?" He vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Jos t{m{ ei olisi pahantekij{, emme olisi antaneet h{nt{ sinun k{siisi". Niin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te h{net ja tuomitkaa h{net lakinne mukaan". Juutalaiset sanoivat h{nelle: "Meid{n ei ole lupa ket{{n tappaa"; ett{ Jeesuksen sana k{visi toteen, jonka h{n oli sanonut, antaen tiet{{, mink{laisella kuolemalla h{n oli kuoleva. Niin Pilatus meni taas sis{lle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi h{nelle: "Oletko sin{ juutalaisten kuningas?" Jeesus vastasi h{nelle: "Itsest{sik| sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" Pilatus vastasi: "Olenko min{ juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun k{siini. Mit{ olet tehnyt?" Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole t{st{ maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi t{st{ maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten k{siin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole t{{lt{". Niin Pilatus sanoi h{nelle: "Sin{ siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sin{p{ sen sanot, ett{ min{ olen kuningas. Sit{ varten min{ olen syntynyt ja sit{ varten maailmaan tullut, ett{ min{ todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun {{neni." Pilatus sanoi h{nelle: "Mik{ on totuus?" Ja sen sanottuaan h{n taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Min{ en l|yd{ h{ness{ yht{k{{n syyt{. Mutta te olette tottuneet siihen, ett{ min{ p{{st{n teille yhden vangin irti p{{si{isen{; tahdotteko siis, ett{ p{{st{n teille juutalaisten kuninkaan?" Niin he taas huusivat sanoen: "[l{ h{nt{, vaan Barabbas!" Mutta Barabbas oli ry|v{ri.

Silloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti h{net. Ja sotamiehet v{{nsiv{t kruunun orjantappuroista, panivat sen h{nen p{{h{ns{ ja pukivat h{nen ylleen purppuraisen vaipan ja tulivat h{nen luoksensa ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas"; ja he antoivat h{nelle korvapuusteja. Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: "Katso, min{ tuon h{net ulos teille, tiet{{ksenne, etten min{ l|yd{ h{ness{ yht{k{{n syyt{". Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu p{{ss{{n ja purppurainen vaippa yll{{n. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso ihmist{!" Kun siis ylipapit ja palvelijat n{kiv{t h{net, huusivat he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te h{net ja ristiinnaulitkaa, sill{ min{ en l|yd{ h{ness{ mit{{n syyt{". Juutalaiset vastasivat h{nelle: "Meill{ on laki, ja lain mukaan h{nen pit{{ kuoleman, koska h{n on tehnyt itsens{ Jumalan Pojaksi". Kun nyt Pilatus kuuli t{m{n sanan, pelk{si h{n viel{ enemm{n ja meni taas sis{lle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: "Mist{ sin{ olet?" Mutta Jeesus ei h{nelle vastannut. Niin Pilatus sanoi h{nelle: "Etk| puhu minulle? Etk| tied{, ett{ minulla on valta sinut p{{st{{ ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?" Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mit{{n valtaa minuun, ellei sit{ olisi annettu sinulle ylh{{lt{. Sent{hden on sen synti suurempi, joka j{tti minut sinun k{siisi." T{m{n t{hden Pilatus koetti p{{st{{ h{net irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: "Jos p{{st{t h{net, et ole keisarin yst{v{; jokainen, joka tekee itsens{ kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan". Kun Pilatus kuuli n{m{ sanat, antoi h{n vied{ Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi Gabbata. Ja oli p{{si{isen valmistusp{iv{, noin kuudes hetki. Ja h{n sanoi juutalaisille: "Katso, teid{n kuninkaanne!" Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse h{net!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teid{n kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meill{ ole kuningasta, vaan keisari". Silloin h{n luovutti h{net heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen. Ja kantaen itse omaa risti{ns{ h{n meni ulos niin sanotulle P{{kallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielell{ Golgataksi. Siell{ he h{net ristiinnaulitsivat ja h{nen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle. Ja Pilatus kirjoitti my|s p{{llekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli n{in kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas". T{m{n p{{llekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sill{ paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli l{hell{ kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "[l{ kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan ett{ h{n on sanonut: 'Min{ olen juutalaisten kuningas'." Pilatus vastasi: "Mink{ min{ kirjoitin, sen min{ kirjoitin". Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ottivat he h{nen vaatteensa ja jakoivat ne nelj{{n osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sek{ ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton, kauttaaltaan ylh{{lt{ asti kudottu. Sent{hden he sanoivat toisillensa: "[lk{{mme leikatko sit{ rikki, vaan heitt{k{{mme siit{ arpaa, kenen se on oleva"; ett{ t{m{ kirjoitus k{visi toteen: "He jakoivat kesken{ns{ minun vaatteeni ja heittiv{t minun puvustani arpaa". Ja sotamiehet tekiv{t niin. Mutta Jeesuksen ristin {{ress{ seisoivat h{nen {itins{ ja h{nen {itins{ sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena. Kun Jeesus n{ki {itins{ ja sen opetuslapsen, jota h{n rakasti, seisovan siin{ vieress{, sanoi h{n {idillens{: "Vaimo, katso, poikasi!" Sitten h{n sanoi opetuslapselle: "Katso, {itisi!" Ja siit{ hetkest{ opetuslapsi otti h{net kotiinsa. Sen j{lkeen, kun Jeesus tiesi, ett{ kaikki jo oli t{ytetty, sanoi h{n, ett{ kirjoitus k{visi toteen: "Minun on jano". Siin{ oli astia, hapanviini{ t{ynn{; niin he t{yttiv{t sill{ hapanviinill{ sienen ja panivat sen isoppikorren p{{h{n ja ojensivat sen h{nen suunsa eteen. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi h{n: "Se on t{ytetty", ja kallisti p{{ns{ ja antoi henkens{. Koska silloin oli valmistusp{iv{, niin - etteiv{t ruumiit j{isi ristille sapatiksi, sill{ se sapatinp{iv{ oli suuri - juutalaiset pyysiv{t Pilatukselta, ett{ ristiinnaulittujen s{{riluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat s{{riluut ensin toiselta ja sitten toiselta h{nen kanssaan ristiinnaulitulta. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja n{kiv{t h{net jo kuolleeksi, eiv{t he rikkoneet h{nen luitaan, vaan yksi sotamiehist{ puhkaisi keih{{ll{ h{nen kylkens{, ja heti vuoti siit{ verta ja vett{. Ja joka sen n{ki, on sen todistanut, ja h{nen todistuksensa on tosi, ja h{n tiet{{ totta puhuvansa, ett{ tekin uskoisitte. Sill{ t{m{ tapahtui, ett{ kirjoitus k{visi toteen: "[lk||n h{nelt{ luuta rikottako". Ja viel{ sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa h{neen, jonka he ovat l{vist{neet". Mutta sen j{lkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus my|ntyi siihen. Niin h{n tuli ja otti Jeesuksen ruumiin. Tuli my|s Nikodeemus, joka ensi kerran oli y|ll{ tullut Jeesuksen tyk|, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja k{{riv{t sen hyv{nhajuisten yrttien kanssa k{{rinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata. Ja sill{ paikalla, miss{ h{net ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei viel{ oltu ket{{n pantu. Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistusp{iv{ ja se hauta oli l{hell{.

Mutta viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ Maria Magdaleena meni varhain, kun viel{ oli pime{, haudalle ja n{ki kiven otetuksi pois haudan suulta. Niin h{n riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmek{ tied{, mihin ovat h{net panneet". Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi l{htiv{t ja meniv{t haudalle. Ja he juoksivat molemmat yhdess{; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edell{, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle. Ja kun h{n kurkisti sis{{n, n{ki h{n k{{rinliinat siell{; kuitenkaan h{n ei mennyt sis{lle. Niin Simon Pietarikin tuli h{nen per{ss{{n ja meni sis{lle hautaan ja n{ki k{{rinliinat siell{ ja hikiliinan, joka oli ollut h{nen p{{ss{{n, ei pantuna yhteen k{{rinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonk{{rittyn{. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimm{isen{ oli tullut haudalle, meni sis{{n ja n{ki ja uskoi. Sill{ he eiv{t viel{ ymm{rt{neet Raamattua, ett{ h{n oli kuolleista nouseva. Niin opetuslapset meniv{t takaisin kotiinsa. Mutta Maria seisoi haudan edess{ ulkopuolella ja itki. Kun h{n n{in itki, kurkisti h{n hautaan ja n{ki kaksi enkeli{ valkeissa vaatteissa istuvan, toisen p{{puolessa ja toisen jalkapuolessa, siin{, miss{ Jeesuksen ruumis oli maannut. N{m{ sanoivat h{nelle: "Vaimo, mit{ itket?" H{n sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enk{ tied{, mihin ovat h{net panneet". T{m{n sanottuaan h{n k{{ntyi taaksep{in ja n{ki Jeesuksen siin{ seisovan, eik{ tiennyt, ett{ se oli Jeesus. Jeesus sanoi h{nelle: "Vaimo, mit{ itket? Ket{ etsit?" T{m{ luuli h{nt{ puutarhuriksi ja sanoi h{nelle: "Herra, jos sin{ olet kantanut h{net pois, sano minulle, mihin olet h{net pannut, niin min{ otan h{net". Jeesus sanoi h{nelle: "Maria!" T{m{ k{{ntyi ja sanoi h{nelle hebreankielell{: "Rabbuuni!" se on: opettaja. Jeesus sanoi h{nelle: "[l{ minuun koske, sill{ en min{ ole viel{ mennyt yl|s Is{ni tyk|; mutta mene minun veljieni tyk| ja sano heille, ett{ min{ menen yl|s, minun Is{ni tyk| ja teid{n Is{nne tyk|, ja minun Jumalani tyk| ja teid{n Jumalanne tyk|". Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, ett{ h{n oli n{hnyt Herran ja ett{ Herra oli h{nelle n{in sanonut. Samana p{iv{n{, viikon ensimm{isen{, my|h{{n illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heid{n keskell{{n ja sanoi heille: "Rauha teille!" Ja sen sanottuaan h{n n{ytti heille k{tens{ ja kylkens{. Niin opetuslapset iloitsivat n{hdess{{n Herran. Niin Jeesus sanoi heille j{lleen: "Rauha teille! Niinkuin Is{ on l{hett{nyt minut, niin l{het{n min{kin teid{t." Ja t{m{n sanottuaan h{n puhalsi heid{n p{{llens{ ja sanoi heille: "Ottakaa Pyh{ Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pid{t{tte, niille ne ovat pid{tetyt." Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niist{ kahdestatoista, ei ollut heid{n kanssansa, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat h{nelle: "Me n{imme Herran". Mutta h{n sanoi heille: "Ellen n{e h{nen k{siss{{n naulojen j{lki{ ja pist{ sormeani naulojen sijoihin ja pist{ k{tt{ni h{nen kylkeens{, en min{ usko". Ja kahdeksan p{iv{n per{st{ h{nen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heid{n kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heid{n keskell{{n ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten h{n sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi t{nne ja katso minun k{si{ni, ja ojenna k{tesi ja pist{ se minun kylkeeni, {l{k{ ole ep{uskoinen, vaan uskovainen". Tuomas vastasi ja sanoi h{nelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Jeesus sanoi h{nelle: "Sent{hden, ett{ minut n{it, sin{ uskot. Autuaat ne, jotka eiv{t n{e ja kuitenkin uskovat!" Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu t{h{n kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa n{hden; mutta n{m{ ovat kirjoitetut, ett{ te uskoisitte, ett{ Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja ett{ teill{ uskon kautta olisi el{m{ h{nen nimess{ns{.

Sen j{lkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan j{rven rannalla; ja h{n ilmestyi n{in: Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sek{ kaksi muuta h{nen opetuslapsistaan olivat yhdess{. Simon Pietari sanoi heille: "Min{ menen kalaan". He sanoivat h{nelle: "Me l{hdemme my|s sinun kanssasi". Niin he l{htiv{t ja astuivat venheeseen; mutta eiv{t sin{ y|n{ saaneet mit{{n. Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eiv{t kuitenkaan tienneet, ett{ se oli Jeesus. Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teill{ mit{{n sy|t{v{{?" He vastasivat h{nelle: "Ei ole". H{n sanoi heille: "Heitt{k{{ verkko oikealle puolelle venhett{, niin saatte". He heittiv{t verkon, mutta eiv{t jaksaneet vet{{ sit{ yl|s kalojen paljouden t{hden. Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra". Kun Simon Pietari kuuli, ett{ se oli Herra, vy|tti h{n vaippansa ymp{rilleen, sill{ h{n oli ilman vaatteita, ja heitt{ytyi j{rveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheell{ ja vetiv{t per{ss{{n verkkoa kaloineen, sill{ he eiv{t olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyyn{r{n p{{ss{. Kun he astuivat maalle, n{kiv{t he siell{ hiilloksen ja kalan pantuna sen p{{lle, sek{ leip{{. Jeesus sanoi heille: "Tuokaa t{nne niit{ kaloja, joita nyt saitte". Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, t{ynn{ suuria kaloja, sata viisikymment{ kolme. Ja vaikka niit{ oli niin paljon, ei verkko revennyt. Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtim{{n". Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysy{ h{nelt{: "Kuka sin{ olet?", koska he tiesiv{t, ett{ se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leiv{n ja antoi heille, ja samoin kalan. T{m{ oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sin{ minua enemm{n kuin n{m{?" H{n vastasi h{nelle: "Rakastan, Herra; sin{ tied{t, ett{ olet minulle rakas". H{n sanoi h{nelle: "Ruoki minun karitsoitani". H{n sanoi h{nelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" H{n vastasi h{nelle: "Rakastan, Herra; sin{ tied{t, ett{ olet minulle rakas". H{n sanoi h{nelle: "Kaitse minun lampaitani". H{n sanoi h{nelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko min{ sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siit{, ett{ h{n kolmannen kerran sanoi h{nelle: "Olenko min{ sinulle rakas?" ja vastasi h{nelle: "Herra, sin{ tied{t kaikki; sin{ tied{t, ett{ olet minulle rakas". Jeesus sanoi h{nelle: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: kun olit nuori, niin sin{ vy|tit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sin{ ojennat k{tesi, ja sinut vy|tt{{ toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Mutta sen h{n sanoi antaakseen tiet{{, mink{kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja t{m{n sanottuaan h{n lausui h{nelle: "Seuraa minua". Niin Pietari k{{ntyi ja n{ki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka my|s oli aterioitaessa nojannut h{nen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun kavaltajasi?" Kun Pietari h{net n{ki, sanoi h{n Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten t{m{n k{y?" Jeesus sanoi h{nelle: "Jos min{ tahtoisin, ett{ h{n j{{ t{nne siihen asti, kunnes min{ tulen, mit{ se sinuun koskee? Seuraa sin{ minua." Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut h{nelle, ettei h{n kuole, vaan: "Jos min{ tahtoisin, ett{ h{n j{{ t{nne siihen asti, kunnes min{ tulen, mit{ se sinuun koskee?" T{m{ on se opetuslapsi, joka todistaa n{ist{ ja on n{m{ kirjoittanut; ja me tied{mme, ett{ h{nen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mit{ Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteiv{t koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pit{isi kirjoittaa.

Edellisess{ kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mit{ Jeesus alkoi tehd{ ja opettaa, hamaan siihen p{iv{{n asti, jona h{net otettiin yl|s, sittenkun h{n Pyh{n Hengen kautta oli antanut k{skyns{ apostoleille, jotka h{n oli valinnut, ja joille h{n my|s k{rsimisens{ j{lkeen moninaisten ep{{m{tt|mien todistusten kautta osoitti el{v{ns{, ilmestyen heille nelj{nkymmenen p{iv{n aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun h{n oli yhdess{ heid{n kanssansa, k{ski h{n heit{ ja sanoi: "[lk{{ l{htek| Jerusalemista, vaan odottakaa Is{lt{ sen lupauksen t{yttymist{, jonka te olette minulta kuulleet. Sill{ Johannes kastoi vedell{, mutta teid{t kastetaan Pyh{ll{ Hengell{, ei kauan n{itten p{ivien j{lkeen." Niin he ollessansa koolla kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Herra, t{ll{k| ajalla sin{ j{lleen rakennat Israelille valtakunnan?" H{n sanoi heille: "Ei ole teid{n asianne tiet{{ aikoja eik{ hetki{, jotka Is{ oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyh{ Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sek{ Jerusalemissa ett{ koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan {{riin saakka". Kun h{n oli t{m{n sanonut, kohotettiin h{net yl|s heid{n n{htens{, ja pilvi vei h{net pois heid{n n{kyvist{{n. Ja kun he katselivat taivaalle h{nen menness{{n, niin katso, heid{n tyk|n{ns{ seisoi kaksi miest{ valkeissa vaatteissa; ja n{m{ sanoivat: "Galilean miehet, mit{ te seisotte ja katsotte taivaalle? T{m{ Jeesus, joka otettiin teilt{ yl|s taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te n{itte h{nen taivaaseen menev{n." Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan \ljym{eksi ja joka on l{hell{ Jerusalemia, sapatinmatkan p{{ss{. Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, meniv{t he siihen yl{saliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika. N{m{ kaikki pysyiv{t yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen {idin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa. Ja niin{ p{ivin{ Pietari nousi veljien keskell{, kun oli v{ke{ koolla noin sata kaksikymment{ henke{, ja sanoi: "Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti k{ym{n toteen, jonka Pyh{ Henki on Daavidin suun kautta edelt{ puhunut Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni Jeesuksen. Sill{ h{n oli meid{n joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen t{m{n viran. H{n hankki itsellens{ pellon v{{rintekonsa palkalla, ja h{n suistui alas ja pakahtui keskelt{, niin ett{ kaikki h{nen sis{lmyksens{ valuivat ulos. Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon; ja niin sit{ peltoa kutsutaan heid{n kielell{{n Akeldamaksi, se on: Veripelloksi. Sill{ psalmien kirjassa on kirjoitettuna: 'Tulkoon h{nen talonsa autioksi, {lk||nk{ siin{ asukasta olko', ja: Ottakoon toinen h{nen kaitsijatoimensa'. Niin pit{{ siis yhden niist{ miehist{, jotka ovat vaeltaneet meid{n kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus k{vi sis{lle ja ulos meid{n tyk|n{mme, Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen p{iv{{n, jona h{net meilt{ otettiin yl|s, tuleman h{nen yl|snousemisensa todistajaksi meid{n kanssamme." Ja he asettivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lis{nimelt{ Justukseksi, ja Mattiaan. Ja he rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sin{, joka kaikkien syd{met tunnet, osoita, kummanko n{ist{ kahdesta sin{ olet valinnut ottamaan sen paikan t{ss{ palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, menn{kseen omaan paikkaansa". Ja he heittiv{t heist{ arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja h{net luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon.

Ja kun helluntaip{iv{ oli tullut, olivat he kaikki yhdess{ koolla. Ja tuli yht{kki{ humaus taivaasta, niinkuin olisi k{ynyt v{kev{ tuulisp{{, ja t{ytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he n{kiv{t ik{{nkuin tulisia kieli{, jotka jakaantuivat ja asettuivat heid{n itsekunkin p{{lle. Ja he tulivat kaikki Pyh{ll{ Hengell{ t{ytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielill{, sen mukaan mit{ Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelk{{v{isi{ miehi{, kaikkinaisista kansoista, mit{ taivaan alla on. Ja kun t{m{ {{ni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymm{lle, sill{ kukin kuuli heid{n puhuvan h{nen omaa kielt{ns{. Ja he h{mm{styiv{t ja ihmetteliv{t sanoen: "Katso, eiv{tk| n{m{ kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kielt{, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptiss{ ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja t{{ll{ oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja k{{nnynn{iset, kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heid{n puhuvan omalla kielell{mme Jumalan suuria tekoja." Ja he olivat kaikki h{mm{styksiss{{n eiv{tk{ tienneet, mit{ ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mit{ t{m{ mahtaakaan olla?" Mutta toiset pilkkasivat heit{ ja sanoivat: "He ovat t{ynn{ makeata viini{". Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti {{nens{ ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon t{m{ teille tiett{v{, ja ottakaa minun sanani korviinne. Eiv{t n{m{ ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sill{ nyt on vasta kolmas hetki p{iv{st{. Vaan t{m{ on se, mik{ on sanottu profeetta Jooelin kautta: 'Ja on tapahtuva viimeisin{ p{ivin{, sanoo Jumala, ett{ min{ vuodatan Henkeni kaiken lihan p{{lle, ja teid{n poikanne ja tytt{renne ennustavat, ja nuorukaisenne n{kyj{ n{kev{t, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja my|s palvelijaini ja palvelijattarieni p{{lle min{ niin{ p{ivin{ vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja min{ annan n{ky{ ihmeit{ ylh{{ll{ taivaalla ja merkkej{ alhaalla maan p{{ll{, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran p{iv{ tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, ett{ jokainen, joka huutaa avuksi Herran nime{, pelastuu.' Te Israelin miehet, kuulkaa n{m{ sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeill{ ja merkeill{, joita Jumala h{nen kauttansa teki teid{n keskell{nne, niinkuin te itse tied{tte, h{net, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltam{{r{tyn p{{t|ksen ja edelt{tiet{myksen mukaan, te laista tiet{m{tt|mien miesten k{tten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. H{net Jumala her{tti ja p{{sti kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, ett{ kuolema olisi voinut h{net pit{{. Sill{ Daavid sanoo h{nest{: 'Min{ n{en alati edess{ni Herran, sill{ h{n on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sent{hden minun syd{meni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja my|s minun ruumiini on lep{{v{ toivossa; sill{ sin{ et hylk{{ minun sieluani tuonelaan etk{ salli Pyh{si n{hd{ katoavaisuutta. Sin{ teet minulle tiett{viksi el{m{n tiet, sin{ t{yt{t minut ilolla kasvojesi edess{.' Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mit{ kantais{{mme Daavidiin tulee, ett{ h{n on sek{ kuollut ett{ haudattu; onhan h{nen hautansa meid{n keskell{mme viel{ t{n{kin p{iv{n{. Koska h{n nyt oli profeetta ja tiesi, ett{ Jumala oli valalla vannoen h{nelle luvannut asettavansa h{nen kupeittensa hedelm{n h{nen valtaistuimelleen, niin h{n edelt{ n{hden puhui Kristuksen yl|snousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut j{{v{ hylj{tyksi tuonelaan eik{ h{nen ruumiinsa n{kev{ katoavaisuutta. T{m{n Jeesuksen on Jumala her{tt{nyt, mink{ todistajia me kaikki olemme. Koska h{n siis on Jumalan oikean k{den voimalla korotettu ja on Is{lt{ saanut Pyh{n Hengen lupauksen, on h{n vuodattanut sen, mink{ te nyt n{ette ja kuulette. Sill{ ei Daavid ole astunut yl|s taivaisiin, vaan h{n sanoo itse: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.' Varmasti tiet{k||n siis koko Israelin huone, ett{ Jumala on h{net Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, t{m{n Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." Kun he t{m{n kuulivat, saivat he piston syd{meens{ ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mit{ meid{n pit{{ tekem{n?" Niin Pietari sanoi heille: "Tehk{{ parannus ja ottakoon kukin teist{ kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyh{n Hengen lahjan. Sill{ teille ja teid{n lapsillenne t{m{ lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketk{ ikin{ Herra, meid{n Jumalamme, kutsuu." Ja monilla muillakin sanoilla h{n vakaasti todisti; ja h{n kehoitti heit{ sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne t{st{ nurjasta sukupolvesta". Jotka nyt ottivat h{nen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heit{ lis{{ntyi sin{ p{iv{n{ noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyiv{t apostolien opetuksessa ja keskin{isess{ yhteydess{ ja leiv{n murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmett{ ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdess{ ja pitiv{t kaikkea yhteisen{, ja he myiv{t maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka p{iv{, yksimielisesti pyh{k|ss{ ja mursivat kodeissa leip{{ ja nauttivat ruokansa riemulla ja syd{men yksinkertaisuudella, kiitt{en Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lis{si heid{n yhteyteens{ joka p{iv{ niit{, jotka saivat pelastuksen.

Ja Pietari ja Johannes meniv{t pyh{kk||n yhdeks{nnell{ hetkell{, rukoushetkell{. Silloin kannettiin esille miest{, joka oli ollut rampa hamasta {itins{ kohdusta ja jonka he joka p{iv{ panivat pyh{k|n niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyh{kk||n menevilt{. N{hdess{{n Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyh{kk||n, h{n pyysi heilt{ almua. Niin Pietari ja Johannes katsoivat h{neen kiinte{sti, ja Pietari sanoi: "Katso meihin". Ja h{n tarkkasi heit{ odottaen heilt{ jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mit{ minulla on, sit{ min{ sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimess{, nouse ja k{y." Ja h{n tarttui h{nen oikeaan k{teens{ ja nosti h{net yl|s; ja heti h{nen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja h{n hyp{hti pystyyn, seisoi ja k{veli; ja h{n meni heid{n kanssansa pyh{kk||n, k{yden ja hypellen ja ylist{en Jumalaa. Ja kaikki kansa n{ki h{nen k{velev{n ja ylist{v{n Jumalaa; ja he tunsivat h{net siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyh{k|n Kauniin portin pieless{, ja he olivat t{ynn{ h{mm{styst{ ja ihmettely{ siit{, mik{ h{nelle oli tapahtunut. Ja kun h{n yh{ pysytt{ytyi Pietarin ja Johanneksen seurassa, riensi kaikki kansa h{mm{styksen vallassa heid{n luoksensa niin sanottuun Salomon pylv{sk{yt{v{{n. Sen n{hdess{{n Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: "Israelin miehet, mit{ te t{t{ ihmettelette, tai mit{ te meit{ noin katselette, ik{{nkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet h{net k{velem{{n. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meid{n isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edess{, kun t{m{ oli p{{tt{nyt h{net p{{st{{. Te kielsitte Pyh{n ja Vanhurskaan ja anoitte, ett{ teille annettaisiin murhamies, mutta el{m{n ruhtinaan te tapoitte; h{net Jumala on her{tt{nyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta h{nen nimeens{ on h{nen nimens{ vahvistanut t{m{n miehen, jonka te n{ette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on h{nelle antanut h{nen j{sentens{ terveyden kaikkien teid{n n{htenne. Ja nyt, veljet, min{ tied{n, ett{ te olette tiet{m{tt|myydest{ sen tehneet, te niinkuin teid{n hallitusmiehennekin. Mutta n{in on Jumala t{ytt{nyt sen, mink{ h{n oli edelt{ ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, ett{ nimitt{in h{nen Voideltunsa piti k{rsim{n. Tehk{{ siis parannus ja k{{ntyk{{, ett{ teid{n syntinne pyyhitt{isiin pois, ett{ virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja h{n l{hett{isi h{net, joka on teille edelt{m{{r{tty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti omistaman h{net niihin aikoihin asti, jolloin kaikki j{lleen kohdallensa asetetaan, mist{ Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyh{in profeettainsa suun kautta. Sill{ Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille her{tt{v{ veljienne joukosta; h{nt{ kuulkaa kaikessa, mit{ h{n teille puhuu. Ja on tapahtuva, ett{ jokainen, joka ei sit{ profeettaa kuule, h{vitet{{n kansasta.' Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki j{rjest{{n, jotka puhuneet ovat, ovat my|s ennustaneet n{it{ p{ivi{. Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meid{n isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemeness{si tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'. Teille ensiksi Jumala on her{tt{nyt Poikansa ja l{hett{nyt h{net siunaamaan teit{, kun k{{nnytte itsekukin pois pahuudestanne."

Mutta kun he puhuivat kansalle, astuivat papit ja pyh{k|n vartioston p{{llikk| ja saddukeukset heid{n eteens{, n{rk{stynein{ siit{, ett{ he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa yl|snousemusta kuolleista. Ja he k{viv{t heihin k{siksi ja panivat heid{t vankeuteen seuraavaan p{iv{{n asti, sill{ oli jo ehtoo. Mutta monet niist{, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen. Seuraavana p{iv{n{ heid{n hallitusmiehens{ ja vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa, niin my|s ylimm{inen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sek{ kaikki, jotka olivat ylimm{ispapillista sukua. Ja he asettivat heid{t eteens{ ja kysyiv{t: "Mill{ voimalla tai kenen nimeen te t{m{n teitte?" Silloin Pietari, Pyh{{ Henke{ t{ynn{, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meit{ t{n{{n kuulustellaan sairaalle miehelle tehdyst{ hyv{st{ ty|st{ ja siit{, kenen kautta h{n on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiett{v{, ett{ Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, h{nen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista her{tti, h{nen nimens{ kautta t{m{ seisoo terveen{ teid{n edess{nne. H{n on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylk{sitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eik{ ole pelastusta yhdess{k{{n toisessa; sill{ ei ole taivaan alla muuta nime{ ihmisille annettu, jossa meid{n pit{isi pelastuman." Mutta kun he n{kiv{t Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heid{n olevan koulunk{ym{tt|mi{ ja oppimattomia miehi{, he ihmetteliv{t; ja he tunsivat heid{t niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Ja n{hdess{{n parannetun miehen seisovan heid{n kanssansa he eiv{t voineet mit{{n vastaansanoa, vaan k{sketty{{n heid{n astua ulos neuvostosta he pitiv{t kesken{ns{ neuvoa ja sanoivat: "Mit{ me teemme n{ille miehille? Sill{ ett{ heid{n kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tiet{v{t, emmek{ me voi sit{ kielt{{. Mutta ettei se levi{isi laajemmalle kansaan, niin kielt{k{{mme ankarasti heit{ en{{ t{h{n nimeen puhumasta yhdellek{{n ihmiselle." Niin he kutsuivat heid{t ja kielsiv{t heit{ mit{{n puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "P{{tt{k{{ itse, onko oikein Jumalan edess{ kuulla teit{ enemm{n kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siit{, mit{ olemme n{hneet ja kuulleet". Niin he uhkasivat heit{ viel{ enemm{n ja p{{stiv{t heid{t, koska eiv{t kansan t{hden keksineet, miten rangaista heit{, sill{ kaikki ylistiv{t Jumalaa siit{, mit{ tapahtunut oli. Sill{ sivu nelj{nkymmenen oli jo vuosiltaan se mies, jossa t{m{ parantumisen ihme oli tapahtunut. Ja p{{sty{{n vapaiksi he meniv{t omiensa tyk| ja kertoivat kaiken, mit{ ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet. Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat {{nens{ Jumalan puoleen ja sanoivat: "Herra, sin{, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mit{ niiss{ on! Sin{, joka Pyh{n Hengen kautta, is{mme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja h{nen Voideltuansa vastaan.' Sill{ totisesti, t{ss{ kaupungissa kokoontuivat sinun pyh{{ Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sin{ olet voidellut, sek{ Herodes ett{ Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekem{{n kaiken, mink{ sinun k{tesi ja p{{t|ksesi oli edelt{m{{r{nnyt tapahtuvaksi. Ja nyt, Herra, katso heid{n uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna k{tesi, niin ett{ sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeit{ tapahtuu sinun pyh{n Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyh{ll{ Hengell{ t{ytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi syd{n ja yksi sielu; eik{ kenk{{n heist{ sanonut omaksensa mit{{n siit{, mit{ h{nell{ oli, vaan kaikki oli heill{ yhteist{. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen yl|snousemuksesta, ja suuri armo oli heill{ kaikilla. Ei my|sk{{n ollut heid{n seassaan ket{{n puutteenalaista; sill{ kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myiv{t ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin h{n tarvitsi. Niinp{ Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi - se on k{{nnettyn{: kehoittaja - leevil{inen, syntyisin Kyprosta, myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.

Mutta er{s mies, nimelt{ Ananias, ja h{nen vaimonsa Safiira myiv{t maatilan, ja mies k{tki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan h{n toi ja pani apostolien jalkojen eteen. Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana t{ytt{nyt sinun syd{mesi, niin ett{ koetit pett{{ Pyh{{ Henke{ ja k{tkit osan maatilan hinnasta? Eik| se myym{t|nn{ ollut sinun omasi, ja eik| myynnin j{lkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi p{{tit syd{mess{si t{m{n tehd{? Et sin{ ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle." Kun Ananias kuuli n{m{ sanat, kaatui h{n maahan ja heitti henkens{. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat h{net ja kantoivat h{net pois ja hautasivat. Noin kolmen hetken kuluttua h{nen vaimonsa tuli sis{{n eik{ tiennyt, mit{ oli tapahtunut. Niin Pietari kysyi h{nelt{: "Sano minulle: siihenk| hintaan te myitte maatilan?" H{n vastasi: "Kyll{, juuri siihen hintaan". Mutta Pietari sanoi h{nelle: "Miksi olette yksiss{ neuvoin k{yneet kiusaamaan Herran Henke{? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois." Niin h{n heti kaatui h{nen jalkojensa eteen ja heitti henkens{; ja kun nuorukaiset tulivat sis{{n, tapasivat he h{net kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat h{net h{nen miehens{ viereen. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka t{m{n kuulivat. Ja apostolien k{tten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmett{; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylv{sk{yt{v{ss{. Eik{ muista kukaan uskaltanut heihin liitty{, mutta kansa piti heit{ suuressa kunniassa. Ja yh{ enemm{n karttui niit{, jotka uskoivat Herraan, sek{ miehi{ ett{ naisia suuret joukot. Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, ett{ Pietarin kulkiessa edes h{nen varjonsa sattuisi johonkuhun heist{. My|skin kaupungeista Jerusalemin ymp{rilt{ tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi. Silloin nousi ylimm{inen pappi ja kaikki, jotka olivat h{nen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa t{yteen ja k{viv{t k{siksi apostoleihin ja panivat heid{t yleiseen vankihuoneeseen. Mutta y|ll{ avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heid{t ulos ja sanoi: "Menk{{ ja astukaa esiin ja puhukaa pyh{k|ss{ kansalle kaikki t{m{n el{m{n sanat". Sen kuultuansa he meniv{t p{iv{n koittaessa pyh{kk||n ja opettivat. Niin saapui ylimm{inen pappi ja ne, jotka olivat h{nen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he l{hettiv{t noutamaan heit{ vankilasta. Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eiv{t he l|yt{neet heit{ sielt{, vaan palasivat takaisin ja kertoivat, sanoen: "Vankilan me kyll{ huomasimme hyvin tarkasti suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edess{; mutta kun avasimme, emme sis{lt{ ket{{n l|yt{neet". Kun pyh{k|n vartioston p{{llikk| ja ylipapit kuulivat n{m{ sanat, eiv{t he tienneet, mit{ heist{ ajatella ja mit{ t{st{ tulisi. Niin tuli joku ja kertoi heille: "Katso, ne miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat pyh{k|ss{ ja opettavat kansaa". Silloin p{{llikk| meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heid{t; ei kuitenkaan v{kisin, sill{ he pelk{siv{t, ett{ kansa heid{t kivitt{isi. Ja he toivat heid{t ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimm{inen pappi kuulusteli heit{ ja sanoi: "Me olemme kielt{m{ll{ kielt{neet teit{ opettamasta t{h{n nimeen; ja katso, te olette t{ytt{neet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meid{n p{{llemme tuon miehen veren". Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemm{n tulee totella Jumalaa kuin ihmisi{. Meid{n isiemme Jumala on her{tt{nyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. H{net on Jumala oikealla k{dell{ns{ korottanut P{{mieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken t{m{n todistajat, niin my|s Pyh{ Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka h{nt{ tottelevat." Kun he sen kuulivat, viilsi se heid{n syd{nt{ns{, ja he tahtoivat tappaa heid{t. Mutta neuvostossa nousi er{s fariseus, nimelt{ Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja h{n k{ski vied{ miehet v{h{ksi aikaa ulos. Sitten h{n sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mit{ aiotte tehd{ n{ille miehille. Sill{ ennen n{it{ p{ivi{ nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja h{neen liittyi noin nelj{sataa miest{; h{net tapettiin, ja kaikki, jotka olivat h{neen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivat h{vi||n. H{nen j{lkeens{ nousi Juudas, galilealainen, verollepanon p{ivin{ ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; h{nkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet h{neen, hajotettiin. Ja nyt min{ sanon teille: pysyk{{ erill{nne n{ist{ miehist{ ja antakaa heid{n olla; sill{ jos t{m{ hanke eli t{m{ teko on ihmisist{, niin se tyhj{{n raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heit{ kukistaa. Varokaa, ettei teit{ ehk{ havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan." Niin he noudattivat h{nen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sis{{n ja pieks{ttiv{t heit{ ja kielsiv{t heit{ puhumasta Jeesuksen nimeen ja p{{stiv{t heid{t menem{{n. Niin he l{htiv{t pois neuvostosta iloissaan siit{, ett{ olivat katsotut arvollisiksi k{rsim{{n h{v{istyst{ Jeesuksen nimen t{hden. Eiv{tk{ he lakanneet, vaan opettivat joka p{iv{ pyh{k|ss{ ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.

Niin{ p{ivin{, kun opetuslasten luku lis{{ntyi, syntyi hellenisteiss{ nurinaa hebrealaisia vastaan siit{, ett{ heid{n leski{ns{ syrj{ytettiin jokap{iv{isess{ avunannossa. Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole soveliasta, ett{ me laiminly|mme Jumalan sanan toimittaaksemme p|yt{palvelusta. Valitkaa sent{hden, veljet, keskuudestanne seitsem{n miest{, joista on hyv{ todistus ja jotka ovat Henke{ ja viisautta t{ynn{, niin me asetamme heid{t t{h{n toimeen. Mutta me tahdomme pysy{ rukouksessa ja sanan palveluksessa." Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli t{ynn{ uskoa ja Pyh{{ Henke{, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen k{{nnynn{isen, ja asettivat heid{t apostolien eteen, ja n{m{ rukoilivat ja panivat k{tens{ heid{n p{{llens{. Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lis{{ntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi. Ja Stefanus, t{ynn{ armoa ja voimaa, teki suuria ihmeit{ ja tunnustekoja kansassa. Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien ja kyrenil{isten ja aleksandrialaisten synagoogasta sek{ niiden joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, v{ittelem{{n Stefanuksen kanssa, mutta he eiv{t kyenneet pit{m{{n puoliaan sit{ viisautta ja henke{ vastaan, jolla h{n puhui. Silloin he salaa hankkivat miehi{ sanomaan: "Me olemme kuulleet h{nen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan". Ja he yllyttiv{t kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin, raastoivat h{net mukaansa ja veiv{t neuvoston eteen. Ja he toivat esiin v{{ri{ todistajia, jotka sanoivat: "T{m{ mies ei lakkaa puhumasta t{t{ pyh{{ paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sill{ me olemme kuulleet h{nen sanovan, ett{ Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan t{m{n paikan ja muuttava ne s{{d|kset, jotka Mooses on meille antanut". Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa h{neen, ja h{nen kasvonsa olivat heist{ niinkuin enkelin kasvot.

Niin ylimm{inen pappi sanoi: "Onko niin?" Stefanus sanoi: "Miehet, veljet ja is{t, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meid{n is{llemme Aabrahamille h{nen ollessaan Mesopotamiassa, ennenkuin h{n oli asettunut asumaan Harraniin, ja sanoi h{nelle: 'L{hde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka min{ sinulle osoitan'. Silloin h{n l{hti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun h{nen is{ns{ oli kuollut, siirsi Jumala h{net t{h{n maahan, jossa te nyt asutte. Eik{ h{n antanut h{nelle siin{ perint|osaa, ei jalan leveytt{k{{n, vaan lupasi, Aabrahamin viel{ lapsetonna ollessa, antaa sen h{nelle ja h{nen siemenelleen h{nen j{lkeens{. Ja Jumala puhui n{in: 'H{nen j{lkel{isens{ tulevat olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siell{ ne tekev{t heid{t orjiksensa ja sortavat heit{ nelj{sataa vuotta; ja sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, min{ olen tuomitseva', sanoi Jumala, 'ja sen j{lkeen he l{htev{t sielt{ ja palvelevat minua t{ss{ paikassa'. Ja h{n antoi h{nelle ymp{rileikkauksen liiton; ja niin Aabrahamille syntyi Iisak, ja h{n ymp{rileikkasi h{net kahdeksantena p{iv{n{, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille ne kaksitoista kantais{{. Ja kantais{t kadehtivat Joosefia ja myiv{t h{net Egyptiin. Mutta Jumala oli h{nen kanssansa ja pelasti h{net kaikista h{nen ahdistuksistansa. Ja h{n antoi h{nelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edess{; ja t{m{ pani h{net Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi. Ja tuli n{l{nh{t{ koko Egyptiin ja Kanaaniin ja suuri vaiva, eiv{tk{ meid{n is{mme saaneet mist{{n ravintoa. Mutta kun Jaakob kuuli Egyptiss{ olevan viljaa, l{hetti h{n meid{n is{mme sinne ensimm{isen kerran. Ja toisella kerralla veljet tunsivat Joosefin, ja farao sai tiet{{ Joosefin sukuper{n. Niin Joosef l{hetti kutsumaan luokseen is{ns{ Jaakobin ja koko sukunsa, seitsem{nkymment{ viisi henke{. Ja Jaakob meni Egyptiin ja kuoli siell{, niin my|s kuolivat is{mme, ja heid{t siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Aabraham oli rahalla ostanut Emmorin lapsilta Sikemiss{. Mutta sit{ mukaa kuin l{hestyi sen lupauksen aika, jonka Jumala oli Aabrahamille antanut, kasvoi kansa ja lis{{ntyi Egyptiss{, kunnes Egypti{ hallitsemaan nousi toinen kuningas, joka ei Joosefista mit{{n tiennyt. T{m{ kohteli kavalasti meid{n kansaamme ja sorti meid{n isi{mme ja pakotti heid{t panemaan heitteille pienet lapsensa, etteiv{t ne j{isi eloon. Siihen aikaan syntyi Mooses, ja h{n oli Jumalalle otollinen. H{nt{ el{tettiin kolme kuukautta is{ns{ kodissa. Mutta kun h{net oli pantu heitteille, otti faraon tyt{r h{net ja kasvatti h{net pojaksensa. Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptil{isten viisauteen, ja h{n oli voimallinen sanoissa ja teoissa. Mutta kun h{n oli t{ytt{nyt nelj{kymment{ vuotta, her{si h{nen syd{mess{{n ajatus menn{ katsomaan velji{ns{, israelilaisia. Ja n{hdess{{n er{{lle heist{ v{{ryytt{ teht{v{n h{n puolusti h{nt{ ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja l|i egyptil{isen kuoliaaksi. Ja h{n luuli veljiens{ ymm{rt{v{n, ett{ Jumala h{nen k{tens{ kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eiv{t sit{ ymm{rt{neet. Seuraavana p{iv{n{ h{n ilmestyi heid{n luoksensa, heid{n riidelless{{n, ja koetti saada heit{ sopimaan sanoen: 'Teh{n olette velji{, miehet; miksi teette v{{ryytt{ toisillenne?' Mutta se, joka teki l{himm{isellens{ v{{ryytt{, ty|nsi h{net pois ja sanoi: 'Kuka on asettanut sinut meid{n p{{mieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, niinkuin eilen tapoit egyptil{isen?' T{m{n puheen t{hden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siell{ h{nelle syntyi kaksi poikaa. Ja kun nelj{kymment{ vuotta oli kulunut, ilmestyi h{nelle Siinain vuoren er{maassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekiss{. Kun Mooses sen n{ki, ihmetteli h{n t{t{ n{ky{; ja kun h{n meni tarkemmin katsomaan, kuului Herran {{ni, joka sanoi: 'Min{ olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala'. Niin Mooses alkoi vapista eik{ tohtinut katsoa sinne. Mutta Herra sanoi h{nelle: 'Riisu keng{t jalastasi; sill{ paikka, jossa seisot, on pyh{ maa. Min{ olen n{hnyt kansani kurjuuden Egyptiss{ ja kuullut heid{n huokauksensa, ja min{ olen astunut alas vapauttamaan heid{t. Ja nyt, tule t{nne, min{ l{het{n sinut Egyptiin.' T{m{n Mooseksen, jonka he kielsiv{t sanoen: 'Kuka sinut on asettanut p{{mieheksi ja tuomariksi?', h{net Jumala l{hetti p{{mieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta, joka h{nelle orjantappurapensaassa oli ilmestynyt. H{n johdatti heid{t sielt{ pois, tehden ihmeit{ ja tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessa meress{ ja er{maassa nelj{n{kymmenen{ vuotena. T{m{ on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Jumala on teille her{tt{v{ teid{n veljienne joukosta'. H{n on se, joka seurakunnassa, er{maassa, oli enkelin kanssa, joka puhui h{nelle Siinain vuorella, ja oli my|s isiemme kanssa; ja h{n sai el{vi{ sanoja meille annettaviksi. Mutta h{nt{ meid{n is{mme eiv{t tahtoneet totella, vaan ty|nsiv{t h{net pois ja k{{ntyiv{t syd{mess{ns{ j{lleen Egyptiin, sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka k{yv{t meid{n edell{mme, sill{ me emme tied{, mit{ on tapahtunut Moosekselle, h{nelle, joka johdatti meid{t Egyptin maasta'. Ja he tekiv{t niin{ p{ivin{ vasikan ja toivat uhreja ep{jumalalleen ja riemuitsivat k{ttens{ t|ist{. Mutta Jumala k{{ntyi heist{ pois ja hylk{si heid{t palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa: 'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle er{maassa nelj{n{kymmenen{ vuotena, te, Israelin heimo? Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan t{hte{, niit{ kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sent{hden min{ siirr{n teid{t toiselle puolelle Babylonin.' Todistuksen maja oli meid{n isill{mme er{maassa, niinkuin h{n, joka puhui Moosekselle, oli m{{r{nnyt sen teht{v{ksi, sen kaavan mukaan, mink{ Mooses oli n{hnyt. Ja meid{n is{mme ottivat sen perint|n{ vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, mink{ he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meid{n isiemme tielt{. N{in oli Daavidin p{iviin saakka. H{n sai armon Jumalan edess{ ja anoi, ett{ h{n saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle. Mutta Salomo h{nelle huoneen rakensi. Korkein ei kuitenkaan asu k{sill{ tehdyiss{ huoneissa; sill{ n{in sanoo profeetta: 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; mink{kaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mik{ paikka olisi minun leposijani? Eik| minun k{teni ole t{t{ kaikkea tehnyt?' Te niskurit ja ymp{rileikkaamattomat syd{melt{ ja korvilta, aina te vastustatte Pyh{{ Henke{ - niinkuin teid{n is{nne, niin tekin. Ket{ profeetoista eiv{t teid{n is{nne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sit{ pit{neet." Mutta kun he t{m{n kuulivat, viilsi se heid{n syd{nt{ns{, ja he kiristeliv{t h{nelle hampaitansa. Mutta t{ynn{ Pyh{{ Henke{ h{n loi katseensa taivaaseen p{in ja n{ki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: "Katso, min{ n{en taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella". Niin he huusivat suurella {{nell{ ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdess{ h{nen p{{llens{ ja ajoivat h{net ulos kaupungista ja kivittiv{t. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittiv{t Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" Ja h{n laskeutui polvilleen ja huusi suurella {{nell{: "Herra, {l{ lue heille syyksi t{t{ synti{!" Ja sen sanottuaan h{n nukkui pois.

My|s Saulus hyv{ksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sin{ p{iv{n{ nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ymp{ri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit. Ja muutamat jumalaapelk{{v{iset miehet hautasivat Stefanuksen ja pitiv{t h{nelle suuret valittajaiset. Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehi{ ja naisia ja panetti heid{t vankeuteen. Ne, jotka n{in olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siit{, mit{ Filippus puhui, kun he kuulivat h{nen sanansa ja n{kiv{t ne tunnusteot, jotka h{n teki. Sill{ monista, joissa oli saastaisia henki{, ne l{htiv{t pois huutaen suurella {{nell{; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siin{ kaupungissa. Mutta ennest{{n oli kaupungissa muuan mies, nimelt{ Simon, joka harjoitti noituutta ja h{mm{stytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri; ja h{nt{ kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: "T{m{ mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan 'suureksi'". Ja he kuuntelivat h{nt{ sent{hden, ett{ h{n kauan aikaa oli noituuksillaan heit{ h{mm{stytt{nyt. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimest{, niin he ottivat kasteen, sek{ miehet ett{ naiset. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa h{n pysytteli Filippuksen seurassa; ja n{hdess{{n ihmeit{ ja suuria, voimallisia tekoja h{n h{mm{styi. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, ett{ Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, l{hettiv{t he heid{n tyk|ns{ Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne n{m{ rukoilivat heid{n edest{ns{, ett{ he saisivat Pyh{n Hengen; sill{ h{n ei ollut viel{ tullut yhteenk{{n heist{, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat k{tens{ heid{n p{{llens{, ja he saivat Pyh{n Hengen. Mutta kun Simon n{ki, ett{ Henki annettiin sille, jonka p{{lle apostolit panivat k{tens{, toi h{n heille rahaa ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, ett{ kenen p{{lle min{ k{teni panen, se saa Pyh{n Hengen". Mutta Pietari sanoi h{nelle: "Menk||t rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eik{ arpaa t{h{n sanaan, sill{ sinun syd{mesi ei ole oikea Jumalan edess{. Tee siis parannus ja k{{nny t{st{ pahuudestasi ja rukoile Herraa - jos ehk{ viel{ sinun syd{mesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sill{ min{ n{en sinun olevan t{ynn{ katkeruuden sappea ja kiinni v{{ryyden siteiss{." Niin Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun edest{ni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mit{{n siit{, mit{ te olette sanoneet". Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kyl{ss{. Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolip{iv{{n p{in sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio". Ja h{n nousi ja l{hti. Ja katso, siell{ kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko h{nen aarteistonsa hoitaja; h{n oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. Niin Henki sanoi Filippukselle: "K{y luo ja pysyttele l{hell{ noita vaunuja". Niin Filippus juoksi luo ja kuuli h{nen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymm{rr{tk| my|s, mit{ luet?" Niin h{n sanoi: "Kuinka min{ voisin ymm{rt{{, ellei kukaan minua opasta?" Ja h{n pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereens{. Ja se kirjoitus, jota h{n luki, oli t{m{: "Niinkuin lammas h{net vied{{n teuraaksi; ja niinkuin karitsa on {{neti keritsij{ns{ edess{, niin ei h{nk{{n suutansa avaa. H{nen alentumisensa kautta h{nen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo h{nen syntyper{ns{? Sill{ h{nen el{m{ns{ otetaan pois maan p{{lt{." Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Min{ pyyd{n sinua: sano, kenest{ profeetta puhuu n{in, itsest{{nk| vai jostakin toisesta?" Niin Filippus avasi suunsa ja l{htien t{st{ kirjoituksesta julisti h{nelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tiet{ he tulivat veden {{reen; ja hoviherra sanoi: "Katso, t{ss{ on vett{. Mik{ est{{ kastamasta minua?" Ja h{n k{ski pys{ytt{{ vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sek{ Filippus ett{ hoviherra, ja Filippus kastoi h{net. Ja kun he olivat astuneet yl|s vedest{, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eik{ hoviherra h{nt{ en{{ n{hnyt. Ja h{n jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja h{n vaelsi ymp{ri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan.

Mutta Saulus puuskui yh{ uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimm{isen papin luo ja pyysi h{nelt{ kirjeit{ Damaskon synagoogille, ett{ keit{ h{n vain l|yt{isi sen tien vaeltajia, miehi{ tai naisia, ne h{n saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. Ja kun h{n oli matkalla, tapahtui h{nen l{hestyess{{n Damaskoa, ett{ yht{kki{ valo taivaasta leimahti h{nen ymp{rill{ns{; ja h{n kaatui maahan ja kuuli {{nen, joka sanoi h{nelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" H{n sanoi: "Kuka olet, herra?" H{n vastasi: "Min{ olen Jeesus, jota sin{ vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mit{ sinun pit{{ tekem{n." Ja miehet, jotka matkustivat h{nen kanssansa, seisoivat mykistynein{: he kuulivat kyll{ {{nen, mutta eiv{t ket{{n n{hneet. Niin Saulus nousi maasta; mutta kun h{n avasi silm{ns{, ei h{n n{hnyt mit{{n, vaan he taluttivat h{nt{ k{dest{ ja veiv{t h{net Damaskoon. Ja h{n oli kolme p{iv{{ n{kem{t|nn{, ei sy|nyt eik{ juonut. Ja Damaskossa oli er{s opetuslapsi, nimelt{ Ananias. H{nelle Herra sanoi n{yss{: "Ananias!" H{n vastasi: "Katso, t{ss{ olen, Herra". Niin Herra sanoi h{nelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimist{ tarsolaista miest{. Sill{ katso, h{n rukoilee; ja h{n on n{hnyt n{yss{ miehen, Ananias nimisen, tulevan sis{lle ja panevan k{tens{ h{nen p{{llens{, ett{ h{n saisi n{k|ns{ j{lleen." Mutta Ananias vastasi: "Herra, min{ olen monelta kuullut siit{ miehest{, kuinka paljon pahaa h{n on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa; ja t{{ll{kin h{nell{ on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nime{si avuksi huutavat". Mutta Herra sanoi h{nelle: "Mene; sill{ h{n on minulle valittu ase, kantamaan minun nime{ni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sill{ min{ tahdon n{ytt{{ h{nelle, kuinka paljon h{nen pit{{ k{rsim{n minun nimeni t{hden." Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat k{tens{ h{nen p{{lleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra l{hetti minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiell{, jota tulit - ett{ saisit n{k|si j{lleen ja tulisit t{ytetyksi Pyh{ll{ Hengell{". Ja heti putosivat h{nen silmist{{n ik{{nkuin suomukset, ja h{n sai n{k|ns{ ja nousi ja otti kasteen. Ja kun h{n nautti ruokaa, niin h{n vahvistui. Ja h{n oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta h{n saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, ett{ h{n on Jumalan Poika. Ja kaikki, jotka kuulivat, h{mm{styiv{t ja sanoivat: "Eik| t{m{ ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka t{t{ nime{ avuksi huutavat? Ja eik| h{n ole tullut t{nne vied{ksens{ ne vangittuina ylipappien k{siin?" Mutta Saulus sai yh{ enemm{n voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymm{lle n{ytt{en toteen, ett{ Jeesus on Kristus. Ja pitk{n ajan kuluttua juutalaiset pitiv{t kesken{{n neuvoa tappaaksensa h{net. Mutta heid{n salahankkeensa tuli Sauluksen tietoon. Ja he vartioivat porttejakin y|t p{iv{t, saadakseen h{net tapetuksi. Mutta h{nen opetuslapsensa ottivat h{net y|ll{, p{{stiv{t h{net muurin aukosta ja laskivat alas vasussa. Ja kun h{n oli tullut Jerusalemiin, yritti h{n liitty{ opetuslapsiin; mutta he kaikki pelk{siv{t h{nt{, koska eiv{t uskoneet, ett{ h{n oli opetuslapsi. Mutta Barnabas otti h{net turviinsa ja vei h{net apostolien tyk| ja kertoi heille, kuinka Saulus tiell{ oli n{hnyt Herran, ja ett{ Herra oli puhunut h{nelle, ja kuinka h{n Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nime{. Ja niin h{n k{vi heid{n keskuudessaan sis{lle ja ulos Jerusalemissa ja julisti rohkeasti Herran nime{. Ja h{n puhui ja v{itteli hellenistien kanssa; mutta he koettivat tappaa h{net. Kun veljet sen huomasivat, veiv{t he h{net Kesareaan ja l{hettiv{t h{net sielt{ Tarsoon. Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lis{{ntyi Pyh{n Hengen virvoittavasta vaikutuksesta. Ja tapahtui, ett{ Pietari, kiert{ess{{n kaikkien luona, tuli my|skin niiden pyhien tyk|, jotka asuivat Lyddassa. Siell{ h{n tapasi Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvattu. Ja Pietari sanoi h{nelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi". Ja kohta h{n nousi. Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat n{kiv{t h{net; ja he k{{ntyiv{t Herran tyk|. Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimelt{ Tabita, mik{ kreikaksi k{{nnettyn{ on: Dorkas; h{n teki paljon hyvi{ t|it{ ja antoi runsaasti almuja. Ja tapahtui niin{ p{ivin{, ett{ h{n sairastui ja kuoli; ja he pesiv{t h{net ja panivat yl{saliin. Ja koska Lydda oli l{hell{ Joppea, niin opetuslapset, kun kuulivat Pietarin olevan siell{, l{hettiv{t kaksi miest{ h{nen luoksensa pyyt{m{{n: "Tule viipym{tt{ meid{n tyk|mme". Niin Pietari nousi ja meni heid{n kanssansa. Ja h{nen sinne saavuttuaan he veiv{t h{net yl{saliin, ja kaikki lesket tulivat h{nen luoksensa itkien ja n{ytellen h{nelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heid{n kanssansa. Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja h{n k{{ntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse yl|s!" Niin t{m{ avasi silm{ns{, ja n{hdess{{n Pietarin h{n nousi istumaan. Ja Pietari ojensi h{nelle k{tens{ ja nosti h{net seisomaan ja kutsui sis{{n pyh{t ja lesket ja asetti h{net el{v{n{ heid{n eteens{. Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan. Ja Pietari viipyi Joppessa jonkun aikaa er{{n nahkuri Simonin luona.

Ja Kesareassa oli mies, nimelt{ Kornelius, sadanp{{mies niin kutsutussa italialaisessa sotav{enosastossa. H{n oli hurskas ja Jumalaa pelk{{v{inen, niinkuin koko h{nen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. H{n n{ki selv{sti n{yss{, noin yhdeks{nnell{ hetkell{ p{iv{st{, Jumalan enkelin, joka tuli sis{{n h{nen tyk|ns{ ja sanoi h{nelle: "Kornelius!" T{m{ loi katseensa h{neen ja sanoi pelj{styneen{: "Mik{ on, Herra?" Enkeli sanoi h{nelle: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edess{. Niin l{het{ nyt miehi{ Joppeen noutamaan er{s Simon, jota my|s Pietariksi kutsutaan; h{n majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla." Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli, oli mennyt pois, kutsui t{m{ kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotamiehen uskollisimpiensa joukosta ja kertoi heille kaikki ja l{hetti heid{t Joppeen. Ja seuraavana p{iv{n{, kun he olivat matkalla ja l{hestyiv{t kaupunkia, nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan. Ja h{nen tuli n{lk{, ja h{n halusi ruokaa. Mutta sit{ valmistettaessa h{n joutui hurmoksiin. Ja h{n n{ki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ik{{nkuin suuren liinavaatteen, joka nelj{st{ kulmastaan laskettiin maahan. Ja siin{ oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja tuli {{ni, joka sanoi h{nelle: "Nouse, Pietari, teurasta ja sy|". Mutta Pietari sanoi: "En suinkaan, Herra; sill{ en min{ ole ikin{ sy|nyt mit{{n ep{pyh{{ enk{ saastaista". Ja taas {{ni sanoi h{nelle toistamiseen: "Mink{ Jumala on puhdistanut, sit{ {l{ sin{ sano ep{pyh{ksi". T{m{ tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta yl|s taivaaseen. Ja kun Pietari oli ep{tietoinen siit{, mit{ h{nen n{kem{ns{ n{ky mahtoi merkit{, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli l{hett{nyt ja jotka kyselem{ll{ olivat l|yt{neet Simonin talon, seisoivat portilla ja tiedustelivat kuuluvalla {{nell{, majailiko siell{ Simon, jota my|s Pietariksi kutsuttiin. Kun Pietari yh{ mietti tuota n{ky{, sanoi Henki h{nelle: "Katso, kaksi miest{ etsii sinua; niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heid{n kanssaan, sill{ min{ olen heid{t l{hett{nyt". Niin Pietari meni alas miesten tyk| ja sanoi: "Katso, min{ olen se, jota te etsitte; mit{ varten te olette tulleet?" He sanoivat: "Sadanp{{mies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelk{{v{inen mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyv{{, on pyh{lt{ enkelilt{ ilmestyksess{ saanut k{skyn haettaa sinut kotiinsa ja kuulla, mit{ sinulla on sanottavaa". Niin h{n kutsui heid{t sis{{n ja piti heit{ vierainansa. Seuraavana p{iv{n{ Pietari nousi ja l{hti heid{n kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta seurasivat h{nen mukanaan. Ja sen j{lkeisen{ p{iv{n{ he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heit{ ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja l{himm{t yst{v{ns{. Ja kun Pietari oli astumassa sis{{n, meni Kornelius h{nt{ vastaan, lankesi h{nen jalkojensa juureen ja kumartui maahan. Mutta Pietari nosti h{net yl|s sanoen: "Nouse; min{kin olen ihminen". Ja puhellen h{nen kanssaan h{n meni sis{{n ja tapasi monta koolla. Ja h{n sanoi heille: "Te tied{tte, ett{ on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai menn{ h{nen tyk|ns{; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ket{{n ihmist{ ep{pyh{ksi enk{ saastaiseksi. Sent{hden min{ vastaansanomatta tulinkin, kun minua noudettiin. Ja nyt min{ kysyn: mit{ varten te olette minut noutaneet?" Ja Kornelius sanoi: "Nelj{ p{iv{{ sitten, juuri t{h{n aikaan p{iv{st{, min{ kotonani rukoilin t{ll{ yhdeks{nnell{ hetkell{, ja katso, edess{ni seisoi mies loistavissa vaatteissa ja sanoi: 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edess{. Niin l{het{ nyt Joppeen ja kutsu tyk|si Simon, jota my|s Pietariksi kutsutaan; h{n majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla.' Sent{hden min{ l{hetin heti sinulle sanan, ja sin{ teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis t{ss{ kaikki Jumalan edess{, kuullaksemme kaiken, mit{ Herra on k{skenyt sinun puhua." Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt min{ totisesti k{sit{n, ettei Jumala katso henkil||n, vaan ett{ jokaisessa kansassa se, joka h{nt{ pelk{{ ja tekee vanhurskautta, on h{nelle otollinen. Sen sanan, jonka h{n l{hetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra, sen sanan, joka l{htien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen j{lkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tied{tte; te tied{tte, kuinka Jumala Pyh{ll{ Hengell{ ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, h{net, joka vaelsi ymp{ri ja teki hyv{{ ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sill{ Jumala oli h{nen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat, mit{ h{n teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja h{net he ripustivat puuhun ja tappoivat. H{net Jumala her{tti kolmantena p{iv{n{ ja antoi h{nen ilmesty{, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka s|imme ja joimme h{nen kanssaan sen j{lkeen, kuin h{n oli kuolleista noussut. Ja h{n k{ski meid{n saarnata kansalle ja todistaa, ett{ h{n on se, jonka Jumala on asettanut el{vien ja kuolleitten tuomariksi. H{nest{ kaikki profeetat todistavat, ett{ jokainen, joka uskoo h{neen, saa synnit anteeksi h{nen nimens{ kautta." Kun Pietari viel{ n{it{ puhui, tuli Pyh{ Henki kaikkien p{{lle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ymp{rileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, h{mm{styiv{t sit{, ett{ Pyh{n Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sill{ he kuulivat heid{n puhuvan kielill{ ja ylist{v{n Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kielt{{ kastamasta vedell{ n{it{, jotka ovat saaneet Pyh{n Hengen niinkuin mekin?" Ja h{n k{ski kastaa heid{t Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysiv{t h{nt{ viipym{{n siell{ muutamia p{ivi{.

Ja apostolit ja veljet ymp{ri Juudeaa kuulivat, ett{ pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. Ja kun Pietari tuli Jerusalemiin, ahdistelivat ymp{rileikatut h{nt{ sanoen: "Sin{ olet k{ynyt ymp{rileikkaamattomien miesten luona ja sy|nyt heid{n kanssansa". Niin Pietari selitti heille alusta alkaen asiat j{rjest{ns{ ja sanoi: "Min{ olin Joppen kaupungissa ja rukoilin; silloin min{ n{in hurmoksissa n{yn: tuli alas astia, ik{{nkuin suuri liinavaate, joka nelj{st{ kulmastaan laskettiin taivaasta, ja se tuli aivan minun eteeni. Ja kun min{ katsoin sit{ tarkasti, n{in min{ siin{ maan nelijalkaisia ja petoja ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja min{ kuulin my|s {{nen, joka sanoi minulle: 'Nouse, Pietari, teurasta ja sy|'. Mutta min{ sanoin: 'En suinkaan, Herra; sill{ ei mit{{n ep{pyh{{ eik{ saastaista ole koskaan minun suuhuni tullut'. Niin vastasi {{ni taivaasta toistamiseen ja sanoi: 'Mink{ Jumala on puhdistanut, sit{ {l{ sin{ sano ep{pyh{ksi'. Ja t{m{ tapahtui kolme kertaa; sitten vedettiin kaikki taas yl|s taivaaseen. Ja katso, samassa seisoi sen talon edess{, jossa me olimme, kolme miest{, jotka Kesareasta oli l{hetetty minun luokseni. Ja Henki k{ski minun menn{ arvelematta heid{n kanssansa; ja my|s n{m{ kuusi velje{ l{htiv{t minun kanssani. Me menimme sen miehen taloon, ja h{n kertoi meille, kuinka h{n oli n{hnyt enkelin seisovan h{nen huoneessaan ja sanovan: 'L{het{ Joppeen noutamaan Simon, jota my|s Pietariksi kutsutaan; h{n on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sin{ pelastut, ja koko sinun perhekuntasi'. Ja kun min{ rupesin puhumaan, tuli Pyh{ Henki heid{n p{{llens{, niinkuin alussa meid{nkin p{{llemme. Silloin min{ muistin Herran sanan, jonka h{n sanoi: 'Johannes kastoi vedell{, mutta teid{t kastetaan Pyh{ll{ Hengell{'. Koska siis Jumala antoi yht{l{isen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mik{ olin min{ voidakseni est{{ Jumalaa?" T{m{n kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistiv{t Jumalaa sanoen: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen el{m{ksi". Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen t{hden, vaelsivat ymp{ri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eiv{t puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille. Heid{n joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyrenel{isi{ miehi{, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Ja Herran k{si oli heid{n kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja k{{ntyi Herran puoleen. Ja sanoma heist{ tuli Jerusalemin seurakunnan korviin, ja he l{hettiv{t Barnabaan Antiokiaan. Ja kun h{n saapui sinne ja n{ki Jumalan armon, niin h{n iloitsi ja kehoitti kaikkia vakaalla syd{mell{ pysym{{n Herrassa. Sill{ h{n oli hyv{ mies ja t{ynn{ Pyh{{ Henke{ ja uskoa. Ja Herralle lis{{ntyi paljon kansaa. Niin h{n l{hti Tarsoon etsim{{n Saulusta, ja kun h{n oli h{net l|yt{nyt, toi h{n h{net Antiokiaan. Ja he vaikuttivat yhdess{ kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niit{ oli paljon, jotka saivat heilt{ opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimitt{m{{n kristityiksi. Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan. Ja er{s heist{, nimelt{ Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, ett{ oli tuleva suuri n{lk{ kaikkeen maailmaan; ja se tulikin Klaudiuksen aikana. Niin opetuslapset p{{ttiv{t kukin varojensa mukaan l{hett{{ avustusta Juudeassa asuville veljille. Ja niin he tekiv{tkin ja l{hettiv{t sen vanhimmille Barnabaan ja Sauluksen k{tten kautta.

Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan j{seni{ kiinni kiduttaaksensa heit{. Ja h{n mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. Ja kun h{n n{ki sen olevan juutalaisille mieleen, niin h{n sen lis{ksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leiv{n p{iv{t. Ja otettuaan h{net kiinni h{n pani h{net vankeuteen ja j{tti nelj{n nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen p{{si{isen j{lkeen asettaa h{net kansan eteen. Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa h{nen edest{ns{. Ja y|ll{ sit{ p{iv{{ vasten, jona Herodeksella oli aikomus vied{ h{net oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen v{liss{, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edess{ vankilaa. Ja katso, h{nen edess{{n seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli sys{si Pietaria kylkeen ja her{tti h{net sanoen: "Nouse nopeasti!" Ja kahleet putosivat h{nen k{sist{{n. Ja enkeli sanoi h{nelle: "Vy|t{ itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi". Ja h{n teki niin. Viel{ enkeli sanoi h{nelle: "Heit{ vaippa yllesi ja seuraa minua". Ja Pietari l{hti ja seurasi h{nt{, mutta ei tiennyt, ett{ se, mik{ enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli n{kev{ns{ n{yn. Ja he kulkivat l{pi ensimm{isen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsest{{n, ja he meniv{t ulos ja kulkivat eteenp{in muutamaa katua; ja yht{kki{ enkeli erkani h{nest{. Kun Pietari tointui, sanoi h{n: "Nyt min{ totisesti tied{n, ett{ Herra on l{hett{nyt enkelins{ ja pelastanut minut Herodeksen k{sist{ ja kaikesta, mit{ Juudan kansa odotti". Ja p{{sty{{n siit{ selville h{n kulki kohti Marian, Johanneksen {idin, taloa, sen Johanneksen, jota my|s Markukseksi kutsuttiin. Siell{ oli monta koolla rukoilemassa. Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimelt{ Rode, kuulostamaan; ja tunnettuaan Pietarin {{nen h{n ilossansa ei avannut eteist{ vaan juoksi sis{{n ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. He sanoivat h{nelle: "Sin{ hourit". Mutta h{n vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: "Se on h{nen enkelins{". Mutta Pietari kolkutti yh{; ja kun he avasivat, n{kiv{t he h{net ja h{mm{styiv{t. Niin h{n viittasi k{dell{{n heit{ vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt h{net ulos vankeudesta, ja sanoi: "Ilmoittakaa t{m{ Jaakobille ja veljille". Ja h{n l{hti pois ja meni toiseen paikkaan. Mutta kun p{iv{ koitti, tuli sotamiehille kova h{t{ siit{, mihin Pietari oli joutunut. Ja kun Herodes oli haettanut h{nt{ eik{ l|yt{nyt, tutki h{n vartijoita ja k{ski vied{ heid{t rangaistaviksi. Sitten h{n meni Juudeasta Kesareaan ja oleskeli siell{. Ja Herodes oli vihoissansa tyyrolaisille ja siidonilaisille. Mutta n{m{ tulivat yksiss{ neuvoin h{nen luoksensa, ja suostutettuaan puolelleen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa; sill{ heid{n maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta. Niin Herodes m{{r{ttyn{ p{iv{n{ pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen; siihen kansa huusi: "Jumalan {{ni, eik{ ihmisen!" Mutta heti l|i h{nt{ Herran enkeli, sent{hden ettei h{n antanut kunniaa Jumalalle; ja madot s|iv{t h{net, ja h{n heitti henkens{. Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi. Ja Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista toimitettuansa avustusteht{v{n ja toivat sielt{ mukanaan Johanneksen, jota my|s Markukseksi kutsuttiin.

Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyrenel{inen, ja Manaen, nelj{nnysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus. Ja heid{n toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyh{ Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen ty|h|n, johon min{ olen heid{t kutsunut". Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat k{tens{ heid{n p{{llens{ ja laskivat heid{t menem{{n. Niin he Pyh{n Hengen l{hett{min{ meniv{t Seleukiaan ja purjehtivat sielt{ Kyproon. Ja tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagoogissa, ja heill{ oli mukanaan my|s Johannes, palvelijana. Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he er{{n juutalaisen miehen, noidan ja v{{r{n profeetan, jonka nimi oli Barjeesus. H{n oleskeli k{skynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymm{rt{v{inen mies. T{m{ kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa. Mutta Elymas, noita - sill{ niin tulkitaan h{nen nimens{ - vastusti heit{, koettaen k{{nt{{ k{skynhaltijaa pois uskosta. Niin Saulus, my|s Paavaliksi kutsuttu, t{ynn{ Pyh{{ Henke{ loi katseensa h{neen ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppi{ ja kavaluutta t{ynn{, sin{ perkeleen siki|, kaiken vanhurskauden vihollinen, etk| lakkaa v{{ristelem{st{ Herran suoria teit{? Ja nyt, katso, Herran k{si on sinun p{{ll{si, ja sin{ tulet sokeaksi etk{ aurinkoa n{e s{{dettyyn aikaan asti." Ja heti lankesi h{nen p{{llens{ synkeys ja pimeys, ja h{n k{vi ymp{ri ja etsi taluttajaa. Kun nyt k{skynhaltija n{ki, mit{ oli tapahtunut, niin h{n uskoi, ihmetellen Herran oppia. Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siell{ Johannes erosi heist{ ja palasi Jerusalemiin. Mutta he vaelsivat Pergest{ eteenp{in ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he meniv{t synagoogaan sapatinp{iv{n{ ja istuutuivat. Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu, l{hettiv{t synagoogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, veljet, jos teill{ on jokin kehoituksen sana kansalle, niin puhukaa". Niin Paavali nousi ja viittasi k{dell{{n ja sanoi: "Te Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa pelk{{tte, kuulkaa! T{m{n Israelin kansan Jumala valitsi meid{n is{mme ja korotti t{m{n kansan, heid{n muukalaisina ollessaan Egyptin maassa, ja vei heid{t sielt{ ulos kohotetulla k{sivarrella, ja h{n k{rsi heid{n tapojansa noin nelj{kymment{ vuotta er{maassa ja h{vitti seitsem{n kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinn|ksi. N{in kului noin nelj{sataa viisikymment{ vuotta. Sen j{lkeen h{n antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, nelj{ksikymmeneksi vuodeksi. Mutta h{n pani h{net viralta ja her{tti heille kuninkaaksi Daavidin, josta h{n my|s todisti ja sanoi: 'Min{ olen l|yt{nyt Daavidin, Iisain pojan, syd{meni mukaisen miehen, joka on tekev{ kaikessa minun tahtoni'. T{m{n j{lkel{isist{ on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi, sittenkuin Johannes ennen h{nen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa p{{tt{v{, sanoi h{n: 'En min{ ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun j{lkeeni tulee se, jonka kenki{ min{ en ole arvollinen jaloista riisumaan'. Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka Jumalaa pelk{{tte, meille on t{m{n pelastuksen sana l{hetetty. Sill{ koska Jerusalemin asukkaat ja heid{n hallitusmiehens{ eiv{t Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan h{net my|s toteuttivat profeettain sanat, joita kunakin sapattina luetaan; ja vaikka he eiv{t l|yt{neet mit{{n, mist{ h{n olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta, ett{ h{net surmattaisiin. Ja kun he olivat t{ytt{neet kaiken, mik{ h{nest{ on kirjoitettu, ottivat he h{net alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala her{tti h{net kuolleista. Ja h{n ilmestyi useina p{ivin{ niille, jotka olivat tulleet h{nen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat h{nen todistajansa kansan edess{. Ja me julistamme teille sen hyv{n sanoman, ett{ Jumala on isille annetun lupauksen t{ytt{nyt meid{n lapsillemme, her{tt{en Jeesuksen, niinkuin my|s toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sin{ olet minun Poikani, t{n{ p{iv{n{ min{ olen sinut synnytt{nyt'. Ja ett{ h{n her{tti h{net kuolleista, niin ettei h{n en{{ palaja katoavaisuuteen, siit{ h{n on sanonut n{in: 'Min{ annan teille pyh{t ja lujat Daavidin armot'. Sent{hden h{n my|s toisessa paikassa sanoo: 'Sin{ et salli Pyh{si n{hd{ katoavaisuutta'. Sill{ kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui h{n ja tuli otetuksi isiens{ tyk| ja n{ki katoavaisuuden. Mutta h{n, jonka Jumala her{tti, ei n{hnyt katoavaisuutta. Olkoon siis teille tiett{v{, miehet ja veljet, ett{ h{nen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja ett{ jokainen, joka uskoo, tulee h{ness{ vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mist{ te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla. Kavahtakaa siis, ettei teit{ kohtaa se, mik{ on puhuttu profeetoissa: 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelk{{ ja hukkukaa; sill{ min{ teen teid{n p{ivin{nne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille'." Kun he l{htiv{t ulos, pyydettiin heit{ puhumaan n{it{ asioita tulevanakin sapattina. Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelk{{v{iset k{{nnynn{iset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heit{ pysym{{n Jumalan armossa. Seuraavana sapattina kokoontui l{hes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa. Mutta n{hdess{{n kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa t{yteen ja v{itteliv{t Paavalin puheita vastaan ja herjasivat. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te ty|nn{tte sen luotanne ettek{ katso itse{nne mahdollisiksi iankaikkiseen el{m{{n, niin katso, me k{{nnymme pakanain puoleen. Sill{ n{in on Herra meit{ k{skenyt: 'Min{ olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, ett{ sin{ olisit pelastukseksi maan {{riin asti'." Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistiv{t Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat s{{detyt iankaikkiseen el{m{{n. Ja Herran sanaa levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan. Mutta juutalaiset yllyttiv{t jumalaapelk{{v{isi{ ylh{isi{ naisia ja kaupungin ensimm{isi{ miehi{ ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heid{t pois alueiltansa. Niin he pudistivat tomun jaloistansa heit{ vastaan ja meniv{t Ikonioniin. Ja opetuslapset tulivat t{ytetyiksi ilolla ja Pyh{ll{ Hengell{.

Ikonionissa he samoin meniv{t juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, ett{ suuri joukko sek{ juutalaisia ett{ kreikkalaisia uskoi. Mutta ne juutalaiset, jotka eiv{t uskoneet, yllyttiv{t ja kiihdyttiv{t pakanain mielt{ velji{ vastaan. Niin he oleskelivat siell{ kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeit{ heid{n k{ttens{ kautta. Ja kaupungin v{est| jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella. Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynn{ heid{n hallitusmiehens{ mieliv{t ryhty{ pahoinpitelem{{n ja kivitt{m{{n heit{, ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ymp{rist||n. Ja siell{ he julistivat evankeliumia. Ja Lystrassa oli mies, joka istui siell{, hervoton jaloistaan ja rampa {itins{ kohdusta saakka, eik{ ollut koskaan k{vellyt. H{n kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa h{neen ja n{ki h{nell{ olevan uskon, ett{ h{n voi tulla terveeksi, sanoi h{n suurella {{nell{: "Nouse pystyyn jaloillesi". Ja h{n kavahti yl|s ja k{veli. Kun kansa n{ki, mit{ Paavali oli tehnyt, korottivat he {{nens{ ja sanoivat lykaoniankielell{: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meid{n luoksemme". Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska h{n oli se, joka puhui. Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi h{rki{ ja seppeleit{ porttien eteen ja tahtoi v{kijoukon kanssa uhrata. Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, rep{isiv{t he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat ja sanoivat: "Miehet, miksi te n{in teette? Mekin olemme ihmisi{, yht{ vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, ett{ te k{{ntyisitte noista turhista jumalista el{v{n Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mit{ niiss{ on. Menneitten sukupolvien aikoina h{n on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teit{ns{; ja kuitenkaan h{n ei ole ollut antamatta todistusta itsest{{n, sill{ h{n on tehnyt teille hyv{{, antaen teille taivaasta sateita ja hedelm{llisi{ aikoja ja raviten teid{n syd{menne ruualla ja ilolla." N{in puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille. Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittiv{t Paavalia ja raastoivat h{net kaupungin ulkopuolelle, luullen h{net kuolleeksi. Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet h{nen ymp{rilleen, nousi h{n ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana p{iv{n{ h{n l{hti Barnabaan kanssa Derbeen. Ja julistettuaan evankeliumia siin{ kaupungissa ja tehty{{n monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heit{ pysym{{n uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meid{n pit{{ menem{n sis{lle Jumalan valtakuntaan". Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten j{ttiv{t heid{t Herran haltuun, johon he nyt uskoivat. Ja he kulkivat l{pi Pisidian ja tulivat Pamfyliaan; ja julistettuaan sanaa Pergess{ he meniv{t Attaliaan. Ja sielt{ he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat l{hteneet, annettuina Jumalan armon haltuun sit{ ty|t{ varten, jonka he nyt olivat suorittaneet. Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heid{n kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka h{n oli avannut pakanoille uskon oven. Ja he viipyiv{t pitk{n aikaa opetuslasten tyk|n{.

Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat velji{: "Ellette ymp{rileikkauta itse{nne, niinkuin Mooses on s{{t{nyt, ette voi pelastua". Kun siit{ syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti v{itteliv{t heit{ vastaan, niin p{{tettiin, ett{ Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heist{ tuli menn{ t{m{n riitakysymyksen t{hden apostolien ja vanhinten tyk| Jerusalemiin. Niin seurakunta varusti heid{t matkalle, ja he kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanain k{{ntymyksest{ ja ilahuttivat sill{ suuresti kaikkia velji{. Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja apostolit ja vanhimmat ottivat heid{t vastaan; ja he kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heid{n kanssansa ja tehnyt suuria. Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heid{t on ymp{rileikattava ja heit{ on k{skett{v{ noudattamaan Mooseksen lakia". Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan t{t{ asiaa. Ja kun oli paljon v{itelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tied{tte, ett{ Jumala jo kauan aikaa sitten teki teid{n keskuudessanne sen valinnan, ett{ pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala, syd{nten tuntija, todisti heid{n puolestansa, antaen heille Pyh{n Hengen samoinkuin meillekin. eik{ tehnyt mit{{n erotusta meid{n ja heid{n kesken, sill{ h{n puhdisti heid{n syd{mens{ uskolla. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eiv{t meid{n is{mme emmek{ mek{{n ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin." Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeit{ Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heid{n kauttansa. Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heist{ kansan omalle nimellens{. Ja t{m{n kanssa pit{v{t yht{ profeettain sanat, sill{ n{in on kirjoitettu: 'Sen j{lkeen min{ palajan ja pystyt{n j{lleen Daavidin sortuneen majan; min{ korjaan sen repe{m{t ja nostan sen j{lleen pystyyn, ett{ j{ljelle j{{neet ihmiset etsisiv{t Herraa, ynn{ kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka t{m{n tekee, mik{ on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'. Sent{hden min{ olen sit{ mielt{, ettei tule rasittaa niit{, jotka pakanuudesta k{{ntyv{t Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, ett{ heid{n pit{{ karttaman ep{jumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sek{ verta. Sill{ Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan h{nt{ synagoogissa jokaisena sapattina." Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta n{kiv{t hyv{ksi valita keskuudestaan muutamia miehi{ ja l{hett{{ heid{t Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimitt{in Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehi{ veljien joukossa; ja kirjoittivat heid{n mukaansa n{in kuuluvan kirjeen: "Me apostolit ja vanhimmat, teid{n veljenne, l{het{mme teille, pakanuudesta k{{ntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, ett{ muutamat meist{ l{hteneet, joille emme ole mit{{n k{sky{ antaneet, ovat puheillaan tehneet teid{t levottomiksi ja saattaneet teid{n sielunne h{mmennyksiin, niin me olemme yksimielisesti n{hneet hyv{ksi valita miehi{ ja l{hett{{ heid{t teid{n tyk|nne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa, jotka ovat panneet henkens{ alttiiksi meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen t{hden. Me l{het{mme siis Juudaan ja Silaan, jotka my|s suusanalla ilmoittavat teille saman. Sill{ Pyh{ Henki ja me olemme n{hneet hyv{ksi, ettei teid{n p{{llenne ole pantava enemp{{ kuormaa kuin n{m{ v{ltt{m{tt|m{t: ett{ kartatte ep{jumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te n{it{ v{lt{tte, niin teid{n k{y hyvin. J{{k{{ hyv{sti!" Niin heid{t l{hetettiin matkalle, ja he tulivat Antiokiaan; siell{ he kutsuivat koolle seurakunnan ja antoivat heille kirjeen. Ja kun he olivat sen lukeneet, iloitsivat he t{st{ lohdutuksesta. Ja Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehoittivat velji{ monin sanoin ja vahvistivat heit{. Ja heid{n viivytty{{n siell{ jonkin aikaa veljet laskivat heid{t rauhassa palaamaan niiden tyk|, jotka olivat heid{t l{hett{neet. Ja Paavali ja Barnabas viipyiv{t Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa. Mutta muutamien p{ivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: "L{htek{{mme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan velji{, miten heid{n on". Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta h{nt{ mukaan, koska h{n oli luopunut heist{ Pamfyliassa eik{ ollut heid{n kanssaan l{htenyt ty|h|n. Ja he kiivastuivat niin, ett{ erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet j{ttiv{t h{net Herran armon haltuun, ja h{n l{hti matkalle. Ja h{n vaelsi l{pi Syyrian ja Kilikian vahvistaen seurakuntia.

Niin h{n saapui my|s Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siell{ oli er{s opetuslapsi, nimelt{ Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta is{ oli kreikkalainen. H{nest{ veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyv{{. Paavali tahtoi h{nt{ mukaansa matkalle ja otti h{net ja ymp{rileikkasi h{net juutalaisten t{hden, joita oli niill{ paikkakunnilla; sill{ kaikki tiesiv{t, ett{ h{nen is{ns{ oli kreikkalainen. Ja sit{ mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne s{{d|kset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyv{ksyneet. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat p{iv{ p{iv{lt{ yh{ enemm{n j{seni{. Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sill{ Pyh{ Henki esti heit{ julistamasta sanaa Aasiassa. Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittiv{t l{hte{ Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heid{n sit{ tehd{. Niin he vaelsivat ohi Mysian ja meniv{t Trooaaseen. Ja Paavali n{ki y|ll{ n{yn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi h{nt{ sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meit{". Ja kun h{n oli n{hnyt sen n{yn, niin me kohta tahdoimme p{{st{ l{htem{{n Makedoniaan, sill{ me k{sitimme, ett{ Jumala oli kutsunut meit{ julistamaan heille evankeliumia. Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana p{iv{n{ Neapoliin, ja sielt{ Filippiin, joka on ensimm{inen kaupunki siin{ osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siin{ kaupungissa me viivyimme muutamia p{ivi{. Ja sapatinp{iv{n{ me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. Ja er{s Lyydia niminen purppuranmyyj{ Tyatiran kaupungista, jumalaapelk{{v{inen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi h{nen syd{mens{ ottamaan vaarin siit{, mit{ Paavali puhui. Ja kun h{net ja h{nen perhekuntansa oli kastettu, pyysi h{n meit{ sanoen: "Jos te pid{tte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siell{". Ja h{n vaati meit{. Ja tapahtui meid{n menness{mme rukouspaikkaan, ett{ meit{ vastaan tuli er{s palvelijatar, jossa oli tiet{j{henki ja joka tuotti paljon tuloja is{nnilleen ennustamisellaan. H{n seurasi Paavalia ja meit{ ja huusi sanoen: "N{m{ miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien". Ja t{t{ h{n teki monta p{iv{{. Mutta se vaivasi Paavalia, ja h{n k{{ntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimess{ min{ k{sken sinun l{hte{ h{nest{". Ja se l{hti sill{ hetkell{. Mutta kun h{nen is{nt{ns{ n{kiv{t, ett{ tulojen toivo oli heilt{ kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja vetiv{t heid{t torille hallitusmiesten eteen. Ja viety{ns{ heid{t p{{llikk|jen eteen he sanoivat: "N{m{ miehet h{iritsev{t meid{n kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia ja opettavat tapoja, joita meid{n ei ole lupa omaksua eik{ noudattaa, koska me olemme roomalaisia". Ja kansakin nousi heit{ vastaan, ja p{{llik|t ACTittiv{t heilt{ vaatteet ja k{skiv{t ly|d{ heit{ raipoilla. Ja kun olivat heit{ paljon pieks{tt{neet, heittiv{t he heid{t vankeuteen ja k{skiv{t vanginvartijan tarkasti vartioida heit{. Sellaisen k{skyn saatuaan t{m{ heitti heid{t sisimp{{n vankihuoneeseen ja pani heid{t jalkapuuhun. Mutta keskiy|n aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistyst{ Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heit{. Silloin tapahtui yht{kki{ suuri maanj{ristys, niin ett{ vankilan perustukset j{rkkyiv{t, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat. Kun vanginvartija her{si ja n{ki vankilan ovien olevan auki, veti h{n miekkansa ja aikoi surmata itsens{, luullen vankien karanneen. Mutta Paavali huusi suurella {{nell{ sanoen: "[l{ tee itsellesi mit{{n pahaa, sill{ me kaikki olemme t{{ll{". Niin h{n pyysi valoa, juoksi sis{lle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen. Ja h{n vei heid{t ulos ja sanoi: "Herrat, mit{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ pelastuisin?" Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sin{ pelastut, niin my|s sinun perhekuntasi". Ja he puhuivat Jumalan sanaa h{nelle ynn{ kaikille, jotka h{nen kodissansa olivat. Ja h{n otti heid{t mukaansa samalla y|n hetkell{ ja pesi heid{n haavansa, ja h{net ja kaikki h{nen omaisensa kastettiin kohta. Ja h{n vei heid{t yl|s asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siit{, ett{ h{n ja koko h{nen perheens{ oli tullut Jumalaan uskovaksi. P{iv{n tultua p{{llik|t l{hettiv{t oikeudenpalvelijat sanomaan: "P{{st{ irti ne miehet". Niin vanginvartija ilmoitti t{m{n Paavalille sanoen: "P{{llik|t ovat l{hett{neet sanan, ett{ teid{t on p{{stett{v{ irti; l{htek{{ siis nyt ulos ja menk{{ rauhassa". Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti, viel{p{ ilman tuomiota, ruoskineet meit{, jotka olemme Rooman kansalaisia, ja ovat heitt{neet meid{t vankeuteen; ja nytk| he salaa ajaisivat meid{t tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse ja viek||t meid{t ulos." Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat p{{llik|ille; niin n{m{ pelj{styiv{t kuullessaan heid{n olevan roomalaisia, ja he tulivat ja suostuttelivat heit{ ja veiv{t heid{t ulos ja pyysiv{t heit{ l{htem{{n pois kaupungista. Niin he l{htiv{t vankilasta ja meniv{t Lyydian tyk|; ja n{hty{{n veljet ja rohkaistuaan heit{ he l{htiv{t pois.

Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sis{lle heid{n luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heid{n kanssansa, l{htien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, ett{ Kristuksen piti k{rsim{n ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "T{m{ Jeesus, jota min{ teille julistan, on Kristus". Ja muutamat heist{ tulivat uskoon ja liittyiv{t Paavaliin ja Silaaseen, niin my|s suuri joukko jumalaapelk{{v{isi{ kreikkalaisia sek{ useat ylh{iset naiset. Mutta juutalaiset joutuivat kiihkoon ja ottivat avukseen muutamia pahanilkisi{ miehi{ joutov{est{, haalivat kansaa kokoon ja nostivat kaupungissa metelin. He asettuivat Jaasonin talon edustalle ja hakivat Paavalia ja Silasta vied{kseen heid{t kansan eteen. Mutta kun he eiv{t heit{ l|yt{neet, raastoivat he Jaasonin ja muutamia velji{ kaupungin hallitusmiesten eteen ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsij{t ovat t{nnekin tulleet, ja heid{t Jaason on ottanut vastaan; ja n{m{ kaikki tekev{t vastoin keisarin asetuksia, sanoen er{{n toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan". Kun kansa ja hallitusmiehet t{m{n kuulivat, tulivat he levottomiksi. Ja n{m{ ottivat takauksen Jaasonilta ja muilta ja p{{stiv{t heid{t. Mutta veljet l{hettiv{t heti y|t{ my|ten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, meniv{t he juutalaisten synagoogaan. N{m{ olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka p{iv{ kirjoituksia, oliko asia niin. Ja monet heist{ uskoivat, niin my|s useat ylh{iset kreikkalaiset naiset ja miehet. Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tiet{{, ett{ Paavali Bereassakin julisti Jumalan sanaa, tulivat he sinnekin yllytt{m{{n ja kiihoittamaan kansaa. Silloin veljet heti l{hettiv{t Paavalin menem{{n meren rantaan; mutta sek{ Silas ett{ Timoteus j{iv{t Bereaan. Ja Paavalin saattajat veiv{t h{net Ateenaan saakka, ja saatuaan viet{v{ksi Silaalle ja Timoteukselle k{skyn mit{ pikimmin tulla h{nen luoksensa, he l{htiv{t sielt{ pois. Mutta Paavalin odottaessa heit{ Ateenassa h{nen henkens{ h{ness{ kiivastui, kun h{n n{ki, ett{ kaupunki oli t{ynn{ ep{jumalankuvia. Niin h{n keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelk{{v{isten kanssa ja torilla joka p{iv{ niiden kanssa, joita h{n siell{ tapasi. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit v{itteliv{t h{nen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mit{h{n tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "N{kyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska h{n julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja yl|snousemuksesta. Ja he ottivat h{net ja veiv{t Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tiet{{, mik{ se uusi oppi on, jota sin{ ilmoitat? Sill{ outoja asioita sin{ tuot meid{n korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tiet{{, mit{ ne oikein ovat." Sill{ ateenalaisilla ja siell{ oleskelevilla muukalaisilla ei kenell{k{{n ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, min{ n{en kaikesta, ett{ te suuresti kunnioitatte jumalia. Sill{ k{velless{ni ymp{ri ja katsellessani teid{n pyhi{ paikkojanne min{ l|ysin my|s alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mit{ te siis tuntemattanne palvelette, sen min{ teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mit{ siin{ on, h{n, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu k{sill{ tehdyiss{ temppeleiss{, eik{ h{nt{ voida ihmisten k{sill{ palvella, ik{{nkuin h{n jotakin tarvitsisi, h{n, joka itse antaa kaikille el{m{n ja hengen ja kaiken. Ja h{n on tehnyt koko ihmissuvun yhdest{ ainoasta asumaan kaikkea maanpiiri{ ja on s{{t{nyt heille m{{r{tyt ajat ja heid{n asumisensa rajat, ett{ he etsisiv{t Jumalaa, jos ehk{ voisivat hapuilemalla h{net l|yt{{ - h{net, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdest{k{{n meist{; sill{ h{ness{ me el{mme ja liikumme ja olemme, niinkuin my|s muutamat teid{n runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sill{ me olemme my|s h{nen sukuansa'. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, ett{ jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tiet{m{tt|myyden aikoja Jumala on k{rsinyt, mutta nyt h{n tekee tiett{v{ksi, ett{ kaikkien ihmisten kaikkialla on teht{v{ parannus. Sill{ h{n on s{{t{nyt p{iv{n, jona h{n on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka h{n siihen on m{{r{nnyt; ja h{n on antanut kaikille siit{ vakuuden, her{tt{m{ll{ h{net kuolleista." Kuullessaan kuolleitten yl|snousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta t{st{ viel{ toistekin". Ja niin Paavali l{hti heid{n keskelt{ns{. Mutta muutamat liittyiv{t h{neen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin j{sen, ja er{s nainen, nimelt{ Damaris, sek{ muita heid{n kanssansa.

Sen j{lkeen Paavali l{hti Ateenasta ja meni Korinttoon. Siell{ h{n tapasi er{{n Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja {sken tullut Italiasta, ja h{nen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli n{et k{skenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. Ja Paavali meni heid{n luoksensa. Ja kun h{nell{ oli sama ammatti kuin heill{, j{i h{n heid{n luoksensa, ja he tekiv{t ty|t{ yhdess{; sill{ he olivat ammatiltaan teltantekij|it{. Ja h{n keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sek{ juutalaisia ett{ kreikkalaisia uskomaan. Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, ett{ Jeesus on Kristus. Mutta kun he vastustivat ja herjasivat, pudisti h{n vaatteitansa ja sanoi heille: "Tulkoon teid{n verenne oman p{{nne p{{lle! Viaton olen min{; t{stedes min{ menen pakanain tyk|." Ja h{n l{hti sielt{ ja meni er{{n Titius Justus nimisen jumalaapelk{{v{isen miehen tyk|, jonka talo oli aivan synagoogan vieress{. Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko h{nen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja my|skin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heid{t kastettiin. Ja Herra sanoi y|ll{ n{yss{ Paavalille: "[l{ pelk{{, vaan puhu, {l{k{ vaikene, sill{ min{ olen sinun kanssasi, eik{ kukaan ole ryhtyv{ sinuun tehd{kseen sinulle pahaa, sill{ minulla on paljon kansaa t{ss{ kaupungissa". Niin h{n viipyi siell{ vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heid{n keskuudessaan Jumalan sanaa. Mutta Gallionin ollessa Akaian k{skynhaltijana juutalaiset yksimielisesti nousivat Paavalia vastaan ja veiv{t h{net tuomioistuimen eteen ja sanoivat: "T{m{ viettelee ihmisi{ palvelemaan Jumalaa lainvastaisella tavalla". Ja kun Paavali aikoi avata suunsa, sanoi Gallion juutalaisille: "Jos olisi tehty rikos tai h{ijy ilkity|, olisi kohtuullista, ett{ min{ k{rsiv{llisesti kuuntelisin teit{, juutalaiset. Mutta jos teill{ on riitakysymyksi{ opista ja nimist{ ja teid{n laistanne, olkoot ne teid{n huolenanne; niiden tuomari min{ en tahdo olla." Ja h{n ajoi heid{t pois tuomioistuimen edest{. Niin he kaikki ottivat kiinni Soosteneen, synagoogan esimiehen, ja l|iv{t h{nt{ tuomioistuimen edess{, eik{ Gallion v{litt{nyt siit{ mit{{n. Mutta Paavali viipyi siell{ viel{ jonkun aikaa; sitten h{n sanoi veljille j{{hyv{iset ja purjehti Syyriaan, mukanansa Priskilla ja Akylas; h{n oli leikkauttanut tukkansa Kenkreassa, sill{ h{n oli tehnyt lupauksen. Ja he saapuivat Efesoon; sinne h{n j{tti heid{t. Ja h{n meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa. Ja he pyysiv{t h{nt{ viipym{{n kauemmin, mutta h{n ei suostunut, vaan sanoi heille j{{hyv{iset ja lausui: "Min{ palaan j{lleen teid{n tyk|nne, jos Jumala suo". Ja h{n l{hti purjehtimaan Efesosta. Ja noustuaan maihin Kesareassa h{n vaelsi yl|s Jerusalemiin ja tervehti seurakuntaa ja meni sitten alas Antiokiaan. Kun h{n oli viett{nyt siell{ jonkun aikaa, l{hti h{n matkalle ja kulki j{rjest{{n kautta Galatian maakunnan ja Frygian, vahvistaen kaikkia opetuslapsia. Ja Efesoon saapui er{s juutalainen, nimelt{ Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja v{kev{ raamatuissa. T{lle oli opetettu Herran tie, ja h{n puhui palavana hengess{ ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. H{n rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat h{nt{ kuunnelleet, ottivat he h{net luokseen ja selvittiv{t h{nelle tarkemmin Jumalan tien. Ja kun h{n tahtoi menn{ Akaiaan, niin veljet kehoittivat h{nt{ siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, ett{ n{m{ ottaisivat h{net vastaan. Ja sinne saavuttuaan h{n armon kautta oli suureksi hy|dyksi uskoon tulleille. Sill{ h{n kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten v{itteet ja n{ytti kirjoituksista toteen, ett{ Jeesus on Kristus.

Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan l{pi yl{maakuntien, Efesoon ja tapasi siell{ muutamia opetuslapsia. Ja h{n sanoi heille: "Saitteko Pyh{n Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat h{nelle: "Emme ole edes kuulleet, ett{ Pyh{{ Henke{ on olemassakaan". Ja h{n sanoi: "Mill{ kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan h{neen, joka oli tuleva h{nen j{lkeens{, se on, Jeesukseen". Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani k{tens{ heid{n p{{lleen, tuli heid{n p{{llens{ Pyh{ Henki, ja he puhuivat kielill{ ja ennustivat. Heit{ oli kaikkiaan noin kaksitoista miest{. Ja h{n meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan h{n puhui heid{n kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta kun muutamat paaduttivat itsens{ eiv{tk{ uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiest{ kansan edess{, niin h{n meni pois heid{n luotaan ja erotti opetuslapset heist{ ja piti joka p{iv{ keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja sit{ kesti kaksi vuotta, niin ett{ kaikki Aasian asukkaat, sek{ juutalaiset ett{ kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan. Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin k{tten kautta, niin ett{ viel{p{ hikiliinoja ja esivaatteita h{nen iholtansa vietiin sairasten p{{lle, ja taudit l{htiv{t heist{ ja pahat henget pakenivat pois. My|skin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nime{ niiden ylitse, joissa oli pahoja henki{, sanoen: "Min{ vannotan teit{ sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa". Ja niiden joukossa, jotka n{in tekiv{t, oli my|s er{{n juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsem{n poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen min{ tunnen, ja Paavalin min{ tied{n, mutta keit{ te olette?" Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heid{n kimppuunsa, voitti heid{t toisen toisensa per{st{ ja runteli heit{, niin ett{ he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siit{ huoneesta. Ja t{m{n saivat tiet{{ kaikki Efeson asukkaat, sek{ juutalaiset ett{ kreikkalaiset; ja heid{t kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nime{ ylistettiin suuresti. Ja monet niist{, jotka olivat tulleet uskoon, meniv{t ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Ja useat niist{, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien n{hden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymment{ tuhatta hopearahaa. N{in Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui. Kun kaikki t{m{ oli tapahtunut, niin Paavali hengess{ p{{tti kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "K{yty{ni siell{ minun pit{{ n{hd{ my|s Rooma". Ja h{n l{hetti Makedoniaan kaksi apumiehist{ns{, Timoteuksen ja Erastuksen, mutta j{i itse joksikin aikaa Aasiaan. T{h{n aikaan syntyi sangen suuri melu siit{ tiest{. Sill{ er{s hopeasepp{, nimelt{ Demetrius, joka valmisti hopeaisia Artemiin temppeleit{, hankki sill{ ammattilaisille melkoisia tuloja. H{n kutsui kokoon n{m{ sek{ muut, jotka sellaista ty|t{ tekiv{t, ja sanoi: "Miehet, te tied{tte, ett{ meill{ on hyv{ toimeentulomme t{st{ ty|st{; mutta nyt te n{ette ja kuulette, ett{ tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteiv{t ne ole jumalia, jotka k{sill{ tehd{{n. Ja nyt uhkaa se vaara, ett{ ei ainoastaan t{m{ meid{n elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan my|skin, ett{ suuren Artemis jumalattaren temppeli{ ei pidet{ min{k{{n ja ett{ h{n menett{{ mahtavuutensa, h{n, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee." Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa t{yteen ja huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!" Ja koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he rynt{siv{t kaikki yhdess{ n{ytelm{paikkaan ja tempasivat mukaansa Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka olivat Paavalin matkatovereita. Ja kun Paavali tahtoi menn{ kansanjoukkoon, eiv{t opetuslapset sit{ sallineet. Ja my|s muutamat Aasian hallitusmiehist{, jotka olivat h{nen yst{vi{{n, l{hettiv{t h{nelle sanan ja pyysiv{t, ettei h{n menisi n{ytelm{paikkaan. Ja he huusivat, mik{ mit{kin; sill{ kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eiv{t tienneet, mink{t{hden he olivat tulleet kokoon. Silloin vedettiin joukosta esille Aleksander, jota juutalaiset ty|nsiv{t esiin; niin Aleksander viittasi k{dell{{n merkiksi, ett{ h{n tahtoi pit{{ puolustuspuheen kansan edess{. Mutta kun he huomasivat, ett{ h{n oli juutalainen, rupesivat he kaikki yhteen {{neen huutamaan ja kirkuivat noin kaksi hetke{: "Suuri on efesolaisten Artemis!" Mutta kun kaupungin kansleri oli saanut kansan rauhoittumaan, sanoi h{n: "Efeson miehet, onko ket{{n, joka ei tied{, ett{ efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin temppelin ja h{nen taivaasta pudonneen kuvansa vaalija? Koska ei kukaan voi t{t{ kielt{{, tulee teid{n siis pysy{ rauhallisina eik{ tehd{ mit{{n harkitsematonta. Te olette kuitenkin tuoneet t{nne n{m{ miehet, jotka eiv{t ole temppelin ry|st{ji{ eiv{tk{ ole meid{n jumalatartamme pilkanneet. Jos siis Demetriuksella ja h{nen ammattiveljill{ns{ on riita-asiaa jotakuta vastaan, niin pidet{{nh{n oikeudenistuntoja ja onhan k{skynhaltijoita; vet{k||t toisensa oikeuteen. Ja jos teill{ on viel{ jotakin muuta vaadittavaa, niin ratkaistakoon asia laillisessa kansankokouksessa. Sill{ t{m{np{iv{isen tapahtuman t{hden me olemme vaarassa joutua syytteeseen jopa kapinasta, vaikkei mit{{n aihetta olekaan; ja silloin me emme voi vastata t{st{ mellakasta." N{in puhuen h{n sai kokouksen hajaantumaan.

Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset luoksensa; ja rohkaistuaan heit{ h{n j{tti heid{t hyv{sti ja l{hti matkustamaan Makedoniaan. Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien l{pi ja puhuttuaan siell{ monta kehoituksen sanaa h{n tuli Kreikkaan. Siell{ h{n oleskeli kolme kuukautta. Ja kun juutalaiset olivat tehneet h{nt{ vastaan salahankkeen h{nen aikoessaan l{hte{ meritse Syyriaan, p{{tti h{n tehd{ paluumatkansa Makedonian kautta. Ja h{nt{ seurasivat berealainen Soopater, Pyrruksen poika, ja tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbel{inen Gaius, Timoteus sek{ aasialaiset Tykikus ja Trofimus. N{m{ meniv{t edelt{ ja odottivat meit{ Trooaassa; mutta me purjehdimme happamattoman leiv{n juhlan j{lkeen Filippist{ ja tulimme viidenten{ p{iv{n{ heid{n luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siell{ seitsem{n p{iv{{. Ja kun viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ olimme kokoontuneet murtamaan leip{{, niin Paavali, joka seuraavana p{iv{n{ aikoi matkustaa pois, keskusteli heid{n kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliy|h|n saakka. Ja monta lamppua oli palamassa yl{salissa, jossa me olimme koolla. Niin er{s nuorukainen, nimelt{ Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui h{n sike{{n uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja h{net nostettiin yl|s kuolleena. Mutta Paavali meni alas, heitt{ytyi h{nen ylitsens{, kiersi k{tens{ h{nen ymp{rilleen ja sanoi: "[lk{{ h{t{ilk|, sill{ h{ness{ on viel{ henki". Niin h{n meni j{lleen yl|s, mursi leip{{ ja s|i; ja h{n puhui kauan heid{n kanssansa, p{iv{n koittoon asti, ja l{hti sitten matkalle. Ja he veiv{t pojan sielt{ el{v{n{ ja tulivat suuresti lohdutetuiksi. Mutta me menimme edelt{p{in ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sielt{ aioimme ottaa Paavalin laivaan, sill{ h{n oli niin m{{r{nnyt, aikoen itse kulkea maitse. Ja kun h{n yhtyi meihin Assossa, otimme h{net laivaan ja kuljimme Mityleneen. Sielt{ me purjehdimme ja saavuimme toisena p{iv{n{ Kion kohdalle; seuraavana p{iv{n{ laskimme Samoon ja tulimme sen j{lkeisen{ p{iv{n{ Miletoon. Sill{ Paavali oli p{{tt{nyt purjehtia Efeson ohitse, ettei h{nelt{ kuluisi aikaa Aasiassa; sill{ h{n kiiruhti joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin. Mutta Miletosta h{n l{hetti sanan Efesoon ja kutsui tyk|ns{ seurakunnan vanhimmat. Ja kun he saapuivat h{nen tyk|ns{, sanoi h{n heille: "Te tied{tte ensimm{isest{ p{iv{st{ asti, kun min{ Aasiaan tulin, miten min{ kaiken aikaa olen ollut teid{n kanssanne; kuinka min{ olen palvellut Herraa kaikella n|yryydell{ ja kyynelill{, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden t{hden; kuinka min{ en ole vet{ytynyt pois julistamasta teille sit{, mik{ hy|dyllist{ on, ja opettamasta teit{ sek{ julkisesti ett{ huone huoneelta, vaan olen todistanut sek{ juutalaisille ett{ kreikkalaisille parannusta k{{ntymyksess{ Jumalan puoleen ja uskoa meid{n Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Ja nyt, katso, min{ matkustan, sidottuna hengess{, Jerusalemiin, enk{ tied{, mik{ minua siell{ kohtaa. Sen vain tied{n, ett{ Pyh{ Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, ett{ kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En min{ kuitenkaan pid{ henke{ni itselleni mink{{n arvoisena, kunhan vain t{yt{n juoksuni ja sen viran, jonka min{ Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. Ja nyt, katso, min{ tied{n, ettette en{{ saa n{hd{ minun kasvojani, ei kukaan teist{, joiden keskuudessa min{ olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa. Sent{hden min{ todistan teille t{n{ p{iv{n{, ett{ min{ olen viaton kaikkien vereen. Sill{ min{ en ole vet{ytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsest{nne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyh{ Henki on teid{t pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka h{n omalla verell{ns{ on itselleen ansainnut. Min{ tied{n, ett{ minun l{ht|ni j{lkeen teid{n keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eiv{t laumaa s{{st{, ja teid{n omasta joukostanne nousee miehi{, jotka v{{r{{ puhetta puhuvat, vet{{kseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sent{hden ja muistakaa, ett{ min{ olen kolme vuotta lakkaamatta y|t{ ja p{iv{{ kyynelin neuvonut teit{ itsekutakin. Ja nyt min{ uskon teid{t Jumalan ja h{nen armonsa sanan haltuun, h{nen, joka on voimallinen rakentamaan teit{ ja antamaan teille perint|osan kaikkien pyhitettyjen joukossa. En min{ ole halunnut kenenk{{n hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tied{tte itse, ett{ n{m{ minun k{teni ovat ty|ll{ns{ hankkineet, mit{ min{ ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa min{ olen osoittanut teille, ett{ n{in ty|t{ tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa n{m{ Herran Jeesuksen sanat, jotka h{n itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa'." Ja t{m{n sanottuaan h{n polvistui ja rukoili kaikkien heid{n kanssansa. Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkem{{n ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat h{nt{, ja enimm{n suretti heit{ se sana, jonka h{n oli sanonut, etteiv{t he en{{ saisi n{hd{ h{nen kasvojansa. Ja he saattoivat h{net laivaan.

Kun olimme eronneet heist{ ja l{hteneet purjehtimaan, laskimme suoraan Koossaareen ja seuraavana p{iv{n{ Rodoon ja sielt{ Pataraan. Siell{ tapasimme Foinikiaan menev{n laivan, astuimme siihen ja l{hdimme purjehtimaan. Ja kun Kypro rupesi n{kym{{n ja oli j{{nyt meist{ vasemmalle, purjehdimme Syyriaan ja nousimme maihin Tyyrossa; siell{ n{et laivan oli m{{r{ purkaa lastinsa. Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siell{ seitsem{n p{iv{{. Ja Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menem{st{ Jerusalemiin. Mutta kun olimme viett{neet loppuun ne p{iv{t, l{hdimme matkalle, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meit{ kaupungin ulkopuolelle saakka. Ja me laskeuduimme rannalla polvillemme ja rukoilimme; ja sanottuamme j{{hyv{iset toisillemme astuimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa. Tyyrosta me saavuimme Ptolemaikseen, ja siihen p{{ttyi purjehduksemme. Ja me tervehdimme velji{ siell{ ja viivyimme p{iv{n heid{n luonansa. Mutta seuraavana p{iv{n{ me l{hdimme sielt{ ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tyk|, joka oli yksi niist{ seitsem{st{, ja j{imme h{nen tyk|ns{. Ja h{nell{ oli nelj{ tyt{rt{, neitsytt{, joilla oli profetoimisen lahja. Siell{ me viivyimme useita p{ivi{. Niin tuli sinne Juudeasta er{s profeetta, nimelt{ Agabus. Ja tultuaan meid{n luoksemme h{n otti Paavalin vy|n, sitoi sill{ jalkansa ja k{tens{ ja lausui: "N{in sanoo Pyh{ Henki: 'Sen miehen, jonka vy| t{m{ on, juutalaiset n{in sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain k{siin'." Kun sen kuulimme, pyysimme, sek{ me ett{ ne, jotka siell{ asuivat, ettei h{n menisi Jerusalemiin. Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mit{ te teette, kun itkette ja s{rjette minun syd{nt{ni. Sill{ min{ olen valmis, en ainoastaan k{ym{{n sidottavaksi vaan my|skin kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen t{hden." Ja kun h{n ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto". Niiden p{ivien kuluttua me hankkiuduimme ja menimme yl|s Jerusalemiin. Ja meid{n kanssamme tuli my|s opetuslapsia Kesareasta, jotka veiv{t meid{t majapaikkaamme, er{{n vanhan opetuslapsen, kyprolaisen Mnasonin, tyk|. Ja saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meid{t iloiten vastaan. Seuraavana p{iv{n{ Paavali meni meid{n kanssamme Jaakobin tyk|, ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville. Ja kun h{n oli heit{ tervehtinyt, kertoi h{n kohta kohdalta kaikki, mit{ Jumala h{nen palveluksensa kautta oli tehnyt pakanain keskuudessa. Sen kuultuaan he ylistiv{t Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sin{ n{et, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, ett{ sin{ opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiell{t heit{ ymp{rileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta s{{dettyjen tapojen mukaan. Mit{ siis on teht{v{? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sill{ he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis t{m{, mink{ me nyt sinulle sanomme. Meill{ on t{{ll{ nelj{ miest{, joilla on lupaus t{ytett{v{n{. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heid{n kanssansa ja maksa kulut heid{n puolestaan, ett{ he saisivat leikkauttaa tukkansa; siit{ kaikki huomaavat, ettei ole mit{{n per{{ siin{, mit{ heille on kerrottu sinusta, vaan ett{ sin{kin vaellat lain mukaan ja noudatat sit{. Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme p{{tt{neet ja kirjoittaneet, ett{ heid{n on v{ltt{minen ep{jumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun h{n seuraavana p{iv{n{ oli puhdistanut itsens{ heid{n kanssaan, meni h{n pyh{kk||n ja ilmoitti, milloin heid{n puhdistumisp{iv{ns{ tulisivat p{{ttym{{n, jota ennen heid{n kunkin edest{ oli tuotava uhri. Mutta kun ne seitsem{n p{iv{{ olivat p{{ttym{ss{, n{kiv{t Aasiasta tulleet juutalaiset h{net pyh{k|ss{, kiihoittivat kaiken kansan ja k{viv{t h{neen k{siksi ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! T{m{ on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisi{ meid{n kansaamme ja lakiamme ja t{t{ paikkaa vastaan, onpa viel{ tuonut kreikkalaisia pyh{kk||nkin ja saastuttanut t{m{n pyh{n paikan." Sill{ he olivat ennen n{hneet efesolaisen Trofimuksen kaupungilla h{nen kanssaan ja luulivat, ett{ Paavali oli tuonut h{net pyh{kk||n. Ja koko kaupunki tuli liikkeelle, ja v{ke{ juoksi kokoon; ja he ottivat Paavalin kiinni, raastoivat h{net ulos pyh{k|st{, ja heti portit suljettiin. Ja kun he tahtoivat h{net tappaa, sai sotav{enosaston p{{llikk| sanan, ett{ koko Jerusalem oli kuohuksissa. T{m{ otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja sadanp{{miehi{ ja riensi alas heid{n luoksensa. Kun he n{kiv{t p{{llik|n ja sotilaat, lakkasivat he ly|m{st{ Paavalia. Silloin p{{llikk| astui esiin, otatti h{net kiinni ja k{ski sitoa h{net kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka h{n oli ja mit{ h{n oli tehnyt. Mutta kansanjoukosta huusivat toiset sit{, toiset t{t{. Ja koska h{n melun t{hden ei voinut saada varmaa selkoa, k{ski h{n vied{ h{net kasarmiin. Ja kun Paavali tuli portaille, t{ytyi sotamiesten kantaa h{nt{ kansan v{kivallan t{hden; sill{ suuri kansanpaljous seurasi per{ss{ ja huusi: "Vie pois h{net!" Ja kun oltiin kuljettamassa Paavalia sis{lle kasarmiin, sanoi h{n p{{llik|lle: "Onko minun lupa sanoa sinulle jotakin?" Niin t{m{ sanoi: "Osaatko sin{ siis kreikkaa? Etk| sitten olekaan se egyptil{inen, joka hiljakkoin villitsi ne nelj{tuhatta murhamiest{ ja vei heid{t er{maahan?" Niin Paavali sanoi: "Min{ olen juutalainen mies, Tarson, tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyyd{n sinua, salli minun puhua kansalle". Ja kun h{n sen salli, niin Paavali, seisoen portailla, viittasi k{dell{{n kansalle; ja kun oli syntynyt syv{ hiljaisuus, puhui h{n heille hebreankielell{ ja sanoi:

"Miehet, veljet ja is{t, kuulkaa, mit{ min{ nyt teille puolustuksekseni puhun". Kun he kuulivat h{nen puhuvan heille hebreankielell{, syntyi viel{ suurempi hiljaisuus. Ja h{n sanoi: "Min{ olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu t{ss{ kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja min{ kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki t{n{ p{iv{n{ kiivailette. Ja min{ vainosin t{t{ tiet{ aina kuolemaan asti, sitoen ja heitt{en vankeuteen sek{ miehi{ ett{ naisia, niinkuin my|s ylimm{inen pappi voi minusta todistaa, ja kaikki vanhimmat. Min{ sain heilt{ my|s kirjeit{ veljille Damaskoon, ja min{ matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka siell{ olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi. Niin tapahtui, kun min{ matkalla ollessani l{hestyin Damaskoa, ett{ keskip{iv{n aikaan yht{kki{ taivaasta leimahti suuri valo minun ymp{rill{ni; ja min{ kaaduin maahan ja kuulin {{nen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Niin min{ vastasin: 'Kuka olet, herra?' Ja h{n sanoi minulle: 'Min{ olen Jeesus Nasaretilainen, jota sin{ vainoat'. Ja minun seuralaiseni n{kiv{t kyll{ valon, mutta eiv{t kuulleet sen {{nt{, joka minulle puhui. Ja min{ sanoin: 'Herra, mit{ minun pit{{ tekem{n?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siell{ sinulle sanotaan kaikki, mik{ sinulle on teht{v{ksi asetettu'. Ja kun min{ sen valon kirkkaudesta tulin n{kem{tt|m{ksi, taluttivat seuralaiseni minua k{dest{, ja niin min{ tulin Damaskoon. Ja er{s mies, hurskas lain mukaan, nimelt{ Ananias, josta kaikki siell{ asuvat juutalaiset todistivat hyv{{, tuli minun tyk|ni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, veljeni, saa n{k|si j{lleen'. Ja sill{ hetkell{ min{ sain n{k|ni ja katsoin h{neen. Niin h{n sanoi: 'Meid{n isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan h{nen tahtonsa ja n{kem{{n Vanhurskaan ja kuulemaan h{nen suunsa {{nen; sill{ sin{ olet oleva h{nen todistajansa kaikkien ihmisten edess{, sen todistaja, mit{ olet n{hnyt ja kuullut. Ja nyt, mit{ viivyttelet? Nouse, huuda avuksi h{nen nime{ns{ ja anna kastaa itsesi ja pest{ pois syntisi.' Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyh{k|ss{, ett{ min{ jouduin hurmoksiin ja n{in h{net. Ja h{n sanoi minulle: 'Rienn{ ja l{hde pian pois Jerusalemista, sill{ he eiv{t ota vastaan sinun todistustasi minusta'. Ja min{ sanoin: 'Herra, he tiet{v{t itse, ett{ min{ panin vankeuteen ja ruoskitin jokaisessa synagoogassa niit{, jotka uskoivat sinuun. Ja kun Stefanuksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin min{kin l{sn{, hyv{ksyin sen ja vartioin h{nen surmaajainsa vaatteita.' Ja h{n sanoi minulle: 'Mene, sill{ min{ l{het{n sinut kauas pakanain tyk|'." T{h{n sanaan asti he kuuntelivat h{nt{; mutta silloin he korottivat {{nens{ ja sanoivat: "Pois maan p{{lt{ tuommoinen! Sill{ ei h{n saa el{{." Ja kun he huusivat ja heitteliv{t vaatteitaan ja viskoivat tomua ilmaan, k{ski p{{llikk| vied{ h{net kasarmiin, ja saadakseen tiet{{, mist{ syyst{ he niin h{nelle huusivat, h{n m{{r{si h{net ruoskimalla tutkittavaksi. Mutta kun he olivat oikaisseet h{net ruoskittavaksi, sanoi Paavali siin{ seisovalle sadanp{{miehelle: "Onko teid{n lupa ruoskia Rooman kansalaista, viel{p{ ilman tuomiota?" Kun sadanp{{mies sen kuuli, meni h{n p{{llik|lle ilmoittamaan ja sanoi: "Mit{ aiot tehd{? T{m{ mies on Rooman kansalainen." Niin p{{llikk| meni Paavalin luo ja sanoi h{nelle: "Sano minulle: oletko sin{ Rooman kansalainen?" H{n vastasi: "Olen". Niin p{{llikk| sanoi: "Min{ olen paljolla rahalla hankkinut itselleni t{m{n kansalaisoikeuden". Paavali sanoi: "Mutta minulla se on syntym{st{ni asti". Silloin ne, joiden piti h{nt{ tutkia, l{htiv{t heti h{nen luotaan. Ja my|s p{{llikk| pelj{styi saatuaan tiet{{, ett{ Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sidottanut h{net. Mutta seuraavana p{iv{n{, koska h{n tahtoi saada varman tiedon, mist{ juutalaiset h{nt{ syyttiv{t, p{{sti h{n h{net siteist{ ja k{ski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti h{net heid{n eteens{.

Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, min{ olen kaikessa hyv{ll{ omallatunnolla vaeltanut Jumalan edess{ t{h{n p{iv{{n asti". Mutta ylimm{inen pappi Ananias k{ski l{hell{ seisovia ly|m{{n h{nt{ vasten suuta. Silloin Paavali sanoi h{nelle: "Jumala on ly|v{ sinua, sin{ valkeaksi kalkittu sein{; istutko sin{ tuomitsemassa minua lain mukaan ja k{sket vastoin lakia ly|d{ minua?" Niin ne, jotka seisoivat l{hell{, sanoivat: "Herjaatko sin{ Jumalan ylimm{ist{ pappia?" Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, ett{ h{n on ylimm{inen pappi; sill{ kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta {l{ kiroa'". Mutta koska Paavali tiesi osan heist{ olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi h{n neuvoston edess{: "Miehet, veljet, min{ olen fariseus, fariseusten j{lkel{inen; toivon ja kuolleitten yl|snousemuksen t{hden min{ olen tuomittavana". Tuskin h{n oli t{m{n sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui. Sill{ saddukeukset sanovat, ettei yl|snousemusta ole, ei enkeli{ eik{ henke{, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja v{itteliv{t kiivaasti ja sanoivat: "Emme l|yd{ mit{{n pahaa t{ss{ miehess{; ent{p{ jos henki tai enkeli on h{nelle puhunut?" Ja kun riita yh{ kiihtyi, pelk{si p{{llikk|, ett{ he repisiv{t Paavalin kappaleiksi, ja k{ski sotav{en tulla alas ja temmata h{net heid{n keskelt{{n ja vied{ h{net kasarmiin. Mutta seuraavana y|n{ Herra seisoi Paavalin tyk|n{ ja sanoi: "Ole turvallisella mielell{, sill{ niinkuin sin{ olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pit{{ todistaman minusta my|s Roomassa". Mutta p{iv{n tultua juutalaiset tekiv{t salaliiton ja vannoivat valan, etteiv{t s|isi eiv{tk{ joisi, ennenkuin olivat tappaneet Paavalin. Ja niit{ oli viidett{kymment{ miest{, jotka yhtyiv{t t{h{n valaan. He meniv{t ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mit{{n maista, ennenkuin olemme tappaneet Paavalin. Pyyt{k{{ te siis nyt yhdess{ neuvoston kanssa p{{llik|lt{, ett{ h{n toisi h{net alas teid{n luoksenne, ik{{nkuin aikoisitte tarkemmin tutkia h{nen asiaansa. Mutta me olemme valmiit tappamaan h{net, ennenkuin h{n p{{see perille." Mutta Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla v{ijytyksest{, saapui kasarmille, meni sis{lle ja ilmoitti sen Paavalille. Niin Paavali kutsui luoksensa er{{n sadanp{{miehen ja sanoi: "Vie t{m{ nuorukainen p{{llik|n luo, sill{ h{nell{ on jotakin h{nelle ilmoitettavaa". Niin h{n otti h{net mukaansa, vei h{net p{{llik|n luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan sinun luoksesi t{m{n nuorukaisen, jolla on jotakin puhuttavaa sinulle". Niin p{{llikk| tarttui h{nen k{teens{, vei h{net erikseen ja kysyi: "Mit{ sinulla on minulle ilmoitettavaa?" H{n sanoi: "Juutalaiset ovat p{{tt{neet anoa sinulta, ett{ huomenna veisit Paavalin alas neuvostoon, ik{{nkuin aikoisit viel{ tarkemmin tutkia h{nen asiaansa. Mutta {l{ sin{ siihen suostu, sill{ viidett{kymment{ miest{ heid{n joukostaan on h{nt{ v{ijym{ss{, ja he ovat vannoneet valan, etteiv{t sy| eiv{tk{ juo, ennenkuin ovat tappaneet h{net. Ja nyt he ovat valmiina ja odottavat sinun suostumustasi." Niin p{{llikk| p{{sti nuorukaisen menem{{n ja sanoi h{nelle: "[l{ virka kenellek{{n, ett{ olet ilmaissut t{m{n minulle". Sitten h{n kutsui luoksensa kaksi sadanp{{miest{ ja sanoi heille: "Pit{k{{ y|n kolmannesta hetkest{ l{htien kaksisataa sotamiest{ valmiina l{htem{{n Kesareaan ja seitsem{nkymment{ ratsumiest{ ja kaksisataa keih{smiest{, ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja vied{ksenne h{net vahingoittumatonna maaherra Feeliksin luo". Ja h{n kirjoitti kirjeen, joka kuului n{in: "Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle maaherralle Feeliksille. T{m{n miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat v{h{ll{ h{net tappaa; silloin min{ tulin saapuville sotav{en kanssa ja pelastin h{net, saatuani tiet{{, ett{ h{n on Rooman kansalainen. Ja koska tahdoin tiet{{, mist{ asiasta he h{nt{ syyttiv{t, vein h{net heid{n neuvostoonsa ja havaitsin, ett{ h{nt{ syytettiin heid{n lakiaan koskevista riitakysymyksist{, mutta ettei ollut kannetta mist{{n, mik{ ansaitsisi kuoleman tai kahleet. Mutta kun minulle on annettu ilmi, ett{ miest{ vastaan on tekeill{ salahanke, l{het{n h{net nyt heti sinun luoksesi; olen my|s kehoittanut h{nen syytt{ji{{n sanomaan sanottavansa h{nt{ vastaan sinun edess{si." Niin sotamiehet, saamansa k{skyn mukaan, ottivat Paavalin ja veiv{t h{net y|t{ my|ten Antipatrikseen. Seuraavana p{iv{n{ he antoivat ratsumiesten jatkaa h{nen kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin. Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen maaherralle ja veiv{t my|s Paavalin h{nen eteens{. Luettuaan kirjeen h{n kysyi, mist{ maakunnasta Paavali oli; ja saatuaan tiet{{, ett{ h{n oli Kilikiasta, h{n sanoi: "Min{ kuulustelen sinua, kun syytt{j{sikin saapuvat". Ja h{n k{ski vartioida h{nt{ Herodeksen linnassa.

Viiden p{iv{n kuluttua ylimm{inen pappi Ananias meni sinne alas muutamien vanhinten ja er{{n asianajajan, Tertulluksen, kanssa, ja he ilmoittivat maaherralle syytt{v{ns{ Paavalia. Ja kun Paavali oli kutsuttu esille, rupesi Tertullus syytt{m{{n ja sanoi: "Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, korkea-arvoinen Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun huolenpidostasi on parannuksia aikaansaatu t{m{n kansan hyv{ksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme. Mutta etten aivan kauan sinua viivytt{isi, pyyd{n sinua hetkisen meit{ suosiollisesti kuulemaan. Me olemme havainneet, ett{ t{m{ mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon p{{mies, ja h{n on koettanut pyh{k|nkin saastuttaa. Sent{hden me otimme h{net kiinni. Voit itse h{nt{ tutkimalla saada tiet{{ kaiken, mist{ me h{nt{ syyt{mme." Ja my|s juutalaiset yhtyiv{t syytt{m{{n h{nt{ ja v{ittiv{t asian niin olevan. Paavali vastasi, kun maaherra oli viitannut, ett{ h{n sai puhua: "Koska tied{n sinun monta vuotta olleen t{m{n kansan tuomarina, puhun luottamuksella asiani puolesta. Niinkuin voit saada tiet{{, ei ole kuin kaksitoista p{iv{{ siit{, kun menin Jerusalemiin rukoilemaan. Eiv{t he ole tavanneet minua kenenk{{n kanssa v{ittelem{st{ eik{ v{entungoksia aikaansaamasta, ei pyh{k|ss{, ei synagoogissa eik{ kaupungilla, eiv{tk{ my|sk{{n voi n{ytt{{ sinulle toteen sit{, mist{ he nyt minua syytt{v{t. Mutta sen min{ sinulle tunnustan, ett{ min{ sit{ tiet{ vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, ett{ min{ uskon kaiken, mit{ on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pid{n sen toivon Jumalaan, ett{ on oleva yl|snousemus, jota n{m{ itsekin odottavat, sek{ vanhurskasten ett{ v{{r{in. Sent{hden min{ my|s ahkeroitsen, ett{ minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edess{. Niin min{ nyt useampien vuosien kuluttua tulin tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja. N{it{ toimittaessani muutamat Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena pyh{k|ss{, eik{ ollut mit{{n v{entungosta tai meteli{; heid{n tulisi nyt olla saapuvilla sinun edess{si ja syytt{{, jos heill{ olisi jotakin minua vastaan. Tai sanokoot n{m{ l{sn{olevat, mit{ rikollista he minussa huomasivat, kun min{ seisoin neuvoston edess{; jollei siksi luettane t{t{ ainoata lausetta, jonka huusin seisoessani heid{n keskell{{n: 'Kuolleitten yl|snousemuksen t{hden min{ t{n{{n olen teid{n tuomittavananne'." Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto t{st{ tiest{, lykk{si heid{n asiansa toistaiseksi, sanoen: "Kun p{{llikk| Lysias tulee t{nne, tutkin min{ teid{n asianne". Ja h{n k{ski sadanp{{miehen pit{{ Paavalia vartioituna, mutta liev{ss{ vankeudessa, est{m{tt{ ket{{n h{nen omaisistaan tekem{st{ h{nelle palvelusta. Muutamien p{ivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli h{nen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsens{hillitsemisest{ ja tulevasta tuomiosta, pelj{styi Feeliks ja sanoi: "Mene t{ll{ haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas". Sen ohessa h{n my|s toivoi saavansa Paavalilta rahaa, jonka t{hden h{n useita kertoja haetti h{net luokseen ja puheli h{nen kanssansa. Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, j{tti h{n Paavalin kahleisiin.

Kun nyt Festus oli astunut maaherranvirkaan, meni h{n kolmen p{iv{n kuluttua Kesareasta yl|s Jerusalemiin. Niin ylipapit ja juutalaisten ensimm{iset miehet ilmoittivat h{nelle syytt{v{ns{ Paavalia ja pyysiv{t h{nelt{ ja anoivat sit{ suosionosoitusta itsellens{, Paavalia vastaan, ett{ h{n haettaisi h{net Jerusalemiin; sill{ he valmistivat v{ijytyst{ tappaakseen h{net tiell{. Mutta Festus vastasi, ett{ Paavalia pidettiin vartioituna Kesareassa ja ett{ h{n itse aikoi piakkoin l{hte{ sinne. Ja h{n lis{si: "Tulkoot siis teid{n johtomiehenne minun mukanani sinne alas, ja jos siin{ miehess{ on jotakin v{{r{{, syytt{k||t h{nt{". Ja viivytty{{n heid{n luonansa ainoastaan kahdeksan tai kymmenen p{iv{{ h{n meni alas Kesareaan. Seuraavana p{iv{n{ h{n istui tuomarinistuimelle ja k{ski tuoda Paavalin eteens{. Ja kun h{n oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemista, h{nen ymp{rilleen ja tekiv{t useita ja raskaita syyt|ksi{, joita he eiv{t kuitenkaan kyenneet n{ytt{m{{n toteen; sill{ Paavali torjui syyt|kset ja sanoi: "Min{ en ole mit{{n rikkonut juutalaisten lakia enk{ pyh{kk|{ enk{ keisaria vastaan". Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko l{hte{ Jerusalemiin ja siell{ vastata n{ihin syyt|ksiin minun edess{ni?" Mutta Paavali sanoi: "Min{ seison keisarin tuomioistuimen edess{, ja sen edess{ minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mit{{n rikkonut, niinkuin sin{kin aivan hyvin tied{t. Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mik{ ansaitsee kuoleman, en pyri p{{sem{{n kuolemasta; mutta jos se, mist{ n{m{ minua syytt{v{t, on per{t|nt{, niin ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Min{ vetoan keisariin." Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin sin{ olet vedonnut, niinp{ mene keisarin eteen". Muutamien p{ivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan tervehtim{{n Festusta. Ja kun he viipyiv{t siell{ useampia p{ivi{, kertoi Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: "T{{ll{ on er{s mies, jonka Feeliks on j{tt{nyt vankeuteen; k{ydess{ni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syytt{v{ns{ h{nt{ ja pyysiv{t, ett{ h{net tuomittaisiin. Mutta min{ vastasin heille: 'Ei ole roomalaisten tapa antaa ket{{n alttiiksi, ennenkuin syytetty on asetettu vastakkain syytt{j{ins{ kanssa ja on saanut puolustautua syyt|st{ vastaan'. Kun he olivat kokoontuneet t{nne, niin min{ viivyttelem{tt{ seuraavana p{iv{n{ istuin tuomarinistuimelle ja k{skin tuoda miehen eteeni. Mutta kun h{nen syytt{j{ns{ seisoivat h{nen ymp{rill{{n, eiv{t he syytt{neet h{nt{ mist{{n sellaisesta rikoksesta, kuin min{ olin odottanut, vaan heill{ oli h{nt{ vastaan riitaa joistakin heid{n uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali v{itti el{v{n. Ja kun olin ep{tietoinen, miten t{llainen asia oli tutkittava, kysyin, tahtoiko h{n menn{ Jerusalemiin ja siell{ vastata n{ihin syyt|ksiin. Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, ett{ h{net oli s{ilytett{v{ majesteetin tutkittavaksi, k{skin min{ vartioida h{nt{, kunnes l{het{n h{net keisarin eteen." Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Min{kin tahtoisin kuulla sit{ miest{". T{m{ sanoi: "Huomenna saat kuulla h{nt{". Seuraavana p{iv{n{ Agrippa ja Bernike tulivat suurella komeudella ja meniv{t oikeussaliin p{{llikk|jen ja kaupungin ylh{isten miesten kanssa; ja Paavali tuotiin Festuksen k{skyst{ sinne. Ja Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut, jotka meid{n kanssamme olette l{sn{, t{ss{ n{ette sen miehen, jonka t{hden koko juutalaisten joukko sek{ Jerusalemissa ett{ t{{ll{ on ahdistanut minua huutaen, ettei h{nen pid{ en{{ saaman el{{. Min{ kuitenkin huomasin, ettei h{n ole tehnyt mit{{n, mik{ ansaitsisi kuoleman; mutta kun h{n itse vetosi majesteettiin, niin min{ p{{tin l{hett{{ h{net sinne. Mit{{n varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mit{ h{nest{ herralleni kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin h{net teid{n eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, ett{ minulla tutkinnon tapahduttua olisi, mit{ kirjoittaa. Sill{ mielett|m{lt{ n{ytt{{ minusta l{hett{{ vanki, antamatta samalla tiet{{ h{nt{ vastaan tehtyj{ syyt|ksi{."

Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua puolestasi". Silloin Paavali ojensi k{tens{ ja lausui puolustuksekseen: "Pid{n itse{ni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edess{si t{n{ p{iv{n{ saan puolustautua kaikesta siit{, mist{ juutalaiset minua syytt{v{t, olletikin, koska sin{ tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten tavat ja riitakysymykset. Sent{hden pyyd{n sinua k{rsiv{llisesti minua kuulemaan. Kaikki juutalaiset tuntevat minun el{m{ni nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen el{nyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa. He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, ett{ min{ meid{n uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen el{nyt fariseuksena. Ja nyt min{ seison oikeuden edess{ sent{hden, ett{ panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on meid{n isillemme antanut ja jonka meid{n kaksitoista sukukuntaamme, y|t{ ja p{iv{{ herke{m{tt{ palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan; t{m{n toivon t{hden, kuningas, juutalaiset minua syytt{v{t. Miksi on teist{ uskomatonta, ett{ Jumala her{tt{{ kuolleet? Luulin min{kin, ett{ minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nime{ vastaan, ja niin min{ teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhi{ min{ suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heit{ tapettiin, annoin min{ {{neni sen puolesta. Ja kaikkialla synagoogissa min{ usein koetin rankaisemalla pakottaa heit{ herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitk{lle vimmassani heit{ vastaan, ett{ vainosin heit{ aina ulkomaan kaupunkeihin saakka. Kun n{iss{ asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, n{in min{, oi kuningas, tiell{ keskell{ p{iv{{ taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ymp{rill{, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja min{ kuulin {{nen sanovan minulle hebreankielell{: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Ty|l{s on sinun potkia tutkainta vastaan.' Niin min{ sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Min{ olen Jeesus, jota sin{ vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sill{ sit{ varten min{ olen sinulle ilmestynyt, ett{ asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mit{ varten sin{ olet minut n{hnyt, niin my|s sen, mit{ varten min{ sinulle vastedes ilmestyn. Ja min{ pelastan sinut sek{ oman kansasi ett{ pakanain k{sist{, joitten tyk| min{ sinut l{het{n avaamaan heid{n silm{ns{, ett{ he k{{ntyisiv{t pimeydest{ valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tyk| ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perint|osan pyhitettyjen joukossa.' Sent{hden, kuningas Agrippa, min{ en voinut olla tottelematta taivaallista n{ky{, vaan saarnasin ensin sek{ Damaskon ett{ Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja k{{ntymyst{ Jumalan puoleen, ja ett{ he tekisiv{t parannuksen soveliaita tekoja. T{m{n t{hden juutalaiset ottivat minut kiinni pyh{k|ss{ ja yrittiv{t surmata minut. Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut t{h{n p{iv{{n asti, min{ seison ja todistan sek{ pienille ett{ suurille, enk{ puhu mit{{n muuta, kuin mink{ profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, ett{ nimitt{in Kristuksen piti k{rsim{n ja kuolleitten yl|snousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sek{ t{lle kansalle ett{ pakanoille." Mutta kun h{n n{in puolustautui, sanoi Festus suurella {{nell{: "Sin{ olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut". Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. Kuningas kyll{ n{m{ tiet{{, jonka t{hden min{ puhunkin h{nelle rohkeasti. Sill{ min{ en usko mink{{n n{ist{ asioista olevan h{nelt{ salassa; eiv{th{n n{m{ ole miss{{n syrj{sopessa tapahtuneet. Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Min{ tied{n, ett{ uskot." Niin Agrippa sanoi Paavalille: "V{h{ll{p{ luulet taivuttavasi minut kristityksi". Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, ett{, olipa v{h{ll{ tai paljolla, et ainoastaan sin{, vaan my|s kaikki te, jotka minua t{n{{n kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin min{ olen, n{it{ kahleita lukuunottamatta". Niin kuningas nousi ja maaherra ja Bernike sek{ ne, jotka istuivat heid{n kanssansa. Ja menness{{n he puhuivat kesken{ns{ sanoen: "T{m{ mies ei ole tehnyt mit{{n, mik{ ansaitsisi kuoleman tai kahleet". Ja Agrippa sanoi Festukselle: "T{m{n miehen olisi voinut p{{st{{ irti, jos h{n ei olisi vedonnut keisariin".

Kun oli p{{tetty, ett{ meid{n oli purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit er{{n Julius nimisen, keisarilliseen sotav{enosastoon kuuluvan sadanp{{miehen haltuun. Ja me astuimme adramyttil{iseen laivaan, jonka oli m{{r{ purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja l{hdimme merelle, ja seurassamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta. Seuraavana p{iv{n{ laskimme Siidoniin. Ja Julius kohteli Paavalia yst{v{llisesti ja salli h{nen menn{ yst{viens{ luo hoitoa saamaan. Ja sielt{ laskettuamme merelle purjehdimme Kypron suojaan, koska tuulet olivat vastaiset. Ja kun olimme merta purjehtien sivuuttaneet Kilikian ja Pamfylian, tulimme Myrraan, joka on Lykiassa. Siell{ sadanp{{mies tapasi aleksandrialaisen laivan, jonka oli m{{r{ purjehtia Italiaan, ja siirsi meid{t siihen. Ja monta p{iv{{ me purjehdimme hitaasti ja p{{simme vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme p{{sseet sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme er{{seen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka l{hell{ Lasaian kaupunki oli. Mutta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo oli vaarallista, sill{ paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali heit{ ja sanoi: "Miehet, min{ n{en, ett{ purjehtiminen k{y vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan my|s meid{n hengellemme". Mutta sadanp{{mies uskoi enemm{n per{miest{ ja laivanis{nt{{ kuin Paavalin sanoja. Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sit{ mielt{, ett{ heid{n oli sielt{ l{hdett{v{, voidakseen ehk{ p{{st{ talvehtimaan Foiniksiin, er{{seen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen p{in. Ja kun etel{tuuli alkoi puhaltaa, luulivat he p{{sev{ns{ tarkoituksensa perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan likitse Kreetaa. Mutta ennen pitk{{ sy|ksyi saaren p{{llitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. Kun laiva ry|st{ytyi sen mukaan eik{ voinut nousta tuuleen, j{timme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle. Ja p{{sty{mme er{{n pienen, Klauda nimisen saaren suojaan me t|intuskin saimme venheen korjuuseen. Vedetty{{n sen yl|s he ryhtyiv{t varokeinoihin ja sitoivat laivan ymp{ri k|ysi{, ja kun pelk{siv{t ajautuvansa Syrtteihin, laskivat he purjeet alas, ja niin he ajelehtivat. Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meit{, heittiv{t he seuraavana p{iv{n{ lastia mereen, ja kolmantena p{iv{n{ he omin k{sin viskasivat mereen laivan kaluston. Mutta kun ei aurinkoa eik{ t{hti{ n{kynyt moneen p{iv{{n ja kova myrsky painoi, katosi meilt{ viimein kaikki pelastumisen toivo. Kun oli oltu kauan sy|m{tt{, niin Paavali nousi heid{n keskell{{n ja sanoi: "Miehet, teid{n olisi pit{nyt noudattaa minun neuvoani eik{ l{hte{ Kreetasta; siten olisitte s{{styneet t{st{ vaivasta ja vahingosta. Mutta nyt min{ kehoitan teit{ olemaan rohkealla mielell{, sill{ ei yksik{{n teist{ huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sill{ t{n{ y|n{ seisoi minun tyk|n{ni sen Jumalan enkeli, jonka oma min{ olen ja jota min{ my|s palvelen, ja sanoi: '[l{ pelk{{, Paavali, keisarin eteen sinun pit{{ menem{n; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sent{hden rohkealla mielell{, miehet; sill{ minulla on se usko Jumalaan, ett{ niin k{y, kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin saarelle meid{n t{ytyy viskautua." Ja kun tuli nelj{stoista y| meid{n ajelehtiessamme Adrianmerell{, tuntui merimiehist{ keskiy|n aikaan, ett{ l{hestyttiin jotakin maata. Ja luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymment{ sylt{, ja v{h{n matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. Ja kun he pelk{siv{t meid{n viskautuvan karille, laskivat he laivan per{st{ nelj{ ankkuria ja odottivat ik{v|iden p{iv{n tuloa. Mutta merimiehet yrittiv{t paeta laivasta ja laskivat venheen mereen sill{ tekosyyll{, ett{ muka aikoivat keulapuolesta vied{ ulos ankkureita. Silloin Paavali sanoi sadanp{{miehelle ja sotilaille: "Jos nuo eiv{t pysy laivassa, niin te ette voi pelastua". Silloin sotamiehet hakkasivat poikki venheen k|ydet ja p{{stiv{t sen menem{{n. V{h{{ ennen p{iv{n tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "T{n{{n olette jo nelj{tt{toista p{iv{{ odottaneet ja olleet sy|m{tt{ ettek{ ole mit{{n ravintoa ottaneet. Sent{hden min{ kehoitan teit{ nauttimaan ruokaa, sill{ se on tarpeen meid{n pelastuaksemme; sill{ ei yhdelt{k{{n teist{ ole hiuskarvaakaan p{{st{ katoava." T{m{n sanottuaan h{n otti leiv{n ja kiitti Jumalaa kaikkien n{hden, mursi ja rupesi sy|m{{n. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa. Ja meit{ oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsem{nkymment{ kuusi henke{. Ja kun he olivat tulleet ravituiksi, kevensiv{t he laivaa heitt{m{ll{ viljan mereen. P{iv{n tultua he eiv{t tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta; siihen he p{{ttiv{t, jos mahdollista, laskea laivan. Ja he hakkasivat ankkurik|ydet poikki ja j{ttiv{t ankkurit mereen; samalla he p{{stiv{t per{sinten nuorat, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti. Mutta he joutuivat riutalle ja antoivat laivan t|rm{t{ siihen; keulapuoli tarttui kiinni ja j{i liikkumattomaksi, mutta per{puoli hajosi aaltojen voimasta. Niin sotamiehill{ oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan p{{sisi uimalla karkuun. Mutta sadanp{{mies, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heid{t siit{ aikeesta ja k{ski uimataitoisten ensiksi heitt{yty{ veteen ja l{hte{ maihin ja sitten muiden, mink{ laudoilla, mink{ laivankappaleilla. Ja n{in kaikki pelastuivat maalle.

Kun olimme pelastuneet, niin me sitten saimme tiet{{, ett{ saaren nimi oli Melite. Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta yst{v{llisyytt{: he sytyttiv{t nuotion ja ottivat meid{t kaikki sen {{reen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylm{. Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun h{n pani ne nuotioon, tuli kyyk{{rme kuumuuden t{hden esiin ja k{vi kiinni h{nen k{teens{. Kun asukkaat n{kiv{t tuon elukan riippuvan kiinni h{nen k{dess{{n, sanoivat he toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut h{nen el{{, vaikka h{n pelastuikin merest{". Mutta h{n pudisti elukan tuleen, eik{ h{nelle tullut mit{{n vahinkoa. Ja he odottivat h{nen ajettuvan tai {kisti kaatuvan kuolleena maahan. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja n{kiv{t, ettei h{nelle mit{{n pahaa tapahtunut, muuttivat he mielens{ ja sanoivat h{nen olevan jumalan. L{hell{ sit{ paikkaa oli saaren ensimm{isell{ miehell{, jonka nimi oli Publius, maatiloja. H{n otti meid{t vastaan ja piti meit{ yst{v{llisesti kolme p{iv{{ vierainansa. Ja Publiuksen is{ makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni h{nen luoksensa, rukoili ja pani k{tens{ h{nen p{{lleen ja paransi h{net. Kun t{m{ oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mit{ saarella oli, ja heid{t parannettiin. He osoittivat meille my|s monin tavoin kunniaa, ja l{htiess{mme merelle he panivat mukaan, mit{ tarvitsimme. Kolmen kuukauden kuluttua me purjehdimme sielt{ aleksandrialaisessa laivassa, joka oli talvehtinut saarella ja jolla oli merkkin{ Kastorin ja Polluksin kuva. Ja me laskimme maihin Syrakuusassa ja viivyimme siell{ kolme p{iv{{, ja sielt{ me kierretty{mme saavuimme Reegioniin, ja kun yhden p{iv{n per{st{ nousi etel{tuuli, tulimme seuraavana p{iv{n{ Puteoliin. Siell{ tapasimme velji{, jotka pyysiv{t meit{ viipym{{n heid{n tyk|n{ns{ seitsem{n p{iv{{. Ja sitten me l{hdimme Roomaan. Ja kun veljet siell{ saivat kuulla meist{, tulivat he meit{ vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heid{t n{hdess{{n Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta. Ja kun tulimme Roomaan, sallittiin Paavalin asua erikseen h{nt{ vartioivan sotamiehen kanssa. Kolmen p{iv{n kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimm{iset. Ja kun he olivat kokoontuneet, sanoi h{n heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole mit{{n tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten k{siin. Ja kun he olivat minua tutkineet, tahtoivat he p{{st{{ minut irti, koska en ollut tehnyt mit{{n kuoleman rikosta. Mutta kun juutalaiset sit{ vastustivat, oli minun pakko vedota keisariin; ei kuitenkaan niin, ett{ minulla olisi mit{{n kannetta kansaani vastaan. T{st{ syyst{ min{ nyt olen kutsunut teid{t, saadakseni n{hd{ ja puhutella teit{; sill{ Israelin toivon t{hden min{ kannan t{t{ kahletta." Niin he sanoivat h{nelle: "Emme ole saaneet kirjeit{ sinusta Juudean maalta, eik{ kukaan t{nne saapunut veli ole ilmoittanut eik{ puhunut sinusta mit{{n pahaa. Katsomme kuitenkin syyt{ olevan kuulla sinulta, mit{ sinun mieless{si on; sill{ t{st{ lahkosta on meill{ tiedossamme, ett{ sit{ vastaan kaikkialla kiistet{{n." Ja he m{{r{siv{t h{nelle p{iv{n, ja silloin tuli heit{ viel{ useampia h{nen luoksensa majapaikkaan. Ja n{ille h{n aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, l{htien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heid{t vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se, mit{ sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eiv{t uskoneet. Ja kun he olivat kesken{{n erimielisi{, erosivat he toisistaan, Paavalin sanoessa ainoastaan n{m{ sanat: "Oikein on Pyh{ Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teid{n isillenne, sanoen: 'Mene t{m{n kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa {lk{{k{ ymm{rt{k|, n{kem{ll{ n{hk{{ {lk{{k{ k{sitt{k|. Sill{ paatunut on t{m{n kansan syd{n, ja korvillaan he ty|l{{sti kuulevat, ja silm{ns{ he ovat ummistaneet, ett{ he eiv{t n{kisi silmill{{n, eiv{t kuulisi korvillaan, eiv{t ymm{rt{isi syd{mell{{n eiv{tk{ k{{ntyisi ja etten min{ heit{ parantaisi.' Olkoon siis teille tiett{v{, ett{ t{m{ Jumalan pelastussanoma on l{hetetty pakanoille; ja he kuulevat sen." Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi t{ytt{ vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka h{nen tyk|ns{ tulivat; ja h{n julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenk{{n est{m{tt{.

Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, jonka Jumala on edelt{ luvannut profeettainsa kautta pyhiss{ kirjoituksissa, h{nen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenest{ ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meid{n Herrastamme, jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, ett{ syntyisi uskon kuuliaisuus h{nen nime{ns{ kohtaan kaikissa pakanakansoissa, joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte: kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meid{n Is{lt{mme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Ensiksikin min{ kiit{n Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teid{n kaikkien t{hden, koska teid{n uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa. Sill{ Jumala, jota min{ hengess{ni palvelen julistaen h{nen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka min{ teit{ lakkaamatta muistan, aina rukouksissani anoen, ett{ min{ jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, p{{sisin tulemaan teid{n tyk|nne. Sill{ min{ ik{v|itsen teit{ n{hd{, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, ett{ te vahvistuisitte, se on, ett{ me yhdess{ ollessamme virkistyisimme yhteisest{ uskostamme, teid{n ja minun. Ja min{ en tahdo, veljet, teilt{ salata, ett{ jo monesti olen p{{tt{nyt tulla teid{n tyk|nne saadakseni jonkin hedelm{n teid{nkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty t{h{n saakka. Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille min{ olen velassa; omasta puolestani min{ siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia. Sill{ min{ en h{pe{ evankeliumia; sill{ se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten my|s kreikkalaiselle. Sill{ siin{ Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on el{v{ uskosta". Sill{ Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja v{{ryytt{ vastaan, niiden, jotka pit{v{t totuutta v{{ryyden vallassa, sent{hden ett{ se, mik{ Jumalasta voidaan tiet{{, on ilmeist{ heid{n keskuudessaan; sill{ Jumala on sen heille ilmoittanut. Sill{ h{nen n{kym{t|n olemuksensa, h{nen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niit{ h{nen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti n{ht{vin{, niin etteiv{t he voi mill{{n itse{ns{ puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eiv{t ole h{nt{ Jumalana kunnioittaneet eiv{tk{ kiitt{neet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heid{n ymm{rt{m{t|n syd{mens{ on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sent{hden Jumala on heid{t, heid{n syd{mens{ himoissa, hylj{nnyt saastaisuuteen, h{p{isem{{n itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemm{n kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sent{hden Jumala on hylj{nnyt heid{t h{pe{llisiin himoihin; sill{ heid{n naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydest{ naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisest{{n saaneet itseens{ sen palkan, mik{ saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pit{{ kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylk{si heid{t heid{n kelvottoman mielens{ valtaan, tekem{{n sopimattomia. He ovat t{ynn{ns{ kaikkea v{{ryytt{, pahuutta, ahneutta, h{ijyytt{, t{ynn{ kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyytt{; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, v{kivaltaisia, ylpeit{, kerskailijoita, pahankeksij|it{, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymm{rryst{, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan s{{d|ksen, ett{ ne, jotka senkaltaisia tekev{t, ovat kuoleman ansainneet, eiv{t ainoastaan itse niit{ tee, vaan viel{p{ osoittavat hyv{ksymist{ niille, jotka niit{ tekev{t.

Sent{hden sin{, oi ihminen, et voi mill{{n itse{si puolustaa, olitpa kuka hyv{ns{, joka tuomitset. Sill{ mist{ toista tuomitset, siihen sin{ itsesi syyp{{ksi tuomitset, koska sin{, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Ja me tied{mme, ett{ Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekev{t. Vai luuletko, ihminen, sin{, joka tuomitset niit{, jotka senkaltaisia tekev{t, ja itse samoja teet, ett{ sin{ v{lt{t Jumalan tuomion? Vai halveksitko h{nen hyvyytens{ ja k{rsiv{llisyytens{ ja pitk{mielisyytens{ runsautta, etk{ tied{, ett{ Jumalan hyvyys vet{{ sinua parannukseen? Kovuudellasi ja syd{mesi katumattomuudella sin{ kartutat p{{llesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen p{iv{ksi, h{nen, "joka antaa kullekin h{nen tekojensa mukaan": niille, jotka hyv{ss{ ty|ss{ kest{vin{ etsiv{t kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen el{m{n, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekk{it{ eiv{tk{ tottele totuutta, vaan tottelevat v{{ryytt{, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten my|s kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sit{, mik{ hyv{ on, juutalaiselle ensin, sitten my|s kreikkalaiselle! Sill{ Jumala ei katso henkil||n. Sill{ kaikki, jotka ilman lakia ovat synti{ tehneet, ne my|s ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat synti{ tehneet, ne lain mukaan tuomitaan; sill{ eiv{t lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edess{, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan. Sill{ kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekev{t, mit{ laki vaatii, niin he, vaikka heill{ ei lakia ole, ovat itse itsellens{ laki ja osoittavat, ett{ lain teot ovat kirjoitetut heid{n syd{miins{, kun heid{n omatuntonsa my|t{-todistaa ja heid{n ajatuksensa kesken{{n syytt{v{t tai my|s puolustavat heit{ - sin{ p{iv{n{, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. Mutta jos sin{ kutsut itse{si juutalaiseksi ja luotat lakiin ja Jumala on sinun kerskauksesi ja tunnet h{nen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mik{ parasta on, ja luulet kykenev{si olemaan sokeain taluttaja, pimeydess{ olevien valkeus, ymm{rt{m{tt|mien kasvattaja, alaik{isten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto: niin sin{k|, joka toista opetat, et itse{si opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat; joka sanot, ettei saa tehd{ huorin, itse teet huorin; joka kauhistut ep{jumalia, kuitenkin olet temppelin ry|st{j{; joka laista kerskaat, h{v{iset lainrikkomisella Jumalaa? Sill{ "teid{n t{htenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa", niinkuin kirjoitettu on. Ymp{rileikkaus kyll{ on hy|dyllinen, jos sin{ lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ymp{rileikkauksesi on tullut ymp{rileikkaamattomuudeksi. Jos siis ymp{rileikkaamaton noudattaa lain s{{d|ksi{, eik| h{nen ymp{rileikkaamattomuutensa ole luettava ymp{rileikkaukseksi? Ja luonnostaan ymp{rileikkaamaton, joka t{ytt{{ lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ymp{rileikkauksinesi olet lainrikkoja. Sill{ ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eik{ ymp{rileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sis{llisesti on juutalainen, ja oikea ymp{rileikkaus on syd{men ymp{rileikkaus Hengess{, ei kirjaimessa; ja h{n saa kiitoksensa, ei ihmisilt{, vaan Jumalalta.

Mit{ etuuksia on siis juutalaisilla, tai mit{ hy|ty{ ymp{rileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, ett{ heille on uskottu, mit{ Jumala on puhunut. Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet ep{uskoisia, ei kaiketi heid{n ep{uskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhj{ksi tekev{? Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: "Ett{ sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja ett{ voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta k{yd{{n". Mutta jos meid{n v{{ryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mit{ me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole v{{r{, kun h{n rankaisee vihassansa? Min{ puhun ihmisten tavalla. Pois se! Sill{ kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman? Sill{ jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki h{nen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin viel{ syntisen{ tuomitaan? Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syytt{v{t meid{n tekev{n ja niinkuin muutamat v{itt{v{t meid{n sanovan: "Tehk{{mme pahaa, ett{ siit{ hyv{{ tulisi"? Niiden tuomio on oikea. Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Meh{n olemme edell{ osoittaneet, ett{ kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ket{{n vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ket{{n ymm{rt{v{ist{, ei ket{{n, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi k{yneet; ei ole ket{{n, joka tekee sit{, mik{ hyv{ on, ei yhden yht{k{{n. Heid{n kurkkunsa on avoin hauta, kielell{ns{ he pett{v{t, kyyk{{rmeen myrkky{ on heid{n huultensa alla; heid{n suunsa on t{ynn{ kirousta ja katkeruutta. Heid{n jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, h{vitys ja kurjuus on heid{n teill{ns{, ja rauhan tiet{ he eiv{t tunne. Ei ole Jumalan pelko heid{n silm{ins{ edess{." Mutta me tied{mme, ett{ kaiken, mink{ laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, ett{ jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edess{; sent{hden, ettei mik{{n liha tule h{nen edess{{n vanhurskaaksi lain teoista; sill{ lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sill{ ei ole yht{{n erotusta. Sill{ kaikki ovat synti{ tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden h{nen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta h{nen vereens{, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska h{n oli j{tt{nyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa k{rsiv{llisyydess{{n, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sit{, ett{ h{n itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Miss{ siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Mink{ lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin p{{t{mme siis, ett{ ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Vai onko Jumala yksist{{n juutalaisten Jumala? Eik| pakanainkin? On pakanainkin, koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ymp{rileikatut uskosta ja ymp{rileikkaamattomat uskon kautta. Teemmek| siis lain mit{tt|m{ksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.

Mit{ me siis sanomme esi-is{mme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sill{ jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on h{nell{ kerskaamista, mutta ei Jumalan edess{. Sill{ mit{ Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin h{nelle vanhurskaudeksi". Mutta t|it{ tekev{lle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei t|it{ tee, vaan uskoo h{neen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan h{nen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin my|s Daavid ylist{{ autuaaksi sit{ ihmist{, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue synti{!" Koskeeko sitten t{m{ autuaaksi ylist{minen ainoastaan ymp{rileikattuja, vai eik| ymp{rileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi". Kuinka se sitten siksi luettiin? H{nen ollessaanko ymp{rileikattuna vai ymp{rileikkaamatonna? Ei ymp{rileikattuna, vaan ymp{rileikkaamatonna. Ja h{n sai ymp{rileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka h{nell{ oli ymp{rileikkaamatonna, ett{ h{nest{ tulisi kaikkien is{, jotka ymp{rileikkaamattomina uskovat, niin ett{ vanhurskaus heillekin luettaisiin; ja ett{ h{nest{ tulisi my|skin ymp{rileikattujen is{, niiden, jotka eiv{t ainoastaan ole ymp{rileikattuja, vaan my|s vaeltavat sen uskon j{lki{, mik{ meid{n is{ll{mme Aabrahamilla oli jo ymp{rileikkaamatonna. Sill{ se lupaus, ett{ Aabraham oli periv{ maailman, ei tullut h{nelle eik{ h{nen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. Sill{ jos ne, jotka pit{ytyv{t lakiin, ovat perillisi{, niin usko on tyhj{ksi tehty ja lupaus k{ynyt mit{tt|m{ksi. Sill{ laki saa aikaan vihaa; mutta miss{ lakia ei ole, siell{ ei ole rikkomustakaan. Sent{hden se on uskosta, ett{ se olisi armosta; ett{ lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pit{ytyy lakiin, vaan my|s sille, jolla on Aabrahamin usko, h{nen, joka on meid{n kaikkien is{ - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan is{ksi min{ olen sinut asettanut" - sen Jumalan edess{, johon h{n uskoi ja joka kuolleet el{viksi tekee ja kutsuu olemattomat, ik{{nkuin ne olisivat. Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan is{ksi, t{m{n sanan mukaan: "Niin on sinun j{lkel{istesi luku oleva", eik{ h{n heikontunut uskossansa, vaikka n{ki, ett{ h{nen ruumiinsa oli kuolettunut - sill{ h{n oli jo noin satavuotias - ja ett{ Saaran kohtu oli kuolettunut; mutta Jumalan lupausta h{n ei ep{uskossa ep{illyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli t{ysin varma siit{, ett{ mink{ Jumala on luvannut, sen h{n voi my|s t{ytt{{. Sent{hden se luettiinkin h{nelle vanhurskaudeksi. Mutta ei ainoastaan h{nen t{htens{ ole kirjoitettu, ett{ se h{nelle luettiin, vaan my|s meid{n t{htemme, joille se on luettava, kun uskomme h{neen, joka kuolleista her{tti Jeesuksen, meid{n Herramme, joka on alttiiksi annettu meid{n rikostemme t{hden ja kuolleista her{tetty meid{n vanhurskauttamisemme t{hden.

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meill{ on rauha Jumalan kanssa meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta my|s olemme uskossa saaneet p{{syn t{h{n armoon, jossa me nyt olemme, ja meid{n kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eik{ ainoastaan se, vaan meid{n kerskauksenamme ovat my|s ahdistukset, sill{ me tied{mme, ett{ ahdistus saa aikaan k{rsiv{llisyytt{, mutta k{rsiv{llisyys koettelemuksen kest{mist{, ja koettelemuksen kest{minen toivoa; mutta toivo ei saata h{pe{{n; sill{ Jumalan rakkaus on vuodatettu meid{n syd{miimme Pyh{n Hengen kautta, joka on meille annettu. Sill{ meid{n viel{ ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edest{. Tuskinpa kukaan k{y kuolemaan jonkun vanhurskaan edest{; hyv{n edest{ joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meit{ kohtaan siin{, ett{ Kristus, kun me viel{ olimme syntisi{, kuoli meid{n edest{mme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut h{nen veress{{n, pelastumme h{nen kauttansa vihasta. Sill{ jos me silloin, kun viel{ olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi h{nen kanssaan h{nen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme h{nen el{m{ns{ kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmek{ ainoastaan sovitetut, vaan viel{p{ on Jumala meid{n kerskauksemme meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. Sent{hden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat synti{ tehneet - sill{ jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta synti{ ei lueta, miss{ lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niit{kin, jotka eiv{t olleet synti{ tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sill{ joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemm{n on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. Eik{ lahjan laita ole, niinkuin on sen, mik{ tuli yhden synnintekij{n kautta; sill{ tuomio tuli yhdest{ ihmisest{ kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen t{hden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemm{n ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat el{m{ss{ hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. - Niinp{ siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin my|s yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille el{m{n vanhurskauttamiseksi; sill{ niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin my|s yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. Mutta laki tuli v{liin, ett{ rikkomus suureksi tulisi; mutta miss{ synti on suureksi tullut, siin{ armo on tullut ylenpalttiseksi, ett{ niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi el{m{ksi Jeesuksen Kristuksen, meid{n Herramme, kautta.

Mit{ siis sanomme? Onko meid{n pysytt{v{ synniss{, ett{ armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnist{, kuinka me viel{ el{isimme siin{? Vai ettek| tied{, ett{ me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme h{nen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdess{ h{nen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, ett{ niinkuin Kristus her{tettiin kuolleista Is{n kirkkauden kautta, samoin pit{{ meid{nkin uudessa el{m{ss{ vaeltaman. Sill{ jos me olemme h{nen kanssaan yhteenkasvaneita yht{l{isess{ kuolemassa, niin olemme samoin my|s yht{l{isess{ yl|snousemuksessa, kun tied{mme sen, ett{ meid{n vanha ihmisemme on h{nen kanssaan ristiinnaulittu, ett{ synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme en{{ synti{ palvelisi; sill{ joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnist{. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme my|s el{{ h{nen kanssaan, tiet{en, ett{ Kristus, sittenkuin h{net kuolleista her{tettiin, ei en{{ kuole: kuolema ei en{{ h{nt{ vallitse. Sill{ mink{ h{n kuoli, sen h{n kerta kaikkiaan kuoli pois synnist{; mutta mink{ h{n el{{, sen h{n el{{ Jumalalle. Niin tekin pit{k{{ itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle el{vin{ Kristuksessa Jeesuksessa. [lk||n siis synti hallitko teid{n kuolevaisessa ruumiissanne, niin ett{ olette kuuliaiset sen himoille, {lk{{k{ antako j{seni{nne v{{ryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista el{viksi tulleina, Jumalalle, ja j{senenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sill{ synnin ei pid{ teit{ vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Kuinka siis on? Saammeko tehd{ synti{, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettek| tied{, ett{ kenen palvelijoiksi, ket{ tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, ett{ te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet syd{mest{nne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja ett{ te synnist{ vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! Min{ puhun ihmisten tavalla teid{n lihanne heikkouden t{hden. Sill{ niinkuin te ennen annoitte j{senenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt j{senenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. Sill{ kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. Mink{ hedelm{n te siit{ silloin saitte? Sen, jota te nyt h{pe{tte. Sill{ sen loppu on kuolema. Mutta nyt, kun olette synnist{ vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teid{n hedelm{nne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen el{m{. Sill{ synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen el{m{ Kristuksessa Jeesuksessa, meid{n Herrassamme.

Vai ettek| tied{, veljet - min{ puhun lain tunteville - ett{ laki vallitsee ihmist{, niin kauan kuin h{n el{{? Niinp{ sitoo laki naidun vaimon h{nen elossa olevaan mieheens{; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti t{st{ miehen laista. Sent{hden h{n saa avionrikkojan nimen, jos miehens{ el{ess{ antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on h{n vapaa siit{ laista, niin ettei h{n ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. Niin, veljeni, teid{tkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, h{nen, joka on kuolleista her{tetty, ett{ me kantaisimme hedelm{{ Jumalalle. Sill{ kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki her{tt{{, vaikuttivat meid{n j{seniss{mme, niin ett{ me kannoimme hedelm{{ kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siit{, mik{ meid{t piti vankeina, niin ett{ me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmek{ kirjaimen vanhassa. Mit{ siis sanomme? Onko laki synti{? Pois se! Mutta synti{ en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sill{ en min{ olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "[l{ himoitse". Mutta kun synti otti k{skysanasta aiheen, her{tti se minussa kaikkinaisia himoja; sill{ ilman lakia on synti kuollut. Min{ elin ennen ilman lakia; mutta kun k{skysana tuli, niin synti virkosi, ja min{ kuolin. Niin k{vi ilmi, ett{ k{skysana, joka oli oleva minulle el{m{ksi, olikin minulle kuolemaksi. Sill{ kun synti otti k{skysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut k{skysanan kautta. Niin, laki on kuitenkin pyh{ ja k{skysana pyh{, vanhurskas ja hyv{. Onko siis hyv{ tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, ett{ se synniksi n{ht{isiin, on hyv{n kautta tuottanut minulle kuoleman, ett{ synti tulisi ylenm{{rin synnilliseksi k{skysanan kautta. Sill{ me tied{mme, ett{ laki on hengellinen, mutta min{ olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sill{ min{ en tunne omakseni sit{, mit{ teen; sill{ min{ en toteuta sit{, mit{ tahdon, vaan mit{ min{ vihaan, sit{ min{ teen. Mutta jos min{ teen sit{, mit{ en tahdo, niin min{ my|nn{n, ett{ laki on hyv{. Niin en nyt en{{ tee sit{ min{, vaan synti, joka minussa asuu. Sill{ min{ tied{n, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mit{{n hyv{{. Tahto minulla kyll{ on, mutta voimaa hyv{n toteuttamiseen ei; sill{ sit{ hyv{{, mit{ min{ tahdon, min{ en tee, vaan sit{ pahaa, mit{ en tahdo, min{ teen. Jos min{ siis teen sit{, mit{ en tahdo, niin sen tekij{ en en{{ ole min{, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsess{ni, min{, joka tahdon hyv{{ tehd{, sen lain, ett{ paha riippuu minussa kiinni; sill{ sis{llisen ihmiseni puolesta min{ ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta j{seniss{ni min{ n{en toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pit{{ minut vangittuna synnin laissa, joka minun j{seniss{ni on. Min{ viheli{inen ihminen, kuka pelastaa minut t{st{ kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meid{n Herramme, kautta! Niin min{ siis t{mm|isen{ni palvelen mielell{ Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Niin ei nyt siis ole mit{{n kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sill{ el{m{n hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sill{ mik{ laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, l{hett{m{ll{ oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin t{hden ja tuomitsemalla synnin lihassa, ett{ lain vanhurskaus t{ytett{isiin meiss{, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Sill{ niill{, jotka el{v{t lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niill{, jotka el{v{t Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sill{ lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on el{m{ ja rauha; sent{hden ett{ lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sill{ se ei alistu Jumalan lain alle, eik{ se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eiv{t voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teiss{ asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henke{, se ei ole h{nen omansa. Mutta jos Kristus on teiss{, niin ruumis tosin on kuollut synnin t{hden, mutta henki on el{m{ vanhurskauden t{hden. Jos nyt h{nen Henkens{, h{nen, joka her{tti Jeesuksen kuolleista, asuu teiss{, niin h{n, joka her{tti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on el{v{ksitekev{ my|s teid{n kuolevaiset ruumiinne Henkens{ kautta, joka teiss{ asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan el{{ksemme. Sill{ jos te lihan mukaan el{tte, pit{{ teid{n kuoleman; mutta jos te Hengell{ kuoletatte ruumiin teot, niin saatte el{{. Sill{ kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sill{ te ette ole saaneet orjuuden henke{ ollaksenne j{lleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Is{!" Henki itse todistaa meid{n henkemme kanssa, ett{ me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme my|skin perillisi{, Jumalan perillisi{ ja Kristuksen kanssaperillisi{, jos kerran yhdess{ h{nen kanssaan k{rsimme, ett{ me yhdess{ my|s kirkastuisimme. Sill{ min{ p{{t{n, ett{ t{m{n nykyisen ajan k{rsimykset eiv{t ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyv{ meihin. Sill{ luomakunnan harras ik{v|itseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymist{. Sill{ luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sill{ me tied{mme, ett{ koko luomakunta yhdess{ huokaa ja on synnytystuskissa hamaan t{h{n asti; eik{ ainoastaan se, vaan my|s me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimm{ss{mme, odottaen lapseksi-ottamista, meid{n ruumiimme lunastusta. Sill{ toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka n{kee t{yttyneen, ei ole mik{{n toivo; kuinka kukaan sit{ toivoo, mink{ n{kee? Mutta jos toivomme, mit{ emme n{e, niin me odotamme sit{ k{rsiv{llisyydell{. Samoin my|s Henki auttaa meid{n heikkouttamme. Sill{ me emme tied{, mit{ meid{n pit{{ rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meid{n puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta syd{nten tutkija tiet{{, mik{ Hengen mieli on, sill{ Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edest{. Mutta me tied{mme, ett{ kaikki yhdess{ vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka h{nen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sill{ ne, jotka h{n on edelt{tuntenut, h{n on my|s edelt{m{{r{nnyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, ett{ h{n olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka h{n on edelt{m{{r{nnyt, ne h{n on my|s kutsunut; ja jotka h{n on kutsunut, ne h{n on my|s vanhurskauttanut; mutta jotka h{n on vanhurskauttanut, ne h{n on my|s kirkastanut. Mit{ me siis t{h{n sanomme? Jos Jumala on meid{n puolellamme, kuka voi olla meit{ vastaan? H{n, joka ei s{{st{nyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi h{net alttiiksi kaikkien meid{n edest{mme, kuinka h{n ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin h{nen kanssansa? Kuka voi syytt{{ Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa viel{ her{tettykin, ja h{n on Jumalan oikealla puolella, ja h{n my|s rukoilee meid{n edest{mme. Kuka voi meid{t erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai n{lk{, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun t{htesi meit{ surmataan kaiken p{iv{{; meit{ pidet{{n teuraslampaina". Mutta n{iss{ kaikissa me saamme jalon voiton h{nen kauttansa, joka meit{ on rakastanut. Sill{ min{ olen varma siit{, ettei kuolema eik{ el{m{, ei enkelit eik{ henkivallat, ei nykyiset eik{ tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eik{ syvyys, eik{ mik{{n muu luotu voi meit{ erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meid{n Herrassamme.

Min{ sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyh{ss{ Hengess{ - ett{ minulla on suuri murhe ja ainainen kipu syd{mess{ni. Sill{ min{ soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyv{ksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heid{n on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heid{n ovat is{t, ja heist{ on Kristus lihan puolesta, h{n, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! Mutta ei niin, ett{ Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sill{ eiv{t kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eiv{t kaikki ole lapsia sent{hden, ett{ ovat Aabrahamin siement{, vaan: "Iisakista sin{ saat nimellesi j{lkel{iset"; se on: eiv{t ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. Sill{ lupauksen sana oli t{m{: "Min{ palaan tulevana vuonna t{h{n aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika". Eik{ ainoastaan h{nelle n{in k{ynyt, vaan samoin k{vi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdest{, meid{n is{st{mme Iisakista; ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetk{{n ja ennenkuin olivat tehneet mit{{n, hyv{{ tai pahaa, niin - ett{ Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen t{hden, vaan kutsujan t{hden - sanottiin h{nelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa", niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia min{ rakastin, mutta Eesauta min{ vihasin". Mit{ siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole v{{ryytt{? Pois se! Sill{ Moosekselle h{n sanoo: "Min{ olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ket{ armahdan". Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eik{ sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Sill{ Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sit{ varten min{ nostin sinut esiin, ett{ n{ytt{isin sinussa voimani ja ett{ minun nimeni julistettaisiin kaiken maan p{{ll{". Niin h{n siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. Sin{ kaiketi sanot minulle: "Miksi h{n sitten viel{ soimaa? Sill{ kuka voi vastustaa h{nen tahtoansa?" Niinp{ niin, oi ihminen, mutta mik{ sin{ olet riitelem{{n Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekij{lleen: "Miksi minusta t{llaisen teit?" Vai eik| savenvalajalla ole valta tehd{ samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa k{ytt|{ varten? Ent{ jos Jumala, vaikka h{n tahtoo n{ytt{{ vihansa ja tehd{ voimansa tiett{v{ksi, on suurella pitk{mielisyydell{ k{rsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit h{vi||n, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka h{n on edelt{valmistanut kirkkauteen? Ja sellaisiksi h{n my|s on kutsunut meid{t, ei ainoastaan juutalaisista, vaan my|s pakanoista, niinkuin h{n my|s Hoosean kirjassa sanoo: "Min{ olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. Ja on tapahtuva, ett{ siin{ paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siin{ heit{ kutsutaan el{v{n Jumalan lapsiksi." Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heist{ vain j{{nn|s. Sill{ sanansa on Herra toteuttava maan p{{ll{ lopullisesti ja rutosti." Niinkuin Esaias my|s on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi j{tt{nyt meille siement{, niin meid{n olisi k{ynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi". Mit{ me siis sanomme? Ett{ pakanat, jotka eiv{t tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sit{ lakia saavuttanut. Mink{t{hden? Sent{hden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ik{{nkuin teoista; sill{ he loukkautuivat loukkauskiveen, niinkuin kirjoitettu on: "Katso, min{ panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka h{neen uskoo, se ei h{pe{{n joudu".

Veljet, min{ toivon syd{mest{ni ja rukoilen Jumalaa heid{n edest{ns{, ett{ he pelastuisivat. Sill{ min{ todistan heist{, ett{ heill{ on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sill{ kun he eiv{t tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystytt{{ omaa vanhurskauttaan, eiv{t he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sill{ Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Kirjoittaahan Mooses siit{ vanhurskaudesta, joka laista tulee, ett{ ihminen, joka sen t{ytt{{, on siit{ el{v{. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo n{in: "[l{ sano syd{mess{si: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mit{ se sanoo? "Sana on sinua l{hell{, sinun suussasi ja sinun syd{mess{si"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sill{ jos sin{ tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot syd{mess{si, ett{ Jumala on h{net kuolleista her{tt{nyt, niin sin{ pelastut; sill{ syd{men uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksik{{n, joka h{neen uskoo, joudu h{pe{{n". T{ss{ ei ole erotusta juutalaisen eik{ kreikkalaisen v{lill{; sill{ yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka h{nt{ avuksi huutavat. Sill{ "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nime{, pelastuu". Mutta kuinka he huutavat avuksensa sit{, johon eiv{t usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eiv{t ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ket{{n l{hetet{? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyv{{ sanomaa julistavat!" Mutta eiv{t kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sill{ Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meid{n saarnamme?" Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Mutta min{ kysyn: eiv{tk| he ole kuulleet? Kyll{ ovat: "Heid{n {{nens{ on kulkenut kaikkiin maihin, ja heid{n sanansa maan piirin {{riin". Min{ kysyn: eik| Israelilla ole ollut siit{ tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Min{ her{t{n teid{n kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymm{rt{m{tt|m{n kansan kautta min{ teit{ kiihoitan". Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat l|yt{neet ne, jotka eiv{t minua etsineet; min{ olen ilmestynyt niille, jotka eiv{t minua kysyneet". Mutta Israelista h{n sanoo: "Koko p{iv{n min{ olen ojentanut k{si{ni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden".

Min{ sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hylj{nnyt kansaansa? Pois se! Sill{ olenhan min{kin israelilainen, Aabrahamin siement{, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hylj{nnyt kansaansa, jonka h{n on edelt{tuntenut. Vai ettek| tied{, mit{ Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka h{n Jumalan edess{ syytt{{ Israelia: "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja min{ yksin olen j{{nyt j{ljelle, ja he v{ijyv{t minun henke{ni"? Mutta mit{ sanoo h{nelle Jumalan vastaus? "Min{ olen j{tt{nyt itselleni seitsem{ntuhatta miest{, jotka eiv{t ole notkistaneet polvea Baalille." Samoin on nyt t{n{kin aikana olemassa j{{nn|s armon valinnan mukaan. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole en{{ teoista, sill{ silloin armo ei en{{ olisikaan armo. Miten siis on? Mit{ Israel tavoittelee, sit{ se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet, niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silm{t, etteiv{t he n{kisi, ja korvat, etteiv{t he kuulisi, t{h{n p{iv{{n asti". Ja Daavid sanoo: "Tulkoon heid{n p|yt{ns{ heille paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi, soetkoot heid{n silm{ns{, etteiv{t he n{kisi; ja paina yh{ti heid{n selk{ns{ kumaraan". Min{ siis sanon: eiv{t kaiketi he ole sit{ varten kompastuneet, ett{ lankeaisivat? Pois se! Vaan heid{n lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, ett{ he itse syttyisiv{t kiivauteen. Mutta jos heid{n lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heid{n vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemm{n heid{n t{yteytens{! Teille, pakanoille, min{ sanon: Koska olen pakanain apostoli, pid{n min{ virkaani kunniassa, sytytt{{kseni, jos mahdollista, kiivauteen niit{, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heist{. Sill{ jos heid{n hylk{{misens{ on maailmalle sovitukseksi, mit{ heid{n armoihin-ottamisensa on muuta kuin el{m{ kuolleista? Mutta jos uutisleip{ on pyh{, niin on my|s koko taikina, ja jos juuri on pyh{, niin ovat my|s oksat. Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sin{, joka olet mets{|ljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet p{{ssyt niiden kanssa osalliseksi |ljypuun mehev{st{ juuresta, niin {l{ ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sin{ kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. Sin{ kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, ett{ minut oksastettaisiin". Oikein; ep{uskonsa t{hden ne taitettiin pois, mutta sin{ pysyt uskosi kautta. [l{ ole ylpe{, vaan pelk{{. Sill{ jos Jumala ei ole s{{st{nyt luonnollisia oksia, ei h{n ole s{{st{v{ sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyytt{ ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta h{nen hyvyytt{ns{ sinua kohtaan, jos h{nen hyvyydess{ns{ pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. Mutta nuo toisetkin, jos eiv{t j{{ ep{uskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sill{ Jumala on voimallinen oksastamaan ne j{lleen. Sill{ jos sin{ olet leikattu luonnollisesta mets{|ljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon |ljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin n{m{ luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan |ljypuuhunsa! Sill{ min{ en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pit{{ teit{ tiet{m{tt|min{ t{st{ salaisuudesta, ett{ Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain t{ysi luku on sis{lle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, h{n poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja t{m{ on oleva minun liittoni heid{n kanssaan, kun min{ otan pois heid{n syntins{." Evankeliumin kannalta he kyll{ ovat vihollisia teid{n t{htenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien t{hden. Sill{ ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu. Samoin kuin te ennen olitte Jumalalle tottelemattomia, mutta nyt olette saaneet laupeuden n{iden tottelemattomuuden kautta, samoin n{m{kin nyt ovat olleet tottelemattomia, ett{ my|s he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden. Sill{ Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, ett{ h{n kaikkia armahtaisi. Oi sit{ Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyytt{! Kuinka tutkimattomat ovat h{nen tuomionsa ja k{sitt{m{tt|m{t h{nen tiens{! Sill{ kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut h{nen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut h{nelle jotakin, joka olisi t{lle korvattava? Sill{ h{nest{ ja h{nen kauttansa ja h{neen on kaikki; h{nelle kunnia iankaikkisesti! Amen.

Niin min{ Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teit{, veljet, antamaan ruumiinne el{v{ksi, pyh{ksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; t{m{ on teid{n j{rjellinen jumalanpalveluksenne. [lk{{k{ mukautuko t{m{n maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mik{ on Jumalan tahto, mik{ hyv{{ ja otollista ja t{ydellist{. Sill{ sen armon kautta, mik{ minulle on annettu, min{ sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsest{ns{ enemp{{, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonm{{r{n mukaan, mink{ Jumala on kullekin suonut. Sill{ niinkuin meill{ yhdess{ ruumiissa on monta j{sent{, mutta kaikilla j{senill{ ei ole sama teht{v{, niin me, vaikka meit{ on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme j{seni{; ja meill{ on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mik{ meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, k{ytt{k||n sit{ sen mukaan, kuin h{nell{ uskoa on; Jos virka, pit{k||n virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta syd{mest{; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehk||n sen iloiten. Olkoon rakkaus vilpit|n, kammokaa pahaa, riippukaa hyv{ss{ kiinni. Olkaa veljellisess{ rakkaudessa hell{syd{miset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa kesken{nne. [lk{{ harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengess{ palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa k{rsiv{lliset, rukouksessa kest{v{t. Pit{k{{ pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, {lk{{k{ kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkek{{ itkevien kanssa. Olkaa kesken{nne yksimieliset. [lk{{ korkeita mielitelk|, vaan tyytyk{{ alhaisiin oloihin. [lk{{ olko itsemielest{nne viisaita. [lk{{ kenellek{{n pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sit{, mik{ on hyv{{ kaikkien ihmisten edess{. Jos mahdollista on ja mik{li teist{ riippuu, el{k{{ rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. [lk{{ itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sill{ kirjoitettu on: "Minun on kosto, min{ olen maksava, sanoo Herra". Vaan "jos vihamiehell{si on n{lk{, ruoki h{nt{, jos h{nell{ on jano, juota h{nt{, sill{ n{in tehden sin{ kokoat tulisia hiili{ h{nen p{{ns{ p{{lle". [l{ anna pahan itse{si voittaa, vaan voita sin{ paha hyv{ll{.

Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla h{n on. Sill{ ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sent{hden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan s{{t{myst{ vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellens{ tuomion. Sill{ hallitusmiehet eiv{t ole niiden pelkona, jotka tekev{t hyv{{, vaan niiden, jotka tekev{t pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelk{{m{tt{, niin tee sit{, mik{ hyv{{ on, ja sin{ saat silt{ kiitoksen; sill{ se on Jumalan palvelija, sinulle hyv{ksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelk{{; sill{ se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen t{hden, vaan my|s omantunnon t{hden. Sent{hdenh{n te verojakin maksatte. Sill{ he ovat Jumalan palvelusmiehi{, ahkeroiden virassansa juuri sit{ varten. Antakaa kaikille, mit{ annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. [lk{{ olko kenellek{{n mit{{n velkaa, muuta kuin ett{ toisianne rakastatte; sill{ joka toistansa rakastaa, se on lain t{ytt{nyt. Sill{ n{m{: "[l{ tee huorin, {l{ tapa, {l{ varasta, {l{ himoitse", ja mik{ muu k{sky tahansa, ne sis{ltyv{t kaikki t{h{n sanaan: "Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si". Rakkaus ei tee l{himm{iselle mit{{n pahaa. Sent{hden on rakkaus lain t{ytt{mys. Ja tehk{{ t{m{, koska tunnette t{m{n ajan, ett{ jo on hetki teid{n unesta nousta; sill{ pelastus on nyt meit{ l{hemp{n{ kuin silloin, kun uskoon tulimme. Y| on pitk{lle kulunut, ja p{iv{ on l{hell{. Pankaamme sent{hden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme s{{dyllisesti, niin kuin p{iv{ll{, ei m{ss{yksiss{ ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa p{{llenne Herra Jeesus Kristus, {lk{{k{ niin pit{k| lihastanne huolta, ett{ himot her{{v{t.

Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta v{ittelem{{n mielipiteist{. Toinen uskoo saavansa sy|d{ kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, sy| vihanneksia. Joka sy|, {lk||n halveksiko sit{, joka ei sy|; ja joka ei sy|, {lk||n tuomitko sit{, joka sy|, sill{ Jumala on ottanut h{net hoivaansa. Mik{ sin{ olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman is{nt{ns{ edess{ h{n seisoo tai kaatuu; mutta h{n on pysyv{ pystyss{, sill{ Herra on voimallinen h{net pystyss{ pit{m{{n. Toinen pit{{ yhden p{iv{n toista parempana, toinen pit{{ kaikki p{iv{t yht{ hyvin{; kukin olkoon omassa mieless{{n t{ysin varma. Joka valikoi p{ivi{, se valikoi Herran t{hden; ja joka sy|, se sy| Herran t{hden, sill{ h{n kiitt{{ Jumalaa; ja joka ei sy|, se on Herran t{hden sy|m{tt{ ja kiitt{{ Jumalaa. Sill{ ei kukaan meist{ el{ itsellens{, eik{ kukaan kuole itsellens{. Jos me el{mme, niin el{mme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sent{hden, elimmep{ tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sill{ sit{ varten Kristus kuoli ja her{si eloon, ett{ h{n olisi sek{ kuolleitten ett{ el{vien Herra. Mutta sin{, mink{t{hden sin{ tuomitset velje{si? Taikka sin{ toinen, mink{t{hden sin{ halveksit velje{si? Sill{ kaikki meid{t asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Sill{ kirjoitettu on: "Niin totta kuin min{ el{n, sanoo Herra, minun edess{ni pit{{ jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylist{m{n Jumalaa". Niin on siis meid{n jokaisen teht{v{ Jumalalle tili itsest{mme. [lk{{mme siis en{{ toisiamme tuomitko, vaan p{{tt{k{{ pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskive{ tai langetusta. Min{ tied{n ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mik{{n ole ep{pyh{{ itsess{{n; vaan ainoastaan sille, joka pit{{ jotakin ep{pyh{n{, sille se on ep{pyh{{. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi t{hden, niin sin{ et en{{ vaella rakkauden mukaan. [l{ saata ruuallasi turmioon sit{, jonka edest{ Kristus on kuollut. [lk{{ siis antako sen hyv{n, mik{ teill{ on, joutua herjattavaksi; sill{ ei Jumalan valtakunta ole sy|mist{ ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyh{ss{ Hengess{. Joka t{ss{ kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Niin tavoitelkaamme siis sit{, mik{ edist{{ rauhaa ja keskin{ist{ rakentumistamme. [l{ ruuan t{hden turmele Jumalan ty|t{. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka sy| tuntoansa loukaten, se on pahaa. Hyv{ on olla lihaa sy|m{tt{ ja viini{ juomatta ja karttaa sit{, mist{ veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee. Pid{ sin{ itsell{si Jumalan edess{ se usko, mik{ sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itse{{n siit{, mink{ h{n oikeaksi havaitsee; mutta joka ep{r|i ja kuitenkin sy|, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sill{ kaikki, mik{ ei ole uskosta, on synti{.

Mutta meid{n, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eik{ el{{ itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meist{ l{himm{iselleen mieliksi h{nen parhaaksensa, ett{ h{n rakentuisi. Sill{ ei Kristuskaan el{nyt itsellens{ mieliksi, vaan niinkuin kirjoitettu on: "Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun". Sill{ kaikki, mik{ ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, ett{ meill{ k{rsiv{llisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo. Mutta k{rsiv{llisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, ett{ olisitte yksimieliset kesken{nne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin ett{ te yksimielisesti ja yhdest{ suusta ylist{isitte Jumalaa ja meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen is{{. Hoivatkaa sent{hden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teid{t hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi. Sill{ min{ sanon, ett{ Kristus on tullut ymp{rileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden t{hden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset, mutta ett{ pakanat laupeuden t{hden ovat ylist{neet Jumalaa, niinkuin kirjoitettu on: "Sent{hden min{ ylist{n sinua pakanain seassa ja veisaan kiitosta sinun nimellesi". Ja viel{ on sanottu: "Riemuitkaa, te pakanat, h{nen kansansa kanssa". Ja taas: "Kiitt{k{{ Herraa, kaikki pakanat, ja ylist{k||t h{nt{ kaikki kansat". Ja my|s Esaias sanoo: "On tuleva Iisain juurivesa, h{n, joka nousee hallitsemaan pakanoita; h{neen pakanat panevat toivonsa". Mutta toivon Jumala t{ytt{k||n teid{t kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin ett{ teill{ olisi runsas toivo Pyh{n Hengen voiman kautta. Veljeni, min{ kyll{ olen varma teist{, ett{ te jo ilmankin olette t{ynn{ hyvyytt{ ja kaikkinaista tietoa, niin ett{ my|s kykenette neuvomaan toinen toistanne. Kuitenkin olen paikka paikoin jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut, uudestaan muistuttaakseni teille n{it{ asioita, sen armon kautta, jonka Jumala on minulle antanut sit{ varten, ett{ min{ olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin ett{ pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyh{ss{ Hengess{ pyhitetty uhri. Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa; sill{ min{ en rohkene puhua mist{{n muusta kuin siit{, mit{ Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyh{n Hengen voimalla, niin ett{ min{ Jerusalemista ja sen ymp{rist|st{ alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen, ja sill{ tavoin, ett{ olen pit{nyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siell{, miss{ Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan niinkuin kirjoitettu on: "Ne, joille ei ole julistettu h{nest{, saavat h{net n{hd{, ja jotka eiv{t ole kuulleet, ne ymm{rt{v{t". Sent{hden olenkin niin usein ollut estetty tulemasta teid{n tyk|nne. Mutta koska minulla nyt ei en{{ ole tilaa n{iss{ paikkakunnissa ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teid{n tyk|nne, niin min{, jos milloin Hispaniaan matkustan, tulen luoksenne, sill{ min{ toivon sielt{ kautta matkustaessani n{kev{ni teid{t ja teid{n avullanne p{{sev{ni sinne, kunhan ensin olen v{h{n saanut iloita teid{n seurastanne. Mutta nyt min{ matkustan Jerusalemiin viem{{n pyhille avustusta. Sill{ Makedonia ja Akaia ovat halunneet ker{t{ yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat k|yhyydess{. Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa; sill{ jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heid{n hengellisist{ aarteistaan, niin he puolestaan ovat velvolliset auttamaan heit{ maallisilla. Kun olen teht{v{ni suorittanut ja heille t{m{n hedelm{n perille vienyt, l{hden teid{n kauttanne Hispaniaan; ja min{ tied{n, ett{ tullessani teid{n tyk|nne tulen Kristuksen t{ydellinen siunaus mukanani. Mutta min{ kehoitan teit{, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa, ett{ min{ pelastuisin joutumasta Juudean uskottomien k{siin ja ett{ Jerusalemia varten tuomani avustus olisi pyhille otollinen, niin ett{ min{, jos Jumala niin tahtoo, ilolla saapuisin teid{n tyk|nne ja virkistyisin teid{n seurassanne. Rauhan Jumala olkoon kaikkien teid{n kanssanne. Amen.

Min{ suljen teid{n suosioonne sisaremme Foiben, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija, ett{ otatte h{net vastaan Herrassa, niinkuin pyhien sopii, ja autatte h{nt{ kaikessa, miss{ h{n teit{ tarvitsee; sill{ h{n on ollut monelle avuksi ja my|skin minulle. Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, ty|kumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa, jotka minun henkeni puolesta ovat panneet oman kaulansa alttiiksi ja joita en ainoastaan min{ kiit{, vaan my|s kaikki pakanain seurakunnat, ja seurakunnalle, joka kokoontuu heid{n kodissansa. Tervehdys Epainetukselle, rakkaalleni, joka on Aasian ensi hedelm{ Kristukselle. Tervehdys Marialle, joka on n{hnyt paljon vaivaa teid{n t{htenne. Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle, heimolaisilleni ja vankeustovereilleni, joilla on suuri arvo apostolien joukossa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa. Tervehdys Ampliatukselle, rakkaalleni Herrassa. Tervehdys Urbanukselle, meid{n ty|toverillemme Kristuksessa, ja Stakykselle, rakkaalleni. Tervehdys Apelleelle, koetuksenkest{neelle Kristuksessa. Tervehdys Aristobuluksen perhekuntalaisille. Tervehdys Herodionille, heimolaiselleni. Tervehdys Narkissuksen perhekuntalaisille, jotka ovat Herrassa. Tervehdys Tryfainalle ja Tryfosalle, jotka ovat n{hneet vaivaa Herrassa. Tervehdys Persikselle, rakkaalle sisarelle, joka on n{hnyt paljon vaivaa Herrassa. Tervehdys Rufukselle, valitulle Herrassa, ja h{nen {idilleen, joka on kuin {iti minullekin. Tervehdys Asynkritukselle, Flegonille, Hermeelle, Patrobaalle, Hermaalle ja veljille, jotka ovat heid{n kanssansa. Tervehdys Filologukselle ja Julialle, Nereukselle ja h{nen sisarelleen ja Olympaalle ja kaikille pyhille, jotka ovat heid{n kanssansa. Tervehtik{{ toisianne pyh{ll{ suunannolla. Kaikki Kristuksen seurakunnat tervehtiv{t teit{. Mutta min{ kehoitan teit{, veljet, pit{m{{n silm{ll{ niit{, jotka saavat aikaan erimielisyytt{ ja pahennusta vastoin sit{ oppia, jonka te olette saaneet; vet{ytyk{{ pois heist{. Sill{ sellaiset eiv{t palvele meid{n Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pett{v{t suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpitt|mien syd{met. Onhan teid{n kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon; sent{hden min{ iloitsen teist{, mutta min{ tahtoisin teid{n olevan viisaita hyv{{n, mutta taitamattomia pahaan. Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan teid{n jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen armo olkoon teid{n kanssanne. Teit{ tervehtiv{t Timoteus, minun ty|toverini, ja heimolaiseni Lukius, Jaason ja Soosipater. Min{ Tertius, joka olen kirjoittanut t{m{n kirjeen, sanon teille tervehdyksen Herrassa. Gaius, minun ja koko seurakunnan majanantaja, tervehtii teit{. Erastus, kaupungin rahainhoitaja, ja veli Kvartus tervehtiv{t teit{. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teid{n kanssanne. Amen. Mutta h{nen, joka voi teit{ vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan k{skyst{ tiett{v{ksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.

Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyh{t, ynn{ kaikille, jotka avuksi huutavat meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen nime{ kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meid{nkin. Armo teille ja rauha Jumalalta, meid{n Is{lt{mme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Min{ kiit{n Jumalaani aina teid{n t{htenne siit{ Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, ett{ kaikessa olette rikastuneet h{ness{, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teiss{ vahvistettu, niin ettei teilt{ mit{{n puutu miss{{n armolahjassa, teid{n odottaessanne meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestyst{. H{n on my|s vahvistava teit{ loppuun asti, niin ett{ te olette nuhteettomat meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen p{iv{n{. Jumala on uskollinen, h{n, jonka kautta te olette kutsutut h{nen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meid{n Herramme, yhteyteen. Mutta min{ kehoitan teit{, veljet, meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, ett{ kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettek{ suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teill{ olisi sama mieli ja sama ajatus. Sill{ Kloen perhev{elt{ olen saanut teist{ kuulla, veljeni, ett{ teill{ on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sit{, ett{ yksi teist{ sanoo: "Min{ olen Paavalin puolta", toinen: "Min{ Apolloksen", joku taas: "Min{ Keefaan", joku viel{: "Min{ Kristuksen". Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teid{n edest{nne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen? Min{ kiit{n Jumalaa, etten ole kastanut teist{ ket{{n muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, ett{ te olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tied{, olenko ket{{n muuta kastanut. Sill{ Kristus ei l{hett{nyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mit{tt|m{ksi. Sill{ sana ristist{ on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: "Min{ h{vit{n viisasten viisauden, ja ymm{rt{v{isten ymm{rryksen min{ teen mit{tt|m{ksi". Miss{ ovat viisaat? Miss{ kirjanoppineet? Miss{ t{m{n maailman {lyniekat? Eik| Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sill{ kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala n{ki hyv{ksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsiv{t viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sill{ Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on v{kev{mpi kuin ihmiset. Sill{ katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mik{ on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat h{pe{{n, ja sen, mik{ on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mik{ v{kev{{ on, h{pe{{n, ja sen, mik{ maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mit{{n ole, tehd{ksens{ mit{tt|m{ksi sen, joka jotakin on, ettei mik{{n liha voisi kerskata Jumalan edess{. Mutta h{nest{ on teid{n olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, ett{ k{visi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".

Niinp{, kun min{ tulin teid{n tyk|nne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sill{ min{ olin p{{tt{nyt olla teid{n tyk|n{nne tuntematta mit{{n muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja h{net ristiinnaulittuna. Ja ollessani teid{n tyk|n{nne min{ olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teid{n uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. Kuitenkin me puhumme viisautta t{ydellisten seurassa, mutta emme t{m{n maailman viisautta emmek{ t{m{n maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sit{ k{tketty{, jonka Jumala on edelt{m{{r{nnyt ennen maailmanaikoja meid{n kirkkaudeksemme, sit{, jota ei kukaan t{m{n maailman valtiaista ole tuntenut - sill{ jos he olisivat sen tunteneet, eiv{t he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet - vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mit{ silm{ ei ole n{hnyt eik{ korva kuullut, mik{ ei ole ihmisen syd{meen noussut ja mink{ Jumala on valmistanut niille, jotka h{nt{ rakastavat". Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkens{ kautta, sill{ Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sill{ kuka ihminen tiet{{, mit{ ihmisess{ on, paitsi ihmisen henki, joka h{ness{ on? Samoin ei my|s kukaan tied{, mit{ Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henke{, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, ett{ tiet{isimme, mit{ Jumala on meille lahjoittanut; ja siit{ me my|s puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selitt{en hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sit{, mik{ Jumalan Hengen on; sill{ se on h{nelle hullutus, eik{ h{n voi sit{ ymm{rt{{, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sit{ vastoin tutkistelee kaiken, mutta h{nt{ itse{{n ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sill{: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin ett{ voisi neuvoa h{nt{?" Mutta meill{ on Kristuksen mieli.

Niinp{, veljet, minun ei k{ynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa min{ juotin teille, en antanut ruokaa, sill{ sit{ ette silloin siet{neet, ettek{ viel{ nytk{{n sied{; olettehan viel{ lihallisia. Sill{ kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettek| silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: "Min{ olen Paavalin puolta", ja toinen: "Min{ olen Apolloksen", ettek| silloin ole niinkuin ihmiset ainakin? Mik{ Apollos sitten on? Ja mik{ Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykyns{ mukaan, mink{ Herra on heille kullekin antanut. Min{ istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mit{{n, eik{ kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yht{; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman ty|ns{ mukaan. Sill{ me olemme Jumalan ty|tovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, min{ olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka h{n sille rakentaa. Sill{ muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mik{ pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa t{lle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivist{, puusta, heinist{ tai oljista, niin kunkin teko on tuleva n{kyviin; sill{ sen on saattava ilmi se p{iv{, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, mink{lainen kunkin teko on. Jos jonkun tekem{ rakennus kest{{, on h{n saava palkan; mutta jos jonkun tekem{ palaa, joutuu h{n vahinkoon; mutta h{n itse on pelastuva, kuitenkin ik{{nkuin tulen l{pi. Ettek| tied{, ett{ te olette Jumalan temppeli ja ett{ Jumalan Henki asuu teiss{? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva h{net; sill{ Jumalan temppeli on pyh{, ja sellaisia te olette. [lk||n kukaan pett{k| itse{{n. Jos joku teid{n joukossanne luulee olevansa viisas t{ss{ maailmassa, tulkoon h{n tyhm{ksi, ett{ h{nest{ tulisi viisas. Sill{ t{m{n maailman viisaus on hullutus Jumalan silmiss{. Sill{ kirjoitettu on: "H{n vangitsee viisaat heid{n viekkauteensa"; ja viel{: "Herra tuntee viisasten ajatukset, h{n tiet{{ ne turhiksi". [lk||n siis kukaan kerskatko ihmisist{; sill{ kaikki on teid{n, teid{n on Paavali ja Apollos ja Keefas, teid{n on maailma ja el{m{ ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teid{n. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.

Niin pit{k||n jokainen meit{ Kristuksen k{skyl{isin{ ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sit{ t{ss{ huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, ett{ heid{t havaitaan uskollisiksi. Mutta siit{ min{ hyvin v{h{n v{lit{n, ett{ te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en min{ itsek{{n tuomitse itse{ni, sill{ ei minulla ole mit{{n tunnollani, mutta en min{ silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra. [lk{{ sent{hden lausuko mit{{n tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka my|s on saattava valoon pimeyden k{tk|t ja tuova ilmi syd{nten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. T{m{n olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teid{n t{htenne, ett{ meist{ oppisitte t{m{n: "Ei yli sen, mik{ kirjoitettu on", ettette p|yhkeillen asettuisi mik{ minkin puolelle toista vastaan. Sill{ kuka antaa sinulle etusijan? Ja mit{ sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ik{{nkuin se ei olisi saatua? Te olette jo ravitut, teist{ on tullut jo rikkaita, ilman meit{ teist{ on tullut kuninkaita! Kunpa teist{ olisikin tullut kuninkaita, niin ett{ mekin p{{sisimme kuninkaiksi teid{n kanssanne! Sill{ minusta n{ytt{{, ett{ Jumala on asettanut meid{t apostolit vihoviimeisiksi, ik{{nkuin kuolemaan tuomituiksi; meist{ on tullut kaiken maailman katseltava, sek{ enkelien ett{ ihmisten, me olemme houkkia Kristuksen t{hden, mutta te {lykk{it{ Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te v{kevi{; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. Viel{ t{n{kin hetken{ me k{rsimme sek{ n{lk{{ ett{ janoa, olemme alasti, meit{ piest{{n, ja me kuljemme kodittomina, me n{emme vaivaa tehden ty|t{ omin k{sin. Meit{ herjataan, mutta me siunaamme; meit{ vainotaan, mutta me kest{mme; meit{ parjataan, mutta me puhumme leppe{sti; meist{ on tullut kuin mik{kin maailman tunkio, kaikkien hylkimi{, aina t{h{n p{iv{{n asti. En kirjoita t{t{ h{v{ist{kseni teit{, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen. Sill{ vaikka teill{ olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teill{ kuitenkaan ole monta is{{; sill{ min{ teid{t synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Kehoitan siis teit{: olkaa minun seuraajiani. Juuri sent{hden min{ l{hetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa; h{n on muistuttava teit{ minun vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa, sen mukaan kuin min{ kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan. Muutamat teist{ ovat paisuneet p|yhkeiksi, aivan niinkuin min{ en tulisikaan teid{n tyk|nne. Mutta min{ tulen pian teid{n tyk|nne, jos Herra tahtoo, ja silloin min{ otan selon, en noiden p|yhkeiden sanoista, vaan voimasta. Sill{ Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa k{dess{ vaiko rakkaudessa ja s{vyisyyden hengess{?

Yleens{ kuuluu, ett{ teid{n keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, ett{ er{skin pit{{ is{ns{ vaimoa. Ja te olette paisuneet p|yhkeiksi! Eik| teid{n pikemminkin olisi pit{nyt tulla murheellisiksi, ett{ se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teid{n keskuudestanne? Sill{ min{, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengess{ kuitenkin l{sn{, olen jo, niinkuin l{sn{ollen, puolestani p{{tt{nyt, ett{ se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on - sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynn{ meid{n Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen - Herran Jeesuksen nimess{ hylj{tt{v{ saatanan haltuun lihan turmioksi, ett{ h{nen henkens{ pelastuisi Herran p{iv{n{. Ei ole hyv{, ett{ kerskaatte. Ettek| tied{, ett{ v{h{inen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, ett{ teist{ tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sill{ onhan meid{n p{{si{islampaamme, Kristus, teurastettu. Viett{k{{mme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eik{ ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. Min{ kirjoitin teille kirjeess{ni, ettette seurustelisi huorintekij{in kanssa; en tarkoittanut yleens{ t{m{n maailman huorintekij|it{ tai ahneita tai anastajia tai ep{jumalanpalvelijoita, sill{ silloinhan teid{n t{ytyisi l{hte{ pois maailmasta. Vaan min{ kirjoitin teille, ett{ jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekij{ tai ahne tai ep{jumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettek{ s|isik{{n semmoisen kanssa. Sill{ onko minun asiani tuomita niit{, jotka ovat ulkopuolella? Ettek| tekin tuomitse vain niit{, jotka ovat sis{puolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Kuinka rohkenee kukaan teist{, jolla on riita-asia toisen kanssa, k{yd{ oikeutta v{{r{in edess{? Miksei pyhien edess{? Vai ettek| tied{, ett{ pyh{t tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettek| kelpaa ratkaisemaan aivan v{h{p{t|isi{ asioita? Ettek| tied{, ett{ me tulemme tuomitsemaan enkeleit{, emmek| sitten maallisia asioita? Jos teill{ siis on maallisia asioita ratkaistavina, nek| te asetatte tuomareiksi, jotka ovat halveksittuja seurakunnassa? Teid{n h{pe{ksenne min{ t{m{n sanon. Eik| teid{n joukossanne sitten ole yht{k{{n viisasta, joka voisi ratkaista veljien v{lin? Vaan veli k{y oikeutta veljen kanssa, viel{p{ uskottomain edess{! Teille on jo yleens{ vaurioksi, ett{ k{r{j|itte kesken{nne. Miksi ette ennemmin salli tehd{ v{{ryytt{ itsellenne? Miksi ette ennemmin anna riist{{ omaanne? Sen sijaan te itse teette v{{ryytt{ ja riist{tte toisen omaa, viel{p{ veljien. Vai ettek| tied{, etteiv{t v{{r{t saa peri{ Jumalan valtakuntaa? [lk{{ eksyk|. Eiv{t huorintekij{t, ei ep{jumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eik{ miehimykset, eiv{t varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eiv{tk{ anastajat saa peri{ Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teist{; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess{ ja meid{n Jumalamme Hengess{. Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hy|dyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta min{ en saa antaa mink{{n itse{ni vallita. Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekev{ lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten; ja Jumala, joka her{tti kuolleista Herran, on her{tt{v{ meid{tkin voimallansa. Ettek| tied{, ett{ teid{n ruumiinne ovat Kristuksen j{seni{? Ottaisinko siis Kristuksen j{senet ja tekisin ne porton j{seniksi? Pois se! Vai ettek| tied{, ett{ joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi h{nen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki h{nen kanssaan. Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mit{ ikin{ ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee synti{ omaa ruumistansa vastaan. Vai ettek| tied{, ett{ teid{n ruumiinne on Pyh{n Hengen temppeli, joka Henki teiss{ on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sill{ te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

Mutta mit{ siihen tulee, mist{ kirjoititte, niin hyv{ on miehelle olla naiseen ryhtym{tt{; mutta haureuden syntien v{ltt{miseksi olkoon kullakin miehell{ oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehens{. T{ytt{k||n mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miest{ns{ kohtaan. Vaimon ruumis ei ole h{nen omassa, vaan h{nen miehens{ vallassa; samoin ei miehenk{{n ruumis ole h{nen omassa, vaan vaimon vallassa. [lk{{ vet{ytyk| pois toisistanne, paitsi ehk{ keskin{isest{ sopimuksesta joksikin ajaksi, niin ett{ olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teit{ kiusaisi teid{n hillitt|myytenne t{hden. Mutta t{m{n min{ sanon my|nnytyksen{, en k{skyn{. Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin min{kin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdell{ yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille min{ taas sanon: heille on hyv{, jos pysyv{t sellaisina kuin min{kin; mutta jos eiv{t voi itse{{n hillit{, niin menk||t naimisiin; sill{ parempi on naida kuin palaa. Mutta naimisissa oleville min{ julistan, en kuitenkaan min{, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehest{{n; mutta jos h{n eroaa, niin pysyk||n naimatonna tai sopikoon miehens{ kanssa; eik{ mies saa hylj{t{ vaimoansa. Mutta muille sanon min{, eik{ Herra: jos jollakin veljell{ on vaimo, joka ei usko, ja t{m{ suostuu asumaan h{nen kanssaan, niin {lk||n mies h{nt{ hylj{tk|; samoin {lk||n vaimokaan, jos h{nell{ on mies, joka ei usko, ja t{m{ suostuu asumaan h{nen kanssaan, hylj{tk| miest{ns{. Sill{ mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehens{, uskonveljen, kautta; muutoinhan teid{n lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhi{. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eiv{t ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sill{ rauhaan on Jumala teid{t kutsunut. Sill{ mist{ tied{t, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mist{ tied{t, mies, voitko pelastaa vaimosi? Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on h{nelle h{nen osansa antanut, ja siin{ asemassa, miss{ h{net Jumala on kutsunut; n{in min{ s{{d{n kaikissa seurakunnissa. Jos joku on kutsuttu ymp{rileikattuna, {lk||n h{n pyrkik| ymp{rileikkaamattomaksi; jos joku on kutsuttu ymp{rileikkaamatonna, {lk||n ymp{rileikkauttako itse{{n. Ei ymp{rileikkaus ole mit{{n, eik{ ymp{rileikkaamattomuus ole mit{{n, vaan Jumalan k{skyjen pit{minen. Pysyk||n kukin siin{ asemassa, miss{ h{net on kutsuttu. Jos olet kutsuttu orjana, {l{ siit{ murehdi; mutta vaikka voisitkin p{{st{ vapaaksi, niin ole ennemmin siin{ osassasi. Sill{ joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja. Te olette kalliisti ostetut; {lk{{ olko ihmisten orjia. Pysyk||n kukin, veljet, Jumalan edess{ siin{ asemassa, miss{ h{net on kutsuttu. Mutta neitsyist{ minulla ei ole Herran k{sky{, vaan min{ sanon ajatukseni niinkuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, ett{ h{n on luotettava. Olen siis sit{ mielt{, ett{ l{hestyv{n ahdingon t{hden jokaisen on hyv{ pysy{ entisell{{n. Jos olet sidottu vaimoon, {l{ pyyd{ eroa; jos et ole sidottu vaimoon, {l{ pyyd{ itsellesi vaimoa. Mutta jos menetkin naimisiin, et synti{ tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei h{nk{{n tee synti{; mutta ne, jotka niin tekev{t, joutuvat k{rsim{{n ruumiillista vaivaa, ja siit{ min{ tahtoisin teid{t s{{st{{. Mutta sen min{ sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot t{stedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heill{ niit{ olisikaan, ja ne, jotka itkev{t, niinkuin eiv{t itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niinkuin eiv{t iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niinkuin eiv{t saisi omanansa pit{{, ja ne, jotka t{t{ maailmaa hy|dyksens{ k{ytt{v{t, niinkuin eiv{t sit{ k{ytt{isi; sill{ t{m{n maailman muoto on katoamassa. Soisin, ettei teill{ olisi huolia. Naimaton mies huolehtii siit{, mik{ on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi; mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi, ja h{nen harrastuksensa k{y kahtaanne. Samoin vaimo, jolla ei en{{ ole miest{, ja neitsyt huolehtivat siit{, mik{ on Herran, ett{ olisivat pyh{t sek{ ruumiin ett{ hengen puolesta; mutta naimisissa oleva huolehtii maailmallisista, kuinka olisi mieliksi miehellens{. T{m{n min{ sanon teid{n omaksi hy|dyksenne, en pannakseni kytkytt{ kaulaanne, vaan sit{ varten, ett{ el{isitte s{{dyllisesti ja h{iriytym{tt{ pysyisitte Herrassa. Mutta jos joku arvelee tekev{ns{ v{{rin tyt{rt{ns{ kohtaan, joka on t{ydess{ naima-i{ss{, ja jos kerran sen pit{{ tapahtua, niin tehk||n, niinkuin tahtoo; ei h{n synti{ tee: menk||t naimisiin. Joka taas pysyy syd{mess{{n lujana eik{ ole mink{{n pakon alainen, vaan voi noudattaa omaa tahtoansa ja on syd{mess{{n p{{tt{nyt pit{{ tytt{rens{ naimattomana, se tekee hyvin. Siis, joka naittaa tytt{rens{, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin. Vaimo on sidottu, niin kauan kuin h{nen miehens{ el{{, mutta jos mies kuolee, on h{n vapaa menem{{n naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Mutta h{n on onnellisempi, jos pysyy entisell{{n; se on minun mielipiteeni, ja min{ luulen, ett{ minullakin on Jumalan Henki.

Mit{ sitten ep{jumalille uhrattuun lihaan tulee, niin tied{mme, ett{ meill{ kaikilla on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Jos joku luulee jotakin tiet{v{ns{, ei h{n viel{ tied{, niinkuin tiet{{ tulee; mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee. Mit{ nyt ep{jumalille uhratun lihan sy|miseen tulee, niin tied{mme, ettei maailmassa ole yht{{n ep{jumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sill{ vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heit{ sitten taivaassa tai maassa, ja niit{ on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meill{ kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Is{, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin my|s me h{nen kauttansa. Mutta ei ole kaikilla t{t{ tietoa, vaan tottumuksesta ep{jumaliin muutamat viel{ nytkin sy|v{t uhrilihaa ik{{nkuin ep{jumalille uhrattuna, ja heid{n omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siit{. Mutta ruoka ei l{henn{ meit{ Jumalaan; jos olemme sy|m{tt{, emme siit{ vahingoitu; jos sy|mme, emme siit{ hy|dy. Katsokaa kuitenkin, ettei t{m{ vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi. Sill{ jos joku n{kee sinun, jolla on tieto, aterioivan ep{jumalan huoneessa, eik| h{nen omatuntonsa, kun h{n on heikko, vahvistu ep{jumalille uhratun sy|miseen? Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka t{hden Kristus on kuollut. Mutta kun te n{in teette synti{ velji{ vastaan ja haavoitatte heid{n heikkoa omaatuntoaan, niin teette synti{ Kristusta vastaan. Sent{hden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en min{ ikin{ en{{ sy| lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.

Enk| min{ ole vapaa? Enk| min{ ole apostoli? Enk| ole n{hnyt Jeesusta, meid{n Herraamme? Ettek| te ole minun tekoni Herrassa? Jos en olekaan apostoli muille, olen ainakin teille; sill{ te olette minun apostolinvirkani sinetti Herrassa. T{m{ on minun puolustukseni niit{ vastaan, jotka asettuvat minua tutkimaan. Eik| meill{ olisi oikeus saada ruokamme ja juomamme? Eik| meill{ olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekev{t? Vai ainoastaanko minulla ja Barnabaalla ei ole oikeutta olla ruumiillista ty|t{ tekem{tt{? Kuka tekee koskaan sotapalvelusta omalla kustannuksellaan? Kuka istuttaa viinitarhan, eik{ sy| sen hedelm{{? Tai kuka kaitsee karjaa, eik{ nauti karjansa maitoa? Puhunko t{t{ vain ihmisten tavalla? Eik| my|s laki sano samaa? Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna: "[l{ sido puivan h{r{n suuta". Eih{n Jumala h{rist{ n{in huolta pit{ne? Eik| h{n sano sit{ kaiketikin meid{n t{htemme? Meid{n t{htemmeh{n on kirjoitettu, ett{ kynt{j{n tulee kynt{{ toivossa ja puivan puida osansa saamisen toivossa. Jos me olemme kylv{neet teille hengellist{ hyv{{, onko paljon, jos me niit{mme teilt{ aineellista? Jos muilla on teihin t{llainen oikeus, eik| paljoa enemm{n meill{? Mutta me emme ole k{ytt{neet t{t{ oikeutta, vaan kest{mme kaikki, ettemme panisi mit{{n estett{ Kristuksen evankeliumille. Ettek| tied{, ett{ ne, jotka hoitavat pyh{k|n toimia, saavat ravintonsa pyh{k|st{, ja jotka ovat asetetut uhrialttarin palvelukseen, saavat osansa silloin kuin alttarikin? Samoin my|s Herra on s{{t{nyt, ett{ evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa. Mutta min{ en ole ainoatakaan n{ist{ oikeuksistani hyv{kseni k{ytt{nyt. Enk{ kirjoitakaan t{t{ siin{ tarkoituksessa, ett{ niit{ minuun sovitettaisiin, sill{ mieluummin min{ kuolen. Ei kukaan ole minun kerskaustani tyhj{ksi tekev{. Sill{ siit{, ett{ julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun t{ytyy se tehd{. Voi minua, ellen evankeliumia julista! Sill{ jos vapaasta tahdostani sit{ teen, niin minulla on palkka; mutta jos en tee sit{ vapaasta tahdostani, niin on huoneenhaltijan toimi kuitenkin minulle uskottu. Mik{ siis on minun palkkani? Se, ett{ kun julistan evankeliumia, teen sen ilmaiseksi, niin etten k{yt{ oikeutta, jonka evankeliumi minulle my|nt{{. Sill{ vaikka min{ olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ik{{nkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ik{{nkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ik{{nkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille min{ olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille min{ olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken min{ teen evankeliumin t{hden, ett{ min{kin tulisin siit{ osalliseksi. Ettek| tied{, ett{ jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin h{n, ett{ sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsens{hillitsemist{ kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Min{ en siis juokse umpim{hk{{n, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan min{ kuritan ruumistani ja masennan sit{, etten min{, joka muille saarnaan, itse ehk{ joutuisi hylj{tt{v{ksi.

Sill{ min{ en tahdo, veljet, pit{{ teit{ tiet{m{tt|min{ siit{, ett{ is{mme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren l{pi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvess{ ja meress{ ja s|iv{t kaikki samaa hengellist{ ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellist{ juomaa. Sill{ he joivat hengellisest{ kalliosta, joka heit{ seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heist{ Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat er{maassa. T{m{ tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, ett{ me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. [lk{{ my|sk{{n ruvetko ep{jumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heist{, niinkuin kirjoitettu on: "Kansa istui sy|m{{n ja juomaan, ja he nousivat iloa pit{m{{n". [lk{{mmek{ harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heist{ haureutta harjoittivat, ja heit{ kaatui yhten{ p{iv{n{ kaksikymment{ kolme tuhatta. [lk{{mme my|sk{{n kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heist{ kiusasivat ja saivat k{{rmeilt{ surmansa. [lk{{k{ napisko, niinkuin muutamat heist{ napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. T{m{, mik{ tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sent{hden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Teit{ ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, h{n ei salli teit{ kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen h{n valmistaa my|s p{{syn siit{, niin ett{ voitte sen kest{{. Sent{hden, rakkaani, paetkaa ep{jumalanpalvelusta. Min{ puhun niinkuin ymm{rt{v{isille; arvostelkaa itse, mit{ min{ sanon. Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eik| se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leip{, jonka murramme, eik| se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leip{ on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sill{ me olemme kaikki tuosta yhdest{ leiv{st{ osalliset. Katsokaa luonnollista Israelia; eiv{tk| ne, jotka sy|v{t uhreja, ole alttarista osalliset? Mit{ siis sanon? Ett{k| ep{jumalanuhri on jotakin, tai ett{ ep{jumala on jotakin? Ei, vaan ett{, mit{ pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eiv{tk{ Jumalalle; mutta min{ en tahdo, ett{ te tulette osallisiksi riivaajista. Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran p|yd{st{ ja riivaajien p|yd{st{. Vai tahdommeko her{tt{{ Herran kiivauden? Emme kaiketi me ole h{nt{ v{kev{mm{t? "Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hy|dyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna. [lk||n kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta. Sy|k{{ kaikkea, mit{ lihakaupassa myyd{{n, kyselem{tt{ mit{{n omantunnon t{hden, sill{: "Herran on maa ja kaikki, mit{ siin{ on". Jos joku, joka ei usko, kutsuu teit{ ja te tahdotte menn{ h{nen luokseen, niin sy|k{{ kaikkea, mit{ eteenne pannaan, kyselem{tt{ mit{{n omantunnon t{hden. Mutta jos joku sanoo teille: "T{m{ on ep{jumalille uhrattua", niin j{tt{k{{ se sy|m{tt{ h{nen t{htens{, joka sen ilmaisi, ja omantunnon t{hden; en tarkoita sinun omaatuntoasi, vaan tuon toisen; sill{ miksi minun vapauteni joutuisi toisen omantunnon tuomittavaksi? Jos min{ sen kiitt{en nautin, miksi minua herjataan siit{, mist{ kiit{n? S|ittep{ siis tai joitte tai teittep{ mit{ hyv{ns{, tehk{{ kaikki Jumalan kunniaksi. [lk{{ olko pahennukseksi juutalaisille, {lk{{ kreikkalaisille {lk{{k{ Jumalan seurakunnalle, niinkuin min{kin koetan kelvata kaikille kaikessa enk{ katso omaa hy|ty{ni, vaan monien hy|ty{, ett{ he pelastuisivat.

Olkaa minun seuraajiani, niinkuin min{ olen Kristuksen seuraaja. Min{ kiit{n teit{, ett{ minua kaikessa muistatte ja noudatatte minun opetuksiani, niinkuin min{ ne teille olen antanut. Mutta min{ tahdon, ett{ te tied{tte sen, ett{ Kristus on jokaisen miehen p{{ ja ett{ mies on vaimon p{{ ja ett{ Jumala on Kristuksen p{{. Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi p{{ peitettyn{, h{p{isee p{{ns{. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi p{{ peitt{m{t|nn{, h{p{isee p{{ns{, sill{ se on aivan sama, kuin jos h{nen p{{ns{ olisi paljaaksi ajeltu. Sill{ jos vaimo ei verhoa p{{t{{n, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on h{pe{ksi vaimolle, ett{ h{n leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsens{. Miehen ei tule peitt{{ p{{t{ns{, koska h{n on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sill{ mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehest{; eik{ miest{ luotu vaimoa varten, vaan vaimo miest{ varten. Sent{hden vaimon tulee pit{{ p{{ss{{n vallanalaisuuden merkki enkelien t{hden. Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miest{ eik{ miest{ ilman vaimoa. Sill{ samoin kuin vaimo on alkuisin miehest{, samoin my|s mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta. P{{tt{k{{ itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa p{{ peitt{m{t|nn{? Eik| itse luontokin opeta teille, ett{ jos miehell{ on pitk{t hiukset, se on h{nelle h{pe{ksi; ja ett{ jos vaimolla on pitk{t hiukset, se on h{nelle kunniaksi? Sill{ ovathan hiukset annetut h{nelle hunnuksi. Mutta jos joku haluaa v{itt{{ vastaan, niin tiet{k||n, ett{ meill{ ei ole sellaista tapaa eik{ Jumalan seurakunnilla. Mutta t{t{ k{skiess{ni en kiit{ sit{, ett{ kokoontumisenne ei tee teit{ paremmiksi, vaan pahemmiksi. Sill{ ensiksikin olen kuullut, ett{ kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teill{ on riitaisuuksia kesken{nne, ja osittain sen uskonkin. T{ytyyh{n teid{n keskuudessanne olla puolueitakin, ett{ k{visi ilmi, ketk{ teist{ kest{v{t koetuksen. Kun te n{in kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista, sill{ sy|m{{n ruvettaessa kukin rient{{ ottamaan eteens{ omat ruokansa, ja niin toinen on n{liss{{n ja toinen juovuksissa. Eik| teill{ sitten ole muita huoneita, niiss{ sy|d{ksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko h{v{ist{ niit{, joilla ei mit{{n ole? Mit{ minun on teille sanominen? Onko minun teit{ kiitt{minen? T{ss{ kohden en kiit{. Sill{ min{ olen saanut Herralta sen, mink{ my|s olen teille tiedoksi antanut, ett{ Herra Jeesus sin{ y|n{, jona h{net kavallettiin, otti leiv{n, kiitti, mursi ja sanoi: "T{m{ on minun ruumiini, joka teid{n edest{nne annetaan; tehk{{ t{m{ minun muistokseni". Samoin h{n otti my|s maljan aterian j{lkeen ja sanoi: "T{m{ malja on uusi liitto minun veress{ni; niin usein kuin te juotte, tehk{{ se minun muistokseni". Sill{ niin usein kuin te sy|tte t{t{ leip{{ ja juotte t{m{n maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin h{n tulee. Sent{hden, joka kelvottomasti sy| t{t{ leip{{ tai juo Herran maljan, h{n on oleva vikap{{ Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itse{ns{, ja niin sy|k||n t{t{ leip{{ ja juokoon t{st{ maljasta; sill{ joka sy| ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, sy| ja juo tuomioksensa. Sent{hden onkin teid{n joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itse{mme, ei meit{ tuomittaisi; mutta kun meit{ tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meit{ maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. Sent{hden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne. Jos kenell{ on n{lk{, sy|k||n kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Muista seikoista min{ s{{d{n, sitten kuin tulen.

Mutta mit{ hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pit{{ teit{ niist{ tiet{m{tt|min{. Te tied{tte, ett{ kun olitte pakanoita, teit{ vietiin mykkien ep{jumalien luo, miten vain tahdottiin. Sent{hden min{ teen teille tiett{v{ksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengess{, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyh{ss{ Hengess{. Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hy|dyksi. Niinp{ saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengess{, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siin{ yhdess{ Hengess{; toinen lahjan tehd{ voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henki{; toinen eri kielill{ puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selitt{{ kieli{. Mutta kaiken t{m{n vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. Sill{ niinkuin ruumis on yksi ja siin{ on monta j{sent{, mutta kaikki ruumiin j{senet, vaikka niit{ on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sill{ me olemme kaikki yhdess{ Hengess{ kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henke{. Sill{ eih{n ruumiskaan ole yksi j{sen, vaan niit{ on siin{ monta. Jos jalka sanoisi: "Koska en ole k{si, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silm{, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silm{n{, miss{ sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, miss{ silloin haisti? Mutta nyt Jumala on asettanut j{senet, itsekunkin niist{, ruumiiseen, niinkuin h{n on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhten{ j{senen{, miss{ sitten ruumis olisi? Mutta nytp{ onkin monta j{sent{, ja ainoastaan yksi ruumis. Silm{ ei saata sanoa k{delle: "En tarvitse sinua", eik{ my|sk{{n p{{ jaloille: "En tarvitse teit{". P{invastoin ne ruumiin j{senet, jotka n{ytt{v{t olevan heikompia, ovat v{ltt{m{tt|mi{; ja ne ruumiin j{senet, jotka meist{ ovat v{hemm{n kunniakkaita, me verhoamme sit{ kunniallisemmin, ja niit{, joita h{pe{mme, me sit{ h{veli{{mmin peit{mme; mutta ne, joita emme h{pe{, eiv{t sit{ tarvitse. Mutta Jumala on liitt{nyt ruumiin yhteen niin, ett{ antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan ett{ j{senet pit{isiv{t yht{l{ist{ huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi j{sen k{rsii, niin kaikki j{senet k{rsiv{t sen kanssa; tai jos jollekulle j{senelle annetaan kunnia, niin kaikki j{senet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne h{nen j{seni{ns{. Niinp{ Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten h{n antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielill{. Eiv{t suinkaan kaikki ole apostoleja? Eiv{t kaikki profeettoja? Eiv{t kaikki opettajia? Eiv{th{n kaikki tee voimallisia tekoja? Eih{n kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiv{th{n kaikki puhu kielill{? Eiv{th{n kaikki kykene niit{ selitt{m{{n? Pyrkik{{ osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja viel{ min{ osoitan teille tien, verrattoman tien.

Vaikka min{ puhuisin ihmisten ja enkelien kielill{, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin min{ vain helisev{ vaski tai kilisev{ kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja min{ tiet{isin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin ett{ voisin vuoria siirt{{, mutta minulla ei olisi rakkautta, en min{ mit{{n olisi. Ja vaikka min{ jakelisin kaiken omaisuuteni k|yh{in ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mit{{n hy|dytt{isi. Rakkaus on pitk{mielinen, rakkaus on lempe{; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei p|yhkeile, ei k{ytt{ydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele k{rsim{{ns{ pahaa, ei iloitse v{{ryydest{, vaan iloitsee yhdess{ totuuden kanssa; kaikki se peitt{{, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se k{rsii. Rakkaus ei koskaan h{vi{; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielill{ puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sill{ tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mik{ t{ydellist{ on, katoaa se, mik{ on vajavaista. Kun min{ olin lapsi, niin min{ puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja min{ ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylk{sin min{ sen, mik{ lapsen on. Sill{ nyt me n{emme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt min{ tunnen vajavaisesti, mutta silloin min{ olen tunteva t{ydellisesti, niinkuin minut itsenikin t{ydellisesti tunnetaan. Niin pysyv{t nyt usko, toivo, rakkaus, n{m{ kolme; mutta suurin niist{ on rakkaus.

Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkik{{ saamaan hengellisi{ lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. Sill{ kielill{ puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei h{nt{ n{et kukaan ymm{rr{, sill{ h{n puhuu salaisuuksia hengess{. Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Kielill{ puhuva rakentaa itse{{n, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. Soisin teid{n kaikkien puhuvan kielill{, mutta viel{ mieluummin soisin teid{n profetoivan; sill{ profetoiva on suurempi kuin kielill{ puhuva, ellei t{m{ samalla selit{, niin ett{ seurakunta siit{ rakentuu. Jos min{ nyt, veljet, tulisin luoksenne kielill{ puhuen, mit{ min{ teit{ sill{ hy|dytt{isin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja? Niinh{n on elottomain soittimienkin laita, huilujen tai kitarain: kuinka tiedet{{n, mit{ huilulla tai kitaralla soitetaan, elleiv{t ne soi toisistaan erottuvin s{velin? Niinik{{n, jos pasuna antaa ep{selv{n {{nen, kuka silloin valmistautuu taisteluun? Samoin tekin: jos ette kielell{nne saa esiin selv{{ puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymm{rt{{? Teh{n puhutte silloin tuuleen. Maailmassa on, kuka tiet{{, kuinka monta eri kielt{, mutta ei ainoatakaan, jonka {{net eiv{t ole ymm{rrett{viss{. Mutta jos en tied{ sanojen merkityst{, olen min{ puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen. Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkik{{ seurakunnan rakennukseksi saamaan niit{ runsaasti. Sent{hden rukoilkoon se, joka kielill{ puhuu, ett{ h{n taitaisi selitt{{. Sill{ jos min{ rukoilen kielill{ puhuen, niin minun henkeni kyll{ rukoilee, mutta ymm{rrykseni on hedelm{t|n. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengell{ni, mutta minun on rukoiltava my|skin ymm{rryksell{ni; minun on veisattava kiitosta hengell{ni, mutta minun on veisattava my|skin ymm{rryksell{ni. Sill{ jos ylist{t Jumalaa hengess{, kuinka oppimattoman paikalla istuva saattaa sanoa "amen" sinun kiitokseesi? Eih{n h{n ymm{rr{, mit{ sanot. Sin{ kyll{ kiit{t hyvin, mutta toinen ei siit{ rakennu. Min{ kiit{n Jumalaa, ett{ puhun kielill{ enemm{n kuin teist{ kukaan; mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymm{rryksell{ni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielill{. Veljet, {lk{{ olko lapsia ymm{rrykselt{nne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymm{rrykselt{ olkaa t{ysi-ik{isi{. Laissa on kirjoitettuna: "Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla min{ olen puhuva t{lle kansalle, eiv{tk{ he sittenk{{n minua kuule, sanoo Herra". Kielet eiv{t siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eiv{t usko; mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville. Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siell{ puhuisivat kielill{ ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eiv{tk| he sanoisi teid{n olevan j{rjilt{nne? Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sis{{n, niin kaikki paljastaisivat h{net ja kaikki langettaisivat h{nest{ tuomion, h{nen syd{mens{ salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin h{n kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, ett{ Jumala totisesti on teiss{. Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: mill{ on virsi, mill{ opetus, mill{ ilmestys, mik{ puhuu kielill{, mik{ selitt{{; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos kielill{ puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enint{{n kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selitt{k||n; mutta jos ei ole selitt{j{{, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siin{ istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimm{inen. Sill{ te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne j{lkeen, ett{ kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; sill{ ei Jumala ole ep{j{rjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teid{nkin seurakunnankokouksissanne, sill{ heid{n ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysyk||t kotonaan omilta miehilt{{n, sill{ h{pe{llist{ on naisen puhua seurakunnassa. Vai teist{k| Jumalan sana on l{htenyt? Vai ainoastaan teid{nk| tyk|nne se on tullut? Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tiet{k||n, ett{ mit{ min{ kirjoitan teille, se on Herran k{sky. Mutta jos joku ei sit{ ymm{rr{, niin olkoon ymm{rt{m{tt{. Sent{hden, veljeni, harrastakaa profetoimista {lk{{k{ est{k| kielill{ puhumasta. Mutta kaikki tapahtukoon s{{dyllisesti ja j{rjestyksess{.

Veljet, min{ johdatan teid{t tuntemaan sen evankeliumin, jonka min{ teille julistin, jonka te my|skin olette ottaneet vastaan ja jossa my|s pysytte ja jonka kautta te my|s pelastutte, jos pid{tte siit{ kiinni semmoisena, kuin min{ sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sill{ min{ annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, mink{ itse olin saanut: ett{ Kristus on kuollut meid{n syntiemme t{hden, kirjoitusten mukaan, ja ett{ h{net haudattiin ja ett{ h{n nousi kuolleista kolmantena p{iv{n{, kirjoitusten mukaan, ja ett{ h{n n{ytt{ytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen j{lkeen h{n n{ytt{ytyi yht{ haavaa enemm{lle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat viel{ nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen j{lkeen h{n n{ytt{ytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi h{n n{ytt{ytyi minullekin, joka olen ik{{nkuin keskensyntynyt. Sill{ min{ olen apostoleista halvin enk{ ole sen arvoinen, ett{ minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta min{ olen se, mik{ olen, eik{ h{nen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemm{n kuin he kaikki min{ olen ty|t{ tehnyt, en kuitenkaan min{, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. Olinpa siis min{ tai olivatpa he: n{in me saarnaamme, ja n{in te olette uskoon tulleet. Mutta jos Kristuksesta saarnataan, ett{ h{n on noussut kuolleista, kuinka muutamat teist{ saattavat sanoa, ettei kuolleitten yl|snousemusta ole? Vaan jos ei ole kuolleitten yl|snousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meid{n saarnamme, turha my|s teid{n uskonne; ja silloin meid{t my|s havaitaan v{{riksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, ett{ h{n on her{tt{nyt Kristuksen, jota h{n ei ole her{tt{nyt, jos kerran kuolleita ei her{tet{. Sill{ jos kuolleita ei her{tet{, ei Kristuskaan ole her{tetty. Mutta jos Kristus ei ole her{tetty, niin teid{n uskonne on turha, ja te olette viel{ synneiss{nne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan t{m{n el{m{n ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisi{ surkuteltavammat. Mutta nytp{ Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sill{ koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on my|skin kuolleitten yl|snousemus tullut ihmisen kautta. Sill{ niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin my|s kaikki tehd{{n el{viksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat h{nen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun h{n antaa valtakunnan Jumalan ja Is{n haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sill{ h{nen pit{{ hallitseman "siihen asti, kunnes h{n on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle". Vihollisista viimeisen{ kukistetaan kuolema. Sill{: "kaikki h{n on alistanut h{nen jalkojensa alle". Mutta kun h{n sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenk{{n ole alistettu se, joka on alistanut kaiken h{nen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut h{nen valtaansa kaiken, ett{ Jumala olisi kaikki kaikissa. Mit{ muutoin ne, jotka kastattavat itsens{ kuolleitten puolesta, sill{ saavat aikaan? Jos kuolleet eiv{t her{j{, miksi n{m{ sitten kastattavat itsens{ heid{n puolestaan? Ja miksi mek{{n antaudumme joka hetki vaaraan? Joka p{iv{ min{ olen kuoleman kidassa, niin totta kuin te, veljet, olette minun kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meid{n Herrassamme. Jos min{ ihmisten tavoin olen taistellut petojen kanssa Efesossa, mit{ hy|ty{ minulle siit{ on? Jos kuolleet eiv{t her{j{, niin: "sy|k{{mme ja juokaamme, sill{ huomenna me kuolemme". [lk{{ eksyk|. "Huono seura hyv{t tavat turmelee." Raitistukaa oikealla tavalla, {lk{{k{ synti{ tehk|; sill{ niit{ on, joilla ei ole mit{{n tietoa Jumalasta. Teid{n h{pe{ksenne min{ t{m{n sanon. Mutta joku ehk{ kysyy: "Mill{ tavoin kuolleet her{j{v{t, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?" Sin{ mielet|n, se, mink{ kylv{t, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! Ja kun kylv{t, et kylv{ sit{ vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyv{n, nisun jyv{n tai muun mink{ tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren. Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen. Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten. Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen t{htien kirkkaus, ja toinen t{hti voittaa toisen kirkkaudessa. Niin on my|s kuolleitten yl|snousemus: kylvet{{n katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvet{{n alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvet{{n heikkoudessa, nousee voimassa; kylvet{{n sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on my|s hengellinen. Niin on my|s kirjoitettu: "Ensimm{isest{ ihmisest{, Aadamista, tuli el{v{ sielu"; viimeisest{ Aadamista tuli el{v{ksitekev{ henki. Mutta mik{ on hengellist{, se ei ole ensimm{inen, vaan se, mik{ on sielullista, on ensimm{inen; sitten on se, mik{ on hengellist{. Ensimm{inen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Mink{kaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat my|s maalliset; ja mink{kaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat my|s taivaalliset. Ja niinkuin meiss{ on ollut maallisen kuva, niin meiss{ on my|s oleva taivaallisen kuva. Mutta t{m{n min{ sanon, veljet, ettei liha ja veri voi peri{ Jumalan valtakuntaa, eik{ katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, min{ sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yht{kki{, silm{nr{p{yksess{, viimeisen pasunan soidessa; sill{ pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sill{ t{m{n katoavaisen pit{{ pukeutuman katoamattomuuteen, ja t{m{n kuolevaisen pit{{ pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun t{m{ katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja t{m{ kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". "Kuolema, miss{ on sinun voittosi? Kuolema, miss{ on sinun otasi?" Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Sent{hden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, j{rk{ht{m{tt|m{t, aina innokkaat Herran ty|ss{, tiet{en, ett{ teid{n vaivann{k|nne ei ole turha Herrassa.

Mit{ tulee ker{ykseen pyhi{ varten, niin tehk{{ tekin samalla tavoin, kuin min{ olen m{{r{nnyt Galatian seurakunnille. Kunkin viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ pankoon jokainen teist{ kotonaan jotakin talteen, s{{st{en menestymisens{ mukaan, ettei ker{yksi{ teht{isi vasta minun tultuani. Mutta kun olen saapunut teid{n tyk|nne, l{het{n min{ ne henkil|t, jotka siihen sopiviksi katsotte, kirjeet mukanaan, viem{{n teid{n rakkaudenlahjanne Jerusalemiin; ja jos asia on sen arvoinen, ett{ minunkin on l{hteminen, niin saavat he l{hte{ minun kanssani. Aion nimitt{in tulla teid{n tyk|nne kuljettuani l{pi Makedonian, sill{ min{ kuljen Makedonian kautta; mutta teid{n luonanne viivyn ehk{ jonkin aikaa, kenties viet{n talvenkin, ett{ te sitten auttaisitte minua eteenp{in, minne matkustanenkin. Sill{ en tahdo nyt vain ohimennen k{yd{ teit{ katsomassa, toivon n{et saavani viipy{ jonkin aikaa teid{n luonanne, jos Herra sallii. Mutta Efesossa min{ viivyn helluntaihin saakka; sill{ minulle on avautunut ovi suureen ja hedelm{lliseen ty|h|n, ja vastustajia on paljon. Mutta jos Timoteus saapuu, niin katsokaa, ett{ h{n pelotta voi olla teid{n luonanne, sill{ Herran ty|t{ h{n toimittaa niinkuin min{kin. [lk||n siis kukaan h{nt{ halveksiko, vaan auttakaa h{nt{ l{htem{{n rauhassa matkalle, ett{ h{n tulisi minun tyk|ni; sill{ min{ ja veljet odotamme h{nt{. Mit{ veli Apollokseen tulee, olen hartaasti kehoittanut h{nt{ l{htem{{n veljien kanssa teid{n tyk|nne; mutta h{n ei ole ollenkaan halukas l{htem{{n nyt, vaan tulee, kun h{nelle sopii. Valvokaa, pysyk{{ lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa v{kev{t. Kaikki, mit{ teette, tapahtukoon rakkaudessa. Mutta min{ kehoitan teit{, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tied{tte, ett{ se on Akaian ensi hedelm{ ja ett{ he ovat antautuneet pyhien palvelukseen. Olkaa tekin kuuliaisia heid{n kaltaisilleen ja jokaiselle, joka heid{n kanssaan ty|t{ tekee ja vaivaa n{kee. Min{ iloitsen Stefanaan ja Fortunatuksen ja Akaikuksen t{nnetulosta, koska he korvaavat minulle teid{n poissaolonne; he ovat virkist{neet minun henke{ni niinkuin teid{nkin. Antakaa siis t{ysi tunnustus sellaisille miehille. Aasian seurakunnat tervehtiv{t teit{. Monet tervehdykset Herrassa l{hett{v{t teille Akylas ja Priska sek{ heid{n kodissaan kokoontuva seurakunta. Kaikki veljet l{hett{v{t teille tervehdyksen. Tervehtik{{ toisianne pyh{ll{ suunannolla. Tervehdys minulta, Paavalilta, omak{tisesti. Jos joku ei pid{ Herraa rakkaana, h{n olkoon kirottu! Maran ata. Herran Jeesuksen armo olkoon teid{n kanssanne. Minun rakkauteni on teid{n kaikkien kanssa Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynn{ kaikille pyhille koko Akaiassa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meid{n Is{lt{mme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitetty olkoon meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Is{, laupeuden Is{ ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meit{ kaikessa ahdistuksessamme, ett{ me sill{ lohdutuksella, jolla Jumala meit{ itse{mme lohduttaa, voisimme lohduttaa niit{, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. Sill{ samoin kuin Kristuksen k{rsimykset runsaina tulevat meid{n osaksemme, samoin tulee meid{n osaksemme my|skin lohdutus runsaana Kristuksen kautta. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, ett{ te kest{tte samat k{rsimykset, joita mekin k{rsimme; ja toivomme teist{ on vahva, koska me tied{mme, ett{ samoin kuin olette osalliset k{rsimyksist{, samoin olette osalliset my|skin lohdutuksesta. Sill{ me emme tahdo, veljet, pit{{ teit{ tiet{m{tt|min{ siit{ ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme k{yv{t, meid{n rasituksemme olivat, niin ett{ jo olimme ep{toivossa hengest{mmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet her{tt{{. Ja h{n pelasti meid{t niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yh{ pelastaa, ja h{neen me olemme panneet toivomme, ett{ h{n viel{ vastakin pelastaa, kun tekin autatte meit{ rukouksillanne, ett{ monesta suusta meid{n t{htemme kohoaisi runsas kiitos siit{ armosta, joka on osaksemme tullut. Sill{ meid{n kerskauksemme on t{m{: meid{n omantuntomme todistus siit{, ett{ me maailmassa ja varsinkin teid{n luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydess{ ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa. Sill{ eih{n siin{, mit{ teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mik{ siin{ on luettavana ja mink{ te my|s ymm{rr{tte; ja min{ toivon teid{n loppuun asti ymm{rt{v{n - niinkuin meit{ osaksi my|s olette oppineet ymm{rt{m{{n - ett{ me olemme teid{n kerskauksenne, samoin kuin tekin meid{n, Herramme Jeesuksen p{iv{n{. Ja t{ss{ luottamuksessa min{ aioin ensin tulla teid{n tyk|nne, ett{ saisitte viel{ toisenkin todistuksen minun suosiostani, ja sitten teid{n kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teid{n tyk|nne ja teid{n varustamananne matkata Juudeaan. Kun minulla siis oli t{m{ aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai p{{t{nk| lihan mukaan, mink{ p{{t{n, niin ett{ puheeni on sek{ "on, on", ett{ "ei, ei"? Mutta Jumala sen takaa, ett{ puheemme teille ei ole "on" ja "ei". Sill{ Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, min{ ja Silvanus ja Timoteus, olemme teid{n keskell{nne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan h{ness{ tuli "on". Sill{ niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat h{ness{ "on"; sent{hden tulee h{nen kauttaan my|s niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meid{n kauttamme. Mutta se, joka lujittaa meid{t yhdess{ teid{n kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meid{t, on Jumala, joka my|s on painanut meihin sinettins{ ja antanut Hengen vakuudeksi meid{n syd{miimme. Mutta min{ kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, ett{ min{ teit{ s{{st{{kseni en viel{ tullut Korinttoon; ei niin, ett{ tahdomme vallita teid{n uskoanne, vaan me yhdess{ autamme teit{ teid{n iloonne; sill{ uskossa te olette lujat.

Olin nimitt{in mieless{ni p{{tt{nyt, etten tullessani teid{n tyk|nne taas toisi murhetta mukanani. Sill{ jos min{ saatan teid{t murheellisiksi, niin eih{n minua voi saada iloiseksi kukaan muu kuin se, jonka min{ olen murheelliseksi saattanut. Ja juuri sen min{ kirjoitin sit{ varten, etten tullessani saisi murhetta niist{, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, ett{ minun iloni on kaikkien teid{n ilonne. Sill{ suuressa syd{men ahdistuksessa ja h{d{ss{ min{ kirjoitin teille monin kyynelin, en sit{ varten, ett{ te murheellisiksi tulisitte, vaan ett{ tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin. Mutta jos er{s on tuottanut murhetta, ei h{n ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin m{{rin, etten liikaa sanoisi. Semmoiselle riitt{{ se rangaistus, mink{ h{n useimmilta on saanut; niin ett{ teid{n p{invastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei h{n ehk{ menehtyisi liian suureen murheeseen. Sent{hden min{ kehoitan teit{, ett{ p{{t{tte ruveta osoittamaan rakkautta h{nt{ kohtaan; sill{ sit{ varten min{ kirjoitinkin, ett{ saisin n{hd{, kuinka te kest{tte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaiset. Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille min{kin; sill{ mit{ min{ olen anteeksi antanut - jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa - sen olen anteeksi antanut teid{n t{htenne Kristuksen kasvojen edess{, ettei saatana p{{sisi meist{ voitolle; sill{ h{nen juonensa eiv{t ole meille tuntemattomat. Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi ty|h|n Herrassa, mutta min{ en saanut lepoa hengess{ni, kun en tavannut Tiitusta, velje{ni. Sent{hden sanoin heille j{{hyv{iset ja l{hdin Makedoniaan. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meit{ voittosaatossa Kristuksessa ja meid{n kauttamme joka paikassa tuo ilmi h{nen tuntemisensa tuoksun! Sill{ me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sek{ pelastuvien ett{ kadotukseen joutuvien joukossa: n{ille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille el{m{n tuoksu el{m{ksi. Ja kuka on t{llaiseen kelvollinen? Sill{ me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelev{t Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielest{, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edess{, me Kristuksessa puhumme.

Alammeko taas suositella itse{mme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeit{ teille tai teilt{? Te itse olette meid{n kirjeemme, joka on syd{meemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sill{ ilmeist{ on, ett{ te olette Kristuksen kirje, meid{n palvelusty|ll{mme kirjoitettu, ei musteella, vaan el{v{n Jumalan Hengell{, ei kivitauluihin, vaan syd{men lihatauluihin. T{mm|inen luottamus meill{ on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, ett{ meill{ itsell{mme olisi kyky{ ajatella jotakin, ik{{nkuin se tulisi meist{ itsest{mme, vaan se kyky, mik{ meill{ on, on Jumalasta, joka my|s on tehnyt meid{t kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sill{ kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee el{v{ksi. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteiv{t Israelin lapset k{rsineet katsella Mooseksen kasvoja h{nen kasvojensa kirkkauden t{hden, joka kuitenkin oli katoavaista, kuinka paljoa enemm{n onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! Sill{ jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka viel{ paljoa runsaammassa m{{rin kirkkautta. Sill{ se, mill{ ennen oli kirkkaus, on t{m{n rinnalla kirkkautta vailla, t{m{n ylenpalttisen kirkkauden t{hden. Jos sill{, mik{ on katoavaista, oli kirkkaus, niin viel{ paljoa enemm{n on sill{, mik{ on pysyv{ist{, oleva kirkkautta. Koska meill{ siis on t{mm|inen toivo, niin me olemme aivan rohkeat emmek{ tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteiv{t Israelin lapset n{kisi sen loppua, mik{ on katoavaista. Mutta heid{n mielens{ paatuivat, sill{ viel{ t{n{kin p{iv{n{ sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sill{ vasta Kristuksessa se katoaa. Viel{ t{n{kin p{iv{n{, kun Moosesta luetaan, on peite heid{n syd{mens{ p{{ll{; mutta kun heid{n syd{mens{ k{{ntyy Herran tyk|, otetaan peite pois. Sill{ Herra on Henki, ja miss{ Herran Henki on, siin{ on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peitt{m{tt|min kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Sent{hden, kun meill{ on t{m{ virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hylj{nneet kaikki h{pe{lliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmek{ v{{renn{ Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itse{mme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edess{. Mutta jos meid{n evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niiss{, jotka kadotukseen joutuvat, niiss{ uskottomissa, joiden mielet t{m{n maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka l{htee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, h{nen, joka on Jumalan kuva. Sill{ me emme julista itse{mme, vaan Kristusta Jeesusta, ett{ h{n on Herra ja me teid{n palvelijanne Jeesuksen t{hden. Sill{ Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydest{", on se, joka loisti syd{miimme, ett{ Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levitt{isi valoansa. Mutta t{m{ aarre on meill{ saviastioissa, ett{ tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eik{ n{ytt{isi tulevan meist{. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hylj{tyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, ett{ Jeesuksen el{m{kin tulisi meid{n ruumiissamme n{kyviin. Sill{ me, jotka el{mme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen t{hden, ett{ Jeesuksen el{m{kin tulisi kuolevaisessa lihassamme n{kyviin. Niinp{ siis kuolema tekee ty|t{{n meiss{, mutta el{m{ teiss{. Mutta koska meill{ on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Min{ uskon, sent{hden min{ puhun", niin mekin uskomme, ja sent{hden me my|s puhumme, tiet{en, ett{ h{n, joka her{tti Herran Jeesuksen, on her{tt{v{ meid{tkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdess{ teid{n kanssanne. Sill{ kaikki tapahtuu teid{n t{htenne, ett{ aina enenev{ armo yh{ useampien kautta saisi aikaan yh{ runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi. Sent{hden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sis{llinen kuitenkin p{iv{ p{iv{lt{ uudistuu. Sill{ t{m{ hetkisen kest{v{ ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja m{{r{tt|m{n kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso n{kyv{isi{, vaan n{kym{tt|mi{; sill{ n{kyv{iset ovat ajallisia, mutta n{kym{tt|m{t iankaikkisia.

Sill{ me tied{mme, ett{ vaikka t{m{ meid{n maallinen majamme hajotetaankin maahan, meill{ on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole k{sin tehty. Sent{hden me huokaammekin ik{v|iden, ett{ saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sill{ kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meit{ en{{ havaita alastomiksi. Sill{ me, jotka olemme t{ss{ majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, ett{ el{m{ nielisi sen, mik{ on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meid{t juuri t{h{n, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. Sent{hden me aina olemme turvallisella mielell{ ja tied{mme, ett{, niin kauan kuin olemme kotona t{ss{ ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; sill{ me vaellamme uskossa emmek{ n{kemisess{. Mutta me olemme turvallisella mielell{ ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja p{{st{ kotiin Herran tyk|. Sent{hden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla h{nelle mieliksi. Sill{ kaikkien meid{n pit{{ ilmestym{n Kristuksen tuomioistuimen eteen, ett{ kukin saisi sen mukaan, kuin h{n ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyv{{ tai pahaa. Kun siis tied{mme, mit{ Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisi{ uskomaan, mutta Jumala kyll{ meid{t tuntee; ja min{ toivon, ett{ tekin omissatunnoissanne meid{t tunnette. Emme nyt taas suosittele itse{mme teille, vaan tahdomme antaa teille aihetta kerskata meist{, ett{ teill{ olisi mit{ vastata niille, jotka kerskaavat siit{, mik{ silm{{n n{kyy, eik{ siit{, mik{ syd{mess{ on. Sill{ jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan t{hden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teid{n t{htenne. Sill{ Kristuksen rakkaus vaatii meit{, jotka olemme tulleet t{h{n p{{t|kseen: yksi on kuollut kaikkien edest{, siis my|s kaikki ovat kuolleet; ja h{n on kuollut kaikkien edest{, ett{ ne, jotka el{v{t, eiv{t en{{ el{isi itselleen, vaan h{nelle, joka heid{n edest{{n on kuollut ja yl|snoussut. Sent{hden me emme t{st{ l{htien tunne ket{{n lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt en{{ tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin h{n on uusi luomus; se, mik{ on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meid{t itsens{ kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sill{ Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsens{ kanssa eik{ lukenut heille heid{n rikkomuksiaan, ja h{n uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme l{hettil{in{, ja Jumala kehoittaa meid{n kauttamme. Me pyyd{mme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnist{ tiennyt, h{n meid{n t{htemme teki synniksi, ett{ me h{ness{ tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

H{nen ty|tovereinaan me my|s kehoitamme teit{ vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se j{{ turhaksi. Sill{ h{n sanoo: "Otollisella ajalla min{ olen sinua kuullut ja pelastuksen p{iv{n{ sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen p{iv{. Me emme miss{{n kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa k{rsiv{llisyydess{, vaivoissa, h{diss{, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleiss{, vaivann{|iss{, valvomisissa, paastoissa; puhtaudessa, tiedossa, pitk{mielisyydess{, yst{v{llisyydess{, Pyh{ss{ Hengess{, vilpitt|m{ss{ rakkaudessa, totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa k{dess{ ja vasemmassa; kunniassa ja h{pe{ss{, pahassa maineessa ja hyv{ss{, villitsij|in{ ja kuitenkin totta puhuvina, tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me el{mme, kuritettuina emmek{ kuitenkaan tapettuina, murheellisina, mutta aina iloisina, k|yhin{, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevin{, mit{{n omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken. Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, syd{memme on avartunut. Ei ole teill{ ahdasta meid{n syd{mess{mme, mutta ahdas on teid{n oma syd{menne. Antakaa verta verrasta - puhun kuin lapsilleni - avartukaa tekin. [lk{{ antautuko kantamaan vierasta iest{ yhdess{ uskottomien kanssa; sill{ mit{ yhteist{ on vanhurskaudella ja v{{ryydell{? Tai mit{ yhteytt{ on valkeudella ja pimeydell{? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mit{ yhteist{ osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja ep{jumalat? Sill{ me olemme el{v{n Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Min{ olen heiss{ asuva ja vaeltava heid{n keskell{{n ja oleva heid{n Jumalansa, ja he ovat minun kansani". Sent{hden: "L{htek{{ pois heid{n keskelt{ns{ ja erotkaa heist{, sanoo Herra, {lk{{k{ saastaiseen koskeko; niin min{ otan teid{t huostaani ja olen teid{n Is{nne, ja te tulette minun pojikseni ja tytt{rikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".

Koska meill{ siis on n{m{ lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme t{ydelliseksi Jumalan pelossa. Antakaa meille tilaa syd{mess{nne. Emme ole tehneet kenellek{{n v{{ryytt{, emme ole olleet kenellek{{n turmioksi, emme kenellek{{n vahinkoa tuottaneet. En sano t{t{ tuomitakseni teit{, sill{ olenhan jo sanonut, ett{ te olette meid{n syd{mess{mme, yhdess{ kuollaksemme ja yhdess{ el{{ksemme. Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teist{; olen t{ynn{ lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme. Sill{ ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mit{{n rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoap{in taisteluja, sis{lt{p{in pelkoa. Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meit{ Tiituksen tulolla, eik{ ainoastaan h{nen tulollansa, vaan my|skin sill{ lohdutuksella, jonka h{n oli teist{ saanut, sill{ h{n on kertonut meille teid{n ik{v|imisest{nne, valittelustanne ja innostanne minun hyv{kseni, niin ett{ min{ iloitsin viel{ enemm{n. Sill{ vaikka murehutinkin teit{ kirjeell{ni, en sit{ kadu, ja jos kaduinkin, niin min{ - kun n{en, ett{ tuo kirje on, vaikkapa vain v{h{ksi aikaa, murehuttanut teit{ - nyt iloitsen, en siit{, ett{ tulitte murheellisiksi, vaan siit{, ett{ murheenne oli teille parannukseksi; sill{ te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teill{ olisi mit{{n vahinkoa meist{. Sill{ Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. Sill{ katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teiss{ aikaan, mit{ puolustautumista, mit{ paheksumista, mit{ pelkoa, ik{v|imist{, kiivautta, mit{ kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat t{ss{ asiassa. Vaikka min{ siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut v{{ryytt{ tehneen enk{ v{{ryytt{ k{rsineen vuoksi, vaan sent{hden, ett{ teid{n intonne meid{n hyv{ksemme tulisi julki teid{n keskuudessanne Jumalan edess{. Sent{hden me olemme nyt lohdutetut. Mutta t{m{n lohdutuksemme ohessa on meit{ viel{ paljoa enemm{n ilahuttanut Tiituksen ilo, sill{ h{nen henkens{ on saanut virvoitusta teilt{ kaikilta. Sill{ jos olenkin jossakin kohden teit{ h{nelle kehunut, en ole joutunut h{pe{{n, vaan niinkuin kaikki, mit{ olemme teille puhuneet, on totta, niin on my|s se, mist{ olemme teit{ Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi. Ja h{nen syd{mens{ heltyy yh{ enemm{n teit{ kohtaan, kun h{n muistelee kaikkien teid{n kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella otitte h{net vastaan. Min{ iloitsen, ett{ kaikessa voin olla teist{ turvallisella mielell{.

Mutta me saatamme teid{n tietoonne, veljet, mit{ Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa: ett{, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heid{n ilonsa heid{n suuressa k|yhyydess{{nkin niin ylenpalttinen, ett{ he alttiisti antoivat runsaita lahjoja. Sill{ voimiensa mukaan, sen min{ todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa, paljolla pyyt{misell{ anoen meilt{ sit{ suosiota, ett{ p{{sisiv{t osallisiksi pyhien avustamiseen; eiv{tk{ he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsens{kin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta, niin ett{ me kehoitimme Tiitusta, niinkuin h{n jo oli alkanut, saattamaan teid{n keskuudessanne p{{t|kseen t{m{nkin rakkaudenty|n. Mutta niinkuin teill{ on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meist{ teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset t{ss{kin rakkaudenty|ss{. En sano t{t{ k{skien, vaan viittaamalla muiden intoon min{ tahdon koetella teid{nkin rakkautenne vilpitt|myytt{. Sill{ te tunnette meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, ett{ h{n, vaikka oli rikas, tuli teid{n t{htenne k|yh{ksi, ett{ te h{nen k|yhyydest{{n rikastuisitte. Min{ annan vain neuvon t{ss{ asiassa; sill{ se on hy|dyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimm{iset, ette ainoastaan tekem{ss{, vaan my|s tahtomassa. T{ytt{k{{ nyt siis tekonne, niin ett{, yht{ alttiisti kuin olitte sen p{{tt{neet, sen my|s t{ytt{isitte, varojenne mukaan. Sill{ jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eik{ sen mukaan, kuin niit{ ei ole. Sill{ ei ole tarkoitus, ett{ muilla olisi huojennus, teill{ rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon t{t{ nyky{ teid{n ylt{kyll{isyytenne heid{n puutteensa hyv{ksi, ett{ heid{nkin ylt{kyll{isyytens{ tulisi teid{n puutteenne hyv{ksi, niin ett{ syntyisi tasaus, niinkuin kirjoitettu on: "Joka oli paljon koonnut, sille ei j{{nyt liikaa, ja joka oli koonnut v{h{n, silt{ ei mit{{n puuttunut". Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa Tiituksen syd{meen saman innon teid{n hyv{ksenne! Sill{ h{n otti varteen minun kehoitukseni, innostuipa niinkin, ett{ l{htee omasta halustaan teid{n tyk|nne. Ja me l{het{mme h{nen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitet{{n kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat viel{ sen lis{ksi my|s ovat valinneet matkatoveriksemme viem{{n t{t{ rakkauden lahjaa, joka on meid{n toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja oman alttiutemme osoitukseksi. N{in me teemme, ettei kukaan p{{sisi moittimaan meit{ mist{{n, mik{ koskee t{t{ runsasta avustusta, joka on meid{n toimitettavanamme. Sill{ me ahkeroitsemme sit{, mik{ on hyv{{ ei ainoastaan Herran, vaan my|s ihmisten edess{. Ja n{iden kanssa me l{het{mme viel{ er{{n veljemme, jonka intoa usein ja monessa asiassa olemme koetelleet ja joka nyt on entist{ paljon innokkaampi, koska h{nell{ on niin suuri luottamus teihin. Jos siis on puhe Tiituksesta, niin h{n on minun toverini ja ty|kumppanini teid{n hyv{ksenne; meid{n veljemme taas ovat seurakuntien l{hettil{it{, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne ja n{yt{tte todeksi sen, mist{ me olemme teit{ kehuneet, niin teette sen seurakuntien edess{.

Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille; sill{ min{ tunnen teid{n alttiutenne, ja siit{ min{ kehun teit{ makedonialaisille, ett{ n{et Akaia on ollut valmiina menneest{ vuodesta alkaen, ja niin on teid{n intonne saanut sangen monta innostumaan. L{het{n nyt kuitenkin n{m{ veljet, ettei kerskaamisemme teist{ t{ss{ kohden n{ytt{ytyisi tyhj{ksi, vaan ett{ olisitte valmiit, niinkuin olen sanonut teid{n olevan; muutoin, jos makedonialaisia tulee minun kanssani ja he tapaavat teid{t valmistumattomina, me - ettemme sanoisi te - ehk{ joutuisimme h{pe{{n t{ss{ luottamuksessamme. Olen siis katsonut tarpeelliseksi kehoittaa velji{ edelt{p{in l{htem{{n teid{n tyk|nne ja toimittamaan valmiiksi ennen lupaamanne runsaan lahjan, niin ett{ se olisi valmis runsaana eik{ kitsaana. Huomatkaa t{m{: joka niukasti kylv{{, se my|s niukasti niitt{{, ja joka runsaasti kylv{{, se my|s runsaasti niitt{{. Antakoon kukin, niinkuin h{nen syd{mens{ vaatii, ei surkeillen eik{ pakosta; sill{ iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, ett{ teill{ kaikessa aina olisi kaikkea riitt{v{sti, voidaksenne ylenpalttisesti tehd{ kaikkinaista hyv{{; niinkuin kirjoitettu on: "H{n sirottelee, h{n antaa k|yhille, h{nen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti". Ja h{n, joka antaa siemenen kylv{j{lle ja leiv{n ruuaksi, on antava teillekin ja enent{v{ kylv|nne ja kasvattava teid{n vanhurskautenne hedelm{t, niin ett{ te kaikessa vaurastuen voitte vilpitt|m{sti harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meid{n kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. Sill{ t{m{ avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan k{y viel{kin hedelm{llisemm{ksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta, kun he, t{st{ teid{n palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teid{n mielenne on, ylist{v{t Jumalaa siit{, ett{ te n{in alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja n{in vilpitt|m{sti olette ruvenneet yhteyteen heid{n kanssaan ja kaikkien kanssa. Ja hekin rukoilevat teid{n edest{nne ja ik{v|iv{t teit{ sen ylen runsaan Jumalan armon t{hden, joka on teid{n osaksenne tullut.

Kiitos Jumalalle h{nen sanomattomasta lahjastaan!

Min{, Paavali, itse kehoitan teit{ Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, min{, joka olen muka n|yr{ kasvotusten teid{n kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teit{ kohtaan, ja pyyd{n, ettei minun, kun tulen teid{n tyk|nne, tarvitsisi k{ytt{{ sit{ rohkeutta, mill{ aion luottavaisesti uskaltaa k{yd{ er{iden kimppuun, jotka ajattelevat meist{, aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan. Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sill{ meid{n sota-aseemme eiv{t ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edess{ hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan j{rjen p{{telm{t ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette t{ysin kuuliaisiksi tulleet. N{hk{{, mit{ silm{in edess{ on. Jos joku on mieless{{n varma siit{, ett{ h{n on Kristuksen oma, ajatelkoon h{n edelleen mieless{{n, ett{ samoin kuin h{n on Kristuksen, samoin olemme mekin. Ja vaikka min{ jonkun verran enemm{nkin kerskaisin siit{ vallastamme, jonka Herra on antanut teit{ rakentaaksemme eik{ kukistaaksemme, en ole h{pe{{n joutuva. T{m{n min{ sanon, ettei n{ytt{isi silt{, kuin peloittelisin teit{ kirjeill{ni. Sill{ h{nen kirjeens{ ovat, sanotaan, kyll{ mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti l{sn{ollessaan h{n on heikko, eik{ h{nen puheensa ole mink{{n arvoista. Joka niin sanoo, ajatelkoon, ett{ samaa, mit{ me poissaolevina olemme kirjeiss{mme sanoissa, samaa me my|s olemme l{sn{olevina teoissa. Sill{ me emme rohkene lukeutua emmek{ verrata itse{mme er{isiin, jotka itse{ns{ suosittelevat; mutta he ovat ymm{rt{m{tt|mi{, kun mittaavat itsens{ omalla itsell{{n ja vertailevat itse{{n omaan itseens{. Me taas emme rupea kerskaamaan yli m{{r{n, vaan ainoastaan sen m{{r{tyn vaikutusalan mukaan, mink{ Jumala on asettanut meille m{{r{ksi, ulottuaksemme teihinkin asti. Sill{ me emme kurota itse{mme liiaksi, ik{{nkuin emme teihin ulottuisikaan, sill{ olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihinkin asti. Emme kerskaa yli m{{r{n, emme muiden vaivann{|ist{, mutta meill{ on se toivo, ett{ teid{n uskonne lis{{ntyess{ me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teid{n keskuudessanne niin suuriksi, ett{ saamme vied{ evankeliumin my|skin tuolla puolen teit{ oleviin maihin - tahtomatta kerskata siit{, mik{ jo on valmista toisten vaikutusalalla. Mutta joka kerskaa, h{nen kerskauksenaan olkoon Herra. Sill{ ei se ole koetuksen kest{v{, joka itse itse{{n suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.

Jospa k{rsisitte minulta hiukan mielett|myytt{kin! Ja kyll{h{n te minua k{rsittekin. Sill{ min{ kiivailen teid{n puolestanne Jumalan kiivaudella; min{h{n olen kihlannut teid{t miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta min{ pelk{{n, ett{ niinkuin k{{rme kavaluudellaan petti Eevan, niin teid{n mielenne ehk{ turmeltuu pois vilpitt|myydest{ ja puhtaudesta, joka teiss{ on Kristusta kohtaan. Sill{ jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sit{, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin mink{ olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin mink{ olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin k{rsitte. Mutta min{ en katso itse{ni miss{{n suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi. Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa. Vai olenko tehnyt synti{ siin{, ett{ - alentaessani itseni, jotta te ylenisitte - olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia? Muita seurakuntia min{ riistin, ottaessani heilt{ palkkaa palvellakseni teit{. Kun olin teid{n luonanne ja k{rsin puutetta, en rasittanut ket{{n. Sill{ mit{ minulta puuttui, sen t{yttiv{t veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa min{ varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova. Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei t{t{ kerskausta minulta riistet{ Akaian maan{{riss{. Mink{t{hden? Senk|t{hden, etten muka rakasta teit{? Jumala tiet{{ sen. Mutta mit{ min{ teen, sen olen vastakin tekev{, riist{{kseni aiheen niilt{, jotka aihetta etsiv{t, ett{ heid{t siin{, miss{ kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin. Sill{ semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia ty|ntekij|it{, jotka tekeytyv{t Kristuksen apostoleiksi. Eik{ ihme; sill{ itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos h{nen palvelijansakin tekeytyv{t vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heid{n loppunsa on oleva heid{n tekojensa mukainen. Viel{ min{ sanon: {lk||n kukaan luulko minua mielett|m{ksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mielet|nn{kin vastaan, ett{ min{kin saisin hiukan kerskata. Mit{ nyt puhun, kun n{in suurella luottamuksella kerskaan, sit{ en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mielet|n. Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan min{kin. Teh{n hyvin suvaitsette mielett|mi{, kun itse olette niin mielevi{. Teh{n suvaitsette, ett{ joku teid{t orjuuttaa, ett{ joku teid{t sy| puhtaaksi, ett{ joku teid{t saa saaliiksensa, ett{ joku itsens{ korottaa, ett{ joku ly| teit{ kasvoihin. H{pe{kseni sanon: t{h{n me kyll{ olemme olleet liian heikkoja. Mutta mink{ joku toinen uskaltaa - puhun kuin mielet|n - sen uskallan min{kin. He ovat hebrealaisia; min{ my|s. He ovat israelilaisia; min{ my|s. He ovat Aabrahamin siement{; min{ my|s. He ovat Kristuksen palvelijoita - puhun kuin mielt{ vailla - min{ viel{ enemm{n. Olen n{hnyt vaivaa enemm{n, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. Juutalaisilta olen viidesti saanut nelj{kymment{ ly|nti{, yht{ vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meress{ ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesill{, vaaroissa rosvojen keskell{, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa er{maassa, vaaroissa merell{, vaaroissa valheveljien keskell{; ollut ty|ss{ ja vaivassa; paljon valvonut, k{rsinyt n{lk{{ ja janoa, paljon paastonnut, k{rsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lis{ksi jokap{iv{ist{ tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. Kuka on heikko, etten min{kin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos minun kerskata t{ytyy, niin kerskaan heikkoudestani. Herran Jeesuksen Jumala ja Is{, joka on ylistetty iankaikkisesti, tiet{{, etten valhettele. Damaskossa kuningas Aretaan k{skynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaaksensa minut kiinni, ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa maahan, ja niin min{ p{{sin h{nen k{sist{ns{.

Minun t{ytyy kerskata; se tosin ei ole hy|dyllist{, mutta min{ siirryn nyt n{kyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: nelj{toista vuotta sitten h{net temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko h{n ruumiissaan, en tied{, vai poissa ruumiista, en tied{, Jumala sen tiet{{. Ja min{ tied{n, ett{ t{m{ mies - oliko h{n ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tied{, Jumala sen tiet{{ - temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. T{st{ miehest{ min{ kerskaan, mutta itsest{ni en kerskaa, paitsi heikkoudestani. Sill{ jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mielet|n, sill{ min{ puhuisin totta; mutta min{ pid{tt{ydyn siit{, ettei kukaan ajattelisi minusta enemp{{, kuin mit{ n{kee minun olevan tai mit{ h{n minusta kuulee. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten t{hden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. T{m{n t{hden olen kolmesti rukoillut Herraa, ett{ se erkanisi minusta. Ja h{n sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sill{ minun voimani tulee t{ydelliseksi heikkoudessa". Sent{hden min{ mieluimmin kerskaan heikkoudestani, ett{ Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sent{hden min{ olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, h{t{{n, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen t{hden; sill{ kun olen heikko, silloin min{ olen v{kev{. Olen joutunut mielett|myyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pit{nyt saada suositusta teilt{, sill{ en ole miss{{n ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mit{{n. Onhan apostolin tunnusteot teid{n keskuudessanne tehty kaikella kest{vyydell{, tunnusmerkeill{ ja ihmeill{ ja voimateoilla. Sill{ miss{ muussa te olette j{{neet muita seurakuntia v{hemm{lle kuin siin{, etten min{ puolestani ole rasittanut teit{? Antakaa minulle anteeksi t{m{ v{{ryys. Katso, kolmannen kerran min{ nyt olen valmis tulemaan teid{n tyk|nne, enk{ ole oleva teille rasitukseksi; sill{ min{ en etsi teid{n omaanne, vaan teit{ itse{nne. Eiv{th{n lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen. Ja min{ olen mielell{ni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teid{n sielujenne hyv{ksi. Senk|t{hden, ett{ teit{ n{in suuresti rakastan, min{ saan teilt{ v{hemm{n vastarakkautta? Olkoonpa niin, etten min{ ole teit{ rasittanut; mutta ent{ jos olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teid{t pauloihini! Olenkohan min{ kenenk{{n kautta, joita olen luoksenne l{hett{nyt, pyrkinyt teist{ hy|tym{{n? Kehoitin Tiitusta menem{{n ja l{hetin veljen h{nen kanssaan; ei kai Tiitus ole pyrkinyt teist{ hy|tym{{n? Emmek| ole vaeltaneet samassa hengess{? Emmek| samoja j{lki{? Olette kai jo kauan sitten luulleet, ett{ me puolustaudumme teid{n edess{nne. Jumalan edess{, Kristuksessa me puhumme; mutta kaikki teille rakennukseksi, rakkaani. Sill{ min{ pelk{{n, ett{ tullessani ehk{ en tapaa teit{ semmoisina, kuin tahdon, ja ett{ te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo. Min{ pelk{{n, ett{ teid{n keskuudessanne ehk{ on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, p|yhkeily{, ep{j{rjestyksi{; ja ett{, kun tulen, Jumalani on taas n|yryytt{v{ minua teid{n tyk|n{nne, ja ett{ joudun suremaan monen t{hden, jotka ennen ovat synniss{ el{neet eiv{tk{ ole katuneet sit{ saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.

Kolmannen kerran min{ nyt tulen teid{n tyk|nne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava. Olen edelt{p{in sanonut ja sanon edelt{p{in niille, jotka ennen ovat synti{ tehneet, ja kaikille muille - niinkuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tyk|n{nne, samoin nytkin, kun olen poissa - etten, kun taas tulen, ole teit{ s{{st{v{, koska te etsitte todistetta siit{, ett{ minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teit{ kohtaan, vaan on teiss{ voimallinen. Sill{ vaikka h{net ristiinnaulittiin, kun h{n oli heikko, el{{ h{n kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin h{ness{ heikot, mutta me el{mme h{nen kanssaan Jumalan voimasta teit{ kohtaan. Koetelkaa itse{nne, oletteko uskossa; tutkikaa itse{nne. Vai ettek| tunne itse{nne, ett{ Jeesus Kristus on teiss{? Ellei, niin ette kest{ koetusta. Min{ toivon teid{n tulevan tuntemaan, ett{ me emme ole niit{, jotka eiv{t koetusta kest{. Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mit{{n pahaa, emme sit{ varten, ett{ n{ytt{isi silt{, kuin me olisimme koetuksen kest{vi{, vaan ett{ te tekisitte hyv{{ ja me olisimme ik{{nkuin ne, jotka eiv{t koetusta kest{. Sill{ me emme voi mit{{n totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta. Sill{ me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sit{ me rukoilemmekin, ett{ te t{ydellisiksi tulisitte. Sent{hden min{ kirjoitan t{m{n poissa ollessani, ettei minun teid{n luonanne ollessani tarvitsisi k{ytt{{ ankaruutta sen vallan nojalla, mink{ Herra on minulle antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi. Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa t{ydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yht{ mielt{, el{k{{ sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teid{n kanssanne. Tervehtik{{ toisianne pyh{ll{ suunannolla. Kaikki pyh{t l{hett{v{t teille tervehdyksen. Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyh{n Hengen osallisuus olkoon kaikkien teid{n kanssanne.

Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisilt{ eik{ ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Is{n Jumalan, joka on h{net kuolleista her{tt{nyt, ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meid{n Is{lt{mme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsens{ alttiiksi meid{n syntiemme t{hden, pelastaaksensa meid{t nykyisest{ pahasta maailmanajasta meid{n Jumalamme ja Is{mme tahdon mukaan! H{nen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. Minua kummastuttaa, ett{ te niin {kki{ k{{nnytte h{nest{, joka on kutsunut teid{t Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mik{{n toinen; on vain er{it{, jotka h{mment{v{t teit{ ja tahtovat v{{ristell{ Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sit{, mink{ me olemme teille julistaneet, h{n olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sit{, mink{ te olette saaneet, h{n olkoon kirottu. Ihmistenk| suosiota min{ nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillek| pyyd{n olla mieliksi? Jos min{ viel{ tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sill{ min{ teen teille tiett{v{ksi, veljet, ett{ minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enk{ min{ olekaan sit{ ihmisilt{ saanut, eik{ sit{ ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. Olettehan kuulleet minun entisest{ vaelluksestani juutalaisuudessa, ett{ min{ ylenm{{rin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sit{ h{vitin ja ett{ edistyin juutalaisuudessa pitemm{lle kuin monet samanik{iset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinn{iss{{nt|jen puolesta. Mutta kun h{n, joka {itini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, n{ki hyv{ksi ilmaista minussa Poikansa, ett{ min{ julistaisin evankeliumia h{nest{ pakanain seassa, niin min{ heti alunpit{enk{{n en kysynyt neuvoa lihalta ja verelt{, enk{ l{htenyt yl|s Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, min{ menin yl|s Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja j{in h{nen tyk|ns{ viideksitoista p{iv{ksi. Mutta muita apostoleja min{ en n{hnyt; n{in ainoastaan Jaakobin, Herran veljen. Ja mit{ kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edess{ min{ sanon, etten valhettele. Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakuntiin. Mutta olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa. Heid{n kuuloonsa oli vain tullut: "Meid{n entinen vainoojamme julistaa nyt sit{ uskoa, jota h{n ennen h{vitti"; ja he ylistiv{t Jumalaa minun t{hteni.

Sitten, nelj{ntoista vuoden kuluttua, min{ taas menin yl|s Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani. Mutta min{ menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heist{, etten ehk{ juoksisi tai olisi juossut turhaan. Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ymp{rileikkauttamaan itse{ns{. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien t{hden, jotka orjuuttaakseen meit{ olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mik{ meill{ on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksik{{n alistuneet antamaan heille my|ten, ett{ evankeliumin totuus s{ilyisi teid{n keskuudessanne. Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienev{t olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkil||n - nuo arvossapidetyt eiv{t velvoittaneet minua mihink{{n enemp{{n, vaan p{invastoin, kun n{kiv{t, ett{ minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ymp{rileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ymp{rileikatuille - sill{ h{n, joka antoi Pietarille voimaa h{nen apostolintoimeensa ymp{rileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa - ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mik{ oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylv{in{, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen ty|n merkiksi k{tt{, menn{ksemme, me pakanain keskuuteen ja he ymp{rileikattujen. Meid{n oli vain muistaminen k|yhi{, ja juuri sit{ min{ olenkin ahkeroinut tehd{. Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin min{ h{nt{ vasten kasvoja, koska h{n oli her{tt{nyt suurta paheksumista. Sill{ ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehi{, oli h{n sy|nyt yhdess{ pakanain kanssa; mutta heid{n tultuaan h{n vet{ytyi pois ja pysytteli erill{{n pel{ten ymp{rileikattuja, ja h{nen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin ett{ heid{n ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun min{ n{in, etteiv{t he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin min{ Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sin{, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etk{ juutalaisten, miksi sin{ pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmek{ pakanasyntisi{; mutta koska tied{mme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eik{ lain teoista, koska ei mik{{n liha tule vanhurskaaksi lain teoista. Mutta jos meid{t itsemmekin, pyrkiess{mme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se! Sill{ jos min{ uudestaan rakennan sen, mink{ olen hajottanut maahan, osoitan min{ olevani lain rikkoja. Sill{ min{ olen lain kautta kuollut pois laista, el{{kseni Jumalalle. Min{ olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja min{ el{n, en en{{ min{, vaan Kristus el{{ minussa; ja mink{ nyt el{n lihassa, sen min{ el{n Jumalan Pojan uskossa, h{nen, joka on rakastanut minua ja antanut itsens{ minun edest{ni. En min{ tee mit{tt|m{ksi Jumalan armoa, sill{ jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

Oi te {lytt|m{t galatalaiset! Kuka on lumonnut teid{t, joiden silm{in eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? T{m{n vain tahdon saada teilt{ tiet{{: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niink| {lytt|mi{ olette? Te alotitte Hengess{, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan k{rsineet? - jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teid{n keskuudessanne, saako h{n sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta, samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin h{nelle vanhurskaudeksi"? Tiet{k{{ siis, ett{ ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edelt{p{in n{ki, ett{ Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edelt{p{in t{m{n hyv{n sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi". Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. Sill{ kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sill{ kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mik{ on kirjoitettuna lain kirjassa, niin ett{ h{n sen tekee". Ja selv{{ on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edess{ lain kautta, koska "vanhurskas on el{v{ uskosta". Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne t{ytt{{, on niist{ el{v{". Kristus on lunastanut meid{t lain kirouksesta, kun h{n tuli kiroukseksi meid{n edest{mme - sill{ kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" - ett{ Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Veljet, min{ puhun ihmisten tavalla. Eih{n kukaan voi kumota ihmisenk{{n vahvistettua testamenttia eik{ siihen mit{{n lis{t{. Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja h{nen siemenelleen. H{n ei sano: "Ja siemenille", ik{{nkuin monesta, vaan ik{{nkuin yhdest{: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus. Min{ tarkoitan t{t{: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei nelj{nsadan kolmenkymmenen vuoden per{st{ tullut laki voi kumota, niin ett{ se tekisi lupauksen mit{tt|m{ksi. Sill{ jos perint| tulisi laista, niin se ei en{{ tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta. Mit{ varten sitten on laki? Se on rikkomusten t{hden j{ljest{p{in lis{tty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se s{{dettiin enkelien kautta, v{limiehen k{dell{. V{limies taas ei ole yht{ varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sill{ jos olisi annettu laki, joka voisi el{v{ksi tehd{, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, ett{ se, mik{ luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meit{ lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyv{. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, ett{ me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme en{{ ole kasvattajan alaisia. Sill{ te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sill{ kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen p{{llenne pukeneet. Ei ole t{ss{ juutalaista eik{ kreikkalaista, ei ole orjaa eik{ vapaata, ei ole miest{ eik{ naista; sill{ kaikki te olette yht{ Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siement{, perillisi{ lupauksen mukaan.

Mutta min{ sanon: niin kauan kuin perillinen on alaik{inen, ei h{n miss{{n kohden eroa orjasta, vaikka h{n onkin kaiken herra; vaan h{n on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen is{n m{{r{{m{{n aikaan asti. Samoin mekin; kun olimme alaik{isi{, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika oli t{ytetty, l{hetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, ett{ me p{{sisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala l{hett{nyt meid{n syd{meemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Is{!" Niinp{ sin{ et siis en{{ ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet my|s perillinen Jumalan kautta. Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eiv{t jumalia ole. Nyt sit{vastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mik{ enemm{n on, kun Jumala tuntee teid{t, kuinka te j{lleen k{{nnytte noiden heikkojen ja k|yhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin p{ivist{ ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Min{ pelk{{n teid{n t{htenne, ett{ olen ehk{ turhaan teist{ vaivaa n{hnyt. Tulkaa minun kaltaisikseni, koska min{kin olen tullut teid{n kaltaiseksenne, veljet, min{ pyyd{n sit{ teilt{. Ette ole minua mitenk{{n loukanneet. Tied{tteh{n, ett{ ruumiillinen heikkous oli syyn{ siihen, ett{ min{ ensi kerralla julistin teille evankeliumia, ja tied{tte, mik{ kiusaus teill{ oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettek{ vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen. Miss{ on nyt teilt{ kerskaaminen onnestanne? Sill{ min{ annan teist{ sen todistuksen, ett{ te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silm{t p{{st{nne ja antaneet minulle. Onko minusta siis tullut teid{n vihamiehenne sent{hden, ett{ min{ puhun teille totuuden? Heill{ on intoa teid{n hyv{ksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat erist{{ teid{t, ett{ teill{ olisi intoa heid{n hyv{ksens{. On hyv{, jos osoitetaan intoa hyv{ss{ asiassa aina, eik{ ainoastaan silloin, kun min{ olen teid{n tyk|n{nne. Lapsukaiseni, jotka minun j{lleen t{ytyy kivulla synnytt{{, kunnes Kristus saa muodon teiss{, tahtoisinpa nyt olla teid{n tyk|n{nne ja {{nenikin muuttaa! Sill{ min{ olen aivan ymm{ll{ teist{. Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettek| kuule, mit{ laki sanoo? Onhan kirjoitettu, ett{ Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta. T{m{ on kuvannollista puhetta; n{m{ naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnytt{{ orjuuteen, ja se on Haagar; sill{ Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyist{ Jerusalemia, joka el{{ orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylh{{ll{ on, on vapaa, ja se on meid{n {itimme. Sill{ kirjoitettu on: "Iloitse, sin{ hedelm{t|n, joka et synnyt{, riemahda ja huuda sin{, jolla ei ole synnytyskipuja. Sill{ yksin{isell{ on paljon lapsia, enemm{n kuin sill{, jolla on mies." Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli. Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynytt{, niin nytkin. Mutta mit{ sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sill{ orjattaren poika ei saa peri{ vapaan vaimon pojan kanssa." Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.

Vapauteen Kristus vapautti meid{t. Pysyk{{ siis lujina, {lk{{k{ antako uudestaan sitoa itse{nne orjuuden ikeeseen. Katso, min{, Paavali, sanon teille, ett{ jos ymp{rileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksik{{n hy|dyksi. Ja min{ todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ymp{rileikkauttaa itsens{, ett{ h{n on velvollinen t{ytt{m{{n kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sill{ me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Sill{ Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ymp{rileikkaus eik{ ymp{rileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko. Te juoksitte hyvin; kuka esti teit{ olemasta totuudelle kuuliaisia? Houkutus siihen ei ole h{nest{, joka teit{ kutsuu. V{h{inen hapatus hapattaa koko taikinan. Minulla on teihin se luottamus Herrassa, ett{ te ette miss{{n kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teid{n h{iritsij{nne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyv{ns{. Mutta jos min{, veljet, viel{ saarnaan ymp{rileikkausta, miksi minua viel{ vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu. Kunpa aivan silpoisivat itsens{, nuo teid{n kiihoittajanne! Te olette n{et kutsutut vapauteen, veljet; {lk{{ vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sill{ kaikki laki on t{ytetty yhdess{ k{skysanassa, t{ss{: "Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si". Mutta jos te purette ja sy|tte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin h{vit{. Min{ sanon: vaeltakaa Hengess{, niin ette lihan himoa t{yt{. Sill{ liha himoitsee Henke{ vastaan, ja Henki lihaa vastaan; n{m{ ovat nimitt{in toisiansa vastaan, niin ett{ te ette tee sit{, mit{ tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, ep{jumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, m{ss{ykset ja muut senkaltaiset, joista teille edelt{p{in sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, ett{ ne, jotka semmoista harjoittavat, eiv{t peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelm{ on rakkaus, ilo, rauha, pitk{mielisyys, yst{v{llisyys, hyvyys, uskollisuus, s{vyisyys, itsens{hillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengess{ el{mme, niin my|s Hengess{ vaeltakaamme. [lk{{mme olko turhan kunnian pyyt{ji{, niin ett{ toisiamme {rsyttelemme, toisiamme kadehdimme.

Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, h{nt{ s{vyisyyden hengess{; ja ole varuillasi, ettet sin{kin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te t{yt{tte Kristuksen lain. Sill{ jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mit{{n, niin h{n pett{{ itsens{. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin h{nen kerskaamisensa on vain siin{, mit{ h{n itse on, ei siin{, mit{ toinen on; sill{ kunkin on kannettava oma taakkansa. Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyv{{ opettajallensa. [lk{{ eksyk|, Jumala ei salli itse{ns{ pilkata; sill{ mit{ ihminen kylv{{, sit{ h{n my|s niitt{{. Joka lihaansa kylv{{, se lihasta turmeluksen niitt{{; mutta joka Henkeen kylv{{, se Hengest{ iankaikkisen el{m{n niitt{{. Ja kun hyv{{ teemme, {lk{{mme lannistuko, sill{ me saamme ajan tullen niitt{{, jos emme v{sy. Sent{hden, kun meill{ viel{ aikaa on, tehk{{mme hyv{{ kaikille, mutta varsinkin uskonveljille. Katsokaa, kuinka suurilla kirjaimilla min{ omak{tisesti teille kirjoitan! Kaikki, jotka pyrkiv{t lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teit{ ymp{rileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heit{ Kristuksen ristin t{hden vainottaisi. Eiv{th{n nek{{n, jotka ymp{rileikkauttavat itsens{, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teit{ ymp{rileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teid{n lihastanne. Mutta pois se minusta, ett{ min{ muusta kerskaisin kuin meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen ristist{, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja min{ maailmalle! Sill{ ei ymp{rileikkaus ole mit{{n eik{ ymp{rileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka t{m{n s{{nn|n mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille! [lk||n t{stedes kukaan minulle vaivoja tuottako; sill{ min{ kannan Jeesuksen arvet ruumiissani. Meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teid{n henkenne kanssa, veljet. Amen.

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meid{n Is{lt{mme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Ylistetty olkoon meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Is{, joka on siunannut meit{ taivaallisissa kaikella hengellisell{ siunauksella Kristuksessa, niinkuin h{n ennen maailman perustamista oli h{ness{ valinnut meid{t olemaan pyh{t ja nuhteettomat h{nen edess{{n, rakkaudessa, edelt{p{in m{{r{ten meid{t lapseuteen, h{nen yhteyteens{ Jeesuksen Kristuksen kautta, h{nen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, mink{ h{n on lahjoittanut meille siin{ rakastetussa, jossa meill{ on lunastus h{nen verens{ kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, h{nen armonsa rikkauden mukaan. T{t{ armoa h{n on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymm{rrykseksi, tehden meille tiett{v{ksi sen tahtonsa salaisuuden, ett{ h{n, p{{t|ksens{ mukaan, jonka h{n oli n{hnyt hyv{ksi itsess{{n tehd{ - siit{ armotaloudesta, mink{ h{n aikojen t{yttyess{ aikoi toteuttaa, - oli yhdist{v{ Kristuksessa yhdeksi kaikki, mit{ on taivaissa ja mit{ on maan p{{ll{. H{ness{ me my|s olemme saaneet perint|osan, ollen siihen edelt{m{{r{tyt h{nen aivoituksensa mukaan, h{nen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa p{{tt{m{n mukaan, ett{ me olisimme h{nen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edelt{ olimme panneet toivomme Kristukseen. H{ness{ on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyh{n Hengen sinetti, sen, joka on meid{n perint|mme vakuutena, h{nen omaisuutensa lunastamiseksi - h{nen kirkkautensa kiitokseksi. Sent{hden, kun kuulin siit{ uskosta, joka teill{ on Herrassa Jeesuksessa, ja teid{n rakkaudestanne kaikkia pyhi{ kohtaan, en min{k{{n lakkaa kiitt{m{st{ teid{n t{htenne, kun muistelen teit{ rukouksissani, anoen, ett{ meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Is{, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen h{nen tuntemisessaan ja valaisisi teid{n syd{menne silm{t, ett{ tiet{isitte, mik{ on se toivo, johon h{n on teid{t kutsunut, kuinka suuri h{nen perint|ns{ kirkkaus h{nen pyhiss{{n ja mik{ h{nen voimansa ylenpalttinen suuruus meit{ kohtaan, jotka uskomme - sen h{nen v{kevyytens{ voiman vaikutuksen mukaan, jonka h{n vaikutti Kristuksessa, kun h{n her{tti h{net kuolleista ja asetti h{net oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nime{, mik{ mainitaan, ei ainoastaan t{ss{ maailmanajassa, vaan my|s tulevassa. Ja kaikki h{n on asettanut h{nen jalkainsa alle ja antanut h{net kaiken p{{ksi seurakunnalle, joka on h{nen ruumiinsa, h{nen t{yteytens{, joka kaikki kaikissa t{ytt{{.

Ja Jumala on el{viksi tehnyt teid{t, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte t{m{n maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee ty|t{{n tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa t{hden, jolla h{n on meit{ rakastanut, on tehnyt meid{t, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, el{viksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdess{ h{nen kanssaan her{tt{nyt ja yhdess{ h{nen kanssaan asettanut meid{t taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydess{{n meit{ kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sill{ armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sill{ me olemme h{nen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyvi{ t|it{ varten, jotka Jumala on edelt{p{in valmistanut, ett{ me niiss{ vaeltaisimme. Muistakaa sent{hden, ett{ te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ymp{rileikkaamattomien nimen niilt{, joita, lihaan k{sill{ tehdyn ymp{rileikkauksen mukaisesti, sanotaan ymp{rileikatuiksi - ett{ te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, p{{sseet l{helle Kristuksen veress{. Sill{ h{n on meid{n rauhamme, h{n, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan v{lisein{n, nimitt{in vihollisuuden, kun h{n omassa lihassaan teki tehottomaksi k{skyjen lain s{{d|ksinens{, luodakseen itsess{ns{ nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdess{ ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsens{ kautta vihollisuuden. Ja h{n tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka l{hell{ olivat; sill{ h{nen kauttansa on meill{ molemmilla p{{sy yhdess{ Hengess{ Is{n tyk|. Niin ette siis en{{ ole vieraita ettek{ muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhett{, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakiven{ itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyh{ksi temppeliksi Herrassa; ja h{ness{ tekin yhdess{ muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengess{.

Sen takia min{, Paavali, teid{n, pakanain, t{hden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni - olette kaiketi kuulleet siit{ Jumalan armon taloudenhoidosta, mik{ on minulle teit{ varten annettu, ett{ n{et t{m{ salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiett{v{ksi, niinkuin olen siit{ edell{ lyhyesti kirjoittanut; josta te sit{ lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt min{ olen Kristuksen salaisuuteen, jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiett{v{ksi tehty, niinkuin se nyt Hengess{ on ilmoitettu h{nen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: ett{ n{et pakanatkin ovat kanssaperillisi{ ja yht{ ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta, jonka palvelijaksi min{ olen tullut Jumalan armon lahjan kautta, joka minulle on annettu h{nen voimansa vaikutuksesta. Minulle, kaikista pyhist{ halvimmalle, on annettu t{m{ armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mit{ on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut k{tkettyn{ Jumalassa, kaiken Luojassa, ett{ Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka h{n oli s{{t{nyt Kristuksessa Jeesuksessa, meid{n Herrassamme, jossa meill{, uskon kautta h{neen, on uskallus ja luottavainen p{{sy Jumalan tyk|. Siksi min{ pyyd{n, ettette lannistuisi niiden ahdistusten vuoksi, joita min{ teid{n t{htenne k{rsin, sill{ ne ovat teid{n kunnianne. Sent{hden min{ notkistan polveni Is{n edess{, josta kaikki, mill{ is{ on, taivaissa ja maan p{{ll{, saa nimens{, ett{ h{n kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teid{n, sis{llisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua h{nen Henkens{ kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teid{n syd{miss{nne, niin ett{ te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa k{sitt{{, mik{ leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylemp{n{; ett{ tulisitte t{yteen Jumalan kaikkea t{yteytt{. Mutta h{nelle, joka voi tehd{ enemm{n, monin verroin enemm{n kuin kaikki, mit{ me anomme tai ymm{rr{mme, sen voiman mukaan, joka meiss{ vaikuttaa, h{nelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

Niin kehoitan siis min{, joka olen vankina Herrassa, teit{ vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa n|yryydess{ ja hiljaisuudessa ja pitk{mielisyydess{ k{rsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien s{ilytt{m{{n hengen yhteyden rauhan yhdyssiteell{: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Is{, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Mutta itsekullekin meist{ on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan. Sent{hden on sanottu: "H{n astui yl|s korkeuteen, h{n otti vankeja saaliikseen, h{n antoi lahjoja ihmisille". Mutta ett{ h{n astui yl|s, mit{ se on muuta, kuin ett{ h{n oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin? H{n, joka on astunut alas, on se, joka my|s astui yl|s, kaikkia taivaita ylemm{ksi, t{ytt{{kseen kaikki. Ja h{n antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehd{kseen pyh{t t{ysin valmiiksi palveluksen ty|h|n, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki p{{semme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, t{yteen miehuuteen, Kristuksen t{yteyden t{yden i{n m{{r{{n, ettemme en{{ olisi alaik{isi{, jotka ajelehtivat ja joita viskell{{n kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeliss{ ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan ett{ me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme h{neen, joka on p{{, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettyn{ ja koossa pysyen jokaisen j{nteens{ avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman m{{r{n mukaan, mik{ kullakin osalla on. Sen min{ siis sanon ja varoitan Herrassa: {lk{{ en{{ vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielens{ turhuudessa, nuo, jotka, pimentynein{ ymm{rrykselt{{n ja vieraantuneina Jumalan el{m{st{ heiss{ olevan tiet{m{tt|myyden t{hden ja syd{mens{ paatumuksen t{hden, ovat p{{st{neet tuntonsa turtumaan ja heitt{ytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. Mutta n{in te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette h{nest{ kuulleet ja h{ness{ opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa: ett{ teid{n tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsens{ petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengelt{ ja pukea p{{llenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sent{hden pois valhe ja puhukaa totta, kukin l{himm{isens{ kanssa, sill{ me olemme toinen toisemme j{seni{. "Vihastukaa, mutta {lk{{ synti{ tehk|." [lk{{ antako auringon laskea vihanne yli, {lk{{k{ antako perkeleelle sijaa. Joka on varastanut, {lk||n en{{ varastako, vaan tehk||n ennemmin ty|t{ ja toimittakoon k{sill{{n sit{, mik{ hyv{{ on, ett{ h{nell{ olisi, mit{ antaa tarvitsevalle. Mik{{n rietas puhe {lk||n suustanne l{htek|, vaan ainoastaan sellainen, mik{ on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. [lk{{k{ saattako murheelliseksi Jumalan Pyh{{ Henke{, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen p{iv{{n saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teist{. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan yst{v{llisi{, hyv{syd{misi{, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teit{ ja antoi itsens{ meid{n edest{mme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi". Mutta haureutta ja mink{{nlaista saastaisuutta tai ahneutta {lk||n edes mainittako teid{n keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii - {lk||n my|s rivoutta tai tyhm{{ lorua tai ilvehtimist{, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sill{ sen te tied{tte ja tunnette, ettei yhdell{k{{n haureellisella eik{ saastaisella eik{ ahneella - sill{ h{n on ep{jumalanpalvelija - ole perint|osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa. [lk||n kukaan pett{k| teit{ tyhjill{ puheilla, sill{ semmoisten t{hden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; {lk{{ siis olko niihin osallisia heid{n kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sill{ kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelm{ - ja tutkikaa, mik{ on otollista Herralle; {lk||nk{ teill{ olko mit{{n osallisuutta pimeyden hedelm{tt|miin tekoihin, vaan p{invastoin nuhdelkaakin niist{. Sill{ h{pe{llist{ on jo sanoakin, mit{ he salassa tekev{t; mutta t{m{ kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sill{ kaikki, mik{ tulee ilmi, on valkeutta. Sent{hden sanotaan: "Her{j{ sin{, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhm{t, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkest{, sill{ aika on paha. [lk{{ sent{hden olko mielett|m{t, vaan ymm{rt{k{{, mik{ Herran tahto on. [lk{{k{ juopuko viinist{, sill{ siit{ tulee irstas meno, vaan t{yttyk{{ Hengell{, puhuen kesken{nne psalmeilla ja kiitosvirsill{ ja hengellisill{ lauluilla, veisaten ja laulaen syd{mess{nne Herralle, kiitt{en aina Jumalaa ja Is{{ kaikesta meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess{. Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa. Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sill{ mies on vaimon p{{, niinkuin my|s Kristus on seurakunnan p{{, h{n, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillens{ kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsens{ alttiiksi sen edest{, ett{ h{n sen pyhitt{isi, puhdistaen sen, vedell{ pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteens{ kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eik{ ryppy{ eik{ mit{{n muuta sellaista, vaan joka olisi pyh{ ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee my|s miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, h{n rakastaa itse{ns{. Sill{ eih{n kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan h{n ravitsee ja vaalii sit{, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sill{ me olemme h{nen ruumiinsa j{seni{. "Sent{hden mies luopukoon is{st{ns{ ja {idist{ns{ ja liittyk||n vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." T{m{ salaisuus on suuri; min{ tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta my|s teist{ kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itse{ns{; mutta vaimo kunnioittakoon miest{ns{.

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sill{ se on oikein. "Kunnioita is{{si ja {iti{si" - t{m{ on ensimm{inen k{sky, jota seuraa lupaus - "ett{ menestyisit ja kauan el{isit maan p{{ll{". Ja te is{t, {lk{{ kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heit{ Herran kurissa ja nuhteessa. Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille is{nnillenne, pelossa ja vavistuksessa, syd{menne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle, ei silm{npalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, syd{mest{nne tehden, mit{ Jumala tahtoo, hyv{ll{ mielell{ palvellen, niinkuin palvelisitte Herraa ettek{ ihmisi{, tiet{en, ett{ mit{ hyv{{ kukin tekee, sen h{n saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa. Ja te is{nn{t, tehk{{ samoin heille, j{tt{k{{ pois uhkaileminen, sill{ tied{tteh{n, ett{ sek{ heid{n ett{ teid{n Herranne on taivaissa ja ettei h{n katso henkil||n. Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja h{nen v{kevyytens{ voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kest{{ perkeleen kavalat juonet. Sill{ meill{ ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, t{ss{ pimeydess{ hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sent{hden ottakaa p{{llenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana p{iv{n{ tehd{ vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysy{ pystyss{. Seisokaa siis kupeet totuuteen vy|tettyin{, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkin{ jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kyp{ri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehk{{ t{m{ kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengess{ ja sit{ varten valvoen kaikessa kest{v{isyydess{ ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, ett{ minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta, jonka t{hden min{ olen l{hettil{{n{ kahleissa, ett{ min{ siit{ rohkeasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee. Mutta ett{ tekin tiet{isitte tilani, kuinka minun on, niin on Tykikus, rakas veljeni ja uskollinen palvelija Herrassa, antava teille siit{ kaikesta tiedon. Min{ l{het{n h{net teid{n tyk|nne juuri sit{ varten, ett{ saisitte tiet{{ meid{n tilamme ja ett{ h{n lohduttaisi teid{n syd{mi{nne. Rauha veljille ja rakkaus, uskon kanssa, Is{lt{ Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat meid{n Herraamme Jeesusta Kristusta - katoamattomuudessa.

Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippiss{, sek{ my|s seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meid{n Is{lt{mme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Min{ kiit{n Jumalaani, niin usein kuin teit{ muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teid{n kaikkien puolesta, kiit{n siit{, ett{ olette olleet osallisia evankeliumiin ensi p{iv{st{ alkaen t{h{n p{iv{{n saakka, varmasti luottaen siihen, ett{ h{n, joka on alkanut teiss{ hyv{n ty|n, on sen t{ytt{v{ Kristuksen Jeesuksen p{iv{{n saakka. Ja oikein onkin, ett{ min{ n{in ajattelen teit{ kaikkia, koska te olette minun syd{mess{ni, te, jotka sek{ ollessani kahleissa ett{ evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset. Sill{ Jumala on minun todistajani, kuinka min{ teit{ kaikkia ik{v|itsen Kristuksen Jeesuksen syd{mellisell{ rakkaudella. Ja sit{ min{ rukoilen, ett{ teid{n rakkautenne tulisi yh{ runsaammaksi tiedossa ja kaikessa k{sitt{misess{, voidaksenne tutkia, mik{ paras on, ett{ te Kristuksen p{iv{{n saakka olisitte puhtaat ettek{ kenellek{{n loukkaukseksi, t{ynn{ vanhurskauden hedelm{{, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Mutta min{ tahdon, ett{ te, veljet, tiet{isitte, ett{ se, mit{ minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi, niin ett{ koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, ett{ min{ olen kahleissa Kristuksen t{hden, ja ett{ useimmat veljist{, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yh{ enemm{n rohkenevat pelk{{m{tt{ puhua Jumalan sanaa. Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyv{ss{ tarkoituksessa: n{m{ tekev{t sit{ rakkaudesta, koska tiet{v{t, ett{ minut on pantu evankeliumia puolustamaan, nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydest{, ep{puhtaalla mielell{, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani. Vaan mit{p{ tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko n{|n vuoksi tai totuudessa! Ja siit{ min{ iloitsen, ja olen vastakin iloitseva. Sill{ min{ tied{n, ett{ t{m{ on p{{ttyv{ minulle pelastukseksi teid{n rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla, minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole miss{{n h{pe{{n joutuva, vaan ett{ Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko el{m{n tai kuoleman kautta. Sill{ el{m{ on minulle Kristus, ja kuolema on voitto. Mutta jos minun on el{minen t{{ll{ lihassa, niin siit{ koituu hedelm{{ ty|lleni, ja silloin en tied{, mink{ valitsisin. Ahtaalla min{ olen n{iden kahden v{liss{: halu minulla on t{{lt{ erit{ ja olla Kristuksen kanssa, sill{ se olisi monin verroin parempi; mutta teid{n t{htenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. Ja kun olen t{st{ varma, niin min{ tied{n j{{v{ni eloon ja viipyv{ni kaikkien teid{n luonanne teid{n edistymiseksenne ja iloksenne uskossa, ett{ teid{n kerskaamisenne minusta olisi yh{ runsaampi Kristuksessa Jeesuksessa, kun min{ taas tulen teid{n tyk|nne. K{ytt{ytyk{{ vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, ett{ min{, tulinpa sitten teid{n tyk|nne ja n{in teid{t tai olin tulematta, saan kuulla teist{, ett{ te pysytte samassa hengess{ ja yksimielisin{ taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta, vastustajia miss{{n kohden s{ik{ht{m{tt{; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta. Sill{ teid{n on suotu, Kristuksen t{hden, ei ainoastaan uskoa h{neen, vaan my|s k{rsi{ h{nen t{htens{, teid{n, joilla on sama taistelu, mit{ n{itte ja nyt kuulette minun taistelevan.

Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteytt{, jos jotakin syd{mellisyytt{ ja laupeutta, niin tehk{{ minun iloni t{ydelliseksi siten, ett{ olette samaa mielt{, ett{ teill{ on sama rakkaus, ett{ olette sopuisat ja yksimieliset ettek{ tee mit{{n itsekkyydest{ tai turhan kunnian pyynn|st{, vaan ett{ n|yryydess{ pid{tte toista parempana kuin itse{nne ja ett{ katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teill{ se mieli, joka my|s Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka h{nell{ olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsens{ ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja h{net havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; h{n n|yryytti itsens{ ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sent{hden onkin Jumala h{net korkealle korottanut ja antanut h{nelle nimen, kaikkia muita nimi{ korkeamman, niin ett{ kaikkien polvien pit{{ Jeesuksen nimeen notkistuman, sek{ niitten, jotka taivaissa ovat, ett{ niitten, jotka maan p{{ll{ ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pit{{ tunnustaman Is{n Jumalan kunniaksi, ett{ Jeesus Kristus on Herra. Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun min{ olin teid{n tyk|n{nne, vaan paljoa enemm{n nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, ett{ pelastuisitte; sill{ Jumala on se, joka teiss{ vaikuttaa sek{ tahtomisen ett{ tekemisen, ett{ h{nen hyv{ tahtonsa tapahtuisi. Tehk{{ kaikki nurisematta ja ep{r|im{tt{, ett{ olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskell{, joiden joukossa te loistatte niinkuin t{hdet maailmassa, tarjolla pit{ess{nne el{m{n sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen p{iv{n{ siit{, etten ole turhaan juossut enk{ turhaan vaivaa n{hnyt. Vaan jos minut uhrataankin tehdess{ni teid{n uskonne uhri- ja palvelustoimitusta, niin min{ kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teid{n kanssanne; samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa minun kanssani! Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani l{hett{{ Timoteuksen teid{n tyk|nne, ett{ min{kin tulisin rohkaistuksi, saatuani tiet{{, kuinka teid{n on. Sill{ minulla ei ole ket{{n samanmielist{, joka vilpitt|m{sti huolehtisi teid{n tilastanne; sill{ kaikki he etsiv{t omaansa eiv{tk{ sit{, mik{ Kristuksen Jeesuksen on. Mutta h{nen koetellun mielens{ te tunnette, ett{ h{n, niinkuin poika is{{ns{, on minua palvellut evankeliumin ty|ss{. H{net min{ siis toivon voivani l{hett{{ heti, kun olen saanut n{hd{, miten minun k{y. Ja min{ luotan Herrassa siihen, ett{ itsekin pian olen tuleva. Katson kuitenkin v{ltt{m{tt|m{ksi palauttaa luoksenne veljeni, ty|kumppanini ja taistelutoverini Epafrodituksen, teid{n l{hettinne ja auttajan minun tarpeissani. Sill{ h{n ik{v|i teit{ kaikkia ja on kovin levoton siit{, ett{ olitte kuulleet h{nen sairastavan. Ja h{n olikin sairaana, kuoleman kieliss{; mutta Jumala armahti h{nt{, eik{ ainoastaan h{nt{, vaan my|s minua, etten saisi murhetta murheen p{{lle. L{het{n h{net sent{hden kiiruimmiten, ett{ te h{net n{hdess{nne taas iloitsisitte ja min{kin olisin murheettomampi. Ottakaa siis h{net vastaan Herrassa kaikella ilolla, ja pit{k{{ semmoisia kunniassa; sill{ Kristuksen ty|n t{hden h{n joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkens{ alttiiksi tehd{kseen minulle sen palveluksen, mit{ te ette voineet tehd{.

Sitten viel{, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyll{styt{, ja teille se on turvaksi. Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja ty|ntekij|it{, kavahtakaa noita pilalleleikattuja. Sill{ oikeita ymp{rileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengess{ palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmek{ luota lihaan, vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin viel{ enemm{n min{, joka olen ymp{rileikattu kahdeksanp{iv{isen{ ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin n{hden fariseus, intoon n{hden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen n{hden nuhteeton. Mutta mik{ minulle oli voitto, sen min{ olen Kristuksen t{hden lukenut tappioksi. Niinp{ min{ todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sill{ h{nen t{htens{ min{ olen menett{nyt kaikki ja pid{n sen roskana - ett{ voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan h{ness{ ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sit{, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni h{net ja h{nen yl|snousemisensa voiman ja h{nen k{rsimyksiens{ osallisuuden, tullessani h{nen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos min{ ehk{ p{{sen yl|snousemiseen kuolleista. Ei niin, ett{ jo olisin sen saavuttanut tai ett{ jo olisin tullut t{ydelliseksi, vaan min{ rienn{n sit{ kohti, ett{ min{ sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, min{ en viel{ katso sit{ voittaneeni; mutta yhden min{ teen: unhottaen sen, mik{ on takana, ja kurottautuen sit{ kohti, mik{ on edess{p{in, min{ rienn{n kohti p{{m{{r{{, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meill{, niin monta kuin meit{ on t{ydellist{, t{m{ mieli; ja jos teill{ jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siin{kin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tiet{! Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niit{, jotka n{in vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana. Sill{ monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heid{n loppunsa on kadotus, vatsa on heid{n jumalansa, heid{n kunnianaan on heid{n h{pe{ns{, ja maallisiin on heid{n mielens{. Mutta meill{ on yhdyskuntamme taivaissa, ja sielt{ me my|s odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meid{n alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sill{ voimallaan, jolla h{n my|s voi tehd{ kaikki itsellens{ alamaiseksi.

Sent{hden, rakkaat ja ik{v|idyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa n{in Herrassa lujina, rakkaat! Euodiaa min{ kehoitan ja Syntyke{ min{ kehoitan olemaan yksimielisi{ Herrassa. My|s sinua, sin{ minun oikea Synsygukseni, min{ pyyd{n: ole n{ille vaimoille avullinen, sill{ he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyv{ksi, yhdess{ sek{ Klemensin ett{ muiden ty|toverieni kanssa, joiden nimet ovat el{m{n kirjassa. Iloitkaa aina Herrassa! Viel{kin min{ sanon: iloitkaa! Tulkoon teid{n lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on l{hell{. [lk{{ mist{{n murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyynt|nne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiett{v{ksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymm{rryst{ ylempi, on varjeleva teid{n syd{menne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja viel{, veljet, kaikki, mik{ on totta, mik{ kunnioitettavaa, mik{ oikeaa, mik{ puhdasta, mik{ rakastettavaa, mik{ hyv{lt{ kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitett{v{{, sit{ ajatelkaa; mit{ my|s olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa n{hneet, sit{ tehk{{, niin rauhan Jumala on oleva teid{n kanssanne. Min{ ihastuin suuresti Herrassa, ett{ te jo vihdoinkin olitte elpyneet pit{m{{n minusta huolta, johon teill{ ennenkin oli ollut halua, vaikka ei tilaisuutta. Ei niin, ett{ min{ puutteen vuoksi t{t{ sanon; sill{ min{ olen oppinut oloihini tyytym{{n. Osaan el{{ niukkuudessa, osaan my|s el{{ runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin min{ olen tottunut; sek{ olemaan ravittuna ett{ n{kem{{n n{lk{{, el{m{{n sek{ runsaudessa ett{ puutteessa. Kaikki min{ voin h{ness{, joka minua vahvistaa. Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni. Tied{tteh{n tekin, filippil{iset, ett{ evankeliumin alkuaikoina, kun l{hdin Makedoniasta, ei mik{{n muu seurakunta kuin te yksin k{ynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. Sill{ Tessalonikaankin te minulle kerran, jopa kahdesti, l{hetitte, mit{ tarvitsin. Ei niin, ett{ haluaisin lahjaa, vaan min{ haluan teid{n hyv{ksenne karttuvaa hedelm{{. Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti; minulla on yllinkyllin, saatuani Epafroditukselta teid{n l{hetyksenne, joka on "suloinen tuoksu", otollinen, Jumalalle mieluinen uhri. Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti t{ytt{v{ kaikki teid{n tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta meid{n Jumalallemme ja Is{llemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. Tervehdys jokaiselle pyh{lle Kristuksessa Jeesuksessa. Tervehdyksen l{hett{v{t teille minun kanssani olevat veljet. Tervehdyksen l{hett{v{t teille kaikki pyh{t, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huonev{ke{. Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teid{n henkenne kanssa.

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meid{n Is{lt{mme! Me kiit{mme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Is{{, aina kun rukoilemme teid{n edest{nne, sill{ me olemme saaneet kuulla teid{n uskostanne Kristuksessa Jeesuksessa ja rakkaudesta, mik{ teill{ on kaikkia pyhi{ kohtaan; me kiit{mme h{nt{ sen toivon t{hden, joka teille on talletettuna taivaissa ja josta jo ennen olette kuulleet sen evankeliumin totuuden sanassa, joka on tullut teid{n tyk|nne, niinkuin se on my|s kaikessa maailmassa, miss{ se kantaa hedelm{{ ja kasvaa, samoin kuin teid{nkin keskuudessanne siit{ p{iv{st{ alkaen, jona te kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa, niinkuin te sen opitte Epafraalta, meid{n rakkaalta kanssapalvelijaltamme, joka on uskollinen Kristuksen palvelija teid{n hyv{ksenne ja joka my|s on kertonut meille teid{n rakkaudestanne Hengess{. Sent{hden emme mek{{n, siit{ p{iv{st{ alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teid{n edest{nne rukoilemasta ja anomasta, ett{ tulisitte t{yteen h{nen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisess{ viisaudessa ja ymm{rt{misess{, vaeltaaksenne Herran edess{ arvollisesti, h{nelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyv{ss{ ty|ss{ hedelm{{ kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja h{nen kirkkautensa v{kevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kest{vi{ ja pitk{mielisi{, ilolla kiitt{en Is{{, joka on tehnyt teid{t soveliaiksi olemaan osalliset siit{ perinn|st{, mik{ pyhill{ on valkeudessa, h{nt{, joka on pelastanut meid{t pimeyden vallasta ja siirt{nyt meid{t rakkaan Poikansa valtakuntaan. H{ness{ meill{ on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja h{n on n{kym{tt|m{n Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sill{ h{ness{ luotiin kaikki, mik{ taivaissa ja mik{ maan p{{ll{ on, n{kyv{iset ja n{kym{tt|m{t, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu h{nen kauttansa ja h{neen, ja h{n on ennen kaikkia, ja h{ness{ pysyy kaikki voimassa. Ja h{n on ruumiin, se on: seurakunnan, p{{; h{n, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, ett{ h{n olisi kaikessa ensimm{inen. Sill{ Jumala n{ki hyv{ksi, ett{ kaikki t{yteys h{ness{ asuisi ja ett{ h{n, tehden rauhan h{nen ristins{ veren kautta, h{nen kauttaan sovittaisi itsens{ kanssa kaikki, h{nen kauttaan kaikki sek{ maan p{{ll{ ett{ taivaissa. Teid{tkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mielelt{nne h{nen vihamiehi{ns{ pahoissa teoissanne, h{n nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teid{t pyhin{ ja nuhteettomina ja moitteettomina eteens{, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siin{ lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi min{, Paavali, olen tullut. Nyt min{ iloitsen k{rsiess{ni teid{n t{htenne, ja mik{ viel{ puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen min{ t{yt{n lihassani h{nen ruumiinsa hyv{ksi, joka on seurakunta, jonka palvelijaksi min{ olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teit{ varten, t{ydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut k{tkettyn{ ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu h{nen pyhillens{, joille Jumala tahtoi tehd{ tiett{v{ksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on t{m{n salaisuuden kirkkaus: Kristus teiss{, kirkkauden toivo. Ja h{nt{ me julistamme, neuvoen jokaista ihmist{ ja opettaen jokaista ihmist{ kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen t{ydellisen{ Kristuksessa. Sit{ varten min{ vaivaa n{enkin, taistellen h{nen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.

Sill{ min{ tahdon, ett{ te tied{tte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teid{n t{htenne ja laodikealaisten ja kaikkien t{hden, jotka eiv{t ole minun ruumiillisia kasvojani n{hneet, ett{ heid{n syd{mens{, yhteenliittynein{ rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan t{yden ymm{rt{myksen koko rikkauden ja p{{sisiv{t tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat k{tkettyin{. T{m{n min{ sanon, ettei kukaan teit{ pett{isi suostuttelevilla puheilla. Sill{ jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teid{n kanssanne hengess{ ja iloitsen n{hdess{ni j{rjestyksen, joka teid{n keskuudessanne vallitsee, ja teid{n lujan uskonne Kristukseen. Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa h{ness{, juurtuneina h{neen ja h{ness{ rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teid{n kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa, ettei kukaan saa teit{ saaliikseen j{rkeisopilla ja tyhj{ll{ petoksella, pit{ytyen ihmisten perinn{iss{{nt|ihin ja maailman alkeisvoimiin eik{ Kristukseen. Sill{ h{ness{ asuu jumaluuden koko t{yteys ruumiillisesti, ja te olette t{ytetyt h{ness{, joka on kaiken hallituksen ja vallan p{{, ja h{ness{ te my|s olette ymp{rileikatut, ette k{sintehdyll{ ymp{rileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ymp{rileikkauksella: ollen haudattuina h{nen kanssaan kasteessa, jossa te my|s h{nen kanssaan olette her{tetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka her{tti h{net kuolleista. Ja teid{t, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ymp{rileikkaamattomuuteen, teid{t h{n teki el{viksi yhdess{ h{nen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen s{{d|ksineen, joka oli meit{ vastaan ja oli meid{n vastustajamme; sen h{n otti meid{n tielt{mme pois ja naulitsi ristiin. H{n riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heid{t julkisen h{pe{n alaisiksi; h{n sai heist{ h{nen kauttaan voiton riemun. [lk||n siis kukaan teit{ tuomitko sy|misest{ tai juomisesta, {lk||n my|s mink{{n juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. [lk||n teilt{ riist{k| voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt n|yryyteen ja enkelien palvelemiseen ja p|yhkeilee n{yist{{n ja on lihallisen mielens{ turhaan paisuttama eik{ pit{ydy h{neen, joka on p{{ ja josta koko ruumis, nivelten ja j{nteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ik{{nkuin el{isitte maailmassa, sallitte m{{r{t{ itsellenne s{{d|ksi{: "[l{ tartu, {l{ maista, {l{ koske!" - seh{n on kaikki tarkoitettu katoamaan k{ytt{misen kautta - ihmisten k{skyjen ja oppien mukaan? T{ll{ kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja n|yryyden vuoksi ja sent{hden, ettei se ruumista s{{st{; mutta se on ilman mit{{n arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydytt{miseksi.

Jos te siis olette her{tetyt Kristuksen kanssa, niin etsik{{ sit{, mik{ on ylh{{ll{, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mik{ ylh{{ll{ on, {lk||n siihen, mik{ on maan p{{ll{. Sill{ te olette kuolleet, ja teid{n el{m{nne on k{tkettyn{ Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meid{n el{m{mme, ilmestyy, silloin tekin h{nen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kuolettakaa siis maalliset j{senenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on ep{jumalanpalvelusta, sill{ niiden t{hden tulee Jumalan viha, ja niiss{ tekin ennen vaelsitte, kun niiss{ elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja h{pe{llinen puhe suustanne. [lk{{ puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja t{ss{ ei ole kreikkalaista eik{ juutalaista, ei ymp{rileikkausta eik{ ymp{rileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhi{ ja rakkaita, syd{melliseen armahtavaisuuteen, yst{v{llisyyteen, n|yryyteen, s{vyisyyteen, pitk{mielisyyteen, k{rsik{{ toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenell{ on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin my|s te antakaa. Mutta kaiken t{m{n lis{ksi pukeutukaa rakkauteen, mik{ on t{ydellisyyden side. Ja vallitkoon teid{n syd{miss{nne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdess{ ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teiss{ Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsill{ ja hengellisill{ lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle syd{miss{nne. Ja kaikki, mink{ teette sanalla tai ty|ll{, kaikki tehk{{ Herran Jeesuksen nimess{, kiitt{en Is{{ Jumalaa h{nen kauttansa. Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. Miehet, rakastakaa vaimojanne, {lk{{k{ olko heit{ kohtaan katkerat. Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sill{ se on otollista Herrassa. Is{t, {lk{{ kiihoittako lapsianne, etteiv{t he k{visi aroiksi. Palvelijat, olkaa maallisille is{nnillenne kaikessa kuuliaiset, ei silm{npalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan syd{men yksinkertaisuudessa pelj{ten Herraa. Kaikki, mit{ teette, se tehk{{ syd{mest{nne, niinkuin Herralle eik{ ihmisille, tiet{en, ett{ te saatte Herralta palkaksi perinn|n; te palvelette Herraa Kristusta. Sill{ se, joka tekee v{{rin, on saava takaisin, mit{ on v{{rin tehnyt; ja henkil||n ei katsota.

Is{nn{t, tehk{{ palvelijoillenne, mit{ oikeus ja kohtuus vaatii, sill{ te tied{tte, ett{ teill{kin on Herra taivaassa. Olkaa kest{v{iset rukouksessa ja siin{ kiitt{en valvokaa, rukoillen samalla meid{nkin edest{mme, ett{ Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka t{hden min{ my|s olen sidottuna, ett{ min{ sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee puhua. Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkest{. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla h|ystetty{, ja tiet{k{{, kuinka teid{n tulee itsekullekin vastata. Kaikista minun oloistani antaa teille tiedon Tykikus, rakas veli ja uskollinen palvelija, minun kanssapalvelijani Herrassa. H{net min{ l{het{n teid{n tyk|nne juuri sit{ varten, ett{ saisitte tiet{{ tilamme ja ett{ h{n lohduttaisi teid{n syd{mi{nne; ja my|s Onesimuksen, uskollisen ja rakkaan veljen, joka on teik{l{isi{; he ilmoittavat teille, kuinka t{{ll{ kaikki on. Teille l{hett{{ tervehdyksen Aristarkus, minun vankitoverini, ja Markus, Barnabaan serkku, josta olette saaneet ohjeita - jos h{n tulee teid{n tyk|nne, niin ottakaa h{net vastaan - ja Jeesus, jota sanotaan Justukseksi; n{m{ ovat ymp{rileikatuista ainoat, jotka ovat olleet minun auttajani ty|ss{ Jumalan valtakunnan hyv{ksi, ja he ovat olleet minulle lohdutukseksi. Tervehdyksen l{hett{{ teille teik{l{inen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teid{n puolestanne, ett{ te pysyisitte t{ydellisin{ ja t{ysin vahvoina kaikessa, mik{ on Jumalan tahto. Sill{ min{ annan h{nest{ sen todistuksen, ett{ h{n n{kee paljon vaivaa teid{n hyv{ksenne ja niiden hyv{ksi, jotka ovat Laodikeassa, sek{ niiden, jotka ovat Hierapolissa. Luukas, rakas l{{k{ri, l{hett{{ teille tervehdyksen, niin my|s Deemas. Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sek{ h{nen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle. Ja kun t{m{ kirje on luettu teille, niin toimittakaa, ett{ se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja ett{ my|s te luette Laodikeasta tulevan kirjeen. Ja sanokaa Arkippukselle: "Ota vaari virasta, jonka olet saanut Herrassa, ett{ sen t{ysin toimitat". Tervehdys minulta, Paavalilta, omak{tisesti. Muistakaa minun kahleitani. Armo olkoon teid{n kanssanne.

Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Is{ss{ Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha! Me kiit{mme Jumalaa aina kaikkien teid{n t{htenne, mainiten teit{ rukouksissamme, sill{ lakkaamatta me Jumalamme ja Is{mme edess{ muistamme teid{n ty|t{nne uskossa ja vaivann{k|{nne rakkaudessa ja k{rsiv{llisyytt{nne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen, tiet{en, veljet, te Jumalan rakastetut, teid{n valitsemisenne: ett{ meid{n evankeliumimme tuli teid{n tyk|nne, ei ainoastaan sanana, vaan my|s voimana ja Pyh{ss{ Hengess{ ja suurella varmuudella - niinkuin tied{tte, millaisia me olimme teid{n keskuudessanne, teid{n t{htenne - ja teist{ tuli meid{n seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyh{ss{ Hengess{, niin ett{ te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa. Sill{ teid{n tyk|{nne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teid{n uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meid{n tarvitse siit{ mit{{n puhua. Sill{ itse he kertovat meist{, millainen meid{n tulomme teid{n tyk|nne oli ja kuinka te ep{jumalista k{{nnyitte Jumalan tyk|, palvelemaan el{v{{ ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista h{nen Poikaansa, jonka h{n on her{tt{nyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meid{t tulevasta vihasta.

Tied{tteh{n itsekin, veljet, ettei tulomme teid{n tyk|nne ollut turha; vaan, vaikka me ennen, niinkuin tied{tte, olimme k{rsineet Filippiss{ ja meit{ siell{ oli pahoin pidelty, oli meill{ kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa. Sill{ meid{n kehoituspuheemme ei l{hde eksymyksest{ eik{ ep{puhtaasta mielest{ eik{ ole kavaluudessa puhuttua; vaan niinkuin Jumala on katsonut meid{n kelpaavan siihen, ett{ meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meid{n syd{memme. Sill{ me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tied{tte, emmek{ mill{{n tekosyyll{ voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, emmek{ ole etsineet kunniaa ihmisilt{, emme teilt{ emmek{ muilta, vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempe{t teid{n keskuudessanne, niinkuin imett{v{ {iti, joka vaalii lapsiansa; niin mekin, teit{ hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sill{ te olitte meille rakkaiksi tulleet. Muistattehan, veljet, meid{n ty|mme ja vaivamme: y|t ja p{iv{t ty|t{ tehden, ettemme ket{{n teist{ rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia. Te olette meid{n todistajamme, ja Jumala, kuinka pyh{t ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teit{ kohtaan, jotka uskotte, samoinkuin te tied{tte, kuinka me, niinkuin is{ lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teist{ ja rohkaisimme teit{, ja teroitimme teille, ett{ teid{n on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edess{, joka kutsuu teit{ valtakuntaansa ja kirkkauteensa. Ja sent{hden me my|s lakkaamatta kiit{mme Jumalaa siit{, ett{ te, kun saitte meilt{ kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka my|s vaikuttaa teiss{, jotka uskotte. Sill{ teist{, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sill{ tekin olette k{rsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meit{, eiv{tk{ ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun est{v{t meit{ puhumasta pakanoille heid{n pelastumiseksensa. N{in he yh{ti t{ytt{v{t syntiens{ mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heid{t, viimeiseen m{{r{{ns{ asti. Mutta kun meid{t nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teist{, ulkonaisesti, ei syd{melt{, niin on meille tullut yh{ suurempi halu p{{st{ n{kem{{n teid{n kasvojanne. Sent{hden olemme tahtoneet tulla teid{n tyk|nne, min{, Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta saatana on meid{t est{nyt. Sill{ kuka on meid{n toivomme tai ilomme tai meid{n kerskauksemme kruunu? Ettek| my|s te, meid{n Herramme Jeesuksen edess{ h{nen tulemuksessaan? Sill{ te olette meid{n kunniamme ja meid{n ilomme.

Sent{hden me, kun emme en{{ voineet kest{{ kauemmin, p{{timme j{{d{ yksin{mme Ateenaan, ja l{hetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan teit{ ja rohkaisemaan teit{ uskossanne, ettei kukaan horjuisi n{iss{ ahdingoissa. Sill{ itse te tied{tte, ett{ meid{t on semmoisiin pantu. Sanoimmehan, kun olimme teid{n tyk|n{nne, teille jo edelt{p{in, ett{ meid{n oli ahdinkoon joutuminen, niinkuin on k{ynytkin ja te tied{tte k{yneen. Sent{hden min{, kun en en{{ jaksanut kest{{ kauemmin, l{hetinkin tiedustelemaan teid{n uskoanne, ettei vain kiusaaja liene teit{ kiusannut ja meid{n vaivann{k|mme mennyt hukkaan. Mutta nyt, kun Timoteus tuli teid{n tyk|{nne meid{n tyk|mme ja toi meille ilosanoman teid{n uskostanne ja rakkaudestanne ja siit{, ett{ te aina pid{tte meit{ rakkaassa muistossa ik{v|iden meit{ n{hd{ksenne niinkuin mekin teit{: sent{hden olemme teid{n uskostanne, veljet, saaneet lohdutusta teihin n{hden kaikessa h{d{ss{mme ja ahdistuksessamme; sill{ nyt me el{mme, jos te seisotte lujina Herrassa. Kuinka voimmekaan kyllin kiitt{{ Jumalaa teid{n t{htenne kaikesta siit{ ilosta, mik{ meill{ teist{ on Jumalamme edess{! \in ja p{ivin me mit{ hartaimmin rukoilemme saadaksemme n{hd{ teid{n kasvonne ja t{ytt{{ sen, mit{ teid{n uskostanne puuttuu. Mutta h{n itse, meid{n Jumalamme ja Is{mme, ja meid{n Herramme Jeesus ohjatkoon meid{n tiemme teid{n tyk|nne. Ja teille Herra antakoon yh{ enemm{n ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin meill{kin on teit{ kohtaan, vahvistaaksensa teid{n syd{menne nuhteettomiksi pyhyydess{ meid{n Jumalamme ja Is{mme edess{, meid{n Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun h{n tulee kaikkien pyhiens{ kanssa.

Sitten viel{, veljet, me pyyd{mme teit{ ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, ett{ te, niinkuin olette meilt{ oppineet, miten teid{n tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siin{ yh{ enemm{n varttuisitte. Tied{tteh{n, mitk{ k{skyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sill{ t{m{ on Jumalan tahto, teid{n pyhityksenne, ett{ kartatte haureutta, ett{ kukin teist{ tiet{{ ottaa oman vaimon pyhyydess{ ja kunniassa, ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eiv{t Jumalaa tunne; ettei kukaan sorra velje{ns{ eik{ tuota h{nelle vahinkoa miss{{n asiassa, sill{ Herra on kaiken t{m{n kostaja, niinkuin my|s ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. Sill{ ei Jumala ole kutsunut meit{ saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. Sent{hden, joka n{m{ hylk{{, ei hylk{{ ihmist{, vaan Jumalan, joka my|s antaa Pyh{n Henkens{ teihin. Veljellisest{ rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sill{ itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne; niin te my|s teette kaikkia velji{ kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teit{, veljet, siin{ varttumaan yh{ enemm{n ja katsomaan kunniaksenne, ett{ el{tte hiljaisuudessa ja toimitatte omia teht{vi{nne ja teette ty|t{ k{sill{nne, niinkuin olemme teit{ k{skeneet, ett{ vaelluksessanne olisitte s{{dylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettek{ olisi kenenk{{n avun tarpeessa. Mutta me emme tahdo pit{{ teit{, veljet, tiet{m{tt|min{ siit{, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sill{ jos uskomme, ett{ Jeesus on kuollut ja noussut yl|s, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta my|s tuova poisnukkuneet esiin yhdess{ h{nen kanssaan. Sill{ sen me sanomme teille Herran sanana, ett{ me, jotka olemme elossa, jotka j{{mme t{nne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niit{, jotka ovat nukkuneet. Sill{ itse Herra on tuleva alas taivaasta k{skyhuudon, ylienkelin {{nen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat yl|s ensin; sitten meid{t, jotka olemme elossa, jotka olemme j{{neet t{nne, temmataan yhdess{ heid{n kanssaan pilviss{ Herraa vastaan yl{ilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne n{ill{ sanoilla.

Mutta aikakausista ja m{{r{hetkist{ ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sill{ itse te varsin hyvin tied{tte, ett{ Herran p{iv{ tulee niinkuin varas y|ll{. Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei h{t{{ mit{{n", silloin yll{tt{{ heid{t yht{kki{ turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eiv{tk{ he p{{se pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydess{, niin ett{ se p{iv{ voisi yll{tt{{ teid{t niinkuin varas; sill{ kaikki te olette valkeuden lapsia ja p{iv{n lapsia; me emme ole y|n emmek{ pimeyden lapsia. [lk{{mme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sill{ ne, jotka nukkuvat, ne y|ll{ nukkuvat, ja jotka juovat itsens{ juovuksiin, ne y|ll{ juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme p{iv{n lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kyp{rin{mme pelastuksen toivo. Sill{ ei Jumala ole m{{r{nnyt meit{ vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meid{n edest{mme, ett{ me, valvoimmepa tai nukuimme, el{isimme yhdess{ h{nen kanssaan. Sent{hden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin. Mutta me pyyd{mme teit{, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekev{t ty|t{ teid{n keskuudessanne ja ovat teid{n johtajanne Herrassa ja neuvovat teit{, sek{ pit{m{{n heit{ erinomaisen rakkaina heid{n ty|ns{ t{hden. El{k{{ rauhassa kesken{nne. Me kehoitamme teit{, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitk{mieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellek{{n pahaa pahalla, vaan pyrkik{{ aina tekem{{n hyv{{ toinen toisellenne ja kaikille. Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiitt{k{{ joka tilassa. Sill{ se on Jumalan tahto teihin n{hden Kristuksessa Jeesuksessa. Henke{ {lk{{ sammuttako, profetoimista {lk{{ halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pit{k{{ se, mik{ hyv{{ on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa. Mutta itse rauhan Jumala pyhitt{k||n teid{t kokonansa, ja s{ilyk||n koko teid{n henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. H{n, joka teit{ kutsuu, on uskollinen, ja h{n on sen my|s tekev{. Veljet, rukoilkaa meid{n edest{mme. Tervehtik{{ kaikkia velji{ pyh{ll{ suunannolla. Min{ vannotan teit{ Herran kautta, ett{ luetatte t{m{n kirjeen kaikille veljille. Meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teid{n kanssanne.

Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Jumalassa, meid{n Is{ss{mme, ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha Is{lt{ Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Me olemme velvolliset aina kiitt{m{{n Jumalaa teid{n t{htenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teid{n uskonne runsaasti kasvaa ja keskin{inen rakkautenne lis{{ntyy itsekussakin, kaikissa teiss{, niin ett{ me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teist{, teid{n k{rsiv{llisyydest{nne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teill{ on kestett{v{n{ ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, ett{ teid{t katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka t{hden k{rsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teit{ ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdess{ meid{n kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekiss{ ja kostaa niille, jotka eiv{t tunne Jumalaa eiv{tk{ ole kuuliaisia meid{n Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heit{ kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja h{nen voimansa kirkkaudesta, kun h{n sin{ p{iv{n{ tulee, ett{ h{n kirkastuisi pyhiss{ns{ ja olisi ihmetelt{v{ kaikissa uskovissa, sill{ te olette uskoneet meid{n todistuksemme. Sit{ varten me aina rukoilemmekin teid{n puolestanne, ett{ meid{n Jumalamme katsoisi teid{t kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi t{ydelliseksi kaiken teid{n halunne hyv{{n ja teid{n uskonne teot, ett{ meid{n Herramme Jeesuksen nimi teiss{ kirkastuisi ja te h{ness{, meid{n Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan.

Mutta mit{ tulee meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meid{n kokoontumiseemme h{nen tyk|ns{, niin me pyyd{mme teit{, veljet, ettette anna mink{{n hengen ettek{ sanan ettek{ mink{{n muka meid{n l{hett{m{mme kirjeen heti j{rkytt{{ itse{nne, niin ett{ menet{tte mielenne maltin, ettek{ anna niiden itse{nne pelj{stytt{{, ik{{nkuin Herran p{iv{ jo olisi k{siss{. [lk{{ antako kenenk{{n vietell{ itse{nne mill{{n tavalla. Sill{ se p{iv{ ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsens{ yli kaiken, mit{ jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin ett{ h{n asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettek| muista, ett{ min{, kun viel{ olin teid{n tyk|n{nne, sanoin t{m{n teille? Ja nyt te tied{tte, mik{ pid{tt{{, niin ett{ h{n vasta ajallansa ilmestyy. Sill{ laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tielt{ poistetuksi se, joka nyt viel{ pid{tt{{, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henk{yksell{ ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksell{, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeill{ ja kaikilla v{{ryyden viettelyksill{ niille, jotka joutuvat kadotukseen, sent{hden etteiv{t ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sent{hden Jumala l{hett{{ heille v{kev{n eksytyksen, niin ett{ he uskovat valheen, ett{ kaikki ne tuomittaisiin, jotka eiv{t ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet v{{ryyteen. Mutta me olemme velvolliset aina kiitt{m{{n Jumalaa teid{n t{htenne, veljet, te Herran rakastetut, sent{hden ett{ Jumala alusta alkaen valitsi teid{t pelastukseen Hengen pyhityksess{ ja uskossa totuuteen. Siihen h{n on my|s kutsunut teid{t meid{n evankeliumimme kautta, omistamaan meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden. Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pit{k{{ kiinni niist{ opetuksista, joita olette oppineet joko meid{n puheestamme tai kirjeest{mme. Ja meid{n Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meid{n Is{mme, joka on rakastanut meit{ ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyv{n toivon, lohduttakoon teid{n syd{mi{nne ja vahvistakoon teit{ kaikessa hyv{ss{ ty|ss{ ja puheessa.

Sitten viel{, veljet, rukoilkaa meid{n edest{mme, ett{ Herran sana nopeasti levi{isi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teid{n keskuudessanne, ja ett{ me pelastuisimme nurjista ja h{ijyist{ ihmisist{; sill{ usko ei ole joka miehen. Mutta Herra on uskollinen, ja h{n on vahvistava teit{ ja varjeleva teid{t pahasta. Ja me luotamme teihin Herrassa, ett{ te sek{ nyt ett{ vasta teette, mit{ me k{skemme. Ja Herra ohjatkoon teid{n syd{menne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen k{rsiv{llisyyteen. Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimess{ me k{skemme teit{, veljet, vet{ytym{{n pois jokaisesta veljest{, joka vaeltaa kurittomasti eik{ sen opetuksen mukaan, jonka olette meilt{ saaneet. Tied{tteh{n itse, kuinka meid{n j{lki{mme on seurattava, sill{ me emme ole olleet kurittomia teid{n keskuudessanne, emmek{ ilmaiseksi sy|neet kenenk{{n leip{{, vaan ty|ss{ ja vaivassa me ahkeroitsimme y|t ja p{iv{t, ettemme olisi kenellek{{n teist{ rasitukseksi; ei niin, ettei meill{ olisi siihen valtaa, vaan me tahdomme olla teille esikuvaksi, ett{ te kulkisitte meid{n j{lki{mme. Sill{ jo silloin, kun olimme teid{n tyk|n{nne, me s{{simme teille, ett{ kuka ei tahdo ty|t{ tehd{, ei h{nen sy|m{nk{{n pid{. Sill{ me olemme kuulleet, ett{ muutamat teid{n keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eiv{t tee ty|t{, vaan puuhailevat sellaisessa, mik{ ei heille kuulu. Semmoisia me k{skemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekem{{n ty|t{ hiljaisuudessa ja sy|m{{n omaa leip{{ns{. Mutta te, veljet, {lk{{ v{syk| tekem{st{ sit{, mik{ hyv{{ on. Mutta jos kuka ei tottele sit{, mit{ me t{ss{ kirjeess{ olemme sanoneet, niin merkitk{{ h{net {lk{{k{ seurustelko h{nen kanssaan, ett{ h{n h{pe{isi. [lk{{ kuitenkaan pit{k| h{nt{ vihollisena, vaan neuvokaa niinkuin velje{. Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teid{n kanssanne. Tervehdys minulta, Paavalilta, omak{tisesti. T{m{ on merkkin{ jokaisessa kirjeess{ni; n{in min{ kirjoitan. Meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teid{n kanssanne.

Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meid{n vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meid{n toivomme, asettama, Timoteukselle, oikealle pojallensa uskossa. Armo, laupeus ja rauha Is{lt{ Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meid{n Herraltamme! Niinkuin min{ Makedoniaan l{htiess{ni kehoitin sinua j{{m{{n Efesoon, k{ske{ksesi er{it{ kavahtamaan, etteiv{t vieraita oppeja opettaisi eiv{tk{ puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edist{v{t turhaa mietiskely{ kuin Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon, niin kehoitan nytkin. Mutta k{skyn p{{m{{r{ on rakkaus, joka tulee puhtaasta syd{mest{ ja hyv{st{ omastatunnosta ja vilpitt|m{st{ uskosta. Muutamat ovat hairahtuneet niist{ pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eiv{t ymm{rr{, mit{ puhuvat ja mink{ varmaksi v{itt{v{t. Mutta me tied{mme, ett{ laki on hyv{, kun sit{ lain mukaisesti k{ytet{{n ja tiedet{{n, ett{ lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, ep{hurskaille ja ep{pyhille, is{ns{ tappajille ja {itins{ tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mik{ on tervett{ oppia vastaan - autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu. Min{ kiit{n h{nt{, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meid{n Herraamme, siit{, ett{ h{n katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja v{kivallantekij{n. Mutta min{ sain laupeuden, koska olin tehnyt sit{ tiet{m{tt|m{n{, ep{uskossa; ja meid{n Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, ett{ Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisi{ pelastamaan, joista min{ olen suurin. Mutta sent{hden min{ sain laupeuden, ett{ Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitk{mielisyytens{, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan h{neen, itsellens{ iankaikkiseksi el{m{ksi. Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, n{kym{tt|m{lle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen. T{m{n k{skyn min{ annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, ett{ niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, s{ilytt{en uskon ja hyv{n omantunnon, jonka er{{t ovat hylj{nneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet. Niit{ ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka min{ olen antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteiv{t en{{ pilkkaisi.

Min{ kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pit{m{{n esirukouksia ja kiitt{m{{n kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, ett{ saisimme viett{{ rauhallista ja hiljaista el{m{{ kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sill{ se on hyv{{ ja otollista Jumalalle, meid{n vapahtajallemme, joka tahtoo, ett{ kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sill{ yksi on Jumala, yksi my|s v{limies Jumalan ja ihmisten v{lill{, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsens{ lunnaiksi kaikkien edest{, josta todistus oli annettava aikanansa, ja sit{ varten min{ olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - min{ puhun totta, en valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. Min{ tahdon siis, ett{ miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyh{t k{det ilman vihaa ja ep{ilyst{; niin my|s, ett{ naiset ovat s{{dyllisess{ puvussa, kaunistavat itse{{n kainosti ja sive{sti, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmill{ eik{ kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvill{ teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelk{{viksi. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta min{ en salli, ett{ vaimo opettaa, enk{ ett{ h{n vallitsee miest{ns{, vaan el{k||n h{n hiljaisuudessa. Sill{ Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eik{ Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta h{n on pelastuva lastensynnytt{misen kautta, jos h{n pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksess{ ynn{ siveydess{.

Varma on t{m{ sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin h{n haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, s{{dyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempe{, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pit{{ lapsensa kuuliaisina; sill{ jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka h{n voi pit{{ huolta Jumalan seurakunnasta? [lk||n h{n olko {sken k{{ntynyt, ettei h{n paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja h{nell{ tulee my|s olla hyv{ todistus ulkopuolella olevilta, ettei h{n joutuisi h{v{istyksen alaiseksi eik{ perkeleen paulaan. Niin my|s seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisi{, ei paljon viinin nauttijoita, ei h{pe{llisen voiton pyyt{ji{, vaan sellaisia, jotka pit{v{t uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa. Mutta heit{kin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat. Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa. Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva. Sill{ ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa. Vaikka toivon pian p{{sev{ni sinun tyk|si, kirjoitan sinulle t{m{n, ett{, jos viivyn, tiet{isit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on el{v{n Jumalan seurakunta, totuuden pylv{s ja perustus. Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: H{n, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengess{, n{ytt{ytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu yl|s kirkkauteen.

Mutta Henki sanoo selv{sti, ett{ tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitsevi{ henki{ ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kielt{v{t menem{st{ naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitk{ Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sill{ kaikki, mink{ Jumala on luonut, on hyv{{, eik{ mik{{n ole hylj{tt{v{{, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sill{ se pyhitet{{n Jumalan sanalla ja rukouksella. Kun t{t{ veljille opetat, niin olet hyv{ Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itse{si uskon ja sen hyv{n opin sanoilla, jota olet noudattanut. Mutta ep{pyhi{ {mm{in taruja karta ja harjoita itse{si jumalisuuteen. Sill{ ruumiillisesta harjoituksesta on hy|ty{ vain v{h{{n; mutta jumalisuudesta on hy|ty{ kaikkeen, koska sill{ on el{m{n lupaus, sek{ nykyisen ett{ tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sill{ siksi me vaivaa n{emme ja kilvoittelemme, ett{ olemme panneet toivomme el{v{{n Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. T{t{ k{ske ja opeta. [lk||n kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sin{ uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes min{ tulen. [l{ laiminly| armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa k{tens{ sinun p{{llesi. Harrasta n{it{, el{ n{iss{, ett{ edistymisesi olisi kaikkien n{ht{viss{. Valvo itse{si ja opetustasi, ole siin{ kest{v{; sill{ jos sen teet, olet pelastava sek{ itsesi ett{ ne, jotka sinua kuulevat.

[l{ nuhtele kovasti vanhaa miest{, vaan neuvo niinkuin is{{, nuorempia niinkuin velji{, vanhoja naisia niinkuin {itej{, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa. Kunnioita leski{, jotka ovat oikeita leski{. Mutta jos jollakin leskell{ on lapsia tai lapsenlapsia, oppikoot n{m{ ensin hurskaasti hoitamaan omaa perhekuntaansa ja maksamaan, mit{ ovat velkaa vanhemmilleen, sill{ se on otollista Jumalan edess{. Oikea leski ja yksin{iseksi j{{nyt panee toivonsa Jumalaan ja anoo ja rukoilee alinomaa, y|t{ p{iv{{; mutta hekumoitseva on jo el{ess{{n kuollut. Teroita t{t{kin, ett{ he olisivat nuhteettomat. Mutta jos joku ei pid{ huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin h{n on kielt{nyt uskon ja on uskotonta pahempi. Luetteloon otettakoon ainoastaan semmoinen leski, joka ei ole kuuttakymment{ vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo, josta on todistettu, ett{ h{n on tehnyt hyvi{ t|it{, on lapsia kasvattanut, vieraita holhonnut, pyhien jalkoja pessyt, ahdistettuja auttanut ja kaiken hyv{n tekemist{ harrastanut. Mutta nuoret lesket hylk{{; sill{ kun he himokkaiksi k{yden vieraantuvat Kristuksesta, tahtovat he menn{ naimisiin, ja ovat tuomion alaisia, koska ovat ensimm{isen uskonsa hylj{nneet. He oppivat kyl{{ kierrelless{{n viel{ laiskoiksikin, eik{ ainoastaan laiskoiksi, vaan my|s juoruisiksi ja monitouhuisiksi ja sopimattomia puhumaan. Min{ tahdon sent{hden, ett{ nuoret lesket menev{t naimisiin, synnytt{v{t lapsia, hoitavat kotiansa eiv{tk{ anna vastustajalle mit{{n aihetta solvaamiseen. Sill{ muutamat ovat jo k{{ntyneet pois seuraamaan saatanaa. Jos jollakin uskovaisella naisella on leski{, niin pit{k||n niist{ huolen, {lk||nk{ seurakuntaa rasitettako, ett{ se voisi pit{{ huolta oikeista leskist{. Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidett{k||n kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niit{, jotka sanassa ja opetuksessa ty|t{ tekev{t. Sill{ Raamattu sanoo: "[l{ sido puivan h{r{n suuta", ja: "Ty|mies on palkkansa ansainnut". [l{ ota huomioosi syytett{ vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa. Synti{ tekevi{ nuhtele kaikkien kuullen, ett{ muutkin pelk{isiv{t. Min{ vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edess{, ett{ noudatat t{t{, tekem{tt{ ennakolta p{{t|st{ ja ket{{n suosimatta. [l{ ole liian kerke{ panemaan k{si{si kenenk{{n p{{lle, {l{k{ antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pid{ itsesi puhtaana. [l{ en{{ juo vain vett{, vaan k{yt{ v{h{n viini{ vatsasi t{hden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi. Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat j{ljest{p{in; samoin my|s hyv{t teot ovat ilmeiset, eiv{tk{ nek{{n, jotka eiv{t ole ilmeisi{, voi salassa pysy{.

Kaikki, jotka ovat orjina ikeen alla, pit{k||t is{nti{ns{ kaikkea kunnioitusta ansaitsevina, ettei Jumalan nimi ja oppi tulisi h{v{istyksi. Mutta ne, joilla on uskovaiset is{nn{t, {lk||t pit{k| heit{ v{hemm{ss{ arvossa sent{hden, ett{ he ovat velji{, vaan palvelkoot heit{ sit{ mieluummin, koska he ovat uskovia ja rakastettuja ja harrastavat hyv{ntekemist{. T{t{ opeta ja t{h{n kehoita. Jos joku muuta oppia opettaa eik{ pit{ydy meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eik{ siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin h{n on paisunut eik{ ymm{rr{ mit{{n, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipe{, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja ep{luuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mielelt{{n ja totuuden menett{neet ja jotka pit{v{t jumalisuutta keinona voiton saamiseen. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdess{ tyytyv{isyyden kanssa. Sill{ me emme ole maailmaan mit{{n tuoneet, emme my|s voi t{{lt{ mit{{n vied{; mutta kun meill{ on elatus ja vaatteet, niin tyytyk{{mme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielett|miin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sill{ rahan himo on kaiken pahan juuri; sit{ haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja l{vist{neet itsens{ monella tuskalla. Mutta sin{, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, k{rsiv{llisyytt{, hiljaisuutta. Kilvoittele hyv{ uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen el{m{{n, johon olet kutsuttu ja johon hyv{ll{ tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edess{. Jumalan edess{, joka kaikki el{v{ksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edess{, joka Pontius Pilatuksen edess{ todisti, tunnustaen hyv{n tunnustuksen, min{ kehoitan sinua, ett{ tahrattomasti ja moitteettomasti pid{t k{skyn meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka, jonka aikanansa on antava meid{n n{hd{ se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksik{{n ihminen ei ole n{hnyt eik{ voi n{hd{ - h{nen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen. Kehoita niit{, jotka nykyisess{ maailmanajassa ovat rikkaita, etteiv{t ylpeilisi eiv{tk{ panisi toivoansa ep{varmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heit{, ett{ tekev{t hyv{{, hyviss{ t|iss{ rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellens{ aarteen, hyv{n perustuksen tulevaisuuden varalle, ett{ saisivat todellisen el{m{n. Oi Timoteus, talleta se, mik{ sinulle on uskottu, ja v{lt{ tiedon nimell{ kulkevan valhetiedon ep{pyhi{ ja tyhji{ puheita ja vastav{itteit{, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teid{n kanssanne!

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, l{hetetty julistamaan lupausta siit{ el{m{st{, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, rakkaalle pojalleni Timoteukselle. Armo, laupeus ja rauha Is{lt{ Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meid{n Herraltamme! Min{ kiit{n Jumalaa, jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla - samoinkuin min{ lakkaamatta muistan sinua rukouksissani |in ja p{ivin, haluten, muistaessani kyyneleit{si, saada sinua n{hd{, ett{ t{yttyisin ilolla - kun mieleeni muistuu se vilpit|n usko, joka sinulla on, joka ensin oli iso{idill{si Looiksella ja {idill{si Eunikell{ ja joka, siit{ olen varma, on sinullakin. Siit{ syyst{ min{ sinua muistutan viritt{m{{n palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun k{tteni p{{llepanemisen kautta. Sill{ Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henke{, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. [l{ siis h{pe{ todistusta Herrastamme {l{k{ minua, h{nen vankiaan, vaan k{rsi yhdess{ minun kanssani vaivaa evankeliumin t{hden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, h{n, joka on meid{t pelastanut ja kutsunut pyh{ll{ kutsumuksella, ei meid{n tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meid{n Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon el{m{n ja katoamattomuuden evankeliumin kautta, jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi min{ olen asetettu. Siit{ syyst{ min{ my|s n{it{ k{rsin, enk{ sit{ h{pe{; sill{ min{ tunnen h{net, johon min{ uskon, ja olen varma siit{, ett{ h{n on voimallinen siihen p{iv{{n asti s{ilytt{m{{n sen, mik{ minulle on uskottu. Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. S{ilyt{ se hyv{, mik{ sinulle on uskottu, Pyh{n Hengen kautta, joka meiss{ asuu. Sin{ tied{t, ett{ kaikki aasialaiset ovat k{{ntyneet minusta pois; niiden joukossa ovat Fygelus ja Hermogenes. Antakoon Herra laupeutta Onesiforuksen huonekunnalle, sill{ usein h{n on minua virvoittanut, eik{ ole kahleitani h{vennyt; vaan kun h{n tuli Roomaan, etsi h{n minua innokkaasti ja l|ysi minut. Suokoon Herra, ett{ h{n l|yt{{ laupeuden Herran tyk|n{ sin{ p{iv{n{. Ja kuinka suuria ne palvelukset olivat, joita h{n teki Efesossa, sen sin{ parhaiten tied{t.

Vahvistu siis, poikani, siin{ armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Ja mink{ olet kuullut minulta ja mink{ monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan. K{rsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies. Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sill{ h{n tahtoo olla mieliksi sille, joka on h{net palkannut. Eih{n sit{k{{n, joka kilpailee, seppel|id{, ellei h{n kilpaile s{{nt|jen mukaisesti. Peltomiehen, joka vaivaa n{kee, tulee ennen muita p{{st{ osalliseksi hedelmist{. Tarkkaa, mit{ sanon; Herra on antava sinulle ymm{rryst{ kaikkeen. Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista her{tetty ja on Daavidin siement{ minun evankeliumini mukaan, jonka julistamisessa min{ k{rsin vaivaa, kahleisiin asti, niinkuin pahantekij{; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siit{ syyst{ min{ k{rsin kaikki valittujen t{hden, ett{ hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynn{ iankaikkisen kirkkauden. Varma on t{m{ sana; sill{: jos olemme kuolleet yhdess{ h{nen kanssaan, saamme my|s h{nen kanssaan el{{; jos k{rsimme yhdess{, saamme h{nen kanssaan my|s hallita; jos kiell{mme h{net, on h{nkin kielt{v{ meid{t; jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin h{n uskollisena; sill{ itse{ns{ kielt{{ h{n ei saata. Muistuta t{st{, ja teroita heille Jumalan edess{, etteiv{t kiistelisi sanoista, mik{ ei ole miksik{{n hy|dyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kest{{, ty|ntekij{ksi, joka ei ty|t{{n h{pe{, joka oikein jakelee totuuden sanaa. Mutta pysy erill{si ep{pyhist{ ja tyhjist{ puheista, sill{ niiden puhujat menev{t yh{ pitemm{lle jumalattomuudessa, ja heid{n puheensa j{yt{{ ymp{rist|{{n niinkuin sy|p{. Niit{ ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, ett{ yl|snousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon. Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siin{ on t{m{ sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon v{{ryydest{ jokainen, joka Herran nime{ mainitsee". Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan my|s puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa k{ytt|{ varten. Jos nyt joku puhdistaa itsens{ t{m{nkaltaisista, tulee h{nest{ astia jaloa k{ytt|{ varten, pyhitetty, is{nn{lleen hy|dyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta syd{mest{. Mutta v{lt{ tyhmi{ ja taitamattomia v{ittelyj{, sill{ tied{th{n, ett{ ne synnytt{v{t riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidell{, vaan h{nen tulee olla lempe{ kaikkia kohtaan, kyet{ opettamaan ja pahaa k{rsim{{n; h{nen tulee s{vyis{sti ojentaa vastustelijoita; ehk{p{ Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin ett{ tulevat tuntemaan totuuden ja selvi{v{t perkeleen pauloista, joka on heid{t vanginnut tahtoansa tekem{{n.

Mutta tied{ se, ett{ viimeisin{ p{ivin{ on tuleva vaikeita aikoja. Sill{ ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeit{, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiitt{m{tt|mi{, ep{hurskaita, rakkaudettomia, ep{sopuisia, panettelijoita, hillitt|mi{, raakoja, hyv{n vihamiehi{, pettureita, v{kivaltaisia, p|yhkeit{, hekumaa enemm{n kuin Jumalaa rakastavia; heiss{ on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kielt{v{t sen voiman. Senkaltaisia karta. Sill{ niit{ ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heitelt{vi{ naisparkoja, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eiv{tk{ koskaan voi p{{st{ totuuden tuntemiseen. Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mielelt{{n turmeltuneet ihmiset, jotka eiv{t uskonkoetuksissa kest{. Mutta he eiv{t pitemm{lle edisty, sill{ heid{n mielett|myytens{ on k{yv{ ilmeiseksi kaikille, niinkuin noidenkin mielett|myys k{vi ilmi. Mutta sin{ olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitk{mielisyytt{ni, rakkauttani, k{rsiv{llisyytt{ni, vainoissa ja k{rsimyksiss{, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan k{rsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! Ja kaikki, jotka tahtovat el{{ jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menev{t yh{ pitemm{lle pahuudessa, eksytt{en ja eksyen. Mutta pysy sin{ siin{, mink{ olet oppinut ja mist{ olet varma, koska tied{t, keilt{ olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyh{t kirjoitukset, jotka voivat tehd{ sinut viisaaksi, niin ett{ pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on my|s hy|dyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, ett{ Jumalan ihminen olisi t{ydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

Min{ vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edess{, joka on tuomitseva el{vi{ ja kuolleita, sek{ h{nen ilmestymisens{ ett{ h{nen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitk{mielisyydell{ ja opetuksella. Sill{ aika tulee, jolloin he eiv{t k{rsi tervett{ oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyyns{ haalivat itselleen opettajia ja k{{nt{v{t korvansa pois totuudesta ja k{{ntyv{t taruihin. Mutta ole sin{ raitis kaikessa, k{rsi vaivaa, tee evankelistan ty|, toimita virkasi t{ydellisesti. Sill{ minut jo uhrataan, ja minun l{ht|ni aika on jo tullut. Min{ olen hyv{n kilvoituksen kilvoitellut, juoksun p{{tt{nyt, uskon s{ilytt{nyt. T{stedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sin{ p{iv{n{, eik{ ainoastaan minulle, vaan my|s kaikille, jotka h{nen ilmestymist{{n rakastavat. Koeta p{{st{ pian tulemaan luokseni. Sill{ t{h{n nykyiseen maailmaan rakastuneena j{tti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan. Luukas yksin on minun kanssani. Ota Markus mukaasi ja tuo h{net t{nne, sill{ h{n on minulle hyvin tarpeellinen palvelukseen. Mutta Tykikuksen min{ olen l{hett{nyt Efesoon. Tuo tullessasi p{{llysvaippa, jonka j{tin Trooaaseen Karpuksen luo, ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit. Aleksander, vaskisepp{, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava h{nelle h{nen tekojensa mukaan. Kavahda sin{kin h{nt{, sill{ h{n on kovin vastustanut meid{n sanojamme. Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki j{ttiv{t minut; {lk||n sit{ heille syyksi luettako. Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, ett{ sanan julistaminen minun kauttani tulisi t{ydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja min{ pelastuin jalopeuran kidasta. Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa; h{nelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. Tervehdys Priskalle ja Akylaalle ja Onesiforuksen huonekunnalle. Erastus j{i Korinttoon, mutta Trofimuksen min{ j{tin Miletoon sairastamaan. Koeta p{{st{ tulemaan ennen talvea. Tervehdyksen l{hett{v{t sinulle Eubulus ja Pudes ja Linus ja Klaudia ja kaikki veljet. Herra olkoon sinun henkesi kanssa. Armo olkoon teid{n kanssanne.

Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten, joka on jumalisuuden mukainen, apostoli sen iankaikkisen el{m{n toivon perusteella, jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut ennen ikuisia aikoja - mutta kun aika oli tullut, ilmoitti h{n sanansa saarnassa, joka on uskottu minulle Jumalan, meid{n vapahtajamme, k{skyn mukaan: Tiitukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella. Armo ja rauha Is{lt{ Jumalalta ja meid{n Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta! Min{ j{tin sinut Kreettaan sit{ varten, ett{ j{rjest{isit, mit{ viel{ j{i j{rjest{m{tt{, ja ett{ asettaisit, niinkuin min{ sinulle m{{r{sin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos miss{ olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eiv{t irstaudesta syytettyj{ eiv{tk{ niskoittelevia. Sill{ seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei h{pe{llisen voiton pyyt{j{, vaan vieraanvarainen, hyv{{ rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyh{, itsens{hillitsev{inen; h{nen tulee pysy{ kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, ett{ olisi kykenev{ sek{ neuvomaan terveell{ opilla ett{ kumoamaan vastaansanojain v{itteet. Sill{ paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksytt{ji{, varsinkin ymp{rileikattujen joukossa; semmoisilta on suu tukittava, sill{ he k{{nt{v{t yl|salaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia h{pe{llisen voiton vuoksi. Er{s heist{, heid{n oma profeettansa, on sanonut: "Petturi Kreetan mies, peto ilke{, laiskurivatsa". T{m{ todistus on tosi; sent{hden nuhtele heit{ ankarasti, ett{ tulisivat uskossa terveiksi eiv{tk{ kiinnitt{isi huomiotansa juutalaisiin taruihin eik{ totuudesta pois k{{ntyvien ihmisten k{skyihin. Kaikki on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mik{{n ole puhdasta, vaan heid{n sek{ mielens{ ett{ omatuntonsa on saastainen. He v{itt{v{t tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he h{net kielt{v{t, sill{ he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

Mutta sin{ puhu sit{, mik{ terveeseen oppiin soveltuu: vanhat miehet olkoot raittiit, arvokkaat, sive{t ja uskossa, rakkaudessa ja k{rsiv{llisyydess{ terveet; niin my|s vanhat naiset olkoot k{yt|ksess{{n niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyv{{n neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehi{ns{ ja lapsiansa, olemaan siveit{, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyvi{, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi. Nuorempia miehi{ samoin kehoita k{ytt{ytym{{n sive{sti. Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervett{ ja moitteetonta, ett{ vastustaja h{pe{isi, kun h{nell{ ei ole meist{ mit{{n pahaa sanottavana. Kehoita palvelijoita olemaan is{nnilleen kaikessa alamaisia, heille mieliksi, etteiv{t vastustele, etteiv{t n{pistele, vaan kaikin tavoin osoittavat vilpit|nt{ uskollisuutta, ett{ he Jumalan, meid{n vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat. Sill{ Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meit{, ett{ me, hylj{ten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, el{isimme sive{sti ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisess{ maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon t{yttymist{ ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymist{, h{nen, joka antoi itsens{ meid{n edest{mme lunastaakseen meid{t kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyvi{ tekoja ahkeroitsee. Puhu t{t{ ja kehoita ja nuhtele kaikella k{skyvallalla. [lk||n kukaan sinua halveksiko.

Muistuta heit{ olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit, etteiv{t ket{{n herjaa, eiv{t riitele, vaan ovat lempeit{ ja osoittavat kaikkea s{vyisyytt{ kaikkia ihmisi{ kohtaan. Olimmehan mekin ennen ymm{rt{m{tt|mi{, tottelemattomia, eksyksiss{, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meid{n vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti h{n meid{t, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyh{n Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen h{n runsaasti vuodatti meihin meid{n Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, ett{ me vanhurskautettuina h{nen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen el{m{n perillisiksi toivon mukaan. T{m{ sana on varma, ja min{ tahdon, ett{ sin{ n{it{ teroitat, niin ett{ ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. N{m{ ovat hyvi{ ja hy|dyllisi{ ihmisille. Mutta v{lt{ mielett|mi{ riitakysymyksi{ ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sill{ ne ovat hy|dytt|mi{ ja turhia. Harhaoppista ihmist{ karta, varoitettuasi h{nt{ kerran tai kahdesti, sill{ sin{ tied{t, ett{ semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee synti{, ja h{n on itse itsens{ tuominnut. Kun l{het{n luoksesi Artemaan tai Tykikuksen, niin tule viipym{tt{ minun tyk|ni Nikopoliin, sill{ siell{ olen p{{tt{nyt viett{{ talven. Varusta huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heilt{ mit{{n puuttuisi. Oppikoot meik{l{isetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyvi{ tekoja, etteiv{t j{isi hedelm{tt|miksi. Tervehdyksen l{hett{v{t sinulle kaikki, jotka ovat minun kanssani. Sano tervehdys niille, jotka pit{v{t meit{ rakkaina uskossa. Armo olkoon kaikkien teid{n kanssanne.

Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, ty|toverillemme, ja Appialle, sisarellemme, ja Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle. Armo teille ja rauha Jumalalta, meid{n Is{lt{mme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Min{ kiit{n Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani, sill{ min{ olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi, joka sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia pyhi{ kohtaan; ja rukoukseni on, ett{ sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi v{kev{ kaiken hyv{n tuntemisessa, mik{ meill{ Kristuksessa on. Sill{ min{ olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien syd{met ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni. Sent{hden, vaikka minulla Kristuksessa on paljon rohkeutta k{ske{ sinua tekem{{n, mit{ tehd{ tulee, niin rakkauden t{hden min{ kuitenkin mieluummin pyyd{n, ollen t{mm|inen kuin olen, min{ vanha Paavali, ja nyt my|s Kristuksen Jeesuksen vanki - pyyd{n sinua poikani puolesta, jonka min{ kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta, sinulle ennen hy|dytt|m{n, mutta nyt sek{ sinulle ett{ minulle hy|dyllisen; h{net min{ l{het{n sinulle takaisin, h{net, se on: oman syd{meni. Olisin tahtonut pid{tt{{ h{net tyk|n{ni, ett{ h{n sinun sijassasi olisi palvellut minua, joka olen evankeliumin t{hden kahleissa; mutta ilman sinun suostumustasi en tahtonut tehd{ mit{{n, ettei hyvyytesi olisi ik{{nkuin pakollinen, vaan vapaaehtoinen. Sill{ ehk{p{ h{n sent{hden joutui eroamaan sinusta ajaksi, ett{ saisit h{net takaisin i{ksi, ei en{{ orjana, vaan orjaa enemp{n{: rakkaana veljen{, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemm{n sitten sinulle, sek{ ihmisen{ ett{ Herran omana! Jos siis pid{t minua toverinasi, niin ota h{net luoksesi niinkuin minut; mutta jos h{n on tehnyt sinulle jotakin v{{ryytt{ tai on sinulle jotakin velkaa, niin pane se minun laskuuni. Min{, Paavali, kirjoitan omalla k{dell{ni: "Min{ sen maksan"; saattaisinpa sanoa: pane se omaan laskuusi; sill{ sin{ olet minulle velkaa oman itsesikin. Niin, veljeni, jospa saisin sinusta hy|ty{ Herrassa; virvoita syd{nt{ni Kristuksessa. Luottaen kuuliaisuuteesi min{ kirjoitan sinulle, ja min{ tied{n, ett{ sin{ teet enemm{nkin, kuin mit{ sanon. Lis{ksi viel{: valmista minulle maja luonasi; toivon n{et, ett{ minut rukoustenne kautta lahjoitetaan teille. Tervehdyksen l{hett{v{t sinulle Epafras, minun vankitoverini Kristuksessa Jeesuksessa, Markus, Aristarkus, Deemas ja Luukas, jotka ovat minun ty|tovereitani. Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teid{n henkenne kanssa.

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on h{n n{in{ viimeisin{ p{ivin{ puhunut meille Pojan kautta, jonka h{n on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta h{n my|s on maailman luonut ja joka, ollen h{nen kirkkautensa s{teily ja h{nen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneist{, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleit{ niin paljoa korkeammaksi, kuin h{nen perim{ns{ nimi on jalompi kuin heid{n. Sill{ kenelle enkeleist{ h{n koskaan on sanonut: "Sin{ olet minun Poikani, t{n{ p{iv{n{ min{ sinut synnytin"; ja taas: "Min{ olen oleva h{nen Is{ns{, ja h{n on oleva minun Poikani"? Ja siit{, kun h{n j{lleen tuo esikoisensa maailmaan, h{n sanoo: "Ja kumartakoot h{nt{ kaikki Jumalan enkelit". Ja enkeleist{ h{n sanoo: "H{n tekee enkelins{ tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi"; mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sin{ rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sent{hden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua ilo|ljyll{, enemm{n kuin sinun osavelji{si." Ja: "Sin{, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun k{ttesi tekoja; ne katoavat, mutta sin{ pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sin{ ne k{{rit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sin{ olet sama, eiv{tk{ sinun vuotesi lopu". Kenelle enkeleist{ h{n koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"? Eiv{tk| he kaikki ole palvelevia henki{, palvelukseen l{hetettyj{ niit{ varten, jotka saavat autuuden peri{?

Sent{hden tulee meid{n sit{ tarkemmin ottaa vaari siit{, mit{ olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sill{ jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme p{{st{ pakoon, jos emme v{lit{ tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdess{ heid{n kanssaan todisti tunnusmerkeill{ ja ihmeill{ ja moninaisilla v{kevill{ teoilla ja jakamalla Pyh{{ Henke{ tahtonsa mukaan? Sill{ enkelien alle h{n ei alistanut tulevaa maailmaa, josta me puhumme. Vaan joku on jossakin paikassa todistanut, sanoen: "Mik{ on ihminen, ett{ sin{ h{nt{ muistat, tai ihmisen poika, ett{ pid{t h{nest{ huolen? Sin{ teit h{net v{h{ksi aikaa enkeleit{ halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sin{ h{net seppel|itsit, ja sin{ panit h{net hallitsemaan k{ttesi tekoja; asetit kaikki h{nen jalkojensa alle." Sill{, asettaessaan kaikki h{nen valtansa alle, h{n ei j{tt{nyt mit{{n h{nen allensa alistamatta. Mutta nyt emme viel{ n{e kaikkea h{nen valtansa alle asetetuksi. Mutta h{net, joka v{h{ksi aikaa oli tehty enkeleit{ halvemmaksi, Jeesuksen, me n{emme h{nen kuolemansa k{rsimyksen t{hden kirkkaudella ja kunnialla seppel|idyksi, ett{ h{n Jumalan armosta olisi kaikkien edest{ joutunut maistamaan kuolemaa. Sill{ h{nen, jonka t{hden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, k{rsimysten kautta tehd{ heid{n pelastuksensa p{{mies t{ydelliseksi. Sill{ sek{ h{n, joka pyhitt{{, ett{ ne, jotka pyhitet{{n, ovat kaikki alkuisin yhdest{. Sent{hden h{n ei h{pe{ kutsua heit{ veljiksi, kun h{n sanoo: "Min{ julistan sinun nime{si veljilleni, ylist{n sinua seurakunnan keskell{"; ja taas: "Min{ panen uskallukseni h{neen"; ja taas: "Katso, min{ ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!" Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli h{nkin niist{ yht{l{isell{ tavalla osalliseksi, ett{ h{n kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko el{m{ns{ olivat olleet orjuuden alaisia. Sill{ ei h{n ota huomaansa enkeleit{, vaan Aabrahamin siemenen h{n ottaa huomaansa. Sent{hden piti h{nen kaikessa tuleman veljiens{ kaltaiseksi, ett{ h{nest{ tulisi laupias ja uskollinen ylimm{inen pappi teht{viss{{n Jumalan edess{, sovittaakseen kansan synnit. Sill{ sent{hden, ett{ h{n itse on k{rsinyt ja ollut kiusattu, voi h{n kiusattuja auttaa.

Sent{hden, pyh{t veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnitt{k{{ mielenne meid{n tunnustuksemme apostoliin ja ylimm{iseen pappiin, Jeesukseen, joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli "uskollinen koko h{nen huoneessansa". Sill{ h{nen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen. Sill{ jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala. Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko h{nen huoneessansa", todistukseksi siit{, mik{ vastedes piti sanottaman, mutta Kristus on uskollinen Poikana, h{nen huoneensa haltijana; ja h{nen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pid{mme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. Sent{hden, niinkuin Pyh{ Henki sanoo: "T{n{ p{iv{n{, jos te kuulette h{nen {{nens{, {lk{{ paaduttako syd{mi{nne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen p{iv{n{ er{maassa, jossa teid{n is{nne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat n{hneet minun tekojani nelj{kymment{ vuotta; sent{hden min{ vihastuin t{h{n sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyv{t syd{mess{{n'; mutta he eiv{t oppineet tuntemaan minun teit{ni; ja niin min{ vihassani vannoin: 'He eiv{t p{{se minun lepooni'." Katsokaa, veljet, ettei vain kenell{k{{n teist{ ole paha, ep{uskoinen syd{n, niin ett{ h{n luopuu el{v{st{ Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka p{iv{, niin kauan kuin sanotaan: "t{n{ p{iv{n{", ettei teist{ kukaan synnin pett{m{n{ paatuisi; sill{ me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meill{ alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: "T{n{ p{iv{n{, jos te kuulette h{nen {{nens{, {lk{{ paaduttako syd{mi{nne, niinkuin teitte katkeroituksessa", ketk{ sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat h{net? Eiv{tk| kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla l{hteneet Egyptist{? Mutta keihin h{n oli vihastunut nelj{kymment{ vuotta? Eik| niihin, jotka olivat synti{ tehneet, joiden ruumiit kaatuivat er{maahan? Ja keille h{n vannoi, etteiv{t he p{{se h{nen lepoonsa? Eik| tottelemattomille? Ja niin me n{emme, ett{ he ep{uskon t{hden eiv{t voineet siihen p{{st{.

Varokaamme siis, koska lupaus p{{st{ h{nen lepoonsa viel{ pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenk{{n teist{ j{{neen taipaleelle. Sill{ hyv{ sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heid{n kuulemansa sana ei heit{ hy|dytt{nyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. Sill{ me p{{semme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin h{n on sanonut: "Ja niin min{ vihassani vannoin: 'He eiv{t p{{se minun lepooni'", vaikka h{nen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. Sill{ h{n on jossakin sanonut seitsem{nnest{ p{iv{st{ n{in: "Ja Jumala lep{si seitsem{nten{ p{iv{n{ kaikista teoistansa"; ja t{ss{ taas: "He eiv{t p{{se minun lepooni". Koska siis varmana pysyy, ett{ muutamat p{{sev{t siihen, ja ne, joille hyv{ sanoma ensin julistettiin, eiv{t p{{sseet siihen tottelemattomuuden t{hden, niin h{n taas m{{r{{ p{iv{n, "t{m{n p{iv{n", sanomalla Daavidin kautta niin pitk{n ajan j{lkeen, niinkuin ennen on sanottu: "T{n{ p{iv{n{, jos te kuulette h{nen {{nens{, {lk{{ paaduttako syd{mi{nne". Sill{ jos Joosua olisi saattanut heid{t lepoon, niin h{n ei puhuisi toisesta, senj{lkeisest{ p{iv{st{. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sill{ joka on p{{ssyt h{nen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, h{nkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis p{{st{ siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkki{. Sill{ Jumalan sana on el{v{ ja voimallinen ja ter{v{mpi kuin mik{{n kaksiter{inen miekka ja tunkee l{vitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sek{ ytimet, ja on syd{men ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eik{ mik{{n luotu ole h{nelle n{kym{t|n, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua h{nen silm{ins{ edess{, jolle meid{n on teht{v{ tili. Kun meill{ siis on suuri ylimm{inen pappi, l{pi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pit{k{{mme kiinni tunnustuksesta. Sill{ ei meill{ ole sellainen ylimm{inen pappi, joka ei voi s{{li{ meid{n heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman synti{. K{yk{{mme sent{hden uskalluksella armon istuimen eteen, ett{ saisimme laupeuden ja l|yt{isimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Sill{ jokainen ylimm{inen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sit{, mik{ Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edest{, ja h{n voi s{{lien kohdella tiet{m{tt|mi{ ja eksyvi{, koska h{n itsekin on heikkouden alainen, ja t{m{n heikkoutensa t{hden h{nen t{ytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsens{kin puolesta uhrata syntien edest{. Eik{ kukaan sit{ arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu h{net niinkuin Aaroninkin. Niinp{ Kristuskaan ei itse korottanut itse{ns{ ylimm{isen papin kunniaan, vaan h{n, joka sanoi h{nelle: "Sin{ olet minun Poikani, t{n{ p{iv{n{ min{ sinut synnytin"; niinkuin h{n toisessakin paikassa sanoo: "Sin{ olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin j{rjestyksen mukaan". Ja lihansa p{ivin{ h{n v{kev{ll{ huudolla ja kyynelill{ uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi h{net kuolemasta pelastaa; ja h{nen rukouksensa kuultiin h{nen jumalanpelkonsa t{hden. Ja niin h{n, vaikka oli Poika, oppi siit{, mit{ h{n k{rsi, kuuliaisuuden, ja kun oli t{ydelliseksi tullut, tuli h{n iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat h{nelle kuuliaiset, h{n, jota Jumala nimitt{{ "ylimm{iseksi papiksi Melkisedekin j{rjestyksen mukaan". T{st{ meill{ on paljon sanottavaa, ja sit{ on vaikea selitt{{, koska olette k{yneet hitaiksi kuulemaan. Sill{ te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, ett{ teille opetetaan Jumalan sanojen ensimm{isi{ alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sill{ jokainen, joka viel{ nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sill{ h{n on lapsi; mutta vahva ruoka on t{ysi-ik{isi{ varten, niit{ varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyv{n pahasta.

J{tt{k{{mme sent{hden Kristuksen opin alkeet ja pyrkik{{mme t{ydellisyyteen, ryhtym{tt{ taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista t|ist{ ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja k{tten p{{llepanemisesta, kuolleitten yl|snousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Ja niin me tahdomme tehd{, jos vain Jumala sallii. Sill{ mahdotonta on niit{, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyh{st{ Hengest{ osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyv{{ sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun j{lleen itsellens{ ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja h{nt{ julki h{p{isev{t. Sill{ maa, joka s{rpii sis{{ns{ sen p{{lle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hy|dyksi niille, joita varten sit{ viljell{{nkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja l{hell{ kirousta, ja sen loppu on, ett{ se poltetaan. Mutta teist{, rakkaat, uskomme sit{, mik{ on parempaa ja mik{ koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin n{in. Sill{ Jumala ei ole v{{r{mielinen, niin ett{ h{n unhottaisi teid{n ty|nne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet h{nen nime{ns{ kohtaan, kun olette palvelleet pyhi{ ja viel{ palvelette. Mutta me halajamme sit{, ett{ kukin teist{ osoittaa samaa intoa, s{ilytt{{kseen toivon varmuuden loppuun asti, ettette k{visi veltoiksi, vaan ett{ teist{ tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja k{rsiv{llisyyden kautta periv{t sen, mik{ luvattu on. Sill{ kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi h{n itse kauttansa, koska h{nell{ ei ollut ket{{n suurempaa, kenen kautta vannoa, ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla min{ sinut siunaan, ja enent{m{ll{ min{ sinut enenn{n"; ja n{in Aabraham, k{rsiv{llisesti odotettuaan, sai, mit{ luvattu oli. Sill{ ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastav{itteist{. Sent{hden, kun Jumala lupauksen perillisille viel{ tehokkaammin tahtoi osoittaa, ett{ h{nen p{{t|ksens{ on muuttumaton, vakuutti h{n sen valalla, ett{ me n{ist{ kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pit{m{{n kiinni edess{mme olevasta toivosta. Se toivo meille on ik{{nkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sis{puolelle asti, jonne Jeesus edell{juoksijana meid{n puolestamme on mennyt, tultuaan ylimm{iseksi papiksi Melkisedekin j{rjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

Sill{ t{m{ Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, h{nen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi h{net; jolle Aabraham my|s antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin h{nen nimens{kin merkitsee, on "vanhurskauden kuningas" ja sen lis{ksi viel{ "Saalemin kuningas", se on "rauhan kuningas"; jolla ei ole is{{, ei {iti{, ei sukua, ei p{ivien alkua eik{ el{m{n loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - h{n pysyy pappina ainaisesti. Katsokaa, kuinka suuri h{n on, jolle itse kantais{ Aabraham antoi kymmenykset parhaimmasta saaliistaan. Onhan niill{ Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, k{sky lain mukaan ottaa kymmenyksi{ kansalta, se on veljilt{{n, vaikka n{m{ ovatkin Aabrahamin kupeista l{hteneet; mutta h{n, jonka sukua ei johdeta heist{, otti kymmenykset Aabrahamilta ja siunasi sen, jolla oli lupaukset. Mutta kielt{m{t|nt{ on, ett{ halvempi saa siunauksen paremmaltaan. Ja t{{ll{ kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksi{, mutta siell{ se, jonka todistetaan el{v{n. Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksi{ ottaa, maksanut kymmenyksi{; sill{ h{n oli viel{ is{ns{ kupeissa, kun Melkisedek meni t{t{ vastaan. Jos siis t{ydellisyys olisi saavutettu leevil{isen pappeuden kautta, sill{ t{h{n on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, ett{ nousi toinen pappi Melkisedekin j{rjestyksen mukaan eik{ tullut nimitetyksi Aaronin j{rjestyksen mukaan? Sill{ pappeuden muuttuessa tapahtuu v{ltt{m{tt{ my|s lain muutos. Sill{ se, josta t{m{ sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut. Onhan tunnettua, ett{ meid{n Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mit{{n puhunut. Ja t{m{ k{y viel{ paljoa selvemm{ksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole siksi tullut lihallisen k{skyn lain mukaan, vaan katoamattoman el{m{n voimasta. Sill{ h{nest{ todistetaan: "Sin{ olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin j{rjestyksen mukaan". T{ten kyll{ entinen s{{d|s kumotaan, koska se oli voimaton ja hy|dyt|n - sill{ laki ei tehnyt mit{{n t{ydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me l{hestymme Jumalaa. Ja niinkuin t{m{ ei tapahtunut ilman valan vannomista - nuo taas ovat papeiksi tulleet ilman heist{ vannottua valaa, mutta t{m{ h{nest{ vannotulla valalla, sen asettamana, joka h{nelle sanoi: "Herra on vannonut eik{ ole katuva: 'Sin{ olet pappi iankaikkisesti'" - niin on my|s se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut. Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heid{n pysy{; mutta t{ll{ on katoamaton pappeus, sent{hden ett{ h{n pysyy iankaikkisesti, jonka t{hden h{n my|s voi t{ydellisesti pelastaa ne, jotka h{nen kauttaan Jumalan tyk| tulevat, koska h{n aina el{{ rukoillakseen heid{n puolestansa. Senkaltainen ylimm{inen pappi meille sopikin: pyh{, viaton, tahraton, syntisist{ erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka p{iv{ ole tarvis, niinkuin ylimm{isten pappien, ensiksi uhrata omien syntiens{ edest{ ja sitten kansan; sill{ t{m{n h{n teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsens{. Sill{ laki asettaa ylimm{isiksi papeiksi ihmisi{, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on my|h{isempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti t{ydelliseksi tulleen.

Mutta p{{kohta siin{, mist{ me puhumme, on t{m{: meill{ on sellainen ylimm{inen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehd{kseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimm{ss{, siin{ oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eik{ ihminen. Sill{ jokainen ylimm{inen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja, jonka t{hden on v{ltt{m{t|nt{, ett{ t{ll{kin on jotakin uhraamista. Jos h{n siis olisi maan p{{ll{, ei h{n olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja, ja jotka palvelevat siin{, mik{ on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun h{nen oli valmistettava maja. Sill{ h{nelle sanottiin: "Katso, ett{ teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella n{ytettiin". Mutta t{m{ taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin h{n on my|s paremman liiton v{limies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. Sill{ jos ensimm{inen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. Sill{ moittien heit{ h{n sanoo: "Katso, p{iv{t tulevat, sanoo Herra, jolloin min{ teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin se, jonka min{ tein heid{n is{ins{ kanssa silloin, kun min{ tartuin heid{n k{teens{ ja vein heid{t pois Egyptin maasta. Sill{ he eiv{t pysyneet minun liitossani, ja niin en min{k{{n heist{ huolinut, sanoo Herra. Sill{ t{m{ on se liitto, jonka min{ teen Israelin heimon kanssa n{iden p{ivien j{lkeen, sanoo Herra: Min{ panen lakini heid{n mieleens{, ja kirjoitan ne heid{n syd{miins{, ja niin min{ olen heid{n Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Ja silloin ei en{{ kukaan opeta kansalaistaan eik{ veli velje{{n sanoen: 'Tunne Herra'; sill{ he kaikki, pienimm{st{ suurimpaan, tuntevat minut. Sill{ min{ annan anteeksi heid{n v{{ryytens{ enk{ en{{ muista heid{n syntej{ns{." Sanoessaan "uuden" h{n on julistanut ensimm{isen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mik{ vanhenee ja k{y i{lliseksi, on l{hell{ h{vi{mist{{n.

Olihan tosin ensimm{isell{kin liitolla jumalanpalveluss{{nn|t ja maallinen pyh{kk|. Sill{ maja oli valmistettu niin, ett{ siin{ oli etumainen maja, jossa oli sek{ lampunjalka ett{ p|yt{ ja n{kyleiv{t, ja sen nimi on "pyh{". Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on "kaikkeinpyhin"; siin{ oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltymp{ri kullalla p{{llystetty, jossa s{ilytettiin kultainen mannaa sis{lt{v{ astia ja Aaronin viheri|inyt sauva ja liiton taulut, ja arkin p{{ll{ kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta n{ist{ nyt ei ole syyt{ puhua kustakin erikseen. Kun nyt kaikki on n{in j{rjestetty, menev{t papit joka aika etumaiseen majaan jumalanpalvelusta toimittamaan, mutta toiseen majaan menee ainoastaan ylimm{inen pappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka h{n uhraa itsens{ edest{ ja kansan tahattomien syntien edest{. N{in Pyh{ Henki osoittaa, ett{ tie kaikkeinpyhimp{{n viel{ on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja viel{ seisoo. T{m{ on nykyist{ aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eiv{t kykene tekem{{n t{ydelliseksi omassatunnossaan sit{, joka jumalanpalvelusta toimittaa, vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan s{{nt|j{, jotka ovat voimassa uuden j{rjestyksen aikaan asti. Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyv{n ylimm{iseksi papiksi, niin h{n suuremman ja t{ydellisemm{n majan kautta, joka ei ole k{sill{ tehty, se on: joka ei ole t{t{ luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verens{ kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimp{{n ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sill{ jos kauristen ja h{rk{in veri ja hiehon tuhka, saastaisten p{{lle vihmottuna, pyhitt{{ lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemm{n on Kristuksen veri, h{nen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsens{ viattomana Jumalalle, puhdistava meid{n omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan el{v{{ Jumalaa! Ja sent{hden h{n on uuden liiton v{limies, ett{, koska h{nen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimm{isen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinn|n. Sill{ miss{ on testamentti, siin{ on sen tekij{n kuolema toteenn{ytett{v{; sill{ vasta kuoleman j{lkeen testamentti on pit{v{, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekij{ns{ el{ess{. Sent{hden ei my|sk{{n ensimm{ist{ liittoa verett{ vihitty. Sill{ kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki k{skyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti h{n vasikkain ja kauristen veren ynn{ vett{ ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sek{ itse kirjan ett{ kaiken kansan, sanoen: "T{m{ on sen liiton veri, jonka Jumala on teille s{{t{nyt". Ja samoin h{n verell{ vihmoi my|s majan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet. Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verell{, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. On siis v{ltt{m{t|nt{, ett{ taivaallisten kuvat t{ll{ tavalla puhdistetaan, mutta ett{ taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin n{m{. Sill{ Kristus ei mennyt k{sill{ tehtyyn kaikkeinpyhimp{{n, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmesty{kseen Jumalan kasvojen eteen meid{n hyv{ksemme. Eik{ h{n mennyt uhratakseen itse{ns{ monta kertaa, niinkuin ylimm{inen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimp{{n, vierasta verta mukanaan, sill{ muutoin h{nen olisi pit{nyt k{rsim{n monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt h{n on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsens{. Ja samoinkuin ihmisille on m{{r{tty, ett{ heid{n kerran on kuoleminen, mutta senj{lkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman synti{ ilmestyv{ pelastukseksi niille, jotka h{nt{ odottavat.

Sill{ koska laissa on vain tulevan hyv{n varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehd{ niiden tuojia t{ydellisiksi. Sill{ eik| muutoin olisi lakattu niit{ uhraamasta, koska n{ill{, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei en{{ olisi ollut mit{{n tuntoa synneist{? Mutta niiss{ on jokavuotinen muistutus synneist{. Sill{ mahdotonta on, ett{ h{rk{in ja kauristen veri voi ottaa pois syntej{. Sent{hden h{n maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sin{ et tahtonut, mutta ruumiin sin{ minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sin{ et mielistynyt. Silloin min{ sanoin: 'Katso, min{ tulen - kirjak{{r||n on minusta kirjoitettu - tekem{{n sinun tahtosi, Jumala'." Kun h{n ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sin{ et tahtonut etk{ niihin mielistynyt", vaikka niit{ lain mukaan uhrataankin, sanoo h{n sitten: "Katso, min{ tulen tekem{{n sinun tahtosi". H{n poistaa ensimm{isen, pystytt{{kseen toisen. Ja t{m{n tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Ja kaikki papit seisovat p{iv{ p{iv{lt{ palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eiv{t ikin{ voi syntej{ poistaa; mutta t{m{ on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edest{, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes h{nen vihollisensa pannaan h{nen jalkojensa astinlaudaksi. Sill{ h{n on yhdell{ ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt t{ydellisiksi ne, jotka pyhitet{{n. Todistaahan sen meille my|s Pyh{ Henki; sill{ sanottuaan: "T{m{ on se liitto, jonka min{ n{iden p{ivien j{lkeen teen heid{n kanssaan", sanoo Herra: "Min{ panen lakini heid{n syd{miins{ ja kirjoitan ne heid{n mieleens{"; ja: "heid{n syntej{ns{ ja laittomuuksiansa en min{ en{{ muista". Mutta miss{ n{m{ ovat anteeksi annetut, siin{ ei uhria synnin edest{ en{{ tarvita. Koska meill{ siis, veljet, on luja luottamus siihen, ett{ meill{ Jeesuksen veren kautta on p{{sy kaikkeinpyhimp{{n, jonka p{{syn h{n on vihkinyt meille uudeksi ja el{v{ksi tieksi, joka k{y esiripun, se on h{nen lihansa, kautta, ja koska meill{ on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin k{yk{{mme esiin totisella syd{mell{, t{ydess{ uskon varmuudessa, syd{n vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedell{ pestyn{; pysyk{{mme j{rk{ht{m{tt{ toivon tunnustuksessa, sill{ h{n, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; {lk{{mme j{tt{k| omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sit{ enemm{n, kuta enemm{n n{ette tuon p{iv{n l{hestyv{n. Sill{ jos me tahallamme teemme synti{, p{{sty{mme totuuden tuntoon, niin ei ole en{{ uhria meid{n syntiemme edest{, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylk{{ Mooseksen lain, sen pit{{ armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pit{{ ep{pyh{n{ liiton veren, jossa h{net on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henke{! Sill{ me tunnemme h{net, joka on sanonut: "Minun on kosto, min{ olen maksava"; ja viel{: "Herra on tuomitseva kansansa". Hirmuista on langeta el{v{n Jumalan k{siin. Mutta muistakaa entisi{ p{ivi{, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet k{rsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte h{v{istysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden k{vi samalla tavalla. Sill{ vankien kanssa te olette k{rsineet ja ilolla pit{neet hyv{n{nne omaisuutenne ry|st|n, tiet{en, ett{ teill{ on parempi tavara, joka pysyy. [lk{{ siis heitt{k| pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sill{ te tarvitsette kest{v{isyytt{, tehd{ksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mik{ luvattu on. Sill{ "v{h{n, aivan v{h{n aikaa viel{, niin tulee h{n, joka tuleva on, eik{ viivyttele; mutta minun vanhurskaani on el{v{ uskosta, ja jos h{n vet{ytyy pois, ei minun sieluni mielisty h{neen". Mutta me emme ole niit{, jotka vet{ytyv{t pois omaksi kadotuksekseen, vaan niit{, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

Mutta usko on luja luottamus siihen, mit{ toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mik{ ei n{y. Sill{ sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymm{rr{mme, ett{ maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin ett{ se, mik{ n{hd{{n, ei ole syntynyt n{kyv{isest{. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta h{n sai todistuksen, ett{ h{n oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen h{nen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta h{n viel{ kuoltuaankin puhuu. Uskon kautta otettiin Eenok pois, n{kem{tt{ kuolemaa, "eik{ h{nt{ en{{ ollut, koska Jumala oli ottanut h{net pois". Sill{ ennen poisottamistaan h{n oli saanut todistuksen, ett{ h{n oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sill{ sen, joka Jumalan tyk| tulee, t{ytyy uskoa, ett{ Jumala on ja ett{ h{n palkitsee ne, jotka h{nt{ etsiv{t. Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siit{, mik{ ei viel{ n{kynyt, pyh{ss{ pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta h{n tuomitsi maailman, ja h{nest{ tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee. Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun h{net kutsuttiin l{htem{{n siihen maahan, jonka h{n oli saava perinn|ksi, ja h{n l{hti tiet{m{tt{, minne oli saapuva. Uskon kautta h{n eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisi{; sill{ h{n odotti sit{ kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, viel{p{ yli-ik{isen{, koska h{n piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sent{hden syntyikin yhdest{ miehest{, viel{p{ kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on t{hti{ taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, ep{lukuisesti. Uskossa n{m{ kaikki kuolivat eiv{tk{ luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen n{hneet ja sit{ tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan p{{ll{. Sill{ jotka n{in puhuvat, ilmaisevat etsiv{ns{ is{nmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sit{ maata, josta olivat l{hteneet, niin olisihan heill{ ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkiv{t parempaan, se on taivaalliseen. Sent{hden Jumala ei heit{ h{pe{, vaan sallii kutsua itse{{n heid{n Jumalaksensa; sill{ h{n on valmistanut heille kaupungin. Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, h{n, joka oli lupaukset vastaanottanut ja jolle oli sanottu: "Iisakista sin{ saat nimellesi j{lkel{isen", sill{ h{n p{{tti, ett{ Jumala on voimallinen kuolleistakin her{tt{m{{n; ja sen vertauskuvana h{n saikin h{net takaisin. Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin. Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa p{{h{n nojaten. Uskon kautta muistutti Joosef loppunsa l{hetess{ Israelin lasten l{hd|st{ ja antoi m{{r{yksen luistansa. Uskon kautta pitiv{t Mooseksen vanhemmat h{nt{ heti h{nen syntym{ns{ j{lkeen k{tk|ss{ kolme kuukautta, sill{ he n{kiv{t, ett{ lapsi oli ihana; eiv{tk{ he pelj{nneet kuninkaan k{sky{. Uskon kautta kielt{ytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tytt{ren pojan nime{. H{n otti mieluummin k{rsi{kseen vaivaa yhdess{ Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnist{ lyhytaikaista nautintoa, katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sill{ h{n k{{nsi katseensa palkintoa kohti. Uskon kautta h{n j{tti Egyptin pelk{{m{tt{ kuninkaan vihaa; sill{ koska h{n ik{{nkuin n{ki sen, joka on n{kym{t|n, niin h{n kesti. Uskon kautta h{n pani toimeen p{{si{isenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin. Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ik{{nkuin kuivalla maalla; jota yritt{ess{{n egyptil{iset hukkuivat. Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sittenkuin niiden ymp{ri oli kuljettu seitsem{n p{iv{{. Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdess{ uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mieless{{n, ottanut vakoojat luoksensa. Ja mit{ min{ viel{ sanoisin? Sill{ minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitiv{t vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, p{{siv{t miekanteri{ pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat v{keviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. On ollut vaimoja, jotka yl|snousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itse{{n eiv{tk{ ole ottaneet vastaan vapautusta, ett{ saisivat paremman yl|snousemuksen; toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, viel{p{ kahleita ja vankeutta; heit{ on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ymp{ri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyin{ - he, jotka olivat liian hyvi{ t{lle maailmalle -; he ovat harhailleet er{maissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa. Ja vaikka n{m{ kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eiv{t he kuitenkaan saavuttaneet sit{, mik{ oli luvattu; sill{ Jumala oli varannut meit{ varten jotakin parempaa, etteiv{t he ilman meit{ p{{sisi t{ydellisyyteen.

Sent{hden, kun meill{ on n{in suuri pilvi todistajia ymp{rill{mme, pankaamme mekin pois kaikki, mik{ meit{ painaa, ja synti, joka niin helposti meid{t kietoo, ja juoskaamme kest{vin{ edess{mme olevassa kilvoituksessa, silm{t luotuina uskon alkajaan ja t{ytt{j{{n, Jeesukseen, joka h{nelle tarjona olevan ilon sijasta k{rsi ristin, h{pe{st{ v{litt{m{tt{, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa h{nt{, joka syntisilt{ on saanut k{rsi{ sellaista vastustusta itse{ns{ kohtaan, ettette v{syisi ja menett{isi toivoanne. Ette viel{ ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne synti{ vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, {l{ pid{ halpana Herran kuritusta, {l{k{ menet{ toivoasi, kun h{n sinua nuhtelee; sill{ jota Herra rakastaa, sit{ h{n kurittaa; ja h{n ruoskii jokaista lasta, jonka h{n ottaa huomaansa". Kuritukseksenne te k{rsitte; Jumala kohtelee teit{ niinkuin lapsia. Sill{ mik{ on se lapsi, jota is{ ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette {p{ri{ ettek{ lapsia. Ja viel{: meill{ oli ruumiilliset is{mme kurittajina, ja heit{ me kavahdimme; emmek| paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Is{lle, ett{ el{isimme? Sill{ nuo kurittivat meit{ vain muutamia p{ivi{ varten, oman ymm{rryksens{ mukaan, mutta t{m{ kurittaa meit{ tosi parhaaksemme, ett{ me p{{sisimme osallisiksi h{nen pyhyydest{{n. Mik{{n kuritus ei tosin sill{ kertaa n{yt{ olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta j{lkeenp{in se antaa vanhurskauden rauhanhedelm{n niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. Sent{hden: "Ojentakaa hervonneet k{tenne ja rauenneet polvenne"; ja: "tehk{{ polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrj{ht{isi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkik{{ rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sill{ ilman sit{ ei kukaan ole n{kev{ Herraa; ja pit{k{{ huoli siit{, ettei kukaan j{{ osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mik{{n katkeruuden juuri p{{se kasvamaan ja tekem{{n h{iri|t{", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi ep{pyh{ niinkuin Eesau, joka yhdest{ ateriasta myi esikoisuutensa. Sill{ te tied{tte, ett{ h{net sittemminkin, kun h{n tahtoi p{{st{ siunausta perim{{n, hylj{ttiin; sill{ h{n ei l|yt{nyt tilaa peruutukselle, vaikka h{n kyynelin sit{ pyysi. Sill{ te ette ole k{yneet sen vuoren tyk|, jota voidaan k{sin koskea ja joka tulessa palaa, ettek{ synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasunan kaiun ettek{ {{nen tyk|, joka puhui niin, ett{ ne, jotka sen kuulivat, pyysiv{t, ettei heille en{{ puhuttaisi; sill{ he eiv{t voineet kest{{ t{t{ k{sky{: "Koskettakoon vuorta vaikka el{inkin, se kivitett{k||n"; ja niin hirmuinen oli se n{ky, ett{ Mooses sanoi: "Min{ olen pelj{stynyt ja vapisen"; vaan te olette k{yneet Siionin vuoren tyk| ja el{v{n Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tyk|, ja kymmenien tuhansien enkelien tyk|, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tyk|, ja tuomarin tyk|, joka on kaikkien Jumala, ja t{ydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tyk|, ja uuden liiton v{limiehen, Jeesuksen, tyk|, ja vihmontaveren tyk|, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne h{nt{, joka puhuu; sill{ jos nuo, jotka torjuivat luotaan h{net, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan p{{ll{, eiv{t voineet p{{st{ pakoon, niin paljoa v{hemm{n me, jos k{{nnymme pois h{nest{, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin h{nen {{nens{ j{rkytti maata, mutta nyt h{n on luvannut sanoen: "Viel{ kerran min{ liikutan maan, jopa taivaankin". Mutta tuo "viel{ kerran" osoittaa, ett{ ne, mitk{ j{rkkyv{t, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, ett{ ne, jotka eiv{t j{rky, pysyisiv{t. Sent{hden, koska me saamme valtakunnan, joka ei j{rky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, h{nelle mielihyv{ksi, pyh{ll{ arkuudella ja pelolla; sill{ meid{n Jumalamme on kuluttavainen tuli.

Pysyk||n veljellinen rakkaus. [lk{{ unhottako vieraanvaraisuutta; sill{ sit{ osoittamalla muutamat ovat tiet{m{tt{{n saaneet pit{{ enkeleit{ vierainaan. Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heid{n kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyj{, sill{ onhan teill{ itsell{nnekin ruumis. Avioliitto pidett{k||n kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sill{ haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. [lk{{ olko vaelluksessanne ahneita; tyytyk{{ siihen, mit{ teill{ on; sill{ h{n itse on sanonut: "En min{ sinua hylk{{ enk{ sinua j{t{"; niin ett{ me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en min{ pelk{{; mit{ voi ihminen minulle tehd{?" Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heid{n vaelluksensa on p{{ttynyt, ja seuratkaa heid{n uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja t{n{{n ja iankaikkisesti. [lk{{ antako monenlaisten ja vieraiden oppien itse{nne vietell{; sill{ on hyv{, ett{ syd{n saa vahvistusta armosta eik{ ruuista, joista ne, jotka niit{ menoja ovat noudattaneet, eiv{t ole mit{{n hy|tyneet. Meill{ on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole valta sy|d{. Sill{ niiden el{inten ruumiit, joiden veren ylimm{inen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimp{{n, poltetaan ulkopuolella leirin. Sent{hden my|s Jeesus, pyhitt{{kseen omalla verell{ns{ kansan, k{rsi portin ulkopuolella. Niin menk{{mme siis h{nen tyk|ns{ "ulkopuolelle leirin", h{nen pilkkaansa kantaen; sill{ ei meill{ ole t{{ll{ pysyv{ist{ kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. Uhratkaamme siis h{nen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelm{{, jotka h{nen nime{ns{ ylist{v{t. Mutta {lk{{ unhottako tehd{ hyv{{ ja jakaa omastanne, sill{ senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy. Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sill{ he valvovat teid{n sielujanne niinkuin ne, joiden on teht{v{ tili, ett{ he voisivat tehd{ sit{ ilolla eik{ huokaillen; sill{ se ei ole teille hy|dyllist{. Rukoilkaa meid{n edest{mme; sill{ me tied{mme, ett{ meill{ on hyv{ omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa. Viel{ hartaammin kehoitan teit{ n{in tekem{{n, ett{ minut sit{ pikemmin annettaisiin teille takaisin. Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut h{net, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meid{n Herramme Jeesuksen, h{n tehk||n teid{t kykeneviksi kaikkeen hyv{{n, voidaksenne toteuttaa h{nen tahtonsa, ja vaikuttakoon teiss{ sen, mik{ on h{nelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; h{nelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. Min{ pyyd{n teit{, veljet: kest{k{{ t{m{ kehoituksen sana; sill{ lyhyk{isesti min{ olen teille kirjoittanut. Tiet{k{{, ett{ veljemme Timoteus on p{{stetty vapaaksi; ja jos h{n pian tulee, saan min{ h{nen kanssaan n{hd{ teid{t. Sanokaa tervehdys kaikille johtajillenne ja kaikille pyhille. Tervehdyksen l{hett{v{t teille ne, jotka ovat Italiasta. Armo olkoon kaikkien teid{n kanssanne.

Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, l{hett{{ tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle. Veljeni, pit{k{{ pelkk{n{ ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tiet{en, ett{ teid{n uskonne kest{v{isyys koetuksissa saa aikaan k{rsiv{llisyytt{. Ja k{rsiv{llisyys tuottakoon t{ydellisen teon, ett{ te olisitte t{ydelliset ja ehe{t ettek{ miss{{n puuttuvaiset. Mutta jos joltakin teist{ puuttuu viisautta, anokoon sit{ Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se h{nelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan ep{ilem{tt{; sill{ joka ep{ilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. [lk||n sellainen ihminen luulko Herralta mit{{n saavansa, kaksimielinen mies, ep{vakainen kaikilla teill{{n. Alhainen veli kerskatkoon ylh{isyydest{{n, mutta rikas alhaisuudestaan, sill{ h{n on katoava niinkuin ruohon kukka. Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka varisee, ja sen muodon sulous h{vi{{; niin on rikaskin lakastuva retkill{ns{. Autuas se mies, joka kiusauksen kest{{, sill{ kun h{net on koeteltu, on h{n saava el{m{n kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka h{nt{ rakastavat! [lk||n kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sill{ Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eik{ h{n ket{{n kiusaa. Vaan jokaista kiusaa h{nen oma himonsa, joka h{nt{ vet{{ ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnytt{{ se synnin, mutta kun synti on t{ytetty, synnytt{{ se kuoleman. [lk{{ eksyk|, rakkaat veljeni. Jokainen hyv{ anti ja jokainen t{ydellinen lahja tulee ylh{{lt{, valkeuksien Is{lt{, jonka tyk|n{ ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan h{n synnytti meid{t totuuden sanalla, ollaksemme h{nen luotujensa esikoiset. Te tied{tte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan; sill{ miehen viha ei tee sit{, mik{ on oikein Jumalan edess{. Sent{hden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teid{n sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekij|it{, eik{ vain sen kuulijoita, pett{en itsenne. Sill{ jos joku on sanan kuulija eik{ sen tekij{, niin h{n on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; h{n katselee itse{{n, l{htee pois ja unhottaa heti, millainen h{n oli. Mutta joka katsoo t{ydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siin{, eik{ ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekij{, h{n on oleva autuas tekemisess{{n. Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kielt{{n, vaan pett{{ syd{mens{, niin h{nen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Is{n silmiss{ on k{yd{ katsomassa orpoja ja leski{ heid{n ahdistuksessaan ja varjella itsens{ niin, ettei maailma saastuta.

Veljeni, {lk||n teid{n uskonne meid{n kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkil||n. Sill{ jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee my|s k|yh{ ryysyiss{, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sin{ t{h{n mukavasti", ja k|yh{lle sanotte: "Seiso sin{ tuossa", tahi: "Istu t{h{n jalkajakkarani viereen", niin ettek| ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eik| teist{ ole tullut v{{r{mielisi{ tuomareita? Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eik| Jumala ole valinnut niit{, jotka maailman silmiss{ ovat k|yhi{, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisi{, jonka h{n on luvannut niille, jotka h{nt{ rakastavat? Mutta te olette h{v{isseet k|yh{n. Eiv{tk| juuri rikkaat teit{ sorra, ja eiv{tk| juuri he ved{ teit{ tuomioistuimien eteen? Eiv{tk| juuri he pilkkaa sit{ jaloa nime{, joka on lausuttu teid{n ylitsenne? Vaan jos t{yt{tte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si", niin te hyvin teette; mutta jos te henkil||n katsotte, niin teette synti{, ja laki n{ytt{{ teille, ett{ olette lainrikkojia. Sill{ joka pit{{ koko lain, mutta rikkoo yht{ kohtaa vastaan, se on syyp{{ kaikissa kohdin. Sill{ h{n, joka on sanonut: "[l{ tee huorin", on my|s sanonut: "[l{ tapa"; jos et teek{{n huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja. Puhukaa niin ja tehk{{ niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva. Sill{ tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi. Mit{ hy|ty{, veljeni, siit{ on, jos joku sanoo itsell{{n olevan uskon, mutta h{nell{ ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi h{nt{ pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokap{iv{ist{ ravintoa vailla ja joku teist{ sanoo heille: "Menk{{ rauhassa, l{mmitelk{{ ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mit{ hy|ty{ siit{ on? Samoin uskokin, jos sill{ ei ole tekoja, on itsess{{n kuollut. Joku ehk{ sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; n{yt{ sin{ minulle uskosi ilman tekoja, niin min{ teoistani n{yt{n sinulle uskon. Sin{ uskot, ett{ Jumala on yksi. Siin{ teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tiet{{, sin{ turha ihminen, ett{ usko ilman tekoja on voimaton? Eik| Aabraham, meid{n is{mme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sin{ n{et, ett{ usko vaikutti h{nen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli t{ydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin h{nelle vanhurskaudeksi", ja h{nt{ sanottiin Jumalan yst{v{ksi. Te n{ette, ett{ ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eik{ ainoastaan uskosta. Eik| samoin my|s portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun h{n otti l{hettil{{t luokseen ja p{{sti heid{t toista tiet{ pois? Sill{ niinkuin ruumis ilman henke{ on kuollut, niin my|s usko ilman tekoja on kuollut.

Veljeni, {lk||t aivan monet teist{ pyrkik| opettajiksi, sill{ te tied{tte, ett{ me saamme sit{ kovemman tuomion. Sill{ monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin h{n on t{ydellinen mies ja kykenee hillitsem{{n my|s koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun, ett{ ne meit{ tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienell{ per{simell{, minne per{miehen mieli tekee. Samoin my|s kieli on pieni j{sen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren mets{n se sytytt{{! My|s kieli on tuli, on v{{ryyden maailma; kieli on se meid{n j{senist{mme, joka tahraa koko ruumiin, sytytt{{ tuleen el{m{n py|r{n, itse syttyen helvetist{. Sill{ kaiken luonnon, sek{ petojen ett{ lintujen, sek{ matelijain ett{ meriel{inten luonnon, voi ihmisluonto kesytt{{ ja onkin kesytt{nyt; mutta kielt{ ei kukaan ihminen voi kesytt{{; se on levoton ja paha, t{ynn{ kuolettavaa myrkky{. Kielell{ me kiit{mme Herraa ja Is{{, ja sill{ me kiroamme ihmisi{, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta l{htee kiitos ja kirous. N{in ei saa olla, veljeni. Uhkuuko l{hde samasta silm{st{ makeaa ja karvasta vett{? Eih{n, veljeni, viikunapuu voi tuottaa |ljymarjoja eik{ viinipuu viikunoita? Eik{ my|sk{{n suolainen l{hde voi antaa makeata vett{. Kuka on viisas ja ymm{rt{v{inen teid{n joukossanne? Tuokoon h{n n{kyviin tekonsa hyv{ll{ vaelluksellaan viisauden s{vyisyydess{. Mutta jos teill{ on katkera kiivaus ja riitaisuus syd{mess{nne, niin {lk{{ kerskatko {lk{{k{ valhetelko totuutta vastaan. T{m{ ei ole se viisaus, joka ylh{{lt{ tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sill{ miss{ kiivaus ja riitaisuus on, siell{ on ep{j{rjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylh{{lt{ tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempe{, taipuisa, t{ynn{ laupeutta ja hyvi{ hedelmi{, se ei ep{ile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelm{ kylvet{{n rauhassa rauhan tekij|ille.

Mist{ tulevat taistelut ja mist{ riidat teid{n keskuudessanne? Eik| teid{n himoistanne, jotka sotivat j{seniss{nne? Te himoitsette, eik{ teill{ kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettek{ voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teill{ ei ole, sent{hden ettette ano. Te anotte, ettek{ saa, sent{hden ett{ anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. Te avionrikkojat, ettek| tied{, ett{ maailman yst{vyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman yst{v{, siit{ tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, ett{ Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti h{n halajaa henke{, jonka h{n on pannut meihin asumaan"? Mutta h{n antaa sit{ suuremman armon. Sent{hden sanotaan: "Jumala on ylpeit{ vastaan, mutta n|yrille h{n antaa armon". Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelett{, niin se teist{ pakenee. L{hestyk{{ Jumalaa, niin h{n l{hestyy teit{. Puhdistakaa k{tenne, te syntiset, ja tehk{{ syd{menne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkek{{; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. N|yrtyk{{ Herran edess{, niin h{n teid{t korottaa. [lk{{ panetelko toisianne, veljet. Joka velje{{n panettelee tai veljens{ tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sin{ tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi on lains{{t{j{ ja tuomari, h{n, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sin{, joka tuomitset l{himm{isesi? Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "T{n{{n tai huomenna l{hdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siell{ vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa" - te, jotka ette tied{, mit{ huomenna tapahtuu; sill{ mik{ on teid{n el{m{nne? Savu te olette, joka hetkisen n{kyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, ett{ teid{n tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me el{mme, niin teemme t{m{n tai tuon". Mutta nyt te kerskaatte ylv{stelyss{nne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha. Joka siis ymm{rt{{ tehd{ sit{, mik{ hyv{{ on, eik{ tee, h{nelle se on synniksi.

Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkek{{ ja vaikeroikaa sit{ kurjuutta, joka on teille tulossa. Teid{n rikkautenne on m{d{nnyt, ja teid{n vaatteenne ovat koin sy|m{t; teid{n kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teit{ vastaan ja sy|v{ teid{n lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisin{ p{ivin{. Katso, ty|miesten palkka, jonka te vainioittenne niitt{jilt{ olette pid{tt{neet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. Te olette herkutelleet maan p{{ll{ ja hekumoineet, te olette syd{nt{nne sy|telleet teurastusp{iv{n{. Vanhurskaan te olette tuominneet ja tappaneet; h{n ei vastusta teit{. Niin olkaa k{rsiv{llisi{, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelm{{, k{rsiv{llisesti sit{ vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja kev{isen. Olkaa tekin k{rsiv{llisi{, vahvistakaa syd{menne, sill{ Herran tulemus on l{hell{. [lk{{ huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teit{ tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa, veljet, vaivankest{misen ja k{rsiv{llisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimess{. Katso, me ylist{mme autuaiksi niit{, jotka ovat kest{neet; Jobin k{rsiv{llisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette n{hneet. Sill{ Herra on laupias ja armahtavainen. Mutta ennen kaikkea, veljeni, {lk{{ vannoko, {lk{{ taivaan kautta {lk{{k{ maan, {lk{{ mit{{n muutakaan valaa; vaan "on" olkoon teill{ "on", ja "ei" olkoon teill{ "ei", ettette joutuisi tuomion alle. Jos joku teist{ k{rsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvill{ mielin, veisatkoon kiitosta. Jos joku teist{ sairastaa, kutsukoon tyk|ns{ seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot h{nen edest{{n, voidellen h{nt{ |ljyll{ Herran nimess{. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa h{nen nousta j{lleen; ja jos h{n on syntej{ tehnyt, niin ne annetaan h{nelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, ett{ te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yht{ vajavainen kuin mekin, ja h{n rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eik{ satanut maan p{{ll{ kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja h{n rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelm{ns{. Veljeni, jos joku teist{ eksyy totuudesta ja h{net joku palauttaa, niin tiet{k{{, ett{ joka palauttaa syntisen h{nen eksymyksens{ tielt{, se pelastaa h{nen sielunsa kuolemasta ja peitt{{ syntien paljouden.

Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Is{n Jumalan edelt{tiet{misen mukaan ovat Hengen pyhitt{misen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja h{nen verell{ns{ vihmottaviksi. Lis{{ntyk||n teille armo ja rauha. Ylistetty olkoon meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Is{, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnytt{nyt meid{t el{v{{n toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perint||n, joka taivaissa on s{ilytettyn{ teit{ varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisen{ aikana. Sent{hden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, v{h{n aikaa k{rsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, ett{ teid{n uskonne kest{v{isyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyess{. H{nt{ te rakastatte, vaikka ette ole h{nt{ n{hneet, h{neen te uskotte, vaikka ette nyt h{nt{ n{e, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sill{ te saavutatte uskon p{{m{{r{n, sielujen pelastuksen. Sit{ pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teid{n osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heiss{ oleva Kristuksen Henki viittasi, edelt{p{in todistaessaan Kristusta kohtaavista k{rsimyksist{ ja niiden j{lkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eiv{t palvelleet itse{ns{, vaan teit{, ilmoitettiin se, mik{ nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta l{hetetyss{ Pyh{ss{ Hengess{ ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa. Vy|tt{k{{ sent{hden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa t{ysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisess{. Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, {lk{{ mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tiet{m{tt|myytenne aikana, elitte, vaan sen Pyh{n mukaan, joka on teid{t kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sill{ kirjoitettu on: "Olkaa pyh{t, sill{ min{ olen pyh{". Ja jos te Is{n{nne huudatte avuksi h{nt{, joka henkil||n katsomatta tuomitsee kunkin h{nen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa t{m{ muukalaisuutenne aika, tiet{en, ettette ole mill{{n katoavaisella, ette hopealla ettek{ kullalla, lunastetut turhasta, isilt{ perityst{ vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verell{, niinkuin virheett|m{n ja tahrattoman karitsan, h{nen, joka tosin oli edelt{tiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisin{ aikoina on ilmoitettu teit{ varten, jotka h{nen kauttansa uskotte Jumalaan, joka her{tti h{net kuolleista ja antoi h{nelle kirkkauden, niin ett{ teid{n uskonne on my|s toivo Jumalaan. Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpitt|m{{n veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta syd{mest{, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenest{, Jumalan el{v{n ja pysyv{n sanan kautta. Sill{: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja t{m{ on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.

Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan v{{rent{m{t|nt{ maitoa, ett{ te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos "olette maistaneet, ett{ Herra on hyv{". Ja tulkaa h{nen tyk|ns{, el{v{n kiven tyk|, jonka ihmiset tosin ovat hylj{nneet, mutta joka Jumalan edess{ on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin el{vin{ kivin{ hengelliseksi huoneeksi, pyh{ksi papistoksi, uhraamaan hengellisi{ uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sill{ Raamatussa sanotaan: "Katso, min{ lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka h{neen uskoo, ei ole h{pe{{n joutuva". Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eiv{t usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylk{siv{t, tullut kulmakiveksi" ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eiv{t tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heid{t on pantukin. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyh{ heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydest{ kutsunut teid{t ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut". Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia min{ kehoitan teit{ pid{ttym{{n lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, ett{ he siit{, mist{ he parjaavat teit{ niinkuin pahantekij|it{, teid{n hyvien tekojenne t{hden, niit{ tarkatessaan, ylist{isiv{t Jumalaa etsikkop{iv{n{. Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle j{rjestykselle Herran t{hden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin k{skynhaltijoille, jotka h{n on l{hett{nyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyv{{ tekeville kiitokseksi; sill{ se on Jumalan tahto, ett{ te hyv{{ tekem{ll{ tukitte suun mielett|m{in ihmisten ymm{rt{m{tt|myydelt{ - niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat. Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa velji{, pelj{tk{{ Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta. Palvelijat, olkaa kaikella pelolla is{nnillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin. Sill{ se on armoa, ett{ joku omantunnon t{hden Jumalan edess{ kest{{ vaivoja, syytt|m{sti k{rsien. Sill{ mit{ kiitett{v{{ siin{ on, jos te olette k{rsiv{llisi{ silloin, kun teit{ syntienne t{hden piest{{n? Mutta jos olette k{rsiv{llisi{, kun hyvien tekojenne t{hden saatte k{rsi{, niin se on Jumalan armoa. Sill{ siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin k{rsi teid{n puolestanne, j{tt{en teille esikuvan, ett{ te noudattaisitte h{nen j{lki{ns{, joka "ei synti{ tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut", joka h{nt{ herjattaessa ei herjannut takaisin, joka k{rsiess{{n ei uhannut, vaan j{tti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka "itse kantoi meid{n syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, ett{ me, synneist{ pois kuolleina, el{isimme vanhurskaudelle; ja h{nen "haavainsa kautta te olette paratut". Sill{ te olitte "eksyksiss{ niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tyk|.

Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, ett{ nekin, jotka ehk{ eiv{t ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. [lk||n teid{n kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eik{ kultien ymp{rillenne ripustamista eik{ koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva syd{men ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; t{m{ on Jumalan silmiss{ kallis. Sill{ n{in my|s muinoin pyh{t vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsens{ ja olivat miehillens{ alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen h{nt{ herraksi; ja h{nen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sit{, mik{ hyv{{ on, ettek{ anna mink{{n itse{nne pelj{tt{{. Samoin te, miehet, el{k{{ taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat el{m{n armon perillisi{ niinkuin tekin; etteiv{t teid{n rukouksenne estyisi. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisi{, hell{syd{misi{, velji{ kohtaan rakkaita, armahtavaisia, n|yri{. [lk{{ kostako pahaa pahalla, {lk{{ herjausta herjauksella, vaan p{invastoin siunatkaa; sill{ siihen te olette kutsututkin, ett{ siunauksen perisitte. Sill{: "joka tahtoo rakastaa el{m{{ ja n{hd{ hyvi{ p{ivi{, varjelkoon kielens{ pahasta ja huulensa vilppi{ puhumasta, k{{ntyk||n pois pahasta ja tehk||n hyv{{, etsik||n rauhaa ja pyrkik||n siihen. Sill{ Herran silm{t tarkkaavat vanhurskaita ja h{nen korvansa heid{n rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekij|it{ vastaan." Ja kuka on, joka voi teit{ vahingoittaa, jos teill{ on kiivaus hyv{{n? Vaan vaikka saisittekin k{rsi{ vanhurskauden t{hden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta {lk{{ antako heid{n pelkonsa pelj{tt{{ itse{nne, {lk{{k{ h{mm{styk|", vaan pyhitt{k{{ Herra Kristus syd{miss{nne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teilt{ kysyy sen toivon perustusta, joka teiss{ on, kuitenkin s{vyisyydell{ ja pelolla, pit{en hyv{n omantunnon, ett{ ne, jotka parjaavat teid{n hyv{{ vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat h{pe{{n siin{, mist{ he teit{ panettelevat. Sill{ parempi on hyv{{ tehden k{rsi{, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden. Sill{ my|s Kristus k{rsi kerran kuoleman syntien t{hden, vanhurskas v{{r{in puolesta, johdattaaksensa meid{t Jumalan tyk|; h{n, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin el{v{ksi hengess{, jossa h{n my|s meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eiv{t olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitk{mielisyys odotti Nooan p{ivin{, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. T{m{n vertauskuvan mukaan vesi nyt teid{tkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyv{n omantunnon pyyt{mist{ Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen yl|snousemuksen kautta, h{nen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja h{nen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.

Koska siis Kristus on k{rsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sill{ joka lihassa k{rsii, se lakkaa synnist{ - ettette en{{ el{isi t{t{ lihassa viel{ elett{v{{ aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riitt{{h{n, ett{ menneen ajan olette t{ytt{neet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, m{ss{yksiss{, juomingeissa ja kauheassa ep{jumalain palvelemisessa. Sent{hden he oudoksuvat sit{, ettette juokse heid{n mukanansa samaan riettauden l{t{kk||n, ja herjaavat. Mutta heid{n on teht{v{ tili h{nelle, joka on valmis tuomitsemaan el{vi{ ja kuolleita. Sill{ sit{ varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, ett{ he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta ett{ heill{ hengess{ olisi el{m{, niinkuin Jumala el{{. Mutta kaiken loppu on l{hell{. Sent{hden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan. Ennen kaikkea olkoon teid{n rakkautenne toisianne kohtaan harras, sill{ "rakkaus peitt{{ syntien paljouden". Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta. Palvelkaa toisianne, kukin sill{ armolahjalla, mink{ on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvin{ huoneenhaltijoina. Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, mink{ Jumala antaa, ett{ Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. H{nen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen. Rakkaani, {lk{{ oudoksuko sit{ hellett{, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ik{{nkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sit{ my|ten kuin olette osallisia Kristuksen k{rsimyksist{, ett{ te my|s h{nen kirkkautensa ilmestymisess{ saisitte iloita ja riemuita. Jos teit{ solvataan Kristuksen nimen t{hden, niin te olette autuaat, sill{ kirkkauden ja Jumalan Henki lep{{ teid{n p{{ll{nne. [lk||n n{et kukaan teist{ k{rsik| murhaajana tai varkaana tai pahantekij{n{ tahi sent{hden, ett{ sekaantuu h{nelle kuulumattomiin; mutta jos h{n k{rsii kristittyn{, {lk||n h{vetk|, vaan ylist{k||n sen nimens{ t{hden Jumalaa. Sill{ aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meist{, niin mik{ on niiden loppu, jotka eiv{t ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihink{ joutuukaan jumalaton ja syntinen?" Sent{hden, uskokoot my|s ne, jotka Jumalan tahdon mukaan k{rsiv{t, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sit{, mik{ hyv{{ on.

Vanhimpia teid{n joukossanne min{ siis kehoitan, min{, joka my|s olen vanhin ja Kristuksen k{rsimysten todistaja ja osallinen my|s siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyv{: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei h{pe{llisen voiton t{hden, vaan syd{men halusta, ei herroina halliten niit{, jotka ovat teid{n osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyess{, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskin{iseen n|yryyteen, sill{ "Jumala on ylpeit{ vastaan, mutta n|yrille h{n antaa armon". N|yrtyk{{ siis Jumalan v{kev{n k{den alle, ett{ h{n ajallansa teid{t korottaisi, ja "heitt{k{{ kaikki murheenne h{nen p{{llens{, sill{ h{n pit{{ teist{ huolen". Olkaa raittiit, valvokaa. Teid{n vastustajanne, perkele, k{y ymp{ri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen h{n saisi niell{. Vastustakaa h{nt{ lujina uskossa, tiet{en, ett{ samat k{rsimykset t{ytyy teid{n veljiennekin maailmassa kest{{. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teid{t iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, v{h{n aikaa k{rsitty{nne, h{n on teid{t valmistava, teit{ tukeva, vahvistava ja lujittava. H{nen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen. Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona h{nt{ pid{n - olen lyhyesti teille t{m{n kirjoittanut, kehoittaen teit{ ja vakuuttaen, ett{ se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo. Tervehdyksen l{hett{{ teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niinkuin tekin, ja minun poikani Markus. Tervehtik{{ toisianne rakkauden suunannolla. Rauha teille kaikille, jotka Kristuksessa olette!

Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yht{ kalliin uskon kuin mekin meid{n Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lis{{ntyk||n teille Jumalan ja meid{n Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska h{nen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mik{ el{m{{n ja jumalisuuteen tarvitaan, h{nen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meid{t kirkkaudellaan ja t{ydellisyydell{{n, joiden kautta h{n on lahjoittanut meille kalliit ja mit{ suurimmat lupaukset, ett{ te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siit{ turmeluksesta, joka maailmassa himojen t{hden vallitsee, niin pyrkik{{ juuri sent{hden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymm{rt{v{isyytt{, ymm{rt{v{isyydess{ itsenne hillitsemist{, itsenne hillitsemisess{ k{rsiv{llisyytt{, k{rsiv{llisyydess{ jumalisuutta, jumalisuudessa veljellist{ rakkautta, veljellisess{ rakkaudessa yhteist{ rakkautta. Sill{ jos teill{ on n{m{ ja ne yh{ enenev{t, niin ne eiv{t salli teid{n olla toimettomia eik{ hedelm{tt|mi{ meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sit{vastoin ei niit{ ole, se on sokea, likin{k|inen, on unhottanut puhdistuneensa entisist{ synneist{ns{. Pyrkik{{ sent{hden, veljet, sit{ enemm{n tekem{{n kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sill{ jos sen teette, ette koskaan lankea; sill{ n{in teille runsain m{{rin tarjotaan p{{sy meid{n Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. Sent{hden min{ aina aion muistuttaa teit{ t{st{, vaikka sen tied{ttekin ja olette vahvistetut siin{ totuudessa, joka teill{ on. Ja min{ katson oikeaksi, niin kauan kuin t{ss{ majassa olen, n{in muistuttamalla her{tt{{ teit{. Sill{ min{ tied{n, ett{ t{m{n majani poispaneminen tapahtuu {kisti, niinkuin my|s meid{n Herramme Jeesus Kristus minulle ilmoitti. Mutta min{ olen huolehtiva siit{, ett{ te minun l{ht|ni j{lkeenkin aina voisitte t{m{n muistaa. Sill{ me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdess{mme teille tiett{v{ksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin n{hneet h{nen valtasuuruutensa. Sill{ h{n sai Is{lt{ Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun t{lt{ ylh{isimm{lt{ kirkkaudelta tuli h{nelle t{m{ {{ni: "T{m{ on minun rakas Poikani, johon min{ olen mielistynyt". Ja t{m{n {{nen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme h{nen kanssaan pyh{ll{ vuorella. Ja sit{ lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siit{ vaarin, niinkuin pime{ss{ paikassa loistavasta lampusta, kunnes p{iv{ valkenee ja koint{hti koittaa teid{n syd{miss{nne. Ja tiet{k{{ ennen kaikkea se, ettei yksik{{n Raamatun profetia ole kenenk{{n omin neuvoin selitett{viss{; sill{ ei koskaan ole mit{{n profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyh{n Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, mink{ saivat Jumalalta.

Mutta my|s valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teid{nkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sis{{n turmiollisia harhaoppeja, kielt{v{tp{ Herrankin, joka on heid{t ostanut, ja tuottavat itselleen {killisen perikadon. Ja moni on seuraava heid{n irstauksiaan, ja heid{n t{htens{ totuuden tie tulee h{v{istyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teist{ hy|ty{; mutta jo ammoisista ajoista heid{n tuomionsa valvoo, eik{ heid{n perikatonsa torku. Sill{ ei Jumala s{{st{nyt enkeleit{, jotka synti{ tekiv{t, vaan sy|ksi heid{t syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylk{si heid{t tuomiota varten s{ilytett{viksi. Eik{ h{n s{{st{nyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynn{ seitsem{n muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman p{{lle. Ja h{n poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne h{vi||n, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti el{v{t. Kuitenkin h{n pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; sill{ asuessaan heid{n keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka p{iv{ heid{n pahain tekojensa t{hden, joita h{nen t{ytyi n{hd{ ja kuulla. N{in Herra tiet{{ pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion p{iv{{n s{ilytt{{ rangaistuksen alaisina v{{r{t, ja varsinkin ne, jotka lihan j{ljess{ kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eiv{t kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitk{{n, jotka v{kevyydelt{{n ja voimaltaan ovat suuremmat, eiv{t lausu heit{ vastaan herjaavaa tuomiota Herran edess{. Mutta niinkuin j{rjett|m{t, luonnostaan pyydystett{viksi ja h{vi{m{{n syntyneet el{imet, niin joutuvat my|s n{m{, kun herjaavat sit{, mit{ eiv{t tunne, h{vi{m{{n omaan turmelukseensa, saaden v{{ryyden palkan; he pit{v{t nautintonaan el{{ p{iv{ns{ hekumassa; he ovat tahra- ja h{pe{pilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teid{n kanssanne; heid{n silm{ns{ ovat t{ynn{ haureutta eiv{tk{ saa kyll{{ns{ synnist{; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heill{ on ahneuteen harjaantunut syd{n; he ovat kirouksen lapsia. He ovat hylj{nneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tiet{, h{nen, joka rakasti v{{ryyden palkkaa, mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykk{ juhta puhui ihmisen {{nell{ ja esti profeetan mielett|myyden. Sellaiset ovat vedett|mi{ l{hteit{ ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu. Sill{ he puhuvat p|yhkeit{ turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niit{, jotka tuskin ovat p{{sseet eksyksiss{ vaeltavia pakoon, ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sill{ kenen voittama joku on, sen orja h{n on. Sill{ jos he meid{n Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat p{{sseetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimm{ist{ pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteiv{t olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tiet{, kuin ett{ sen tunnettuaan k{{ntyv{t pois heille annetusta pyh{st{ k{skyst{. Heille on tapahtunut, mit{ tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".

T{m{ on jo toinen kirje, jonka min{ kirjoitan teille, rakkaani, ja n{iss{ molemmissa min{ muistuttamalla her{t{n teid{n puhdasta mielt{nne, ett{ muistaisitte niit{ sanoja, joita pyh{t profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan k{sky{, jonka te apostoleiltanne olette saaneet. Ja ennen kaikkea tiet{k{{ se, ett{ viimeisin{ p{ivin{ tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Miss{ on lupaus h{nen tulemuksestansa? Sill{ onhan siit{ asti, kuin is{t nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta." Sill{ tietens{ he eiv{t ole tiet{vin{{n, ett{ taivaat ja samoin maa, vedest{ ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja ett{ niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, s{{stetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen p{iv{{n. Mutta t{m{ yksi {lk||n olko teilt{, rakkaani, salassa, ett{ "yksi p{iv{ on Herran edess{ niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi p{iv{". Ei Herra viivyt{ lupauksensa t{ytt{mist{, niinkuin muutamat pit{v{t sit{ viivyttelemisen{, vaan h{n on pitk{mielinen teit{ kohtaan, sill{ h{n ei tahdo, ett{ kukaan hukkuu, vaan ett{ kaikki tulevat parannukseen. Mutta Herran p{iv{ on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mit{ siihen on tehty, palavat. Kun siis n{m{ kaikki n{in hajoavat, millaisia tuleekaan teid{n olla pyh{ss{ vaelluksessa ja jumalisuudessa, teid{n, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan p{iv{n tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta h{nen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sent{hden, rakkaani, pyrkik{{ t{t{ odottaessanne siihen, ett{ teid{t havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, h{nen edess{ns{; ja lukekaa meid{n Herramme pitk{mielisyys pelastukseksi, josta my|s meid{n rakas veljemme Paavali h{nelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin h{n tekee kaikissa kirjeiss{{n, kun h{n niiss{ puhuu n{ist{ asioista, vaikka niiss{ tosin on yht{ ja toista vaikeatajuista, jota tiet{m{tt|m{t ja vakaantumattomat v{{nt{v{t kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, t{m{n jo edelt{p{in tied{tte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meid{n Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. H{nen olkoon kunnia sek{ nyt ett{ hamaan iankaikkisuuden p{iv{{n.

Mik{ on alusta ollut, mink{ olemme kuulleet, mink{ omin silmin n{hneet, mit{ katselimme ja k{sin kosketimme, siit{ me puhumme: el{m{n Sanasta - ja el{m{ ilmestyi, ja me olemme n{hneet sen ja todistamme siit{ ja julistamme teille sen iankaikkisen el{m{n, joka oli Is{n tyk|n{ ja ilmestyi meille - mink{ olemme n{hneet ja kuulleet, sen me my|s teille julistamme, ett{ teill{kin olisi yhteys meid{n kanssamme; ja meill{ on yhteys Is{n ja h{nen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja t{m{n me kirjoitamme, ett{ meid{n ilomme olisi t{ydellinen. Ja t{m{ on se sanoma, jonka olemme h{nelt{ kuulleet ja jonka me teille julistamme: ett{ Jumala on valkeus ja ettei h{ness{ ole mit{{n pimeytt{. Jos sanomme, ett{ meill{ on yhteys h{nen kanssaan, mutta vaellamme pimeydess{, niin me valhettelemme emmek{ tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin h{n on valkeudessa, niin meill{ on yhteys kesken{mme, ja Jeesuksen Kristuksen, h{nen Poikansa, veri puhdistaa meid{t kaikesta synnist{. Jos sanomme, ettei meill{ ole synti{, niin me eksyt{mme itsemme, ja totuus ei ole meiss{. Jos me tunnustamme syntimme, on h{n uskollinen ja vanhurskas, niin ett{ h{n antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meid{t kaikesta v{{ryydest{. Jos sanomme, ettemme ole synti{ tehneet, niin me teemme h{net valhettelijaksi, ja h{nen sanansa ei ole meiss{.

Lapsukaiseni, t{m{n min{ kirjoitan teille, ettette synti{ tekisi; mutta jos joku synti{ tekeekin, niin meill{ on puolustaja Is{n tyk|n{, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja h{n on meid{n syntiemme sovitus; eik{ ainoastaan meid{n, vaan my|s koko maailman syntien. Ja siit{ me tied{mme h{net tuntevamme, ett{ pid{mme h{nen k{skyns{. Joka sanoo: "Min{ tunnen h{net", eik{ pid{ h{nen k{skyj{ns{, se on valhettelija, ja totuus ei ole h{ness{. Mutta joka pit{{ h{nen sanansa, h{ness{ on Jumalan rakkaus totisesti t{ydelliseksi tullut. Siit{ me tied{mme, ett{ me h{ness{ olemme. Joka sanoo h{ness{ pysyv{ns{, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin h{n vaelsi. Rakkaani, en min{ kirjoita teille uutta k{sky{, vaan vanhan k{skyn, joka teill{ on alusta ollut; t{m{ vanha k{sky on se sana, jonka te olette kuulleet. Ja kuitenkin min{ kirjoitan teille uuden k{skyn, sen, mik{ on totta h{ness{ ja teiss{; sill{ pimeys katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa. Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa velje{ns{, se on yh{ viel{ pimeydess{. Joka rakastaa velje{ns{, se pysyy valkeudessa, ja h{ness{ ei ole pahennusta. Mutta joka vihaa velje{ns{, se on pimeydess{ ja vaeltaa pimeydess{, eik{ h{n tied{, mihin menee; sill{ pimeys on sokaissut h{nen silm{ns{. Min{ kirjoitan teille, lapsukaiset, sill{ synnit ovat teille anteeksi annetut h{nen nimens{ t{hden. Min{ kirjoitan teille, is{t, sill{ te olette oppineet tuntemaan h{net, joka alusta on ollut. Min{ kirjoitan teille, nuorukaiset, sill{ te olette voittaneet sen, joka on paha. Min{ olen kirjoittanut teille, lapsukaiset, sill{ te olette oppineet tuntemaan Is{n. Min{ olen kirjoittanut teille, is{t, sill{ te olette oppineet tuntemaan h{net, joka alusta on ollut. Min{ olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sill{ te olette v{kev{t, ja Jumalan sana pysyy teiss{, ja te olette voittaneet sen, joka on paha. [lk{{ rakastako maailmaa {lk{{k{ sit{, mik{ maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Is{n rakkaus ei ole h{ness{. Sill{ kaikki, mik{ maailmassa on, lihan himo, silm{in pyynt| ja el{m{n korskeus, se ei ole Is{st{, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, ett{ antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siit{ me tied{mme, ett{ nyt on viimeinen aika. Meist{ he ovat l{hteneet, mutta he eiv{t olleet yht{ meid{n kanssamme; sill{ jos he olisivat olleet yht{ meid{n kanssamme, niin he olisivat meid{n kanssamme pysyneet; mutta heiss{ oli tuleva ilmi, ett{ kaikki eiv{t ole yht{ meid{n kanssamme. Teill{ on voitelu Pyh{lt{, ja kaikilla teill{ on tieto. En min{ ole kirjoittanut teille sent{hden, ettette totuutta tied{, vaan sent{hden, ett{ te tied{tte sen ja ettei mik{{n valhe ole totuudesta. Kuka on valhettelija, ellei se, joka kielt{{ sen, ett{ Jeesus on Kristus? H{n on antikristus, se, joka kielt{{ Is{n ja Pojan. Kuka ikin{ kielt{{ Pojan, h{nell{ ei ole Is{{k{{n. Joka tunnustaa Pojan, h{nell{ on my|s Is{. Mink{ te olette alusta asti kuulleet, se pysyk||n teiss{. Jos teiss{ pysyy se, mink{ olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Is{ss{. Ja t{m{ on se lupaus, mink{ h{n on meille luvannut: iankaikkinen el{m{. T{m{n min{ olen kirjoittanut teille niist{, jotka teit{ eksytt{v{t. Mutta te - teiss{ pysyy se voitelu, jonka olette h{nelt{ saaneet, ja te ette ole kenenk{{n opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin h{nen voitelunsa opettaa teit{ kaikessa, niin se opetus on my|s totta eik{ ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teit{, niin pysyk{{ h{ness{. Ja nyt, lapsukaiset, pysyk{{ h{ness{, ett{ meill{ h{nen ilmestyess{{n olisi turva eik{ meit{ h{pe{ll{ karkoitettaisi pois h{nen tyk|{ns{ h{nen tulemuksessaan. Jos tied{tte, ett{ h{n on vanhurskas, niin te ymm{rr{tte, ett{ my|s jokainen, joka vanhurskauden tekee, on h{nest{ syntynyt.

Katsokaa, mink{kaltaisen rakkauden Is{ on meille antanut, ett{ meit{ kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sent{hden ei maailma tunne meit{, sill{ se ei tunne h{nt{. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eik{ ole viel{ k{ynyt ilmi, mit{ meist{ tulee. Me tied{mme tulevamme h{nen kaltaisikseen, kun h{n ilmestyy, sill{ me saamme n{hd{ h{net sellaisena, kuin h{n on. Ja jokainen, joka panee h{neen t{m{n toivon, puhdistaa itsens{, niinkuin h{n on puhdas. Jokainen, joka tekee synnin, tekee my|s laittomuuden; ja synti on laittomuus. Ja te tied{tte h{nen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja h{ness{ ei ole synti{. Kuka ikin{ h{ness{ pysyy, h{n ei tee synti{; kuka ikin{ synti{ tekee, h{n ei ole h{nt{ n{hnyt eik{ h{nt{ tuntenut. Lapsukaiset, {lk||n kukaan saako teit{ eksytt{{. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin h{n on vanhurskas. Joka synti{ tekee, se on perkeleest{, sill{ perkele on tehnyt synti{ alusta asti. Sit{ varten Jumalan Poika ilmestyi, ett{ h{n tekisi tyhj{ksi perkeleen teot. Ei yksik{{n Jumalasta syntynyt tee synti{, sill{ Jumalan siemen pysyy h{ness{; eik{ h{n saata synti{ tehd{, sill{ h{n on Jumalasta syntynyt. Siit{ k{y ilmi, ketk{ ovat Jumalan lapsia ja ketk{ perkeleen lapsia. Kuka ikin{ ei tee vanhurskautta, h{n ei ole Jumalasta, ei my|sk{{n se, joka ei velje{ns{ rakasta. Sill{ t{m{ on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, ett{ meid{n tulee rakastaa toinen toistamme eik{ olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljens{. Ja mink{t{hden h{n tappoi h{net? Sent{hden, ett{ h{nen tekonsa olivat pahat, mutta h{nen veljens{ teot vanhurskaat. [lk{{ ihmetelk|, veljeni, jos maailma teit{ vihaa. Me tied{mme siirtyneemme kuolemasta el{m{{n, sill{ me rakastamme velji{. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa velje{ns{, on murhaaja; ja te tied{tte, ettei keness{k{{n murhaajassa ole iankaikkista el{m{{, joka h{ness{ pysyisi. Siit{ me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, ett{ h{n antoi henkens{ meid{n edest{mme; meid{nkin tulee antaa henkemme veljiemme edest{. Jos nyt jollakin on t{m{n maailman hyvyytt{ ja h{n n{kee veljens{ olevan puutteessa, mutta sulkee h{nelt{ syd{mens{, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysy{ h{ness{? Lapsukaiset, {lk{{mme rakastako sanalla tai kielell{, vaan teossa ja totuudessa. Siit{ me tied{mme, ett{ olemme totuudesta, ja me saatamme h{nen edess{{n rauhoittaa syd{memme sill{, ett{ jos syd{memme syytt{{ meit{, niin Jumala on suurempi kuin meid{n syd{memme ja tiet{{ kaikki. Rakkaani, jos syd{memme ei syyt{ meit{, niin meill{ on uskallus Jumalaan, ja mit{ ikin{ anomme, sen me h{nelt{ saamme, koska pid{mme h{nen k{skyns{ ja teemme sit{, mik{ on h{nelle otollista. Ja t{m{ on h{nen k{skyns{, ett{ meid{n tulee uskoa h{nen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin h{n on meille k{skyn antanut. Ja joka pit{{ h{nen k{skyns{, se pysyy Jumalassa ja Jumala h{ness{. Ja siit{ me tied{mme h{nen meiss{ pysyv{n, siit{ Hengest{, jonka h{n on meille antanut.

Rakkaani, {lk{{ jokaista henke{ uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sill{ monta v{{r{{ profeettaa on l{htenyt maailmaan. T{st{ te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksik{{n henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heid{t; sill{ h{n, joka teiss{ on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sent{hden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heit{. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meit{; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meit{. Siit{ me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sill{ rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sill{ Jumala on rakkaus. Siin{ ilmestyi meille Jumalan rakkaus, ett{ Jumala l{hetti ainokaisen Poikansa maailmaan, ett{ me el{isimme h{nen kauttansa. Siin{ on rakkaus - ei siin{, ett{ me rakastimme Jumalaa, vaan siin{, ett{ h{n rakasti meit{ ja l{hetti Poikansa meid{n syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on n{in meit{ rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan n{hnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meiss{, ja h{nen rakkautensa on tullut t{ydelliseksi meiss{. Siit{ me tied{mme pysyv{mme h{ness{ ja h{nen pysyv{n meiss{, ett{ h{n on antanut meille Henke{ns{. Ja me olemme n{hneet ja todistamme, ett{ Is{ on l{hett{nyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, ett{ Jeesus on Jumalan Poika, h{ness{ Jumala pysyy, ja h{n Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mik{ Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy h{ness{. N{in on rakkaus tullut t{ydelliseksi meiss{, ett{ meill{ olisi turva tuomiop{iv{n{; sill{ sellainen kuin h{n on, sellaisia mekin olemme t{ss{ maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan t{ydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sill{ pelossa on rangaistusta; ja joka pelk{{, se ei ole p{{ssyt t{ydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sill{ h{n on ensin rakastanut meit{. Jos joku sanoo: "Min{ rakastan Jumalaa", mutta vihaa velje{ns{, niin h{n on valhettelija. Sill{ joka ei rakasta velje{ns{, jonka h{n on n{hnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota h{n ei ole n{hnyt. Ja t{m{ k{sky meill{ on h{nelt{, ett{ joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon my|s velje{ns{.

Jokainen, joka uskoo, ett{ Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa h{nt{, joka on synnytt{nyt, rakastaa my|skin sit{, joka h{nest{ on syntynyt. Siit{ me tied{mme, ett{ rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme h{nen k{skyj{ns{. Sill{ rakkaus Jumalaan on se, ett{ pid{mme h{nen k{skyns{. Ja h{nen k{skyns{ eiv{t ole raskaat; sill{ kaikki, mik{ on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja t{m{ on se voitto, joka on maailman voittanut, meid{n uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, ett{ Jeesus on Jumalan Poika? H{n on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedess{, vaan vedess{ ja veress{; ja Henki on se, joka todistaa, sill{ Henki on totuus. Sill{ kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pit{v{t yht{. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja t{m{ on Jumalan todistus, sill{ h{n on todistanut Pojastansa. Joka uskoo Jumalan Poikaan, h{nell{ on todistus itsess{ns{; joka ei usko Jumalaa, tekee h{net valhettelijaksi, koska h{n ei usko sit{ todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja t{m{ on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen el{m{n, ja t{m{ el{m{ on h{nen Pojassansa. Jolla Poika on, sill{ on el{m{; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sill{ ei ole el{m{{. T{m{n min{ olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tiet{{ksenne, ett{ teill{ on iankaikkinen el{m{. Ja t{m{ on se uskallus, joka meill{ on h{neen, ett{ jos me jotakin anomme h{nen tahtonsa mukaan, niin h{n kuulee meit{. Ja jos me tied{mme h{nen kuulevan meit{, mit{ ikin{ anommekin, niin tied{mme, ett{ meill{ my|s on kaikki se, mit{ olemme h{nelt{ anoneet. Jos joku n{kee veljens{ tekev{n synti{, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja h{n on antava h{nelle el{m{n, niille nimitt{in, jotka eiv{t tee synti{ kuolemaksi. On synti{, joka on kuolemaksi; siit{ min{ en sano, ett{ olisi rukoiltava. Kaikki v{{ryys on synti{. Ja on synti{, joka ei ole kuolemaksi. Me tied{mme, ettei yksik{{n Jumalasta syntynyt tee synti{; vaan Jumalasta syntynyt pit{{ itsest{ns{ vaarin, eik{ h{neen ryhdy se paha. Me tied{mme, ett{ olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tied{mme, ett{ Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymm{rryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siin{ Totisessa, h{nen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. H{n on totinen Jumala ja iankaikkinen el{m{. Lapsukaiset, kavahtakaa ep{jumalia.

Vanhin valitulle rouvalle ja h{nen lapsillensa, joita min{ totuudessa rakastan - enk{ ainoastaan min{, vaan my|s kaikki, jotka ovat tulleet totuuden tuntemaan - totuuden t{hden, joka meiss{ pysyy ja on oleva meid{n kanssamme iankaikkisesti. Armo, laupeus ja rauha Is{lt{ Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Is{n Pojalta, on oleva meid{n kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa. Minua on suuresti ilahuttanut, ett{ olen lastesi joukossa havainnut olevan niit{, jotka totuudessa vaeltavat sen k{skyn mukaan, jonka me olemme saaneet Is{lt{. Ja nyt, rouva, minulla on sinulle pyynt|, ei niinkuin kirjoittaisin sinulle uuden k{skyn, vaan min{ kirjoitan sen, joka meill{ alusta asti on ollut: ett{ meid{n tulee rakastaa toinen toistamme. Ja t{m{ on rakkaus, ett{ me vaellamme h{nen k{skyjens{ mukaan. T{m{ on k{sky, ett{ teid{n, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siin{ vaeltaa. Sill{ monta villitsij{{ on l{htenyt maailmaan, jotka eiv{t tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; t{m{ t{mm|inen on villitsij{ ja antikristus. Ottakaa vaari itsest{nne, ettette menet{ sit{, mink{ me olemme ty|ll{mme aikaansaaneet, vaan ett{ saatte t{yden palkan. Kuka ikin{ menee edemm{ksi eik{ pysy Kristuksen opissa, h{nell{ ei ole Jumalaa; joka siin{ opissa pysyy, h{nell{ on sek{ Is{ ett{ Poika. Jos joku tulee teid{n luoksenne eik{ tuo mukanaan t{t{ oppia, niin {lk{{ ottako h{nt{ huoneeseenne {lk{{k{ sanoko h{nt{ tervetulleeksi; sill{ joka sanoo h{net tervetulleeksi, joutuu osalliseksi h{nen pahoihin tekoihinsa. Minulla olisi paljon kirjoittamista teille, mutta en tahdo tehd{ sit{ paperilla ja musteella; vaan toivon p{{sev{ni teid{n tyk|nne ja saavani puhutella teit{ suullisesti, ett{ meid{n ilomme olisi t{ydellinen. Valitun sisaresi lapset l{hett{v{t sinulle tervehdyksen.

Vanhin rakkaalle Gaiukselle, jota min{ totuudessa rakastan. Rakkaani, min{ toivotan sinulle, ett{ kaikessa menestyt ja pysyt terveen{, niinkuin sielusikin menestyy. Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niinkuin sin{ totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, ett{ kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sin{ toimit uskollisesti kaikessa, mit{ teet veljien, viel{p{ vieraittenkin hyv{ksi. He ovat seurakunnan edess{ antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sin{ teet hyvin, kun autat heit{ eteenp{in heid{n matkallaan, niinkuin Jumalan edess{ arvollista on. Sill{ h{nen nimens{ t{hden he ovat matkalle l{hteneet eiv{tk{ ota pakanoilta mit{{n. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdess{ totuutta eteenp{in. Min{ kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimm{inen heid{n joukossaan, ei ota meit{ vastaan. Sent{hden min{, jos tulen, muistutan h{nen teoistansa, mit{ h{n tekee, kun pahoilla sanoilla meist{ juoruaa; ja viel{ siihenk{{n tyytym{tt{, h{n ei itse ota velji{ vastaan, vaan est{{ niit{kin, jotka tahtovat sen tehd{, ja ajaa heid{t pois seurakunnasta. Rakkaani, {l{ seuraa pahaa, vaan hyv{{. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa n{hnyt. Demetrius on kaikilta, jopa itse totuudeltakin, saanut hyv{n todistuksen; ja mekin todistamme h{nest{ samaa, ja sin{ tied{t, ett{ meid{n todistuksemme on tosi. Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle, mutta en tahdo kirjoittaa sinulle musteella ja kyn{ll{, sill{ min{ toivon pian n{kev{ni sinut, ja silloin saamme suullisesti puhella. Rauha sinulle! Yst{v{t tervehtiv{t sinua. Tervehdys yst{ville, kullekin erikseen.

Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Is{ss{ Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut. Lis{{ntyk||n teille laupeus ja rauha ja rakkaus. Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisest{ pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teit{ kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. Sill{ teid{n keskuuteenne on pujahtanut er{it{ ihmisi{, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan t{h{n tuomioon, jumalattomia, jotka k{{nt{v{t meid{n Jumalamme armon irstaudeksi ja kielt{v{t meid{n ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen. Vaikka jo kerran olette saaneet tiet{{ kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teit{ siit{, ett{ Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptist{, toisella kertaa hukutti ne, jotka eiv{t uskoneet; ja ett{ h{n ne enkelit, jotka eiv{t s{ilytt{neet valta-asemaansa, vaan j{ttiv{t oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa s{ilytett{viksi suuren p{iv{n tuomioon; samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ymp{rill{ olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyiv{t luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkin{, k{rsiess{{n iankaikkisen tulen rangaistusta. Yht{kaikki n{m{ uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja v{itteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!" N{m{ sit{vastoin herjaavat sit{, mit{ eiv{t tunne; mutta mink{ he j{rjett|m{in el{inten tavoin luonnostaan ymm{rt{v{t, sill{ he turmelevat itsens{. Voi heit{, sill{ he kulkevat Kainin tiet{ ja heitt{ytyv{t palkan t{hden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora! He likapilkkuina teid{n rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itse{{n kestitsev{t. He ovat vedett|mi{, tuulten ajeltavia pilvi{, paljaita, syksyisi{ puita, hedelm{tt|mi{, kahdesti kuolleita, juurineen maasta rev{istyj{, rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia h{peit{{n, harhailevia t{hti{, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu. Heist{kin Eenok, Aadamista seitsem{s, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinens{ tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heid{n jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mit{ nuo jumalattomat syntiset ovat h{nt{ vastaan puhuneet". He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heid{n suunsa puhuu p|yhkeit{, ja he mielistelev{t ihmisi{ oman etunsa t{hden. Mutta te, rakkaani, muistakaa n{m{ sanat, mitk{ meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edelt{p{in puhuneet, sanoen teille: "Viimeisen{ aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan". N{m{ juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henke{ heill{ ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itse{nne pyhimm{n uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyh{ss{ Hengess{ ja pysytt{k{{ niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi el{m{ksi. Ja armahtakaa toisia, niit{, jotka ep{ilev{t, pelastakaa heid{t, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta h{nelle, joka voi varjella teid{t lankeamasta ja asettaa teid{t nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, h{nelle, ainoalle Jumalalle ja meid{n pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, h{nelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

Jeesuksen Kristuksen ilmestys, REVka Jumala antoi h{nelle, n{ytt{{kseen palvelijoillensa, mit{ pian tapahtuman pit{{; ja sen h{n l{hett{m{ns{ enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle, joka t{ss{ todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, mink{ h{n on n{hnyt. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat t{m{n profetian sanat ja ottavat vaarin siit{, mit{ siihen kirjoitettu on; sill{ aika on l{hell{! Johannes seitsem{lle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha h{nelt{, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niilt{ seitsem{lt{ hengelt{, jotka ovat h{nen valtaistuimensa edess{, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, h{nelt{, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! H{nelle, joka meit{ rakastaa ja on p{{st{nyt meid{t synneist{mme verell{ns{ ja tehnyt meid{t kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Is{lleen, h{nelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen. Katso, h{n tulee pilviss{, ja kaikki silm{t saavat n{hd{ h{net, niidenkin, jotka h{net l{vistiv{t, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat h{nen tullessansa. Totisesti, amen. "Min{ olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. Min{, Johannes, teid{n veljenne, joka teid{n kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja k{rsiv{llisyyteen Jeesuksessa, min{ olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen t{hden saaressa, REVka nimi on Patmos. Min{ olin hengess{ Herran p{iv{n{, ja kuulin takaani suuren {{nen, ik{{nkuin pasunan {{nen, joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mit{ n{et, ja l{het{ niille seitsem{lle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan". Ja min{ k{{nnyin katsomaan, mik{ {{ni minulle puhui; ja k{{ntyess{ni min{ n{in seitsem{n kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskell{ Ihmisen Pojan muotoisen, pitk{liepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vy|ll{ vy|tetyn. Ja h{nen p{{ns{ ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja h{nen silm{ns{ niinkuin tulen liekki; h{nen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiilt{v{n vasken kaltaiset, ja h{nen {{nens{ oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja h{nell{ oli oikeassa k{dess{{n seitsem{n t{hte{, ja h{nen suustaan l{hti kaksiter{inen, ter{v{ miekka, ja h{nen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se t{ydelt{ ter{lt{ paistaa. Ja kun min{ h{net n{in, kaaduin min{ kuin kuolleena h{nen jalkojensa juureen. Ja h{n pani oikean k{tens{ minun p{{lleni sanoen: "[l{ pelk{{! Min{ olen ensimm{inen ja viimeinen, ja min{ el{n; ja min{ olin kuollut, ja katso, min{ el{n aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Kirjoita siis, mit{ olet n{hnyt ja mik{ nyt on ja mit{ t{m{n j{lkeen on tapahtuva. Niiden seitsem{n t{hden salaisuus, jotka n{it minun oikeassa k{dess{ni, ja niiden seitsem{n kultaisen lampunjalan salaisuus on t{m{: ne seitsem{n t{hte{ ovat niiden seitsem{n seurakunnan enkelit, ja ne seitsem{n lampunjalkaa ovat ne seitsem{n seurakuntaa."

"Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo h{n, joka pit{{ niit{ seitsem{{ t{hte{ oikeassa k{dess{{n, h{n, joka k{yskelee niiden seitsem{n kultaisen lampunjalan keskell{: Min{ tied{n sinun tekosi ja vaivann{k|si ja k{rsiv{llisyytesi, ja ettet voi pahoja siet{{; sin{ olet koetellut niit{, jotka sanovat itse{ns{ apostoleiksi, eiv{tk{ ole, ja olet havainnut heid{t valhettelijoiksi; ja sinulla on k{rsiv{llisyytt{, ja palREV sin{ olet saanut kantaa minun nimeni t{hden, etk{ ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan, ett{ olet hylj{nnyt ensimm{isen rakkautesi. Muista siis, mist{ olet langennut, ja tee parannus, ja tee niit{ ensimm{isi{ tekoja; mutta jos et, niin min{ tulen sinun tyk|si ja ty|nn{n sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Mutta se sinulla on, ett{ sin{ vihaat nikolaiittain tekoja, joita my|s min{ vihaan. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, min{ annan sy|d{ el{m{n puusta, joka on Jumalan paratiisissa.' Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo ensimm{inen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi el{m{{n: Min{ tied{n sinun ahdistuksesi ja k|yhyytesi - sin{ olet kuitenkin rikas - ja mit{ pilkkaa sin{ k{rsit niilt{, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eiv{tk{ ole, vaan ovat saatanan synagooga. [l{ pelk{{ sit{, mit{ tulet k{rsim{{n. Katso, perkele on heitt{v{ muutamia teist{ vankeuteen, ett{ teid{t pantaisiin koetukselle, ja teid{n on oltava ahdistuksessa kymmenen p{iv{{. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin min{ annan sinulle el{m{n kruunun. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille sanoo. Sit{, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.' Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo h{n, jolla on se kaksiter{inen, ter{v{ miekka: Min{ tied{n, miss{ sin{ asut: siell{, miss{ saatanan valtaistuin on; ja sin{ pid{t minun nimest{ni kiinni etk{ ole kielt{nyt minun uskoani niin{k{{n p{ivin{, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teid{n luonanne, siell{, miss{ saatana asuu. Mutta minulla on v{h{n sinua vastaan: sinulla on siell{ niit{, jotka pit{v{t kiinni Bileamin opista, h{nen, joka opetti Baalakia viritt{m{{n Israelin lapsille sen viettelyksen, ett{ s|isiv{t ep{jumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on my|s sinulla niit{, jotka samoin pit{v{t kiinni nikolaiittain opista. Tee siis parannus; mutta jos et, niin min{ tulen sinun tyk|si pian ja sodin heit{ vastaan suuni miekalla. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, min{ annan salattua mannaa ja annan h{nelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tied{ kukaan muu kuin sen saaja.' Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo Jumalan Poika, jolla on silm{t niinkuin tulen liekki ja REVka jalat ovat niinkuin kiilt{v{ vaski: Min{ tied{n sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja k{rsiv{llisyytesi ja ett{ sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimm{iset. Mutta se minulla on sinua vastaan, ett{ sin{ suvaitset tuota naista, Iisebeli{, joka sanoo itse{{n profeetaksi ja opettaa ja eksytt{{ minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja sy|m{{n ep{jumalille uhrattua. Ja min{ olen antanut h{nelle aikaa parannuksen tekoon, mutta h{n ei tahdo parannusta tehd{ eik{ luopua haureudestaan. Katso, min{ sy|ksen h{net tautivuoteeseen, ja ne, jotka h{nen kanssaan tekev{t huorin, min{ sy|ksen suureen ahdistukseen, jos eiv{t tee parannusta ja luovu h{nen teoistansa; ja h{nen lapsensa min{ tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, ett{ min{ olen se, joka tutkin munaskuut ja syd{met; ja min{ annan teille kullekin tekojenne mukaan. Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole t{t{ oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksi{, min{ sanon: en min{ pane teid{n p{{llenne muuta kuormaa; pit{k{{ vain, mit{ teill{ on, siihen asti kuin min{ tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille min{ annan vallan hallita pakanoita, ja h{n on kaitseva heit{ rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heid{t s{rjet{{n - niinkuin min{kin sen vallan Is{lt{ni sain - ja min{ annan h{nelle koint{hden. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille sanoo.'"

"Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo h{n, jolla on ne Jumalan seitsem{n henke{ ja ne seitsem{n t{hte{: Min{ tied{n sinun tekosi: sinulla on se nimi, ett{ el{t, mutta sin{ olet kuollut. Her{j{ valvomaan ja vahvista j{ljellej{{neit{, niit{, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sill{ min{ en ole havainnut sinun tekojasi t{ydellisiksi Jumalani edess{. Muista siis, mit{ olet saanut ja kuullut, ja ota siit{ vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin min{ tulen kuin varas, etk{ sin{ tied{, mill{ hetkell{ min{ sinun p{{llesi tulen. Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimi{, jotka eiv{t ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat k{yskennell{ minun kanssani valkeissa vaatteissa, sill{ he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa, se n{in puetaan valkeihin vaatteisiin, enk{ min{ pyyhi pois h{nen nime{ns{ el{m{n kirjasta, ja min{ olen tunnustava h{nen nimens{ Is{ni edess{ ja h{nen enkeliens{ edess{. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille sanoo.' Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo Pyh{, Totinen, jolla on Daavidin avain, h{n, joka avaa, eik{ kukaan sulje, ja joka sulkee, eik{ kukaan avaa: Min{ tied{n sinun tekosi. Katso, min{ olen avannut sinun eteesi oven, eik{ kukaan voi sit{ sulkea; sill{ tosin on sinun voimasi v{h{inen, mutta sin{ olet ottanut vaarin minun sanastani etk{ ole minun nime{ni kielt{nyt. Katso, min{ annan sinulle saatanan synagoogasta niit{, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eiv{tk{ ole, vaan valhettelevat; katso, min{ olen saattava heid{t siihen, ett{ he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymm{rt{v{t, ett{ min{ sinua rakastan. Koska sin{ olet ottanut minun k{rsiv{llisyyteni sanasta vaarin, niin min{ my|s otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkest{, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niit{, jotka maan p{{ll{ asuvat. Min{ tulen pian; pid{, mit{ sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. Joka voittaa, sen min{ teen pylv{{ksi Jumalani temppeliin, eik{ h{n koskaan en{{ l{hde sielt{ ulos, ja min{ kirjoitan h{neen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyk|{, ja oman uuden nimeni. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille sanoo.' Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Min{ tied{n sinun tekosi: sin{ et ole kylm{ etk{ palava; oi, jospa olisit kylm{ tai palava! Mutta nyt, koska olet pense{, etk{ ole palava etk{ kylm{, olen min{ oksentava sinut suustani ulos. Sill{ sin{ sanot: Min{ olen rikas, min{ olen rikastunut enk{ mit{{n tarvitse; etk{ tied{, ett{ juuri sin{ olet viheli{inen ja kurja ja k|yh{ ja sokea ja alaston. Min{ neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, ett{ rikastuisit, ja valkeat vaatteet, ett{ niihin pukeutuisit eik{ alastomuutesi h{pe{ n{kyisi, ja silm{voidetta voidellaksesi silm{si, ett{ n{kisit. Kaikkia niit{, joita min{ pid{n rakkaina, min{ nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, min{ seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun {{neni ja avaa oven, niin min{ k{yn h{nen tyk|ns{ sis{lle ja aterioitsen h{nen kanssaan, ja h{n minun kanssani. Joka voittaa, sen min{ annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin min{kin olen voittanut ja istunut Is{ni kanssa h{nen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille sanoo.'"

Sen j{lkeen min{ n{in, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimm{inen {{ni, REVka min{ olin kuullut ik{{nkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: "Nouse yl|s t{nne, niin min{ n{yt{n sinulle, mit{ t{m{n j{lkeen on tapahtuva". Ja kohta min{ olin hengess{. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. Ja istuja oli n{|lt{ns{ jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ymp{rill{ oli taivaankaari, n{|lt{ns{ smaragdin kaltainen. Ja valtaistuimen ymp{rill{ oli kaksikymment{ nelj{ valtaistuinta, ja niill{ valtaistuimilla istui kaksikymment{ nelj{ vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heill{ oli p{{ss{ns{ kultaiset kruunut. Ja valtaistuimesta l{hti salamoita ja {{ni{ ja ukkosen jylin{{; ja valtaistuimen edess{ paloi seitsem{n tulisoihtua, jotka ovat ne seitsem{n Jumalan henke{. Ja valtaistuimen edess{ oli ik{{nkuin lasinen meri, kristallin n{k|inen; ja valtaistuimen keskell{ ja valtaistuimen ymp{rill{ oli nelj{ olentoa, edest{ ja takaa silmi{ t{ynn{. Ja ensimm{inen olento oli leiREVan n{k|inen, ja toinen olento nuoren h{r{n n{k|inen, ja kolmannella olennolla oli ik{{nkuin ihmisen kasvot, ja nelj{s olento oli lent{v{n kotkan n{k|inen. Ja niill{ nelj{ll{ olennolla oli kullakin kuusi siipe{, ja ne olivat yltymp{ri ja sis{lt{ silmi{ t{ynn{. Ja ne sanoivat lakkaamatta y|t{ p{iv{{: "Pyh{, pyh{, pyh{ on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on". Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen h{nelle, joka valtaistuimella istuu, joka el{{ aina ja iankaikkisesti, lankeavat ne kaksikymment{ nelj{ vanhinta h{nen eteens{, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat h{nt{, joka el{{ aina ja iankaikkisesti, ja heitt{v{t kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: "Sin{, meid{n Herramme ja meid{n Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sill{ sin{ olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

Ja min{ n{in valtaistuimella-istuvan oikeassa k{dess{ kirjak{{r|n, sis{lt{ ja p{{lt{ t{yteen kirjoitetun, seitsem{ll{ sinetill{ suljetun. Ja min{ n{in v{kev{n enkelin, joka suurella {{nell{ kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan t{m{n kirjan ja murtamaan sen sinetit?" Eik{ kukaan taivaassa eik{ maan p{{ll{ eik{ maan alla voinut avata kirjaa eik{ katsoa siihen. Ja min{ itkin kovin sit{, ettei ket{{n havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eik{ katsomaan siihen. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "[l{ itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin ett{ h{n voi avata kirjan ja sen seitsem{n sinetti{". Ja min{ n{in, ett{ valtaistuimen ja niiden nelj{n olennon ja vanhinten keskell{ seisoi Karitsa, ik{{nkuin teurastettu; sill{ oli seitsem{n sarvea ja seitsem{n silm{{, jotka ovat ne seitsem{n Jumalan henke{, l{hetetyt kaikkeen maailmaan. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta k{dest{. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne nelj{ olentoa ja kaksikymment{ nelj{ vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heill{ oli kantele kullakin, ja heill{ oli kultaiset maljat t{ynn{ suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virtt{, sanoen: "Sin{ olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sill{ sin{ olet tullut teurastetuksi ja olet verell{si ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielist{ ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heid{t meid{n Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan p{{ll{". Ja min{ n{in, ja min{ kuulin monien enkelien {{nen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ymp{rilt{, ja heid{n lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat suurella {{nell{: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja v{kevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen". Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan p{{ll{ ja maan alla ja meren p{{ll{, ja kaikkien niiss{ olevain min{ kuulin sanovan: "H{nelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" Ja ne nelj{ olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.

Ja min{ n{in, kuinka Karitsa avasi yhden niist{ seitsem{st{ sinetist{, ja kuulin yhden niist{ nelj{st{ olennosta sanovan niinkuin ukkosen {{nell{: "Tule!" Ja min{ n{in, ja katso: valkea hevonen; ja sen sel{ss{ istuvalla oli jousi, ja h{nelle annettiin seppele, ja h{n l{hti voittajana ja voittamaan. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin min{ toisen olennon sanovan: "Tule!" Niin l{hti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen sel{ss{ istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, ett{ ihmiset surmaisivat toisiaan; ja h{nelle annettiin suuri miekka. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin min{ kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Ja min{ n{in, ja katso: musta hevonen; ja sen sel{ss{ istuvalla oli k{dess{{n vaaka. Ja min{ kuulin ik{{nkuin {{nen niiden nelj{n olennon keskelt{ sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta {l{ turmele |ljy{ {l{k{ viini{." Ja kun Karitsa avasi nelj{nnen sinetin, kuulin min{ nelj{nnen olennon {{nen sanovan: "Tule!" Ja min{ n{in, ja katso: hallava hevonen; ja sen sel{ss{ istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi h{nen mukanaan, ja heid{n valtaansa annettiin nelj{s osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja n{l{ll{ ja rutolla ja maan petojen kautta. Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, n{in min{ alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan t{hden ja sen todistuksen t{hden, joka heill{ oli. Ja he huusivat suurella {{nell{ sanoen: "Kuinka kauaksi sin{, pyh{ ja totinen Valtias, siirr{t tuomiosi ja j{t{t kostamatta meid{n veremme niille, jotka maan p{{ll{ asuvat?" Ja heille kullekin annettiin pitk{ valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, ett{ viel{ v{h{n aikaa pysyisiv{t levollisina, kunnes oli t{yttyv{ my|s heid{n kanssapalvelijainsa ja veljiens{ luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin. Ja min{ n{in, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanj{ristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen s{kkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja taivaan t{hdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sit{ pudistaa, ja taivas v{istyi pois niinkuin kirja, joka k{{rit{{n kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyiv{t sijoiltansa. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotap{{llik|t ja rikkaat ja v{kev{t ja kaikki orjat ja vapaat k{tkeytyiv{t luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meid{n p{{llemme ja k{tkek{{ meid{t h{nen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sill{ heid{n vihansa suuri p{iv{ on tullut, ja kuka voi kest{{?"

Senj{lkeen min{ n{in nelj{ enkeli{ seisovan maan nelj{ll{ kulmalla ja pit{v{n kiinni maan nelj{{ tuulta, ettei mik{{n tuuli p{{sisi puhaltamaan maan p{{lle eik{ meren p{{lle eik{ yhteenk{{n puuhun. Ja min{ n{in er{{n muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja h{nell{ oli el{v{n Jumalan sinetti, ja h{n huusi suurella {{nell{ niille nelj{lle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: "[lk{{ vahingoittako maata {lk{{k{ merta, {lk{{ my|s puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan". Ja min{ kuulin sinetill{ merkittyjen luvun, sata nelj{kymment{ nelj{ tuhatta merkitty{ kaikista Israelin lasten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkitty{, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkitty{. T{m{n j{lkeen min{ n{in, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielist{, ja ne seisoivat valtaistuimen edess{ ja Karitsan edess{ puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heill{ oli palmut k{siss{{n, ja he huusivat suurella {{nell{ sanoen: "Pelastus tulee meid{n Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta". Ja kaikki enkelit seisoivat piiriss{ valtaistuimen ja vanhinten ja nelj{n olennon ymp{rill{ ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja v{kevyys meid{n Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!" Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keit{ ovat n{m{ pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mist{ he ovat tulleet?" Ja min{ sanoin h{nelle: "Herrani, sin{ tied{t sen". Ja h{n sanoi minulle: "N{m{ ovat ne, jotka siit{ suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veress{. Sent{hden he ovat Jumalan valtaistuimen edess{ ja palvelevat h{nt{ p{iv{t ja y|t h{nen temppeliss{{n, ja h{n, joka valtaistuimella istuu, on levitt{v{ telttamajansa heid{n ylitsens{. Ei heid{n en{{ tule n{lk{ eik{ en{{ jano, eik{ aurinko ole sattuva heihin, eik{ mik{{n helle, sill{ Karitsa, joka on valtaistuimen keskell{, on kaitseva heit{ ja johdattava heid{t el{m{n vetten l{hteille, ja Jumala on pyyhkiv{ pois kaikki kyyneleet heid{n silmist{ns{."

Ja kun Karitsa avasi seitsem{nnen sinetin, tuli taivaassa {{nett|myys, jota kesti noin puoli hetke{. Ja min{ n{in ne seitsem{n enkeli{, jotka seisoivat Jumalan edess{, ja heille annettiin seitsem{n pasunaa. Ja tuli er{s muu enkeli ja asettui alttarin {{reen pit{en kultaista suitsutusastiaa, ja h{nelle annettiin palREV suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edess{. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin k{dest{ Jumalan eteen. Ja enkeli otti suitsutusastian ja t{ytti sen alttarin tulella ja heitti maan p{{lle; silloin syntyi ukkosenjylin{{ ja {{ni{ ja salamoita ja maanj{ristyst{. Ja ne seitsem{n enkeli{, joilla oli ne seitsem{n pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin. Ja ensimm{inen enkeli puhalsi pasunaan; niin tuli rakeita ja tulta, verell{ sekoitettuja, ja ne heitettiin maan p{{lle; ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita paloi, ja kaikki vihanta ruoho paloi. Ja toinen enkeli puhalsi pasunaan; niin heitettiin mereen ik{{nkuin suuri, tulena palava vuori; ja kolmas osa merta muuttui vereksi, ja kolmas osa luoduista, mit{ meress{ on ja joissa henki on, kuoli, ja kolmas osa laivoista hukkui. Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta suuri t{hti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niist{, ja vesil{hteisiin. Ja t{hden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesist{ muuttui koiruohoksi, ja palREV ihmisi{ kuoli vedest{, koska se oli karvaaksi k{ynyt. Ja nelj{s enkeli puhalsi pasunaan; niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa t{hdist{ ly|tiin vitsauksella, niin ett{ kolmas osa niist{ pimeni ja p{iv{ kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin my|s y|. Ja min{ n{in, ja min{ kuulin kotkan, joka lensi keskitaivaalla, sanovan suurella {{nell{: "Voi, voi, voi maan p{{ll{ asuvaisia niiden j{ljell{ olevain pasunain {{nten t{hden, joihin kolmen enkelin viel{ on m{{r{ puhaltaa!"

Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin min{ n{in t{hden, taivaasta maan p{{lle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain; ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta p{tsist{, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman. Ja savusta l{hti hein{sirkkoja maan p{{lle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta; ja niille sanottiin, etteiv{t ne saa vahingoittaa maan ruohoa eik{ mit{{n vihantaa eik{ yht{{n puuta, vaan ainoastaan niit{ ihmisi{, joilla ei ole Jumalan sinetti{ otsassaan. Ja niille annettiin valta vaivata heit{ viisi kuukautta, vaan ei tappaa heit{; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmist{ pist{{. Ja niin{ p{ivin{ ihmiset etsiv{t kuolemaa, eiv{tk{ sit{ l|yd{; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heit{. Ja hein{sirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niill{ oli p{{ss{{n ik{{nkuin seppeleet, kullan n{k|iset, ja niiden kasvot olivat ik{{nkuin ihmisten kasvot; ja niill{ oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leiREVain hampaat. Ja niill{ oli haarniskat ik{{nkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiit{ess{ taisteluun. Ja niill{ oli pyrst|t niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrst|iss{ns{ niill{ oli voima vahingoittaa ihmisi{ viisi kuukautta. Niill{ oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, REVka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon. Ensimm{inen "voi!" on mennyt; katso, tulee viel{ kaksi "voi!"-huutoa t{m{n j{lkeen. Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin min{ kuulin {{nen tulevan kultaisen alttarin nelj{st{ sarvesta, Jumalan edest{, ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: "P{{st{ ne nelj{ enkeli{, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella". Silloin p{{stettiin ne nelj{ enkeli{, jotka hetkelleen, p{iv{lleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisist{. Ja ratsuv{en joukkojen luku oli kaksikymment{ tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; min{ kuulin niiden luvun. Ja t{m{nkaltaisilta minusta n{yttiv{t hevoset ja niiden sel{ss{ istujat n{yss{: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinerv{t ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten p{{t olivat kuin leiREVain p{{t, ja niiden suusta l{hti tuli ja savu ja tulikivi. N{ist{ kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisi{ surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivest{, jotka l{htiv{t niiden suusta. Sill{ hevosten voima oli niiden suussa ja niiden h{nn{ss{; niiden h{nn{t n{et olivat k{{rmeitten kaltaiset, ja niiss{ oli p{{t, joilla ne vahingoittivat. Ja j{ljelle j{{neet ihmiset, ne, joita ei tapettu n{ill{ vitsauksilla, eiv{t tehneet parannusta k{ttens{ teoista, niin ett{ olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisi{ ja puisia ep{jumalankuvia, jotka eiv{t voi n{hd{ eik{ kuulla eik{ k{vell{. He eiv{t tehneet parannusta murhistaan eik{ velhouksistaan eik{ haureudestaan eik{ varkauksistaan.